Lomavaatetta tytölle

Noniin! Nyt vaatepostauksia, joita olen jo pitkään luvannut. Tein siis ihan hirveän läjän vaatteita lapsille lomareissuun. Tässä esikoisen setti. Aika paljon oli vaatteita entuudestaan (köhhöh, miksiköhän), joten tein hirveässä hopussa ja hädässä vain tärkeimmät puutteet lomalle.

Numero ykkösenä shortsihaalari, tytön toive. Kaava löytyi Suuri Käsityö 5/2016:sta. Luomutrikoo Käpyseltä.

Edessä oleva kuva on silityskalvosta tehty: piirustelin reilu vuosi takaperin erilaisia kuvioita paperille, skannasin koneelle ja tein tietokoneella loppuun. Kun kävin Ison Omenan kirjastossa muiden printtien tiimoilta (kuten esim Minecraft-paita, printtihuppari ja änkkäri Darth Vader -roolihuppari), printtailin tämän samalla. En vain ole oikein löytänyt sopivaa kohdetta aiemmin, tuppaa olemaan niin kovin kuosisia nämä minun ompeluni, ettei tuollainen iso printti oikein ole sopinut. No, nyt sopii (ainakin mun mielestäni).

Malli on muuten tosi kiva, mutta selästä niin avoin, että lähti valumaan ihan koko ajan yläosastaan. Pohdin ratkaisuksi tamppiakin, mutta helppouden nimessä päädyin neppariin. Toki olisin voinut sen hieman ylemmäskin kiinnittää, sillä toinen olka valahtaa aina. Toisaalta, se antaa sellaisen kesäisen rempseän kokonaisvaikutelman. :) 

Melkein samantyyliset nämä shortsitkin lahkeiltaan. Olen käyttänyt vyötäröllä Eurokankaan ihan huippua kumpparia, jossa se nyöri menee siellä kumpparin sisällä. Mun kertakaikkinen ompelutarvikerakkaus!! 

Kaava Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin, Sammal A. Todella hyvä kaava! Tein isommalle pojalle ja miehellenikin sillä pidemmällä versiolla kaavasta (B ja C ilmeisesti?) ja tuli todella hyvin istuvat. Toki miehelle muokkasin vähän lisää tilaa reisiin ja takapuoleen. :D Kangas joustocollaria Jyväskylän kangaskaupasta. Olivat tosi kovassa käytössä, ihan perusvaatetta kun on! Lintutoppi blogattuna täällä.

Sitten viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä herkkä Little Rosy -mekko (OB 3/2015). Tämä oli tarkoitettu illallisille ravintolaan. Mallissa on vähän samaa kuin eräässä tytön lempi Desiqual-mekossa, joka nyt on jo liian pieneksi jäänyt. Takaosan kumpparit auttavat vaatetta istumaan meidänkin hoikkeliinille. Muistaakseni alunperin alahelmaan ei olisi tullut tuota pussitusta, vaan helma olisi ollut ihan vaan käännetty. Koska Desiqual-mekossa kerta pussihelma oli, niin piti tässäkin sitten.

Yksityiskohtina pääntien rypytys sekä vyötärökaitale, jonka ylä- ja alapuolilla rypytykset myös. Tämä entiseltä Pehemiältä hankittu Puutarhapöllö on niin suloinen kangas, Leena Rengon käsialaa. Ostin jo aikaa sitten, muttei tyttö siitä mitään huolinut. Nyt tähän hän sen halusi. :) Nappiin meni, joskin kuviollinen kangas tietenkin peittää yksityiskohtia hieman. Aika paljon sain tähdätä kuviota tuohon etukaitaleeseen, ettei tule yksinäinen pöllön pää keskelle mekkoa. :D

Sellaista tänään! Joko olet aloittanut kesävaateompelut? Eilen mittari kohosi 19 asteeseen meillä. Ja sitten taas viilenee, viilenee, viilenee...


---------------------

Psst! Vielä kaikki mukaan tuotearvontaan, osallistumisaikaa enää huomiseen 7.5. asti!
Klikkaa tänne osallistuaksesi! ;)

Uusi vuosi, uusi koti, uusi ompsu

Me muutettiin! Ikiomaan taloon, tästä on haaveiltu pitkään. Nyt ollaan reilu 1kk asuttu uudessa kodissa, tavarat alkavat olemaan paikoillaan. Ihan tuntuu jo kodilta. <3 Täällä on hyvä kuvatakin, kun on valoisaa ja avarampaa (verhot puuttuu, hehe).

Ja voitteko kuvitella: mun järkkärin laturi löytyi! Se oli keskimmäisen sängyn alla, töpselissä kiinni. Kyllä se tiesi että se siellä oli, muttei ollut tiennyt, että se oli se laturi, mitä kuumeisesti etsin säännöllisesti. Jos sitten taas ihmettelette, miksi olen ottanut kuvia kännykän kökkökameralla, se johtuu ihan siitä, että nyt on hukassa kameran akku. Kyllä. Näin sen kyllä jossain, mutten tiedä, missä. Kai se jossain noissa 5 avaamattomassa laatikossa on. Kai.

Suuri Käsityölehti 11-12/2016 sisälsi tällaisen kivan hölttänän, jota päätin kokeilla. Ensimmäinen SK:n kaava, mitä käytän, Noshin kaavat poislukien. Tilannut olen lehteä kuitenkin n. vuoden...

Tein koon L, mutta M olisi riittänyt mainiosti, nyt jää yläosaan ihan hirveästi tyhjää pussia, vyötäröni kapein kohta kun on melko ylhäällä (tai jenkkakahvat vaan isot). Tunikaksi on kyllä aika pitkäkin mulle. Onpahan vilpoisa meidän tulevalle etelänlomalle ihan mekkona! Nauhakujassa viilettää ihana pitsinauha omista kätköistä. Aika nätisti sopii tähän mekkoon, vaikka itse sanonkin. Kankaana Verson puodin Paratiisin universumi -trikoo. <3

Mekkonen siis valmistui noin viikko sitten, taas on kuvien siirto koneelle vähän kestänyt.. Mutta NYT. NYT minä otin asiakseni oikein istua koneelle, laittaa kuumeiselle juniorille lastenohjelmat päälle ja puuhailla omiani. Jess.

Nyt tartteekin teiltä, rakkaat lukijat kysyä: mitä tykkäätte? Nojoo, tietty mekkosesta, mutta uudesta kodista, näin parin kuvan perusteella? Eikös olekin ihanan valoisaa.

Sain oman ompsun autotalliin (puolikkaaseen siitä). Sen pääsin vasta vastikään korkkaamaan - niin hirveästi on ollut kiireitä elämässä (inhottavaa kun kaikki ei pyöri harrastustoiminnan ympärillä). Vielä haluan vilauttaa teille kaikkein pyhimpääni. Ei, en ala nakuilemaan, vaan läväytän kuvan ompsupompsusta. Vihdoin on muuten kaikki kaavakirjat ja -lehdetkin kunnolla ojossa tuossa vasemmalla hyllyssä. (Saa tätäkin kommentoida.)

Vaaleanpunaista unelmaa pikkutytöille

Olen vähän harmitellut, kun aloitin ompelun vasta tyttären mekkokauden jälkeen. Sormet syyhyäisivät ompelemaan vaaleanpunaista unelmaa, kellohelmaa, söpöisyyspukineita.

Työssäni sain auttaa kahden minulle tärkeän naisen tyttäret maailmaan. Se on aina jotain spesiaalia, olla läsnä ystävän tai sukulaisen lapsen syntymässä. Toisaalta piinaavaa mutta ah, niin erityistä. En tiedä, olenko täysin kuivin silmin vielä selvinnyt näistä tilanteista. Vähintään nieleskelen herkistymistäni - eihän hetki ole minun, vaan perheen.

Ilokseni olen saanut nähdä näitä viimeisimpiä pieniä söpöliinejä. Liian harvoin, mutta olen nähnyt kuitenkin. Äkkiä muuten lähtee se vastasyntyneen näkö, ei meinaa tällainen kätilönplanttu tunnistaakaan kun kolmi-nelikuista pitelee sylissään.

Ompeluasiaan.

Sain tehdä näille ihanille neideille niitä söpöiluvaatteita, söpöilykankaista. Niistä vaaleanpunaisista, mitkä on omalle esiteinille jo ihan nounou. Pääsin ekaa kertaa kokeilemaan mekkobodya!

Ylempi mekkobody tuli toiselle pienokaiselle, alla olevan setin tein toiselle. Siiri keinuu-kuosi on oikeasti enemmän marjapuuron värinen, ei niin lila, kuin kuvassa siis.

Kaavapohjana käytin Kisuliini-kaavaa (Ottobre 6/12) koossa 68. Ottobren kaavat ovat isokokoisia, joten mittoja kyselemällä tulin siihen tulokseen, että 74cm vaatteisiin siirtyvälle neitokaiselle tämä koko oli myös sopiva.

Kaavamuokkausvinkit mekkobodyyn hain Kaavoista viis -blogista. Todella hyvät ohjeet!! Monilla on Kisuliinin kanssa ollut ongelmia pääntien kanssa, kun on niin pieni. Lisäsin raglansaumaan kantin ja nepparit noihin mekkoihin. :)

Testasin vielä silitysarkkeina tekemiäni ompelumerkkejä yhteen mekkoseen. Ei ainakaan kutita.

Kankaat:
Perhosjersey: Nosh
Siiri keinuu: Paapii Design
Linnunlento: Pehemiä/Ommellinen

Omat lemppariompeluni

DIY Storiesin Paulina haastoi minut jo elokuussa Rakkaudella tehty, ylpeydellä pidetty -haasteeseen. Muutaman kuukauden myöhässä vihdoin sain vastauksen valmiiksi. Nämä ovat vuoden aikana tekemistäni ne aivan lemppareimmat työt itselleni:




1. KUKKAMEKKO

Kerrasta ehdottomasti lemppariksi. Rento, mutta kuitenkin siisti. Taidan tehdä toisen melkein samanlaisen pitkähihaisena talveksi, siihen laitan kuminauhakiristyksen hieman alemmas. Kangas on myös aika hitsin ihana. <3

 2. PIKKUMUSTA

Pikkumusta sopii milloin vain, missä vain. Varsinkin, jos se on joustocollarista. Käytän farkkujen tai paksujen leggareiden kanssa. Iltamenoihin menee mitä mainioimmin korkkareilla ja sukkiksilla.

3. HÖLTTÄNÄ

Hölttänäkin on sellainen jokapaikan vaate. Vaikka olisi muutama ekstrakilo kertynyt vyötärölle tai muuten vaan haluaa olla rennosti, hölttänä on aina hyvä. Itse malli ei kovin pue minua: harteikkaana ja rintavana, näytän isolta laatikolta. Silti vain hölttänä lentää niskaan melkein useammin kuin mikään muu vaate. Se on vaan niin mukava.

4. BIKERIT

Lämpöisestä ja superjoustavasta urheilukankaasta tehdyt bikerit menee ihan minkä tahansa yläosan kanssa. Koska ovat vähän housumaiset, eikä lainkaan läpikuultavat, voi ne pukea lyhyemmänkin tai vaikka polven yläpuolelle ulottuvan tunikan kanssa. Yksinkertainen väri antaa paljon vapautta yhdistelyjen suhteen.

5. LAKANAT

Viimeisimpänä vaan ei lainkaan vähäisimpänä; lakanat. Marimekon tasaraidasta tehdyt unelmanpehmeät trikoolakanat. Tämä kyseinen väri ei kuulu meille, vaan meni lahjaksi viime jouluna. Omasta väristä ei ollut kuin huonoja kuvia, viikattuna. Idean ymmärtänette. Voin suositella kaikille trikoolakanoiden kokeilemista. Mummukin soittelee aina kun vaihtavat mun tekemät lakanat vuoteeseen ja muistaa kehua, kuinka ihanan pehmeät ne onkaan. <3 (PSST..! Tutoriaali täällä.)

Haastan Unelmallisen ja Villa & Villan naiset!

Haasteeseen voi osallistua myös somessa häshtägillä #ylpeydelläpidetty.

Lahjoja miehille

 Noin vuosi sitten ostin tämän Verson Puodin Hauki-kankaan ihan vaan isääni ja veljeäni ajatellen. Kummatkin ovat kovia kalamiehiä ja meidän Saimaan-mökin vesistä saaliiksi saa hyvällä kalaonnella joko haukia tai kuhaa. Kankaan ihana kalevalainen henki on samalla tyylikäs ja trendikäs. Ihana.

Veljelläni sattui olemaan synttärit isänpäivänä, joten ompelin mieheni H&M-paitaa mukaillen pitkähihaisen paidan hänelle lahjaksi. Mittoja ei ollut, mutta tuli kuulkaa niin passeli, että oikein hämmästelin. Koko lienee L, veli tykkää väljästä.

Isä sitten sai tuubihuivin ja pipon, jossa on joustocollaria vuorina. Niistäkin tuli ihan just passelit! Tuuri oli matkassa.

PS. Pimeiden ja rakeisten kuvien aika on jälleen koittanut. Järkkärin laturia ei ole vieläkään löytynyt. Aurinko pilkahtaa joskus päivällä käväisten, sisällä on kelmeää ja pimeää. Koittakaa kestää huonolaatuisia kuvia!

Lökäpökäpuuhastelua (terkut sairastuvalta)

Oi entero oi entero, kuinka sinua inhoankaan!

Kyllä, se on rantautunut meille. Viime viikon olin pikkuisimman kanssa kotona, nyt olen itse isompien lasten kanssa tulilinjalla. Onneksi kipeä kurkku, näppylät ja niiden jäätävä kutina (ja kolotus) ei ihan kamalasti häiritse ompelua. Kuumeen taltuttua tässä on melkein ollut elävien kirjoissa, vaikkakin kävelytyylit on mulla ja keskimmäisellä mukulalla aika mielenkiintoiset, jalkapohjan rakkuloiden vuoksi. Auts!

Jos alkoi äklöttään jo, niin ällös huoli. Lopetan sairaskertomuksen tähän ja palaan takaisin siihen blogin oikeaan aiheeseen, ompeluun. Mustaa näistä löytyy, varsinkin näistä ensimmäisistä pökistä, joten menevät hyvin Hommahuoneen lokakuun värihaasteeseen.

Tyttö on tässä koko syksyn kaivannut collegehousuja. Yhdet jo sorruin ostamaankin ihan kaupasta, mutta nämä ovat olleet työlistalla kyllä odottelemassa koko ajan. Löysin sopivasti joskus kauan sitten piirtämäni OB:n Juggler-kaavatkin (OB 4/2015), joista lähdin näitä taiteilemaan. Olin jopa niin hurja, että uskaltaudin leikkelemään ihanan Verson puodin Mummolan tuntu -joustocollegen. Ahh. Kangasihanuutta. Kohdistukset vähän sinnepäin, mutta ei tuossa ihan tarkkaan niitä saakaan kun niin mutkittelevaa raitaa koko kangas. Tyttö itse valitsi kankaan ja rakastui housuihin heti! "Äiti, nää on ihan kuin sellaiset muotihousut." <3

Oranssit housut on Gugguun ihanan jämäkkää harjattua collegea - samaa, mistä tein tämän hupparin. Ihanaa ommeltavaa, kertakaikkiaan. Kestää varmasti hyvin kulutusta. :)

Kokeilin ekaa kertaa laittaa ihan nyörit, niitä varten sirkkarenkaatkin puuhastelin (ensin kokeiltuani tavallisia napinläpiä, mutta äh kun koneen automaattinen napinläpitoiminto ei vaan skulaa tai sitten en osaa käyttää). Ja nyt ihan huippuvinkki: löysin Eurokankaasta vyötärökuminauhaa, jonne on sisään laitettu valmiiksi nyöri!! Kerrassaan huippukeksintö! Näitähän puuhaisi vaikka kuinka paljon nyt kun on välineet kohdillaan!

Uusia kokeiluja

Syksy se on tullut, ahh. Ruska. Kuulaat päivät. Olen sellainen ihminen, että nautin (ainakin aluksi) jokaisesta vuodenajasta - niin pitkään, kun ei sada jatkuvalla syötöllä tai ole kamalat loskakelit. :D

Kamalan pitkä tauko ollut nyt postauksissa, ihan kuin ompelussakin. Aikaa vain ei meinaa löytyä ja ompelujumikin on vaivannut. Nyt ollaan vielä asuntoasioita puuhaamassa, mikä vie ihan älyttömän paljon aikaa ja voimavaroja. Enpä olisi voinutkaan kuvitella, että talon etsintä on näin vaikeaa! Väkisinkin tiirailee toisten talojen sokkeleita yms aina ohi mennessään - ihan hirveää!

No, josko päästäisiin aiheeseen, ompeluun.

Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin on kyllä ihana kaavakirja. Löytäisin sieltä vaikka ja mitä ommeltavaa, jos vain olisi enempi aikaa. Tämä Kahden-huppari tuubikauluksella on sieltä kans. Omat kolmiot alikeompelin tuohon etumukseen ja lisäsin taskun kännykälle ynnä muulle pikkupoikien jemmatavaroille. Poika kyllä kyseli, että miksi ihmeessä mun piti kolmioita tehdä - mä nyt yritin saada jotain katu-uskottavuutta ja abstraktia tuohon - simppelin kuvion, joka ei ole liian lapsellinen koulupojalle.

Joustocollege on väriltään jäänsinistä (tai ihan vauvasinistä) Käpyseltä. Ihanan pehmeää ja joustavaa. Kauluksen vuori ja alikeompelukangas on EK:n farkkucollegea, siitä tein myös nuo nyörin sirkkojen taustat. Nyörit on pojan vanhoista shortseista varastettu :D

Vähän olisin voinut isomman tehdä, jotta ois leveyssuunnassa enempi varaa, saisi paksumpaa alle. Nämä mallit taitaa olla aika kapoisia noin ylipäätään.

Ainiin!! Ja vinkvink! Huomenna 14.10. käydään Facebookissa ommeltujen vaatteiden ym käsityöhommeleiden huutokauppaa Roosanauhan hyväksi. Itse en tällä kertaa ehtinyt ompelemaan, mutta hophop, sinne huomenna klo 10-22 huutamaan. :) Klikkaa itsesi siis Saumanvaran sydämestä -ryhmään!

Kukkamekko

 

Pikaista, mukavaa surautettavaa. Tuttu luottokaava, Ruskamekko. Hyllyltä käteen tarttunut iki-ihana Pehemiän Ruusutarha-trikoo. Flown virtaa. Pääntien kavennus ja syvennys. kanttaus samalla trikoolla. Kuminauharypytys vyötärölle. Lyhyttä ja ytimekästä. Joskus se vain menee niin - klik ja klik, kaikki loksahtelee kohdilleen.

Ainoa, mikä harmittaa, on se, ettei tämä ompelusta tullut tehtyä alkukesästä. Onneksi on sukkahousut ja neuleet, voin ympäri vuoden käyttää. Helma jos olisi aavistuksen pidempi ollut, vielä parempi. Nyt kun kavensin helmaa ja suoristin myös kaarevaa reunaa, niin lyheni aavistuksen turhan paljon.

Mitä tykkäätte? :)

Uusimman Mekkotehtaan korkkaus: farkut koululaiselle!

Kuten edellisessä hupparipostauksessani tunnustin, tytön housutilanne on aika huono. Risoja, kulahtaneita ja pieneksi jääneitä suurin osa. Samaisessa tekstissä mainistin myös uuden Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kirjan ostamisesta. Kaavoja selailleena voin vain todeta, että aivan nappi ostos tällaiselle kahden koululaisen äidille!

Pahoittelen tässä kättelyssä kuvanlaatua. Synkällä ja pilvisellä säällä kännykameran valovoimaisuus ei riitä, eikä jaksa kohdentaa liikkuvaa maalia. Voi miten ikävä mulla onkaan järkkäriäni. Koko kämppä on tongittu ylösalaisin, mutta laturi on aina ja ikuisesti hukassa.

Pitkän hetkisen on kangasläjissäni makoillut Eurokankaan palalaarista koukittu erittäin joustava stretchfarkkupalanen. Sen mielenkiintoinen väritys kiinnitti heti huomioni ja mielessäni vilahti: 10-vuotiaalle joko täysi hitti tai pohjanoteeraus. Jostain syystä olen pelännyt farkkujen ompelua, mutta nyt huutavasta housupulasta ja uudesta jännästä kaavakirjasta sain sopivan kimmokkeen laittaa tämän testiin. Testikappaleellakaan ei olisi niin väliä, vaikka kangas olisi hyi kauhee. Tietty idea tuli taas niin varkain, etten ehtinyt tyttären mielipidettä asiaan sen enempää tutkailla, koulussa kun oli.

Tein tuolle 135-senttiselle koossa 140. Kangas on niin kovin joustavaa, että hyvin olisin voinut mennä kokoa pienemmälläkin. Rimppakinttulalle on vähän liikaa väljyyttä tuolla takamuksen alla ja haarakoukussa, mutta tikkausten jälkeen en jaksanut enää muuttaa. Laiskuuttani lähdin tekemään vain yhdellä takataskulla. Tikkauslankaa oli varastoissani vain beigenä, tein päälitikkaukset ihan tavallisella tummansinisellä langalla. Kaava tulee ehdottomasti käyttöön jatkossakin, joskin haarakoukun kanssa vielä vähän säätöä. 

Mitä käyttäjän mielipiteeseen tulee: ihan ehdoton hitti! Heti piti saada jalkaan (ja lämpöisinä, tyttö saa suurta iloa siitä, että saa laittaa vaatteet päälle suoraan silityslaudalta). Ja farkkuompelut? Ehdottomasti lisää! Pelko selätetty!

Vinovetoketjusarja jatkuu

Tervepä terve! Flunssaisena sitä ei oikein ole muuta tekemistä kuin katsoa telkkaria ja ommella (ja tietty hoitaa kotia ja lapsia siinä sivussa ;)). Ehdin siis ompelemaan ja laittamaan postauksenkin uunista ulos. Voi näitä elämän pieniä iloja!

Viime postauksessa kokeilin Jujunan jumpsuit-kaavaa. Tyttöä jäi tuolloin harmittamaan väri, olisi sittenkin halunnut mieluummnin oranssin. Koulujen alkaminen luo myös vaatetustarpeita, etenkin kun sää on muuttunut syksyisen vilpoisaksi kertarykäisyllä. Pitkästä aikaa tunsin pakonomaista vipatusta ompelukoneen äärelle ja sellaista tekemisen flowta (purkamisten välissä), vaikka tuskanhiki vähän selkää pitkin valuikin. Niin siinä käy, kun harvoin ehtii ompelemaan, että se alku on takkuista aina kun pääsee tauon jälkeen aloittamaan. Edellisten ompelusten siivillä tämä valmistui kuitenkin melko näpsäkkäästi. 

Jujunan jumppiskaavasta siis lähdettiin liikkeelle; viime postauksessa taisinkin uhata aivojen nyrjäyttämisellä juurikin tämän kaavamuokkauksen nimissä. Yritin tähdätä kerrankin ei-tunikamittaiseen tuotokseen tytölle. Tuli vähän lyhkänen, ehkä tuollainen tyypillisen bomberin pituinen sitten. :) Tässä pituusluokassa tulikin ilmi uusi ongelma, mitä tunikamitassa harvoin tapahtuu: taskujen sijoittaminen. Liian alas ei voinut laittaa, eikä liian ylöskään.  Yritin mittailla sopivaa kohtaa ja silti taskupussi tipahti resorihelman alapuolelle, kun sinne tuuppasi käden tahi kännykän. Ongelma sai ratkaisunsa käsin tikkaamalla taskupussit alareunoistaan kiinni resoriin (ja tuon pienemmän kappaleen taskupussin myös vetskarin saumanvaraan, niin ei tule vahingossakaan lörpöttämään esille). Hupun saumanvaran siistin resorikaitaleella. 

Oranssia tai kirkkaanpunaista saumurilankaa kun en omista (enkä jaksanut tätä varten hankkia, vaikkakin pitkään on ostoslistalla ollut), niin käytin keltaista. Ihan pirtsakkaa. Sopivan sävyistä oranssia ompelulankaakaan ei ollut, joten tikkasin oranssiin taittavalla punaisella. Hyvin sopii, eikä juuri eroa huomaa! Vetskaria ei ollut sopivan mittaista, sovelsin sitten omaa lyhennystyyliä. Nätimminkin olisi voinut tehdä jollain ohjeella, mut sillon kun tehdään niin tehdään, eikä mietitä enää nippelisjuttuja. ;) Eli paljon annoin periksi hienosäätöjutuissa, otin sellaisen hälläväliä-asenteen.

Ihanan jämäkkä harjattu college ja resori ovat Gugguun alemyynnistä. Niin ihanaa ommeltavaa! Hupun ja taskujen jersey on Pehemiältä aikoinaan ostettu. Leena Renko on sen suunnitellut, mutten milläänsäkään muista nimeä, eikä Googlekaan kerro mitään. Sopii tähän kuin nenä päähän, mun mielestä.

Tytölle tää oli aivan nappi, heti halusi päälleen. Tarpeeks katu-uskottava sitten kai. :) Vähän jännäsin tuota oranssia etukäteen, mutta kun kerta sen halusi, niin näytti hyvin myös kelpaavan. Tilasin muuten sitä vahingossa 2m (piti tilata 1), joten mulla ois tuolla vielä aika paljon kirkkaan oranssia collegea.. :'D Ei ihan mun väri ehkä. ;)

Loppuun vielä anekdootti: 

Risoista polvista sen huomaa, housuillekin ois tarve (vaikkakin nuo polvireiät on muotia kai). Luulee joku vielä, että tässä taloudessa lapsilla on vain puhkikuluneita housuja. Se on melkein totta, muttei ihan (remutessa rutajaa, näin se vaan menee). Farkkuostoksille ja leggareiden tekoon, mars! Sormet syyhyäisi uusimman Mekkotehtaan kaavoja testaamaan - siellä ainaskin oli joku leggarikaava. :)

Värikästä syksyn odotusta!

Vinovetoketjulliset jumpsuitit à la Hiiop

Reilun vuoden verran on ompelupiireissäkin ollut näkyvissä vinovetoketjuhaalarivillitys (28 kirjainta, jos tuo edes yhdyssana oli). Ja noin vuosi sitten ostaapäräytin Koot.fi:stä keltaista harjattua joustocollegea sellaista varten. Kaavoja ei tuolloin ollut, muutoin kuin olikohan se nyt Suuressa Käsityölehdessä vähän sinnepäin malli jossain syksyn tai loppukesän editiossa, muokkauksia olisi kuitenkin tarvinnut. Jotkut käsityögurut tekivät omia ohjeitaan vinovetoketjuhuppareihin, mutta mulla innostus laski, kun en jaksanut nyrjäyttää aivojani niiden parissa.

Tänä keväänä Jujuna sitten julkaisi Hiiop! jumpsuitkaavan. Niitä tuotoksia nyt on ripotellut ompeluaiheisiin käsityöryhmiin paljon, minä olen omieni kanssa jopa ensiaallon jälkijunassa. Vaikkakin heti uutena menin kaavan ostamaan, melkein idioottivarmaa oli (kuten todistettu), etten kuitenkaan ehdi mitään siitä heti ompelemaan. Niinpä koko kesän olen mukulakatraalleni työstänyt noin niinkuin ajatuksen tasolla näitä jumpsuiteja. Olisi ollut kivat mökillä saunan jälkeen jne jne. Mökille ei kerennyt, mutta viileneviin keleihin kyllä (niinkuin tämä kesä jotenkin aurinkoinen olisi ollut..). ;)

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty: koon 86 haalarin pääpiirteet oli tiedossa jo vuoden etukäteen. Keltainen huppari, keltaiset resorit ja musta vetskari. Kootin harjattu joustocollege on todella pehmoista ja ulkopinnaltaan sileää. Kertakaikkiaan ihanaa ommeltavaa!

Isompien pukujen joustocollarit on tilattu kankaiden yöstä Jyväskylän kangaskaupasta, lapset saivat vaikuttaa itse kankaisiin. Sininen on ihana meleerattu, eikä ainakaan ensimmäisessä pesussa mennyt miksikään (meleeratut aina jänskättää, ettei nyppyynny). 

Vetskarin väritkin valitsivat ihan ihte. Alkuun vähän karsastin tytön keltaista, mutta sitten valmiissa hupparissa se onkin tosi kiva. Poika halusi punaisen, ihan sitä varten Jyväskylän kangaskaupasta tilasin - siellä tuntuu olevan ehdottomasti kattavin ompelutarvikevalikoima. Tytön keltaista vetskaria lainasin omasta ufo-ompeluksestani ja pätkäisin sopivaan mittaan. Sekin alunperin JKK:lta. Isompien lasten vetskat on kaksisuuntaiset, josko vessareissuja helpottaisi. En kyllä tiedä, auttaako tyttöä yhtään. :D

Of course olin hukannut isompien lasten jumppareitten ohjeen. Resorit meni siis tappituntumalla. Ja taas pakko hehkuttaa, miten just oikeen väristä resoria tytön haalariin löytyi hyllystä! :)

Pakko kokeilla, että miten tästä saa hupparin itse muokattua. Jujunalla on kyllä paljon ihania kaavoja myynnissä, myös huppariversio. Ajattelin kuiteskin nyt nyrjäyttää ne aivot ihan itse, jos vaan millään kerkeän. Koulu alkaa kohta (hui!) ja lasten vaatekaapit tarvitsee täydennystä!

PS. Nyt on ruvennut vähän harmittamaan tämä lasten kasvottomuus. Hyvät kuvat tulevat kornin näköisiksi, kun yrittää silmiä peittää. Eli sori kömpelösti muokatuista arskakuvista, en nyt kuitenkaan lähde pyörtämään sanojani lasten identiteettisuojasta. :)