tiistai 23. joulukuuta 2014

Joululahjamekko



Tämän(kin) ihanan kankaan tilasin Pehemiän joulumarkkinoilta, ihana Majapuun Aurinkopeura. Kangasta hypistellessäni totesin sen olevan vielä ihanampaa luonnossa kuin missään kuvissa. 

Ottobren Princess Owl (OB 1/14) oli menestyskaava: helppo ja istuva. Tein siis tytölle joululahjamekon samalla kaavapohjalla. Pidensin helmaa vapaalla kädellä, mutta jätin lyhyemmäksi kuin sydänneulosmekossa. Ja kuten edellisessäkin mekossa, pituus koko 128, leveys 122, koska mukeloni ovat hoikkeliineja.



Mulla on nyt joku muva-kausi käynnissä. Mietin, josko tekisi mekkoon vähän ilmettä kangastusseilla mutta päädyin jättämään noin. Voihan jälkeenpäin väritellä.


Pääntien huolitteluun ohjeen löysin Mutturalla-blogista. Tavallinen resorihuolittelu olisi töksähtänyt noin herkän kankaan kanssa, toisaalta framilonilla olisi jäänyt vaisuksi. Alunperin ideana oli kuminauhakuja helmaan ja pussimaiseksi, mutta tuo kuosi huusi helmaa ja jätin sen noin.


Kuvat taas kännykuvia ja sovituskuvia ei saa kun mallille pitää jättää ylläriksi. ;)


sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Pohojalaaset tuloo

Pehemiän joulumarkkinoilla haksahdin Pohojalaaset-kankaaseen, jota olin jo aiemmin kyllä ihaillut. Kotiin kun kankaani sain, se olikin jotenkin erilainen kuin olin kuvitellut. Tummat värit ei olleetkaan mustaa, vaan tummanvihreää ja puukkojunkkarit ja karhut olivat isompia. Alunalkaen siitä piti tulla jotain vauvelille, mutta kysyinkin meidän ronkeli-6veeltä, tykkääkö kankaasta. "Nojoo, jos siitä tekis hupparin." Ja vetskari piti olla. Oi että yritin kysellä, josko ihan pään yli vedettävä kelpaisi. "Eikun mä haluan vetskarin niin voin pitää sitä sitten auki."

Mitä ei äiti lapsensa vuoksi tekisi. :D

Kuvat on sitten kännykällä otettuja, huonossa valaistuksessa tyttären huoneessa. Tonttujen salamyhkäisyyttä.


On muuten tuhoontuomittua lähteä tekemään kiireellä tällaista työtä näin vasta-alkajana, kun vielä deadline eli jouluaatto painaa päälle. Hupun sauman peittävän ripsinauhan kanssa taistelin valehtelematta melkein kolme tuntia. Sitten kun vihdoin itse hoksasin jotenkuten juonen jujun, niin rakas heitänseinäänhalpis Eva-rötisköni teki yhtäkkiä puolet matkasta yhtä suttua ja solmua alalangasta. Purin siis vanhan sauman, jossa en ollut miettinyt värejä "koska se tulee sinne piiloon" ja surautin uusiksi uusilla langoilla.
Vetskaria pelkäsin, mutta siitä selvisin kohtalaisen kunnialla, löysin jopa vetskaripaininjalkani, joka on ollut piilossa viime kesästä asti.



Mallina siskonsa 8vee, joka aikalailla yhtä kokoa isompi kuin 6v. Toivottavasti ei ole noin nafti pojan päällä! Kaava Ottobre 1/14 Lizard, josta jätin taskut sekä hupun nyörin pois. Tuo ei koskaan pidä huppua päässä, joten turhaa vaivaa (ai mitenniin meni vati jumiin :D ), taskut päätin jättää pois, koska kuviot.





Tästä tuli oikeastaan aika kivan näköinen, kangas ja kuviot on just hyviä noin. Kuviossa on "taukokohta", johon kohdistuksen saa helposti, jos kangashukka ei haittaa. Vielä jäi huolellisen sommittelun tuotoksena rantua ja tilkkua niin, että tuosta saisi just ja just vauvalle joko Villikon tai jonkun hupparin. Laitan joulun jälkeen aivosolut töihin ja mietin sitten.

Toivottavasti pienelle miehelle kelpaa. :)

lauantai 13. joulukuuta 2014

Talvinen sydänmekko

Noshin alennusmyynneistä tilasin jo pitkään kuolaamaani sydänneulosta. Jälleen oli selkeä visio siitä, millainen mekosta tulee. Piti tulla ylhäältä tyköistuva, alhaalta täyskellohelma ja sitten korkea poolomainen lörppökaulus. Kellohelman kaavaa kankaalle asetellessani hoksasin jotta hupsista, liian vähän kangasta.






Ei siinä sitten mitään. Leikkuu jatkuu. Piirsin melko vapaalla kädellä sitten vaan lisää pituutta helmaan parisenkymmentä senttiä. Ja huomasin että kaulukseen ei riitä kangasta.
Pääntien huolittelin sitten framilonilla, ohjeen löysin Karkelot-blogista.




Helmaan olisi voinut tulla vähemmänkin pituutta, sillä olisi luultavasti saanut sen kauluksenkin tehtyä. Toisaalta, nyt on rennon pitkä, lämmin talvimekko. Neulos on pehmoisen tuntuista ja tyttökin sanoi että on ihanan lämmin.

Oli niin mukavan tuntuinen, ettei suostunut antamaan mekkoa kuvattavaksi enää päältään.




 Pohjana Owl Princess (Ottobre 1/14), ystävälliset ihmiset facebookin ompeluryhmässä auttoivat löytämään hyvän kaavan ja vinkkejä. Ehdottomasti jää tunikan perusmalliksi tämä! Helppo ja istuva meidän tytölle. Tein kyllä leveyden 122cm mukaan meidän rimppakintulle, pituus 128cm (paitsi no, helmahan on pitkä). Kaula-aukkoakin avarsin. 

Seuraavaan on jo kankaat ja modifiointi mietittynä. :)

torstai 11. joulukuuta 2014

Pieni joulukorttitehdas.



Joulukorttipaniikki. Osa tehtiin jo viime viikolla, innostus laantui ja hups, huomenna pitääkin kaikki olla jo matkassa! Ei liity ompeluun, mutta käsillä väkertämistä tämäkin. Tytön kanssa puuhailtiin. Nämä kuvat viime viikolta.









Ainiin, ja vaihdoin blogin osoitetta. Muokkailin nämä kuvat ennen vaihdosta, ja nyt univelkaisena en jaksa säätää enää takaisin. Uusi osoite siis katsankasista.blogspot.fi, alkoi häiritsemään tuo alkuperäinen osoite. :D

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Sitteri

Tein tuossa taannoin mitä mahtavimman löydön lähialueen nettikirppikseltä: BabyBjörnin sitteri kahta keksipakettia vastaan. Ei tuollaisia tarjouksia tule vastaan, ja mitkä oli mahdollisuudet, että minä satuin sen ensimmäisenä huomaamaan! Av ja seuraavana päivänä nouto, saatiin vielä (hyvin vanha) hyppykiikkukin kaupan päälle. Ihania ihmisiä kyllä maailma pullollaan. <3

Tokikaan sitteri ei missään nimessä ollut uudenveroinen: kangas oli kovin kulunut. Allaolevassa kuvassa ei näy kunnolla kankaan haalistumista, salama vääristää. Toisella puolella vielä oli kankaassa reikä tuossa alalevyssä vai missäsenytolikaan. Sen sijaan runko oli ja on hyvässä kunnossa. On se asiansa noin risana ja nuhjuisenakin ajanut, mutta ehdottomasti halusin sen päällystää uusiksi.


Marraskuussa oli Marimekon salainen sunnuntai. Ihastuin siellä Ahkeraliisa-verhoilukankaaseen, heti näin sen mielessäni meidän sitterissä. Melkein kuukauden kangas ehti lojumaan nurkissa, kun en vaan uskaltanut alkaa tuumasta toimeen. Kaavoja ei ollut, joten tehdessä piti purkaa vanha osiin: aika hurja ratkaisu näin aloittelevalle kotiompelijattarelle. Vitkuttelin ja vitkuttelin siis aloittamista, kun jänskätti niin. En halunnut pilata hyvää sitteriä saatika sitten ihanaa kangasta.

Varoitan jo tässä kohtaa: langanpätkiä kuvat täynnä!



En huomannut katsoa/kysellä ostaessani kankaan hoito-ohjeita. Se oli selvästi käsitelty jollakin aineella, sillä oli melko kova ja hylki vettä. Sinänsä kätevä ominaisuus vauvan sitterissä, mutta ajateltuani, mitä kaikkia myrkkyjä siinä on oltava, päätin esipestä kankaan. Koska hoito-ohjeet tosiaan puuttuivat, nakkasin neljänkympin hienopesuun ja laitoin kuivumaan saunan oven päälle (ja siinä se pari viikkoa nököttikin odottamassa). Ei, emme sauno usein.


Anyways. Nyt tuli sellainen kankaanostokrapula jouluisiin tarjouksiin hairahtuessani, että oikein syyhysi päästä eliminoimaan noita herkullisia kaapintäyttäjiä. Purin siis vanhan osiin ja jäljensin kankaalle suoraan vanhoista (leikkasin muutaman kerran päin mäntyä, ompelin ja purin, purin jälleen ja ompelin) . 


Palat jo leikattuani huomasin harmikseni, että kankaassa oli useita värivirheitä. En huomannut niitä ennen pesua, mutta täytyy myöntää, etten sitä kovin hyvin tarkastanutkaan, kunhan silmäilin läpi. Pesussa lähti myös ilmeisesti se pinnoite, joten voipi olla ettei olisi saanut ja itse kankaani pilasin. Kangas kuitenkin pehmeni mukavasti ja on nyt ainakin myrkyttömämpi. Hukkaan meni monta pätkää mutta nyt ne on tuolla tilkkupussia täyttämässä. 

((Tehtävä: kuinka monta langanpätkää löydät kuvasta?))


Aikamoista ähertämistä oli. Mutta suurinpiirtein tyytyväinen olen! Viimoinen osa piti ommella ja purkaa moneen kertaan, mutta olkoon nyt tarpeeksi hyvä :) Etuvaljas tulee aika ylös, vaikka mielestäni nappien paikat ynnä muut oli mielestäni ihan oikein. Tein vanhan 1-2-3 -mallisen kääntömallin, niin ei tarvitse ekasta ryönästä laittaa pesuun.



Pikkumies tykkää ja sehän tässä kai on pääasia <3
Päällänsä äitinsä ensimmäinen ompelus viime kesältä, Villikko-puku (Ottobre 1/2013). En ollut edes tiennyt mitään Villikko-hypetystä, kunnes itse totesin kaavan olevan kertakaikkisen hyvä.

Näemmä päällisen edestakaisin nyhräämisen seurauksena olen onnistunut säätämään sitterin korkeimpaan asentoon. 3-kuisemme käyttää siis keskimmäistä asentoa, jos se jotakuta huolettaa.




Otin eri työvaiheista kuvia. Jos jotakuta kiinnostaa Baby Björn -sitterin päälliseen tutoriaali, voin sellaisen kyhätä. Olisi ollut kovin näppärä itselleni, mutta google ei tällä kertaa auttanut. Nyt piti laittaa harmaat (ja väsyneet) aivosolut töihin ihan itte. Täytyy myöntää että sain melkoisia niksi-Pirkka ideoita: esimerkiksi nappeja pitää paikallaan siksakilla yhteenvedetyt kengännauhapätkät, jotka ommeltu saumaan kiinni (ajattelin että lanka liian heppoista ja turvallisuusriski, napinsilmä melko pieni, kankaasta siihen ei saanut nyöriä tehtyä).

torstai 4. joulukuuta 2014

Plaah

Viikkoon en ehtinyt ompelemaan, en vaikka kuinka halusin. Tulin jo melkein hulluksi. Ja sitten kun eilen pääsin koneiden ääreen niin pieleen kaikki, mikä vaan voi pieleen mennä. Leikatessa kangas jotenkin kieroon, kaksoisneula katkesi ja sitä rataa.

Edelliset pojalle tekemäni housut oli liian isot. Aivan liian isot. Nyt kokeilin sitten OB 1/2013 Chillax-kaavaa, velourille tosin, kun poika sitä materiaaliksi toivoi. Koska kaksoisneula pamahti rikki, vyötärö sekä lahkeensuut on tehty resorista, vyötäröresorin sisällä kuminauha.

Velour Noshilta, taskujen tähtitrikoo omasta kaapista jämätilkkupussukasta löytynyttä, muistaakseni Eurokankaasta.



En tajua, en sitten millään, miten nämäkin oli tuosta vyötäröltä/sen alapuolelta niin hirvittävän isot. Kavensin niitä vielä vähän. Ja Näemmä näissä Ottobren kaavoissa tulee vyötärö hirveän ylös. Meidän luikkuliinille siis jatkuu täydellisen kaavan metsästys tai sitten kavennan tätä kaavaa. Nämä oli jo lahkeiden osalta hyvät, mutta kovasti oli ylimääräistä leveyttä yläpäässä. Kuten kuvassakin näkyy, näyttää tosi rumalta kun sopivaksi mitattu resori ja kuminauha vetää vyötärön ympärillä olevan kankaan ihan ruttuun (tätä ongelmaa tosin ei olisi näin selkeästi, jos olisi se tavallinen kuminauhakuja).
 Taskujenkaan kohtia en nyt ihan löytänyt, niistä tuli tosi pienet ja kummalliset. Pituus oli 122cm mutta siltikin sitä oli liikaa. Ehkä mun pitäis tehdä vaan kaikenkaikkiaan pienemmillä kaavoilla, vaikkakin yleensä käytetään pojalla 122-128cm vaatteita.

No, aina ei voi onnistua ja mukavilta kuulemma tuntui päällä. Parissa kuukaudessa polvet on kuitenkin jo puhki niin mitä sitä märehtimään. :D



PS. onneksi huomenna on pakko mennä Eurokankaaseen hakemaan kaksoisneulaa. Siellä on kankaat -20% tämän viikon.
PPS. olen myös repsahtanut nettialeissa. Tammikuussa alkaa tipaton (kankaaton) tammikuu. Uudenvuoden lupaus?