perjantai 27. marraskuuta 2015

Isotaskuinen pisaratunika - a raindrop tunic

Täällä etelässä syksy on yhä vaan kovin pimeä ja sateinen, vieläkään ei lunta ole mailla eikä halmeilla. Ihan aavistuksenomainen untuvakerros oli viikko sitten, mutta vesisateet veivät nekin jo pois. Pimeys ja väsymys tuo sellaisen tarpeen kietoutua rentoon ja väljään asuun, jossa on mukava olla. Kesästä asti on päässä muhinut Papun Kanto-tyylinen, isotaskuinen tunika, vaan aina on jotain kirinyt edelle. Tykkään mallista ihan hirmuisesti, koska se on erilainen ja mielenkiintoinen leikkaukseltaan. Isot taskut ja hauskasti levenevä helma tuo särmää. Ja mikä tärkeintä, se on väljä. Sentään ei säkki, vaan jotain vähän tyylikkäämpää. ;)


Nyt olen ihastunut kovasti Ehta-kaavaan ja tämäkin on tehty sen pohjalta. Leikkasin helman ja taskut summassa vain saksien. Kaavamuokkaukseni harvoin on ihan oikeaa uudelleenkaavoittamista, sillä vihaan kaavojen piirtämistä ja leikkelyä. Yleensä saksin menemään, ja seuraavalla kerralla taas vähän eri tavalla. Kaavoitatteko te a:sta ö:hön vimpan päälle kaikki muokkaukset kaavoihin? Minä en suoranaisesti JAKSA. :D (Mihihihi, hobittivarpaset taas photobombaa.)

Pääntielle kokeilin ensimmäistä kertaa alavaraa. Alkuun reuna lörpötti hieman, mutta lisäsin sitten framilon-nauhan saumanvaraan. Joissain kuvissa vielä vähän lörpöttää, joten vielä on paranneltavaa, mutta silityksen jälkeen ihan mukiinmeneveä. :)  Tykkään kyllä kovasti alavarapääntiestä, näitä tulee varmasti lisää! Kantti kun ei läheskään jokaiseen aikuisten vaatteeseen sovi. Tämä on huomaamaton ja tyylikäs. Sopii moneen.

Vielä vaatii muokkaamista. Joko rintojen päälle tulee viikset tai hihoihin ruttua. Lisää siis väljyyttä rinnanympärykseen, yhä vaan? Tähän lisäilin jo aavistuksen ihan näppituntumalla. Rintamutolaskos voisi olla hyvä opetella.

Kangas ihana Verson puodin Virta-trikoo. <3 Pitkään pohdin, raaskinko leikata prototyyppiversioon ihanuuskankaan. Toisaalta yritän päästä kangashamstraamisestani eroon: ommeltaviksihan ne on tarkoitettu! Harvoin joku ompelus sentään menee niin pieleen, että kangas menisi ihan täysin hukkaan. Olen siis ottanut kangastuhomoodin päälle ja rohkeasti lähden ihanuudet(kin) leikkelemään.

----
Now, when the autumn is at it's darkest here in Southern Finland, you just want to wrap yourself in something loose and comfy. I have wanted to sew a Papu's Kanto-like tunic with big pockets since last summer. I fancy it's shape a lot: it's different and interesting. Until this day, something "more important" has always come first. 

As you might have noticed, I'va fallen in love with Ehta-pattern and used it again in this one. The skirt and pockets i modified myself and just cut them without doing any exact patterns. Which brings to mind: When you modify a pattern, do you draw a new one with all the modifications or do you just cut them like I do? I hate drawing and cutting patterns so I actually never write down my modifications. Which is not nice, if I don't remember them well enough afterwards. On the other hand, I tend not to do similar clothes and always like to do something differently than last time.

This was the first time I tried a neckline facing. At first it was a bit floppy but I managed to fix that with a Framilon elastane ribbon in seam allowance. I still have lot to improve but this is ok for the first one. I really like it and definitely will do many of these in the future! Ribbing doesn't suite in every outfit and this is more classy, too.

As you can see, I still need to work on the chest area: it either gets wrinkly above my breasts or around the sleeves. Maybe a bit more looseness around the chest?

The lovely Virta-jersey is from Verson puoti. :)

lauantai 21. marraskuuta 2015

Svetari





Tämä postaus on nyt aivan täysin kännykällä tehty. Kuvat etukameralla. Jännä nähdä, miten toimii. Halusin testailla, onko tämä mistään kotoisin.

Ihan hirveää kiirettä on ollut. Ompeluaika on jäänyt ihan minimiin. Ja voitteko kuvitella, nyt on vielä blogini 1-vuotisjuhlakuukausi!! Vielä marraskuussa ehtii kylläkin starttaamaan tosi kiva yheistyöarvonta Käpysen kanssa, pysy siis kuulolla!

Mitä tulee tähän svetariin, se on Ehta-kaavalla tehty. Hupusta muokkasin kauluksen, vaan kappas, se ei mennyt ihan niin kuin kuvittelin. Ensi kerralla kaavoitan niin, ettei ristiin menevien suikaleiden väliin jää niin paljon rakoa edessä. Nauhatkin tulevat melko etäältä, ja siirrän niitä lähemmäs seuraavaan. Vaan sitten keksin, että kauluksen voi taittaa ja solmia rusetin. Erilainen, kiva yksityiskohta. Ihana kudottu, folkhenkinem nauha on löytö Tigerista viime kesältä. Alahelmassa nauhakujassa tuota samaa - voi pitää auki tai supussa. 

Etutasku napattu lasten Noshin baggy-housujen kaavasta ja on siksi hieman nafti.

Pehmoinen harjattu college koot.fi, samasta osoitteesta löytyy Ehta-kaava.

Edit: löysin kännystä kivan kuvan, jonka olin ekalla kerralla missannut, laitoin ensimmäiseksi. Siinä näkyy vielä helma kiristettynä. :)

----
And in English (I edited this one later with my computer :)

I've been so busy and hadn't have enough time to sew. Imagine, these photos are taken while waiting my kids during their parkour trainings. I took the photos with my Samsung's front cam. I wanted to see what comes of it. Quite ok, aren't they?

This month is my blog's 1 year anniversary. And I haven't had time to sew enough! I'm so sorry. Although, I have a nice give away with Käpynen coming up this month..

This sweat shirt is made with Ehta pattern (you can find it at koot.fi). I modified the collar from what used to be a hood. Next time I'll make it more tube-like, even though I sort of like it this way, too. Now it looks a bit different while folded like that and with a nice ribbon bow. Front pocket is taken from Nosh baggy pants pattern for kids.

Soft college is from koot.fi. Ribbon from Tiger.

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Urheiluvaatetta

Scroll down for English.

Heti alkuun kerron teille: näiden kuvien julkaiseminen on minulle iso asia, vaatteiden ihonmyötäisyyden vuoksi. En ole ihan täysin sinut kroppani kanssa, tulkoon se tässä tunnustetuksi. Yritän kyllä. Olen sille erittäin, erittäin kiitollinen siitä, että se on kantanut, synnyttänyt ja imettänyt minulle kolme lasta. Jäljet näkyvät: lankussa mahapussi roikkuu. Löysää nahkaa, makkaroita, muhkua. Niinkuin tavallisilla naisilla. Se on tehnyt hyvää työtä, ollut uskollinen. Olen terve. Mitä nyt selkävaivaa välillä ollut, nekin takanapäin. Haluan olla kropalleni armollinen, olettehan tekin?

Asiaan...

Minulla on ammottava aukko kuntosalivaatetuksessa. Suurin osa rytkyistä (nimenomaan rytkyistä!) on vuosien takaa. Lempparihousujen haaruksia on paikattu moneen kertaan ja samat vaatekappaleet pyörivät koneessa alituiseen. 

Softshell-haalaria tehdessäni kiinnitin huomiota Eurokankaan urheilutekstiileihin. Aiemmin en ollut kyseistä hyllyä huomannut, mutta tutkiskellessani löysin vaikka mitä urheiluvaatteisiin kelpaavaa. Kun sitten avautui mahdollisuus tehdä yhteistyötä heidän kanssaan juurikin urheilutekstiilien ompelemiseksi, olin otettu ja innostunut.  :)
Ensimmäisenä lähdin leikkomaan tätä kelta-harmaa-mustakuvioista Spotty scuba -neulosta. Pohjalla oma tuttu hyväksi havaittu leggarikaava. Vaan kuinkas sitten kävikään: en ollut varannut tarpeeksi väljyyttä (vaikka leikkasin erittäin runsailla saumanvaroilla), scuba kun ei kovin joustavaa ole. Korjasin tilanteen näillä OB 5/15 Daily Routine-kaavan sivu-ja takakaitaleella. Tosin muokkasin sen omaan tarpeeseeni, sillä ihan sellaisenaan se ei käynyt malliini. Säärien alaosaan lisäsin kaarrokkeen myös ulkonäköä tuomaan ja pohkeille muotoa antamaan. Kaikki saumat ommeltu ensin suoralla ompeleella ja tikattu päältä vielä joustavalla taso-ompeleella. Hommaa tässä oli, mutta kyllä nyt olen niin tyytyväinen että jaksoin kaikki saumanlitistykset tehdä!! Kangas ei purkaannu, joten jätin rohkeasti lahkeensuut huolittelematta. Katsotaan, tarvitseeko myöhemmin kääntää ja ommella kiinni.
Treenitopista halusin ihan tavallisen, moneen käyttöön sopivan. Painijaolkaimisen topin malli otettu omasta topista. Kantit scubaa, vähän mustaa piristämään. Toppi ulottuu oikeasti hieman nivusten alapuolelle, kuviin alkuun laitoin ylemmäs, että housut näkyvät ja sitten se unohtui siihen. Tämä Ice Fun on ihanan tuntuista ja ohkaista iholla mutta kyllä on liukasta ommeltavaa. :D Tunnustelin tuossa lemppari treenipaitaani, ja materiaali tuntuu ihan samanlaiselta.

Scuba kun on vähän jähmeämpää, taidan seuraavan kerran napsaista paksumpaa lycraa tms joustavampaa pöksyiksi. Kovissa venyttelyissä nämä jo vähän kinnaavat, mutta oishan sitä voinut tehdä löysemmätkin... :) Juoksuun ja salille mainiot! Ensi kerralla myös teen yksinkertaisemman mallin. Tätä nimittäin ommeltiin, neulattiin ja mallattiin yli viikko aina kun aikaa löytyi yhtään. Välillä pöksyt lepäilivät ompelupöydän nurkassa ja pääsivät taas työn alle. Pitkän tähtäimen työ. Onpahan nyt kuulkaa ihan täysin mun muotojen mittainen. Ja korkea vyötärö äidinvatsalle. ;)
Heehehe. "Sit tää juoksis tässä."
Koska olen tarkan euron vartija, voin kertoa, että kerrankin itse tekeminen kannattaa, keinokuitukankaat kun ovat metrihinnaltaan edullisia. Tämä kyseinen Spotty scuba 14,90€/m ja Ice-Fun 12,90€/m. Scubaa varasin 1,2m ja lycratrikoota 0,9m. Verrattuna yleisiin urheiluvaatteiden hintoihin, säästää kerrankin itse tekemällä pitkän eurosentin, varsinkin yhtään merkkituotteisiin verrattuna.  Ja itseasiassa taitaapi päästä jopa erinäisten halpaketjujen hintoihin näillä. Siis miten ei ollut aiemmin käynyt mielessä? Yhdet pöksyt tein kauan sitten, toki niitäkin on tullut käytettyä, mutta kokeilut jäivät siihen kun ajattelin ettei maksa vaivaa.

No, kannattiko nähdä vaivaa? Oletko itse tehnyt urheiluvaatteita?


PS. lapsityövoimaa käytetty valokuvaamisessa. Pahoittelen muun muassa tärähtämisiä ;)

First I need to tell you that publishing these pictures is a huge thing for me because of the slim fit of this outfit. I'm not quite pleased with my appearance. Don't get me wrong: I'm very, very thankful for my body. It has carried, given birth and breastfed my three beautiful children and done it so well. I'm grateful of that. But you can also see the results with a hanging belly pouch while planking. extra handles, extra skin. Just like with many women. My body has been good and reliable. I'm trying to be merciful. Please be too.

I had been eyeing some sports textiles at Eurokangas earlier, when I bought the fabrics for my sons softshell overall. When I received a chance to collaborate with Eurokangas and make some sportswear, I was so taken and excited!

These pants are made from scuba. Pattern a mix from my own favourite leggins and Ottobre 5/15 Daily routine (although there's only a fraction left of them in the finished garment). I sewed the seams with a straight elastic stitch and flattened the seams with a top-stitch. Such a workload but so glad I did it! Gives a nice edge and strength to the seams.

The top is lycra and pattern just from one of my favourite tops. "Ribbing" made of scuba, gives it a nice little twist. 

All and all, you can save money making your sportswear by yourself, 'cause man made fabrics are quite affordable and sportswear quite expensive. 

What do you think? Was it worth it? Have you made your own sportswear?

PS. my 9 yo took theese photos. So sorry for any blurry pictures.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Messukuulumisia




Kuten pari postausta sitten mainitsin, sain blogipassin Messukeskuksen Meidän viikonloppuun. Vetonaulana siellä oli mulle tietenkin Kädentaitomessut. Tässä vähän tunnelmia ja kohokohdat minun makuuni.
Suurin kangasanti vaateompelijalle löytyi Vanja Sean osastolta. Ihanat Murun kotimaiset neulokset! <3 Muutoin joustavia tai vaateompeluun tarkoitettuja kankaita ei juuri ollut, lähinnä tilkkutöihin, mikä vähän harmitti.

Pitsileidin ihanat pitsit sykähdyttää. Tässä murto-osa laajan laajasta valikoimasta. Siis katsokaa nyt. <3

Wennströmin hotfix-valikoima on muuten tosi laaja. Silityskalvoa, valmiita silityskuvia, heijastinkalvoa, strasseja, valmiita strassikuvioita. Kaikkea, monessa koossa ja mallissa. Voisin hamstrata nämä kaikki!! Nettisivuilta en löytänyt, mistä näitä saisi tilattua. Vinkvink, näin laaja valikoima olisi varmasti kovaa huutoa nettikaupassa! ;) 

 Hairahduin myös Husqvarnaa ja Pfaffia ihastelemaan. Husqvarna Viking Design Epic mennähympsytti koristeita. On nuo kirjontakoneet sitten uskomattomia. Ja mitä tekniikkaa, yhteys kännykkään jne. Huh! Alempana Pfaff Ambition 1.0, jota ompeluryhmissä on paljon kehuttu. Itsekin taisin rakastua. <3

Tuttuja kuoseja myös Napikkaan osastolla. Suomalaista designia ja tuotantoa. Kerrassaan ihania!! Oli muuten hauska nähdä moni tuttu kuosi ihan livenä vaatteena. Aina kaikista ei niin osaa näyttökuvan perusteella sanoa. Täällä Helsingin seutuvilla kun on ammottava kolo suomalaisten kangasfirmojen suhteen, joilla olisi omaa tuotantoa. Koska kotimaisuus on vaan niin parasta, yritän suosia suomalaista. :)

Vielä oli pakko laittaa loppuun pari epäompelumaista kuvaa. Ihastuin Hiekkakakun koruihin. Koululaisryntäyksestä johtuen en saanut kuvia isommista herkkukoruista. Ne olivat vielä näitäkin hienompia! Nam!

Suomalaista suosin myös KN-collectionin ihanassa huopamyssyssä! Sisällä tikkikangas. Tämä huuteli käytävän toisesta päästä mua, ja pakko se oli ostaa. KN-collectionin päähineet tuotetaan Euroopassa laadukkaissa perheyrityksissä, firma ja design suomalaista.

Olitko sinä tänä vuonna messuilla? Mitä jäi käteen?
Ja hei, tästä kuusta on tulossa huikea! Ensi kerralla lupaan, että on jo oikeaa ompelua. Olen yhden urakan kanssa puuhastellut tässä jo reilun viikon aina kun aika yhtään antaa myöten. Yksivuotissynttäritkin on tässä ihan korvilla, joten mulla on teille aikas kivaa arvontaa sen tiimoilta. Pysykää siis kuulolla, ettette vahingossakaan missaa ;)

Helpoiten seuraat minua bloggerin lisäksi joko facebookissa, Blogipolussa tai Bloglovinissa.


------

As I stated couple of posts earlier, I receved a blogger pass to a handmade fare at Messukeskus Helsinki (Finland). There was only a few things for a sewer who makes clothes, thoug. Lot's for other kinds of crafting. :)

Vanja Sea with Finnish Muru knits was one and only fabric seller which wasn't only for quilting. Also Pitsileidi's huge collection of laces was breathtaking. <3

Wennström's huge collection of hotfix products took my breath away, too. Definitely one of my favourite stands!
Napikas makes quality clothing for children. Finnish design, Finnish production. I just love them! Many of the fabrics are also from Finnish designers. Me likey. :)
Hiekkakakku makes jewlery you just want to eat. There was a rush of childen fiddling them so I couldn't get a photo of the bigger, even more beautiful (and delicious looking) jewlery.

And then I just HAVE TO show you my new felted cap from KN-collection. It was calling me from the end of the corridor. I saw it, tried it on and it fitted as it was made for my head. Love. Finnish design, production in Europe.

Next time I promise I'll show you something sewed! Please, stay in tune.. This month is going to be goood because it's the first anniversary between me and my dear blog. So, if you don't want to miss a post, please follow me here on Blogger, facebook, Blogloving or Blogipolku.

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Kätilöys. Toimenpiteitä vai kanssakulkijuutta? Kiirettä vai aikaa?

Olen äitiyden ja kotiompelijattaruuden lisäksi myös kätilö, suuren suurella sydämellä. Kätilöys ei ole vain työ, se on osa minuuttani. Se on yksi niistä asioista, mitä kautta määrittelen itseni. Me kätilöt olemme napakkaa ja näpsäkkää porukkaa. Melko suuria suustamme välillä. Nyt puhun minä, taas.

Raskaus ja synnytys on muutakin kuin vain kliininen, lääketieteellinen tapahtuma (kuten tuntuu virallinen käsitys välillä olevan, palveluiden supistamisen perusteella). Se on jokaiselle perheelle ainutlaatuinen kokemus ja mullistava elämäntapahtuma. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään syntymään (mitä se pitääkään sisällään, tästäkin voisin puhua loputtomiin) ja jokaisella äidillä oikeus tulla kuulluksi ja päättää omasta kehostaan. Kätilöys ei ole lähtökohtaisesti toimenpiteitä ja lääketiedettä, se on omassa maailmassani äidin tukemista ja auttamista, turvallisen syntymän avustamista. Äiti on lapsen kantaja ja synnyttäjä, kätilö kanssakulkija, joka huolehtii äidistä, vauvasta ja turvallisuudesta.

Kyllä, joskus lääketiede tulee mukaan. Mutta miksi se sanelisi kaiken? Miksi meillä on kiire? Miksi raha ratkaisee? 

Turvallisuus on tietenkin tärkeää ja kaikille halukkaille tulee olla kivunlievitysmahdollisuudet. Mutta olemmeko siinä pisteessä, että lääketiede on pistänyt itseään omaan nilkkaan? Että interventiosta interventioon vähennämmekin äidin ja lapsen turvallisuutta? Tiesittekö, että oksitosiinin rutiininomainen käyttö tai kalvojen puhkominen synnytyksen edistämiseksi tai pysähtymisen ennaltaehkäisemiseksi ei ole WHO:n mukaan suositeltavaa? Tiesittekö erilaisten lääkkeiden ja puudutusten sivuvaikutuksista, vai kiinnostaako ketään? Onko niin, että oletetaan että kyllä ne kätilöt ja lääkärit tietävät? Onko sinulla oikeasti päätäntävalta kehostasi, vai teetkö niin kuin käsketään, koska "kyllä  ne tietää paremmin"? Mutta tiedämmekö me? Miksi me puhkomme rutiininomaisesti lapsivesikalvot, jos synnytys ei ota käynnistyäkseen? Mitäpä, jos lapsi etsiikin optimaalista asentoa ja kalvojen puhkomisella altistamme lapsen tarjontavirheelle ja infektiolle. Ja niinhän siinä voi käydä, että jos väärässä tarjonnassa olevan sikiön lapsivesikalvot puhkotaan, sikiön pää junttaantuu lantioon jumiin. Kun sillä lapsivesipussilla on tarkoituksensa. 

Ja näin pääsemme ihanaan toimenpiteiden sarjaan, kaikki toki äidin ja lapsen hyväksi. Synnytystä tulisi edistää vain perustelluista lääketieteellisistä syistä, suosittaa WHO vuonna 2014 julkaisemassa suosituksessaan. Itseasiassa samassa suosituksessa todetaan, miten ns. jatkuva tuki on erittäin hyödyllistä sekä äidin että lapsen kannalta, ja suositeltavampaa kuin ns. ennaltaehkäisevä lääketieteellinen edistäminen.

Älkää suuttuko tai käsittäkö väärin, kyllä minäkin kalvoja puhkon, jos on tarve. Mutta olemmeko unohtaneet ne alkuperäiset kätilön keinot? Asentohoidot? Läsnäolon? Odottamisen jalon taidon? "Sen niittää minkä kylvää." Onko meillä kiire? Kenen ehdoilla? Suomessahan meillä on siitä hyvä tilanne, että meillä kyllä kätilötyössä on paljon osaamista ja kätilöt saavat tehdä hyvin itsenäisesti työtään. Uskon rehellisesti, että jokainen kätilö tekee parhaansa perheen eteen. Tietenkään aina ei olla optimaalisessa tilanteessa. Aina ei kaikki mene kuin Strömsössä. Interventioita on tehtävä KUN ne ovat perusteltuja. Peruste ei ole kiire, vaikka paine siihen onkin kova. Olen itsekin siihen sortunut monesti.


Olen nuori kätilö, ja ehkä minulla on vielä vähän sellaista uutuuden ja nuoruuden intoa ja tarmoa tässä hommassa. Utopistisia ajatuksia kätilöydestä ja kanssakulkijuudesta. Muttakun niin on maailmallakin kerta. Muualla maailmalla on kätilöjohtoisia synnytyskeskuksia, birth centereitä, matalan riskin äideille. Niissä on jokaiselle äidille oma kätilö. Ei toimenpiteitä. Tarvittaessa siirrytään sairaalaan. Tiesittekö, että Jenkkilässä jopa pienituloisten Medicaid-vakuutus korvaa birth center -synnytyksen? Toki olemme Suomessa vähän eri luokassa esim. Yhdysvaltojen kanssa, jossa lähes puolet naisista synnyttävät keisarileikkauksella. Meillä sektiolukema taitaa olla 16%, lähellä WHO:n suositusta (10-15%).

Miltä tuntuisi synnyttää rauhassa, ilman interventioita, oma kätilö jatkuvasti läsnä? Miltä tuntuisi kätilönä tehdä töitä niin, että saisi keskittyä yhteen asiakkaaseen kerrallaan, juoksematta monen synnytyshuoneen väliä, pystymättä antamaan aikaa yhdellekään synnyttäjälle tai synnyttäneelle perheelle kunnolla? Tuolla jossain valtio tarjoaa sairaala-asetelman lisäksi myös birth centerit sekä kotisynnytysmahdollisuudet. Näistä hyvänä esimerkkinä Iso-Britannia, Hollanti, Australia ja Uusi-Seelanti. Näin äkkiseltään. Isoissa tutkimuksissa sekä kätilöjohtoiset synnytysyksiköt että kotisynnytykset on todettu turvallisiksi terveille synnyttäjille, etenkin uudelleensynnyttäjille. (Englannin valtion viralliseen suositukseen pääset tästä, suosittelen lukemaan. Monipuolinen ja isosti tutkimukseen pohjautuva lausuma.) WHO on julkaissut jo vuonna 1996 oppaan normaalin synnytyksen hoidosta. Mielenkiintoinen ja täynnä asiaa. 

WHO:n mukaan naisella on oltava vapaus valita, missä synnyttää. Meillä on vain lääkärijohtoiset sairaalat, joissa kylläkin usein kätilö saa toimia melko itsenäisesti.  Okei, meillä voi siis valita lähimmän synnytyssairaalan tai kuntarajan yli lääkärin lähetteellä. Jos haluat synnyttää kotona, varaudu yhteiskunnan vihaan. Toki, kun palveluita ei julkiselta puolelta tarjota, varaudu myös kustantamaan kätilöiden palkkiot, sillä tottakai myös kotikätilöt ansaitsevat palkan arvokkaasta työstään. Kela ei korvaa kuin joissain tapauksissa jonkin aikaa ennen ja jälkeen syntymän, jos lähetteet on kohdillaan ja taivaankappaleet oikeassa asennossa. Välimuotoja meillä ei ole. Julkisella puolella skaala on aluesairaalasta yliopistosairaalaan. Lähitulevaisuudessa lähinnä yliopistosairaalat.

Ja siitä pääsemmekin tähän, mistä tämä pohdinta lähti liikkeelle. Tiesittekö myös sen, että terveydenhuollossa säästetään isolla kädellä? Pieniä yksiköitä lakkautettiin juuri kauhalla ottaen. Tiesittekö, että synnytysyksiköissä on usein kova kiire? Tiesittekö, että lyhytaikaisia sijaisia esim. sairauslomiin ei saa palkata? Se on ihan yleisessä tiedossa, tästä on esim. YLE uutisoinut viime kesänä ja jälleen tilanne on kärjistymässä vuoden loppua kohti, kun kaikessa ja kaikkialla pitää säästää, budjetit paukkuneet yli ja sitä rataa. Mutta tiesittekö, mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että kätilöt ja hoitajat juoksevat pää kolmantena jalkana. Se tarkoittaa sitä, ettei ole aikaa perheille. Se tarkoittaa lisää puudutuksia, lisää toimenpiteitä, jotta saadaan salit tyhjäksi seuraavia varten. Milloin jotain tapahtuu, kuka osaa osoittaa syyttävän sormen kätilön sijaan säästöihin? Näettekö tämän oravanpyörän? Voi säästöt, säästöt.

Eipä mulla muuta. Ugh.




Muokkaus: Loppuun vielä lähdetiedot uudestaan, jotta ovat selkeämmin esillä.
WHO 2014: WHO recommendations for augmentation of labour. http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/112825/1/9789241507363_eng.pdf?ua=1
WHO 2015: Caesarean sections should only be performed when medically necessary. News release. http://www.who.int/mediacentre/news/releases/2015/caesarean-sections/en/
NICE 2014: Intrapartum care for healthy women and babies. Guidance. https://www.nice.org.uk/guidance/cg190
WHO 1996: Safe motherhood. Care in normal birth. A practical quide. http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/63167/1/WHO_FRH_MSM_96.24.pdf
YLE 2014: Kainuun soten rahat vähissä – lyhytaikaisia sijaisia ei saa palkata. Verkkouutinen. http://yle.fi/uutiset/kainuun_soten_rahat_vahissa__lyhytaikaisia_sijaisia_ei_saa_palkata/8083031

maanantai 2. marraskuuta 2015

Pieniä hyvänmielenlahjoja ja ARVONTA!

Pientä mukavaa puuhastelua. Kivaa ja nopeaa. Juuri täydellisiä lahjoja synttärisankareille. :) Instagramissa minua seuraavat ovatkin nämä jo nähneet, mutta laitanpa tänne myös.
Anopille syntymäpäivälahjaksi surautin omasta päästäni tällaisen meikkipussukan Marimekon Ahkeraliisasta (aivan mun rakkauskangas!). Vuorina Eurokankaan jotakin tekokuituista vesiväripallurakangasta. Vetskaria ei ollut sopivan mittaista, niin laitoin tuon pitsivetskan. Hmm. Less is more? Ehkä vähän liikaa mun makuun, mutta uusi omistaja vaikutti tyytyväiseltä. :)

Kuva otettu anoppilassa, kun tuli tuon ompelun kanssa vähän kiire (kuten aina). Ollapa vitivalkoiset puulattiat. Saisin niin ihania kuvia tuota vasten! Ehkä jatkossa tuon pokkana kuvauskamppeet anoppilaan. :D

Tyttären kaverin synttäreille piti jotakin tehdä (kiireellä, kuinkas muutenkaan). Lempiväri oli (kuulemma) kirkkaan oranssi. Hikeä pukkasi, mutta löysin hyllystäni tämän Käpysen poltetun oranssin jerseyn framilonilla rypytettyä pipoa varten ja siihen melkein justiinsa sopivan Marimekon raitapuuvillan kietaisuhuiviksi. Pipon kaavanmuokkaus Mallikelposelta, tosin vapaalla kädellä piirretty noin suurinpiirtein sinnepäin. Tätä kirkkaammaksi en enää pääse!

Ihastuin tähän ryppypipohommaan. Helppoa, nättiä, nopeaa. Miksen aiemmin ole lähtenyt näitä tekemään? En tiedä, miksi picmonkey tekee kollaasia tehdessä kuvista epätarkkoja. Jos jollain on tähän vinkkiä, otan neuvoja vastaan!

JA SITTEN ARVONTAAN! Tänään kuulin ilokseni, että saan blogipassin Kädentaitomessuille Helsingin messukeskukseen (6.-8.11.). Ensimmäinen laatuaan minulle. Ai että kun olen innoissani! Muutoinkin nuo messut houkuttivat, joten tämä oli ihan huippujuttu.

Oman passini lisäksi sain kaksi lippua arvottavaksiMeidän viikonlopussa on Kädentaitomessujen lisäksi ELMA maaseutumessut, Metsämessut, Lemmikki (la-su) ja OutletExpo. Lippu oikeuttaa näihin kaikkiin. Nyt siis mahdollisuus voittaa liput sinulle ja kaverillesi! Arvon siis yhden voittajan, jolle kumpikin lippu menee.

Osallistut arvontaan kommentoimalla alle ja lisäämällä sähköpostiosoitteesi, ellei se blogiprofiilissasi ole näkyvissä. HUOM! Arvonta on lukijoilleni täällä bloggerissa ja/tai facebookissa / Bloglovinissa / Blogipolussa. Seuraajaksi voi liittyä myös arvonta-aikana. Ilmoitathan kommentissasi, mitä kautta blogiani seuraat.

Arvon voittajat tasan vuorokauden kuluttua, eli to 3.11. klo 23.30 (varsinainen pika-arvonta siis!) ja otan voittajaan yhteyttä samantien. Olettehan siis haukkana sähköpostienne äärellä ;)


MUOKS: Voittaja on arvottu, se on Anne / Elämäni sanoina. Onnea Anne ja kiitos kaikille osallistujille! :) Voin sanoa, että tästä ja/tai ensi kuusta on tulossa mielenkiintoinen, pysykää kuulolla, vaikkei onni olisikaan teitä tällä kertaa potkaissut ;)



As some of my followers on Instagram has noticed, I've been busy with birthday presents. This kind of handicraft is quick, fun and easy to make. And hopefully nice to be given to. :)

The blue make-up bag is for my mother-in-law. Fabric is Marimekko's Ahkeraliisa, one of my alltime favourites. <3 Lining is some man-made fiber from Eurokangas. I didn't have a zipper of a right size, so I used a lacy one. Too much or what do you think? My mother-in-law seemed pleased, though. :)

The orange beanie and stripy tube scarf is for my daughter's friend. She told her favourite colour was bright orange. This is as bright I can go! Thankfully I found some orange jersey on my cupboard (from Käpynen) and stripy cotton tricot from Marimekko. The wrinkle in the beanie is made with framilon. You can find a pattern alteration from Mallikelpoinen.

I also have a lottery for my readers: 2 tickets to a handcraft fare at Messukeskus, Helsinki 6.-8.11.2015. To participate, you need to comment below and leave your e-mail address for contact. You also need to be my reader here or on facebook (and also physically in Finland at the time of the fair ;). 

Lottery starts NOW and ends 3.11. at 23.30pm. I'll contact the winner and post the nickname here and on my facebook page.

Edit: we have a winner, Anne / Elämäni sanoina. Congrats!