Yllätys

Blogeissa ja Instagramissa on viimeaikoina pyörinyt rouheita, marimekkomaisen nansomaisen mysteerisestä kankaasta luotuja luomuksia. Kyseessä siis eräs yllärikangas, jonka porukalla tilasimme tietämättä yhtään, mitä tuleman pitää. Ei värejä, ei kuvioita, ei mitään. Jännittävää!

Täytyy sanoa, että tätä en osannut odottaa. Pienen alkuhämmennyksen jälkeen rakastuin ihan täysillä. Kerrankin jotain uutta ja erilaista. Ei valmiiksi pureskeltua, haastavaa. Sellaista, että heti kankaan nähtyäni aivot vaan ruksuttivat ja ruksuttivat ja ruksuttivat... :)

Sain hetken kangasta pureskeltuani vision. Äidilläni on yksi tunika, jota satuin kokeilemaan päälleni tämän kankaan toteutusta pohtian - rakastuinhan minä. Kangas, malli, tunika. Kaikki loksahteli kohdilleen.

Alkuperäinen tunika on ikäänkuin kahden kappaleen mekko (+hamekaistale), jossa hihat ovat yhtä etu- ja takakappaleiden kanssa. Sommitteluyrityksistä huolimatta en millään, en sitten yhtään millään saanut kaavoja mahtumaan 1,1m pätkälle. Kangas koostui erilaisista osioista, joten muutenkin asetteluun meni kauan aikaa. Pyörittelin palasia ees taas kankaan päällä, kunnes rohkaistuin saksimaan sopivaksi havaitusta kohdasta.

Toisella puolella siis ruksit, toisella viivoja ja persikanväristä sutaisua. En osannut valita, kumman haluan eteen, niin tein prikuulleen samanlaiset kappaleet. Itseäni pohditutti, näyttääkö selästä liian kummalliselta etukappaleen pääntie, mutta kaverit kivenkovaan väittävät, ettei ole ollenkaan kummallinen. Kohdistin hartioissa liilat kappaleet toisiinsa ja ruksit ja viivat toisiinsa, josko toisi yhteneväisyyttä.

Kangas kun ei täysin riittänyt (ainakaan fiksunnäköisesti), niin lisäsin Pipoiksi:sta tilattua mustaa trikoota hihoiksi ja helmaksi + taskupusseiksi.

PS. toivottavasti ette saaneet traumoja au naturellista naamasta! ;)

----

We ordered this jersey fabric with a group of sewists. The catch was we didn't know what we were ordering. It was a surprise. We didn't even know if it was jersey, what colours it had, or even the print. You can imagine my surprise when I finally opened the package. Something so different. Something I really needed to put tought into. But that's the best part in it: I enjoyed this print didn't give me an easy way out. I really needed to figure it out before I started cutting and sewing.

I decided to make a copy-cat of my moms tunic (that I had tried on one day and fell in love). I made slight changes, because I didn't have enough fabric. For instance, the sleeves should be the same piece as the front and the back piece.

I couldn't decide which side I wanted front so I made them identical. My pals ensured me I dind't look silly, when I twirled around them in my tunic last weekend.

PS. hope I dind't scare you off with my au naturel face ;)

Paratiisipeplum

Scroll down for English, please.

Viimeinen joululahjapostaus ja sitten päästään tammikuussa tehtyihin. :)

Ottobren 1/2015 numerossa ollut peplum on ollut vuoden verran ompeluryhmien suosikki. Olin hidas lämpeämään ja sain nyt vasta tehtyä ensimmäisen. Ja arvatkaas mitä: ihastuin. Simppeliin leikkaukseen sopii sykähdyttävä kangas, jotta se pääsee oikeuksiinsa. Tyttärelle joululahjaksi lähdin siis leikkomaan pinkkiä Paratiisin puutarha -trikoota, (muistaakseni) alkukesästä asti hillottua aarretta, Verson puodilta of course.

Kyllä kannatti uhrata huolella hillottu aarre. Alkuun pelkäsin, että onko liian neitimäinen meidän "isolle tytölle". Tykästyi kuitenkin ihan hirmuisesti. Onneksi pinkki on yhä vaan tytön lempiväri, pituus ei ole mekko vaan paita/tunika ja kangaskin on i-ha-na. Aijuu, ja kovasti toivotut kännykkä ja kuulokkeet löytyi kontista kans. Ne oli saatava kuvaan kun oli niin cool. ;)

Kanttaukset tein taas omin pikku kätösin, tällä kertaa samasta trikoosta. Tykkään, tykkään, tykkään. :) Hihoilla on paljon pituutta, mutta näissä vaatteissa on se hyvä puoli, että kasvunvaraa on. Tunikasta tulee paitamittainen ja hihat tulevat vielä sopivammaksi aikanaan.

Värit ja valot ja muut on kuvissa taas vähän mitä sattuu. Vaikea saada värejä oikein, kun sisällä loistaa hehkulamppu ja ulkoa tulee sinertävää luonnonvaloa. Naamasta tulee keltainen herkästi.

 -----

This peplum pattern is from Ottobre Design 1/2015. It's been very popular on fb's sewing groups but I managed to try it just now. Actually, this is one of my Christmas presents (the last of it's kind). In next post we'll be getting to January. ;)

The beautiful Paratiisin puutarha (Paradise's garden) jersey fabric is from Verson puoti. My precious. I don't regret cutting and sewing it because it really looks like it belongs to this tunic. Right?

Sorry about the lightening problems. I wish it would get a bit warmer soon so we'd be able to shoot outside. Its -20C today. Hrrr. I could say that's chilly.

PS. Wonder about the headphones and the cell? Yep, from Santa of course. She was so cool so she HAD to have them with her in the pics. ;)

Kesätunika

Olen pitkään hillonnut Verson puodista ostamaani Pulmua. Ajatuksena on jo tovin ollut tehdä siitä jonkinsorttinen kesätoppi/tunika. Kaava oma, saksin vain menemään. Painijaselän mallia otin lempitopistani.

Kokeilin selkään Tehtaamosta aikoinaan löytämääni selkärypyn poisto-ohjetta. Tosin tein sen ihan muistista ja lähinnä saksin vain menemään. Kaavoja kun tässä ei muutenkaan käytetty. Tälle notkoselälle voisi olla isompikin poisto-operaatio kohdillaan, vielä jää vähän ryppyä.

Pätkäisin yläosan ja alaosan omiksi osikseen, mikä myös paransi osaltaan istuvuutta. Kuvioihin se aiheutti kohdistusongelmaa. 

Kanttaukset tein kantinkääntäjän avulla samasta kankaasta. Koska tämä jc on jämäkkää, se toimi ihan hyvin. Ohuella trikoolla en ole onnistunut tekemään kantinkääntäjällä siistiä jälkeä kanttaukseen.

'

Pahoittelen vähän höhliä kuvia. Lapsen pestasin ottamaan tuon selkäkuvan (helma näemmä kääntynyt takaa pystyyn, höh). Muut olivat lapsen ottamina niin tärähtäneitä, että joudutte tyytymään nyt peilikuviin.

Tyttärelle on tulossa ihan samistelumekko, se on vielä toteutusasteella. Jatkoa siis seuraa!

Renew mama!

Kototeko-blogi starttasi Renew-mama -kampanjan. Äidit kerrankin ensin. Miten paljon olenkaan neulonut, ommellut, puuhannut muita varten. Lahjoja tai ihan muuten vaan iloksi. Mekkoa, tunikaa, housua, myssyä, tumppua, tossua, sukkaa, huivia, kauluria... You name it.

Ennen tätä kampanjaa tuotoksena itselleni koko käsityönäpertelyaikanani on ollut yksi tuubihuivi, yhdet huovutetut töppöset (jotka meni piloille, en kehdannut lahjaksi antaa niin pidin itse) ja kaksi pipoa (joista toisen piti kylläkin olla pojalle, mutta olikin liian iso sen päähän). Niin ja vastikään tekemäni treenipökät. Tämä kampanja siis osui ja upposi ihan täysillä.

Aikuisten vaatteiden tekeminen on paljon vaikeampaa kuin lapsille. Jo naisen muodokkuus aiheuttaa päänvaivaa vaatteiden istuvuudelle. Ja sitten vielä, jos haluaa peittää joitain tiettyjä ei-niin-pidettyjä osa-alueita itsessään, homma muuttuu entistä vaikeammaksi.

Syteen tai saveen, lähdin kokeilemaan, miten ompelu itselle sujuu.

Noh, tämä oli se ensimmäinen räpellys. Kotimekkona menettelee. Tein Sussu-tunikan kaavalla,  muokkasin siitä itse imetysversion ja alahelmaan lisäsin resorin. Rinnanympäryksen mukaan mittasin oikean koon ja sovittaessa huomasin, että tuli aivan liian iso. Summassa vedin jokaisesta saumasta jonninverran sisään, joistain enemmän ja joistain vähemmän. Sillä sain jokseenkin istuvan aikaiseksi. Kangas Kangasunelman joustofroteeta, resori Eurokankaasta. Luulen, että esim. paremman resorin kanssa tunikasta olisi tullut kivempi.

Legginsit päräytin myöskin, Ottobre 5/2014 Sammalikko-kaavalla. Sama moka kävi ja summan mutikassa saumoja sieltä täältä sisään. Pöksyistä sain hyvin istuvat, onneksi. Kangas muistaakseni Hilcon viskoositrikoota, Inkurista. Tämän tunikan kanssa kyllä sopii farkut paremmin, mutta tulipa nyt kuvattua samalla kertaa.

(Ja tästäkin kuvasta näemme, miksi renew mamaa tarvitaan, terveisin silmäpussukkaharmaavarpusmamma.)

...

Mutta sitten!!

Kauan odotettu Ruskamekon kaava imetysluukulla. Se ilmestyi! 

Heti piti päästä kokeilemaan. Pitkään olen halunnut tehdä tuon hehkutetun ja hypetetyn ruskamekon ja olinkin tehnyt tavallisen ruskamekon kaavoihin kaavamuokkausta imetysluukkua varten, mutta tämän ilmestyttyä päätin ottaa varman päälle.

Lyhensin kaavaa vähän alkuperäisestä ja lisäsin kietaisuhupun, Karkelokukan ohjeita mukaillen. Sinänsä helppo homma muokata savupiippukaulukseen huppu toisen hupun kaavasta, länttäsin vain hupun kaavan savupiippukauluksen kaavan päälle ja piirsin hupun kaavan alaosaksi savupiippukauluksen alaosan aina olkasaumaan asti. Hieman olisin voinut hupun alareunan kaarta vielä tehdä isommaksi, nyt hupun etureuna nousee kaulaa vasten kovin ylös. Osansa tekee myös tukikangas, jota silitin hupun etuosaan ajatuksena laittaa koristenappi. Nappia mallatessani totesin, että kivempi kuitenkin ilman, ei ainakaan vielä löytynyt omasta nappivarastosta justiinsa sopivaa.

Hyppäsin suoraan summassa M-kokoon ja se tuntuu olevan ihan ok. Hieman käsivarsissa tiukkaa, mutta suunta näiden raskauskilojen kanssa on alaspäin. Tykkään yläosasta, siis rinnuksesta napakoista vaatteista.

Framilonhuolittelu imetysluukkuun on kivempi kuin resori, omasta mielestäni. Ja huomaamattomampi. Ei, en nielaissut seivästä, vaan luulen olevani ryhdikäs.

Älyttömän pehmoinen ja mukavan tuntuinen joustocollege Noshilta. Tiedetään, raidat leventää ja niin edelleen, mutta tätä olen marinoinut sen verran hyvän tovin, että se huusi päästä jo tositoimiin. Hupun vuori Myllymuksujen joustocollegea. 

Kattokaa nyt, eiks oo ihan remade mama! :D
Ja mitä tulee ruskamekkoon... Olen rakastunut. Pohdiskelin, voiko tosiaan yksi kaava olla niin hyvä niin monelle ihmiselle. Ilmeisesti. Ja helppo muokata, helppo tehdä. Ehdottomasti hintansa väärti.


...



PS. Dobermamin blogissa on arvonta meneillään.

Palluraisia

Harmaata it is.

Tytön kanssa ihastuttiin Eurokankaassa tähän pallokuosiin. Siitä hän halusi Ottobre 1/14:ssa näkyvän Maxi Dot -mekon. Saamansa piti, toki pienin muokkauksin, kuten aina. Kiva ja simppeli kaava, tosin ensi kerralla teen hieman pidemmän.

Helmaan applikoin vielä piristykseksi pienen rusetin resorikankaasta ja kiinnitin käsin harsimalla kankaaseen.

             

Tuossa pallokankaassa itseäni kenkuttaa hieman, että koska itse trikoo kutistui pesussa, jäivät pallurat nyt sitten kuprulle. Kangas ei myöskään laskeudu ehkä ihan toivotulla tavalla. Tytön oikeanpuoleinen helma on jäänyt kuvissa jonnekin jumiin, kumpikin helma on siis samanlaisia oikeasti. Kangas on siis hieman kahiseva ja koppurainen pallojen vuoksi. Huomasinpa myös pesun jälkeen keskellä kangasta olevan sukkapaon, vaikka olin tehnyt pesun ihan ohjeiden mukaan. Sain onneksi paon kierrettyä kaavoja tehdessäni, en nimittäin jaksanut lähteä reklamoimaan.

Tyttö ihastui, joten se taitaa olla pääasia. :) Ja pakko se on myöntää, on tuo kuosi kyllä nättiä.