Tein tuossa taannoin mitä mahtavimman löydön lähialueen nettikirppikseltä: BabyBjörnin sitteri kahta keksipakettia vastaan. Ei tuollaisia tarjouksia tule vastaan, ja mitkä oli mahdollisuudet, että minä satuin sen ensimmäisenä huomaamaan! Av ja seuraavana päivänä nouto, saatiin vielä (hyvin vanha) hyppykiikkukin kaupan päälle. Ihania ihmisiä kyllä maailma pullollaan. <3
Tokikaan sitteri ei missään nimessä ollut uudenveroinen: kangas oli kovin kulunut. Allaolevassa kuvassa ei näy kunnolla kankaan haalistumista, salama vääristää. Toisella puolella vielä oli kankaassa reikä tuossa alalevyssä vai missäsenytolikaan. Sen sijaan runko oli ja on hyvässä kunnossa. On se asiansa noin risana ja nuhjuisenakin ajanut, mutta ehdottomasti halusin sen päällystää uusiksi.
Marraskuussa oli Marimekon salainen sunnuntai. Ihastuin siellä Ahkeraliisa-verhoilukankaaseen, heti näin sen mielessäni meidän sitterissä. Melkein kuukauden kangas ehti lojumaan nurkissa, kun en vaan uskaltanut alkaa tuumasta toimeen. Kaavoja ei ollut, joten tehdessä piti purkaa vanha osiin: aika hurja ratkaisu näin aloittelevalle kotiompelijattarelle. Vitkuttelin ja vitkuttelin siis aloittamista, kun jänskätti niin. En halunnut pilata hyvää sitteriä saatika sitten ihanaa kangasta.
Varoitan jo tässä kohtaa: langanpätkiä kuvat täynnä!
En huomannut katsoa/kysellä ostaessani kankaan hoito-ohjeita. Se oli selvästi käsitelty jollakin aineella, sillä oli melko kova ja hylki vettä. Sinänsä kätevä ominaisuus vauvan sitterissä, mutta ajateltuani, mitä kaikkia myrkkyjä siinä on oltava, päätin esipestä kankaan. Koska hoito-ohjeet tosiaan puuttuivat, nakkasin neljänkympin hienopesuun ja laitoin kuivumaan saunan oven päälle (ja siinä se pari viikkoa nököttikin odottamassa). Ei, emme sauno usein.
Anyways. Nyt tuli sellainen kankaanostokrapula jouluisiin tarjouksiin hairahtuessani, että oikein syyhysi päästä eliminoimaan noita herkullisia kaapintäyttäjiä. Purin siis vanhan osiin ja jäljensin kankaalle suoraan vanhoista (leikkasin muutaman kerran päin mäntyä, ompelin ja purin, purin jälleen ja ompelin) .
Palat jo leikattuani huomasin harmikseni, että kankaassa oli useita värivirheitä. En huomannut niitä ennen pesua, mutta täytyy myöntää, etten sitä kovin hyvin tarkastanutkaan, kunhan silmäilin läpi. Pesussa lähti myös ilmeisesti se pinnoite, joten voipi olla ettei olisi saanut ja itse kankaani pilasin. Kangas kuitenkin pehmeni mukavasti ja on nyt ainakin myrkyttömämpi. Hukkaan meni monta pätkää mutta nyt ne on tuolla tilkkupussia täyttämässä.
((Tehtävä: kuinka monta langanpätkää löydät kuvasta?))
Aikamoista ähertämistä oli. Mutta suurinpiirtein tyytyväinen olen! Viimoinen osa piti ommella ja purkaa moneen kertaan, mutta olkoon nyt tarpeeksi hyvä :) Etuvaljas tulee aika ylös, vaikka mielestäni nappien paikat ynnä muut oli mielestäni ihan oikein. Tein vanhan 1-2-3 -mallisen kääntömallin, niin ei tarvitse ekasta ryönästä laittaa pesuun.
Pikkumies tykkää ja sehän tässä kai on pääasia <3
Päällänsä äitinsä ensimmäinen ompelus viime kesältä, Villikko-puku (Ottobre 1/2013). En ollut edes tiennyt mitään Villikko-hypetystä, kunnes itse totesin kaavan olevan kertakaikkisen hyvä.
Näemmä päällisen edestakaisin nyhräämisen seurauksena olen onnistunut säätämään sitterin korkeimpaan asentoon. 3-kuisemme käyttää siis keskimmäistä asentoa, jos se jotakuta huolettaa.
Otin eri työvaiheista kuvia. Jos jotakuta kiinnostaa Baby Björn -sitterin päälliseen tutoriaali, voin sellaisen kyhätä. Olisi ollut kovin näppärä itselleni, mutta google ei tällä kertaa auttanut. Nyt piti laittaa harmaat (ja väsyneet) aivosolut töihin ihan itte. Täytyy myöntää että sain melkoisia niksi-Pirkka ideoita: esimerkiksi nappeja pitää paikallaan siksakilla yhteenvedetyt kengännauhapätkät, jotka ommeltu saumaan kiinni (ajattelin että lanka liian heppoista ja turvallisuusriski, napinsilmä melko pieni, kankaasta siihen ei saanut nyöriä tehtyä).
