Hyvät asennot ja liikkeet raskausaikana - kohti hyvää oloa ja tasapainoa

Julkaisuni löytyy nykyään omilta Kätilön Käsistä verkkosivuiltani. Tervetuloa lukrmaan ja seuraamaan! :)

10 syytä käydä synnytysvalmennuksessa

Synnytysvalmennus. Äidit ja tukihenkilöt pareittain lattialla, harjoittelemassa puuskutusta, juttelemassa tunteista, pohtimassa miltä masuvauva mahtaa näyttää. Eii ihan näin. Tai joo, vähän näin, sillain hyvällä tavalla. Mutta ei kuitenkaan. Listasin 10 syytä, miksi osallistua kunnon synnytysvalmennukseen (ja näissä en tarkoita neuvoloiden perhevalmennusta, vaan ihan kunnon synnytykseen keskittyvää valmennusta).

1. Synnyttäminen on täyttä työtä.

Kuvittelisitko juoksevasi maratonin (tai puolimaratonin) harjoittelematta? Synnyttäminen on fyysistä hommaa ja valmentautuminen kannattaa aina. Jos treenaat urheilusuoritukseen (tai lauluesitykseen tai mihin ikinä voisit kuvitella harjoittelevasi), miksi et valmistautuisi myös synnytykseen, yhteen elämäsi suurimmista tapahtumista? Kyse ei olisi siitä, että harjoittelisit ryhmän kanssa ringissä ponnistamaan tai puuskuttamaan, vaan ottamaan vastaan supistuksia, tuntemaan kehoasi ja oppimaan, mitä synnytyksessä ylipäätään tapahtuu.

2. Muttakun neuvolassa sanottiin, että ne kyllä tietää mitä tekevät, menee vaan sinne ja luottaa.

Me kätilöt tiedämme mitä ME teemme, eli sinänsä väite on oikea. Kyse on kuitenkin sinun kehostasi. Kätilöt tietävät, mitä synnytyksessä tapahtuu, yleisellä tasolla. Kukaan ei voi kuitenkaan tietää, miltä juuri sinusta tuntuu, mitkä asiat sinusta tuntuvat luontevimmilta, miten juuri sinun kehosi toimii. Kun kirjaudut sairaalaan, se ei tarkoita sitä, että luovuttaisit kaiken vallan ja tahtosi pois. Se tarkoittaa sitä, että olet tullut hoidon pariin, mutta sinulla on yhä määräys- ja päätäntävalta kehostasi. Se on ihan suotavaakin, kätilön on helpompi hoitaa sinua, kun sinulla on hieman käsitystä omista toiveistasi. Kätilöillä on hyvin usein kiire ja suuren osan synnytyksestä vietät yksin tukihenkilösi kanssa. Mitä enemmän sinä tiedät, sitä paremmin pystyt pyytämään esimerkiksi niitä asioita, mitä toivot. Ja tiedät paremmin, mitä toivoa, kun tiedät, mitä on tarjolla ja miten mikäkin vaikuttaa synnytykseen, sinuun ja vauvaasi. 

3. Salissa tukihenkilön kanssa vietetty aika.

Kuten yllä mainitsin, suuren osan synnytyksestä vietät tukihenkilösi/tukihenkilöittesi kanssa. Tuolloin on hyvä että sekä sinä että tukihenkilösi osaatte auttaa sinua synnyttämään, ottamaan supistuksia vastaan, pärjäämään niiden kanssa ja etsimään niitä asentoja ja tapoja, mitkä helpottavat sinun oloasi. On sanomattakin selvää, että se on helpompaa, kun on muistissa vinkkejä ja neuvoja, mitä tehdä. Tätä olet harjoitellut.

4. Luonnonmukaiset kivunlievityskeinot.

Hyvässä synnytysvalmennuksessa käydään monipuolisesti läpi erilaisia luonnonmukaisia kivunlievityskeinoja. Niitä, joista on hyötyä läpi synnytyksen. Ehkä juuri vesi toimii sinulle, ammeen tai suihkun muodossa. Entä TENS-laite? Akupunktio? Tai selän hieronta tietyistä kohdista. Kuulostaako hyvältä? Jotkut valmentajat voivat olla erikoistuneita johonkin tiettyyn kivunlievitysmuotoon, kuten akupunktioon/akupainantaan, rebozo-hierontaan tai synnytystanssiin. 

5. Muttakun haluan heti puudutuksen.

Puudutus ja synnytysvalmennus eivät sulje toisiaan pois. Joudut väkisinkin odottamaan yhdessä jos toisessa vaiheessa, et voi saada puudutusta sormia napsauttamalla kävellessäsi sisään. Valmistelutkin vievät aikansa, samoin anestesialääkärin tulo. Epiduraalipuudutusta ei myöskään voida laittaa liian aikaisin, ettei synnytys pysähdy. Lisäksi on ponnistusvaihe ja jälkeisvaihe, joista varsinkin ponnistusvaiheeseen on hyvä hieman myös valmentautua. Puudutuskaan ei vie kaikkia tuntemuksia pois, monesti jää vähintään paineentunne jäljelle. On erittäin hyvä tietää mitä synnytyksessä tapahtuu, sekä miten puudutukset ja muut kivunlievitykset vaikuttavat synnytyksen kulkuun, sinuun ja vauvaasi - siis puudutuksen hyvät ja huonot puolet sekä ne oheisjutut, jotka siihen väistämättä liittyvät (kuten iv-tippa ja jatkuva KTG-seuranta). Tottahan haluat myös tietää, mitä kaikkea on tarjolla - epiduraali ei ole ainoa lääkkeellinen kivunlievitysmuoto.

6. Asennot.

Synnytysvalmennuksissa saat hyviä eväitä erilaisiin asentoihin, jotka voivat helpottaa oloasi ja edistää synnytystä niin kotona ollessa kuin sairaalassakin. Vinkkejä ja liikkumisharjotteita synnytykseen ja jo raskausaikaankin - millätavoin liikkumalla vauvan on helpompi laskeutua lantioon ja siten jouduttavat synnytystä. Minkälaiset asennot yleensä tuntuvat hyvältä? Ja mitä, eikö tarvitsekaan ponnistaa puoli-istuvassa asennossa, vaan voi synnyttää muutoinkin? Mikä sinusta tuntuisi luontevimmalta asennolta ponnistaa?

7. Synnytyksen fysiologia.

Synnytyksen ymmärtämiseen ja eri vaiheissa pärjäämiseen auttaa paljon, kun ymmärtää suurin piirtein, mitä kehossa tapahtuu. Mitä ovat alun epäsäännölliset supistukset, jotka voivat kestää jopa päiviä, miten vauva laskeutuu lantioon, mitä kohtu tekee? Entä ponnistusvaihe? Tiesitkö, että ponnistamisen tarve voi alkuun tuntua kovalta kakkahädältä, koska vauvan pää painaa peräsuolta synnytyskanavassa ollessaan. Ei, se ei ole kakkaa (voi olla sitäkin hieman, mutta se ei haittaa), vaan vauvan pään tuottaman paineen aiheuttama refleksi.

8. Haluan vaan että se on ohi. Pelottaa.

Synnytykseen valmistautuminen voi auttaa pelon kanssa pärjäämistä. Kun tiedät, mitä milloinkin suunnilleen tapahtuu ja sinulla sekä tukihenkilöllä on keinoja helpottaa oloasi, olet paljon paremmin varustautunut kuin ilman valmennusta. Voit saada valmennuksesta aimo annoksen itsevarmuutta. Tiedät, mitä kivunlievityskeinoja on olemassa ja milloin niitä voi saada, mitä sairaalassa yleensä tehdään missäkin vaiheessa, mitä voit odottaa. Synnytyksen jännittäminen ja ehkä pieni pelkokin on ihan normaalia. Jos pelko käy kohtuuttoman kovaksi, kysy neuvolastasi mahdollisuutta synnytyspelkopoliklinikalla käyntiin.

9. Tukihenkilön osallistaminen / mukaan ottaminen.

Puolisoakin voi pelottaa tai jännittää. Jenkkileffamainen katastrofaalinen, huutoa täynnä oleva synnytystilanne voi olla ainoa käsitys synnyttämisestä. Tukihenkilön osa ei ole helppo: joutuu katsomaan rakastaan, eikä voi auttaa niin paljon kuin haluaisi. Olo on avuton. Toki synnytystilanteessa kätilö voi hieman neuvoa, ja läsnäolo on jo paljon. Kuitenkin tukihenkilöäkin varmasti helpottaa, kun tietää hieman, mitä on vastassa ja etukäteen on valmistautunut, millä konkreettisilla keinoilla voi synnyttäjää auttaa (ihan oikeasti, se läsnäolo kyllä on kultaakin kalliimpaa ja kaikista tärkeintä). 

10. Sinä olet sen arvoinen.

Tämä on sinun kehosi, sinun ainutlaatuinen elämäntapahtumasi. Mielestäni sinun on hyvä tietää, mitä menet tekemään. Ei niin, että olisit tarkkaan laatinut aikataulun ja listan. Vaan siten, että ymmärtäisit, mitä kehossasi tapahtuu, mitä lääkkeitä saat, mitä sinulle tehdään. Et ole vain toimenpiteiden kohde, subjekti, jonka annat ammattilaisten valtaan astuessasi synnytyssalin ovesta sisään, kuten monesti sanoma tuntuu olevan: "ei kannata etukäteen miettiä, kyllä ne siellä tietävät". Sinun kehosi, sinun synnytyksesi. Eikö olisikin kiva ja jopa tärkeää tietää?
Kyllä, kattava synnytysvalmennus maksaa. Jos jossain kunta tarjoaa ehtaa, oikeaa asiaa sisältävää, monen kerran synnytysvalmennusta, onneksi olkoon! Itse en ole sellaisiin törmännyt, vaan synnytysvalmennus saa yhden illan kunnallisesta perhevalmennuksesta. Selvää lienee jo tässä vaiheessa listaani, että se ei ole mielestäni tarpeeksi.
Yksityisten synnytysvalmennusten hinnat vaihtelevat 100-300 euron välimaastossa riippuen järjestästä, laajuudesta ja paikkakunnasta. Se on ihan hyvä satsaus elämänne suurimpiin päiviin ja öihin. Tyylejä on laidasta laitaan, mutta ydinsanoma kaikissa sama: antaa teille eväitä synnytykseen ja luoda uskoa, että te pystytte siihen. Ja ihan totta, olet sen satsauksen arvoinen.

Mistä lähteä liikkeelle?

Jos luomujutut ahdistaa, valitse kliinisemmältä vaikuttava valmentaja. Jos taas haet holistisempaa näkökulmaa, etsi luonnonmukaisiin keinoihin perehtynyt kätilö valmentajaksi. Vaikka et välittäisikään luomujutuista, saat varmasti paljon apua valmennuksesta. Kivunlievitystoiveet ja valmennus eivät sulje toisiaan pois! Voit lähteä liikkelle Suomen synnytysvalmennusten tai Aktiivinen synnytys ry:n listasta, josta löytyy monenlaista valmentajaa ja apua. Lisäksi pääkaupunkiseudulla toimivat mm. Syntymässä, Kätilötalo, Kätilö, kädet ja sydän ja Synnytyksen ABC, jotka muiden palveluidensa ohessa tarjoavat kattavia valmennuksia (kannattaa tsekata myös muut palvelut, näitä naisia voin lämpimästi suositella <3 ). Myös Aktiivisen synntyksen facebook-ryhmästä voi bongailla erilaisia valmennusmainoksia sekä tarvittaessa kysellä paikkakunnallasi järjestettävien valmennusten perään.

Kätilöys. Toimenpiteitä vai kanssakulkijuutta? Kiirettä vai aikaa?

Olen äitiyden ja kotiompelijattaruuden lisäksi myös kätilö, suuren suurella sydämellä. Kätilöys ei ole vain työ, se on osa minuuttani. Se on yksi niistä asioista, mitä kautta määrittelen itseni. Me kätilöt olemme napakkaa ja näpsäkkää porukkaa. Melko suuria suustamme välillä. Nyt puhun minä, taas.

Raskaus ja synnytys on muutakin kuin vain kliininen, lääketieteellinen tapahtuma (kuten tuntuu virallinen käsitys välillä olevan, palveluiden supistamisen perusteella). Se on jokaiselle perheelle ainutlaatuinen kokemus ja mullistava elämäntapahtuma. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään syntymään (mitä se pitääkään sisällään, tästäkin voisin puhua loputtomiin) ja jokaisella äidillä oikeus tulla kuulluksi ja päättää omasta kehostaan. Kätilöys ei ole lähtökohtaisesti toimenpiteitä ja lääketiedettä, se on omassa maailmassani äidin tukemista ja auttamista, turvallisen syntymän avustamista. Äiti on lapsen kantaja ja synnyttäjä, kätilö kanssakulkija, joka huolehtii äidistä, vauvasta ja turvallisuudesta.

Kyllä, joskus lääketiede tulee mukaan. Mutta miksi se sanelisi kaiken? Miksi meillä on kiire? Miksi raha ratkaisee? 

Turvallisuus on tietenkin tärkeää ja kaikille halukkaille tulee olla kivunlievitysmahdollisuudet. Mutta olemmeko siinä pisteessä, että lääketiede on pistänyt itseään omaan nilkkaan? Että interventiosta interventioon vähennämmekin äidin ja lapsen turvallisuutta? Tiesittekö, että oksitosiinin rutiininomainen käyttö tai kalvojen puhkominen synnytyksen edistämiseksi tai pysähtymisen ennaltaehkäisemiseksi ei ole WHO:n mukaan suositeltavaa? Tiesittekö erilaisten lääkkeiden ja puudutusten sivuvaikutuksista, vai kiinnostaako ketään? Onko niin, että oletetaan että kyllä ne kätilöt ja lääkärit tietävät? Onko sinulla oikeasti päätäntävalta kehostasi, vai teetkö niin kuin käsketään, koska "kyllä  ne tietää paremmin"? Mutta tiedämmekö me? Miksi me puhkomme rutiininomaisesti lapsivesikalvot, jos synnytys ei ota käynnistyäkseen? Mitäpä, jos lapsi etsiikin optimaalista asentoa ja kalvojen puhkomisella altistamme lapsen tarjontavirheelle ja infektiolle. Ja niinhän siinä voi käydä, että jos väärässä tarjonnassa olevan sikiön lapsivesikalvot puhkotaan, sikiön pää junttaantuu lantioon jumiin. Kun sillä lapsivesipussilla on tarkoituksensa. 

Ja näin pääsemme ihanaan toimenpiteiden sarjaan, kaikki toki äidin ja lapsen hyväksi. Synnytystä tulisi edistää vain perustelluista lääketieteellisistä syistä, suosittaa WHO vuonna 2014 julkaisemassa suosituksessaan. Itseasiassa samassa suosituksessa todetaan, miten ns. jatkuva tuki on erittäin hyödyllistä sekä äidin että lapsen kannalta, ja suositeltavampaa kuin ns. ennaltaehkäisevä lääketieteellinen edistäminen.

Älkää suuttuko tai käsittäkö väärin, kyllä minäkin kalvoja puhkon, jos on tarve. Mutta olemmeko unohtaneet ne alkuperäiset kätilön keinot? Asentohoidot? Läsnäolon? Odottamisen jalon taidon? "Sen niittää minkä kylvää." Onko meillä kiire? Kenen ehdoilla? Suomessahan meillä on siitä hyvä tilanne, että meillä kyllä kätilötyössä on paljon osaamista ja kätilöt saavat tehdä hyvin itsenäisesti työtään. Uskon rehellisesti, että jokainen kätilö tekee parhaansa perheen eteen. Tietenkään aina ei olla optimaalisessa tilanteessa. Aina ei kaikki mene kuin Strömsössä. Interventioita on tehtävä KUN ne ovat perusteltuja. Peruste ei ole kiire, vaikka paine siihen onkin kova. Olen itsekin siihen sortunut monesti.

Olen nuori kätilö, ja ehkä minulla on vielä vähän sellaista uutuuden ja nuoruuden intoa ja tarmoa tässä hommassa. Utopistisia ajatuksia kätilöydestä ja kanssakulkijuudesta. Muttakun niin on maailmallakin kerta. Muualla maailmalla on kätilöjohtoisia synnytyskeskuksia, birth centereitä, matalan riskin äideille. Niissä on jokaiselle äidille oma kätilö. Ei toimenpiteitä. Tarvittaessa siirrytään sairaalaan. Tiesittekö, että Jenkkilässä jopa pienituloisten Medicaid-vakuutus korvaa birth center -synnytyksen? Toki olemme Suomessa vähän eri luokassa esim. Yhdysvaltojen kanssa, jossa lähes puolet naisista synnyttävät keisarileikkauksella. Meillä sektiolukema taitaa olla 16%, lähellä WHO:n suositusta (10-15%).

Miltä tuntuisi synnyttää rauhassa, ilman interventioita, oma kätilö jatkuvasti läsnä? Miltä tuntuisi kätilönä tehdä töitä niin, että saisi keskittyä yhteen asiakkaaseen kerrallaan, juoksematta monen synnytyshuoneen väliä, pystymättä antamaan aikaa yhdellekään synnyttäjälle tai synnyttäneelle perheelle kunnolla? Tuolla jossain valtio tarjoaa sairaala-asetelman lisäksi myös birth centerit sekä kotisynnytysmahdollisuudet. Näistä hyvänä esimerkkinä Iso-Britannia, Hollanti, Australia ja Uusi-Seelanti. Näin äkkiseltään. Isoissa tutkimuksissa sekä kätilöjohtoiset synnytysyksiköt että kotisynnytykset on todettu turvallisiksi terveille synnyttäjille, etenkin uudelleensynnyttäjille. (Englannin valtion viralliseen suositukseen pääset tästä, suosittelen lukemaan. Monipuolinen ja isosti tutkimukseen pohjautuva lausuma.) WHO on julkaissut jo vuonna 1996 oppaan normaalin synnytyksen hoidosta. Mielenkiintoinen ja täynnä asiaa. 

WHO:n mukaan naisella on oltava vapaus valita, missä synnyttää. Meillä on vain lääkärijohtoiset sairaalat, joissa kylläkin usein kätilö saa toimia melko itsenäisesti.  Okei, meillä voi siis valita lähimmän synnytyssairaalan tai kuntarajan yli lääkärin lähetteellä. Jos haluat synnyttää kotona, varaudu yhteiskunnan vihaan. Toki, kun palveluita ei julkiselta puolelta tarjota, varaudu myös kustantamaan kätilöiden palkkiot, sillä tottakai myös kotikätilöt ansaitsevat palkan arvokkaasta työstään. Kela ei korvaa kuin joissain tapauksissa jonkin aikaa ennen ja jälkeen syntymän, jos lähetteet on kohdillaan ja taivaankappaleet oikeassa asennossa. Välimuotoja meillä ei ole. Julkisella puolella skaala on aluesairaalasta yliopistosairaalaan. Lähitulevaisuudessa lähinnä yliopistosairaalat.

Ja siitä pääsemmekin tähän, mistä tämä pohdinta lähti liikkeelle. Tiesittekö myös sen, että terveydenhuollossa säästetään isolla kädellä? Pieniä yksiköitä lakkautettiin juuri kauhalla ottaen. Tiesittekö, että synnytysyksiköissä on usein kova kiire? Tiesittekö, että lyhytaikaisia sijaisia esim. sairauslomiin ei saa palkata? Se on ihan yleisessä tiedossa, tästä on esim. YLE uutisoinut viime kesänä ja jälleen tilanne on kärjistymässä vuoden loppua kohti, kun kaikessa ja kaikkialla pitää säästää, budjetit paukkuneet yli ja sitä rataa. Mutta tiesittekö, mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että kätilöt ja hoitajat juoksevat pää kolmantena jalkana. Se tarkoittaa sitä, ettei ole aikaa perheille. Se tarkoittaa lisää puudutuksia, lisää toimenpiteitä, jotta saadaan salit tyhjäksi seuraavia varten. Milloin jotain tapahtuu, kuka osaa osoittaa syyttävän sormen kätilön sijaan säästöihin? Näettekö tämän oravanpyörän? Voi säästöt, säästöt.

Eipä mulla muuta. Ugh.




Muokkaus: Loppuun vielä lähdetiedot uudestaan, jotta ovat selkeämmin esillä.

WHO 2014: WHO recommendations for augmentation of labour. http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/112825/1/9789241507363_eng.pdf?ua=1

WHO 2015: Caesarean sections should only be performed when medically necessary. News release. http://www.who.int/mediacentre/news/releases/2015/caesarean-sections/en/

NICE 2014: Intrapartum care for healthy women and babies. Guidance. https://www.nice.org.uk/guidance/cg190

WHO 1996: Safe motherhood. Care in normal birth. A practical quide. http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/63167/1/WHO_FRH_MSM_96.24.pdf

YLE 2014: Kainuun soten rahat vähissä – lyhytaikaisia sijaisia ei saa palkata. Verkkouutinen. http://yle.fi/uutiset/kainuun_soten_rahat_vahissa__lyhytaikaisia_sijaisia_ei_saa_palkata/8083031

Olen kätilö - ja ylpeä siitä

Tänään on suuri ammattiliittojen järjestämä mielenilmaus Rautatientorilla. En pääse osallistumaan, sillä pelkään liikenteen kaaoksen vuoksi myöhästyväni iltavuorosta. Sen sijaan teen, mitä pystyn näillä keinoilla, millä pystyn. Olkoonkin, että blogini on ompelublogi, mutta tämän kautta saan ääntäni kuuluviin enemmän kuin mitään muuta kautta - kiitos teidän, lukijat ja vierailijat.

Me kätilötkin ymmärrämme, että säästöjä pitää tehdä. Yleisen ilmapiirin tunnelmissa voisin sanoa, että olemme kyllä mukana säästötalkoissa. Se, mitä me kritisoimme, on epäoikeudenmukaisuus. Epäoikeudenmukaisuus siitä, että säästöt kohdistuvat tiettyyn ryhmään, meihin vuorotyöläisiin eniten. Porvoolainen kätilö ja osastonhoitaja Millariikka Rytkönen sanoi eilisessä A-Studion keskustelussa, että vanhoja tilinauhoja mittailen hänen palkkansa olisi vuodessa kaventunut 3000 eurolla, siis silloin kun oli vielä rivikätilönä kolmivuorotyössä. Lapsiperheiltä on juuri supistettu. Meidän perheessä on kaksi kolmivuorotyöläistä ja kolme lasta - ymmärtänette siis huoleni.

Saanko kertoa hieman ammatistani? Sehän on siis maailman paras. En voisi kuvitella tekeväni muutakaan, kutsumukseksi sitä taidetaan sanoa, siis. Joka vuoro ennen synnytyssaliin menoa jännitän niin, että ramppaan vessassa. Se on ihan normaalia jännitystä näin nuorelle kätilölle: koskaan ei tiedä, millaiseen tilanteeseen pölähtää kun työpaikan ovesta astuu sisään. Vanhempien kollegoiden kanssa keskustellessa kävi ilmi, että ilmiö helpottaa ajan myötä.

Kätilön työ on pääosin ihmisten elämän onnellisimpaan päivään osallistumista. Me teemme parhaamme, jotta näin kävisi. Haluamme turvata jokaiselle vauvalle hyvän syntymän ja jokaiselle äidille synnytyksen, johon voi olla tyytyväinen sillä ammattitaidolla, mikä meillä on. Olemme ammattikorkeakoulussa 4,5 vuotta, mutta oppiminen jatkuu koko uran. Koulussa sanottiinkin, että tutkintopaperi on vasta ajokortti, jolla pääsemme opettelemaan oikeasti tätä työtä. Kätilö ei ole koskaan valmis. Itsekin olen viimeisen 2,5 vuoden aikana kouluttautunut omakustanteisesti 4 koulutuksessa: vesisynnytyskoulutukssa, 2 Spinning Babies -työpajassa sekä rebozo-työpajassa.

Tässä kuvassa olen synnyttämässä nuorimmaistani. Hän syntyi veteen, rakkaan kollegani turvallisessa seurannassa.
Sain itse ottaa lapseni vastaan altaassa.

                                            

No, mitä me sitten teemme? Itse työskentelen ajoittain lähinnä synnytyssalissa, keikkalaisena vanhempainvapaan jälkeen (olen siis työtön). Työpaikallani hoidan sekä raskaana olevien päivystyskäyntejä että synnytyksiä. Eräs tärkeä asia, minkä kokeneet kollegani ovat minulle opettaneet, on tarkkailu. Aina kyse ei ole siitä, mitä teemme, vaan siitä, milloin teemme. Kauniisti sujuvassa synnytyksessä saamme olla äidin tukena, tsemppareina, apuna. Synnytyshuoneesta tullessa kätilöllä on yleensä pieni puna poskella; mekin saamme osan ihanista synnytyshormoneista.

Synnytyksen aikana on monta kohtaa, jolloin arvioimme synnytyksen edistystä sekä vauvan hyvinvointia - vaikkei sitä ulospäin huomaisikaan. Yhden sisätutkimuksen aikana emme tutki pelkästään kohdunsuun aukioloa, vaan tunnustelemme vauvan korkeutta ja asemaa synnytyskanavassa, päälaen aukileita, lantion tilavuutta, mahdollista kalvorakkoa, miten supistus vaikuttaa tuntumaan - ylipäänsä synnytyksen edistymistä. Sama pätee ulkotutkimukseen. Sama pätee siihen, miten katsomme äitiä, miten hän käyttäytyy - tietyt merkit on havaittavissa kussakin synnytyksen vaiheessa.

Sairaalassa vauvoista otetaan sydänäänikäyrää eli KTG:tä. KTG-käyrän tulkinta on monivivahteista, sitä tehdään yhdessä kollegoiden kanssa, sen tulkintaa harjoittelemme käytännössä jatkuvasti. Hienon käyrän ja huonon erottaa melko helposti - välissä on monta välimuotoa, ja sydänäänilaskujen lisäksi pitää tarkkailla mikro- ja makrovaihteluita sekä akseleraatioita. Yhdessä näitä pohdimme ja tuumimme ja pyydämme lääkäreiltä mielipidettä meitä askarruttavista käyristä.

Siinä faktoina aavistus työtämme. Vaan se menee syvemmälle. Se menee sydämeen. Rakastan tätä työtä, ja teen sitä sydämellä, vaikkakin se välillä on raastavaa. Moni on sanonut, että sitten on aika vaihtaa alaa, kun ei enää välitä. Kollegat ovat ehdoton voimavara: kokeneemmat ohjaavat meitä nuoria - mikä valtava tietotaito heillä onkaan! 

Jokainen kätilö muistaa varmasti ensimmäisen synnytyksensä. Jokainen kätilö muistaa sen ensimmäisen kerran, kun kaikki ei menekään hyvin. Jokainen kätilö muistaa, kun sydän jättää lyönnin välistä KTG-käyrään tulleen suuren sydänäänilaskun vuoksi, tai kun juostaan hätäsectioon. Varmasti jokainen muistaa myös sen helpotuksen tunteen, kun siitä huolimatta syntyy terve lapsi. Jokainen kätilö muistaa ensimmäisen velttona syntyneen lapsen, joka kiidätetään virvoiteltavaksi. Jokainen kätilö muistaa sen hetken, kun etsii sikiön sydänääniä, eikä niitä löydä - sen piinaavan, tuskaisan tunteen, kun joutuu sanomaan äidille "en löydä sykettä, pyydän lääkärin". Jokainen kätilö muistaa äidin ja isän pohjattoman surun ja sen, miten omat kyyneleet tulevat väkisin esiin kahvihuoneessa. Sen, miten pieni ja eloton lapsi kääritään kapaloon äidin pideltäväksi.

Näin yhtenä yönä painajaisen. Sikiön sydänäänet romahtivat, me kiisimme hätäsektioon. Syntyi eloton vauva, jota yritimme elvyttää - tuloksetta. Heräsin kylmästä hiestä märkänä, hengästyneenä. Onneksi en ole kertaakaan joutunut tähän tilanteeseen, onneksi se oli vain uni. Tähän mennessä olemme saaneet kaikki lapset pidettyä hengissä, joskus vaikeimman kautta, joskus helpommin. Senkin muistaa, kun isä tai äiti tulee katsomaan intuboitua, nukutettua lastaan, keskoskaapissa menossa lasten teho-osastolle. 

Ei ole kerta eikä yksikään, kuin tällaisessa tilanteessa vuoro on jo vaihtunut, tai yövuoron viimeisimpinä tunteina lastensairaanhoitaja lähtee pediatrin kanssa kuljettamaan vauvaa tehohoitoyksikköön. Sillä reissulla voi mennä useampi tunti - ylitöiksi meni sekin. Timo Soinin mukaan kaikki työ tulisi pyrkiä tekemään työajan puitteissa. En tiedä yhtäkään hoitajaa, lääkäriä tai ketään muutakaan, joka jättäisi ihmisen heitteille, koska vuoro päättyi. Me teemme töitä ihmisille, ihmisten kanssa, emme kellokorteille.

Olemme töissä jouluna, juhannuksena, sunnuntaisin ja aina. Aina on turvallista tulla synnyttämään, me pidämme siitä huolen omalta osaltamme. Pelkään, että lomaoikeuksien, yli- ja sunnuntaityölisien leikkausten vuoksi tästä joudutaan joustamaan.  15 työvuoden jälkeen saamme 38 lomapäivää (ottakaa huomioon, ettei meille kuulu pekkasia, joiden ansiosta monella alalla on oikeasti enemmän lomapäiviä kuin meillä edes 15 vuoden uran jälkeen). Suuri osa työntekijöistämme on määräaikaisia, vuosilomasijaisia ja niin edelleen. 1 + 1 on helppo laskea. Olemme joustaneet, olemme joustaneet ihan hirveästi. Olemme joustaneet kiireen keskellä, olemme joustaneet kun on tehty supistuksia, kun sairaaloita on suljettu. Kun olemme tehneet töitä vajaalla miehityksellä. Kun olemme joutuneet jäämään ylitöihin seuraavaan vuoroon, kun seuraavasta vuorosta joku on sairastunut ja jonkun on pakko jäädä. Me emme enää halua joustaa. Voimme osallistua talkoisiin - reilusti. Emme kaiken maksajana.

Olen kiitollinen kommenteista. :)

Seepra ja sen raidat

 Tämän villikon (OB1/13) tein joululahjaksi pikkuiselle. Se oli kovin iso, mutta nyt vajaassa kuukaudessa poika on täyttänyt pukunsa. Mikä kasvutahti! Koko 68cm, selän pituus vähän reilumpi, noin 74cm. Poika-parka on perinyt tappikäteni, joten hihoissa on tässäkin väljyyttä aivan liikaa verrattuna muuhun. Pitänee lyhentää entisestään. Resori on kaksinkerroin taitettuna ja siltikin kovasti ylimääräistä. Lelut Marimekon palikoita, jotka joululahjaksi saatu.

Niin ja voitteko kuvitella, se ryömii ihan kohta. Eteenpäin päässyt jo pari senttiä, taaksepäin senkin edestä. Kova on tahto liikkeelle vaikka ikää vain 4,5kk. Mahtaa haluta isosisarusten perään. :)

Tuossa kasvua pohtiessani tuli pohdittua myös kaikennäköistä muuta. Siis oikeasti, vanhempainvapaa päättyy toukokuun lopussa. Väkisinkin sitä ajattelee, että suunnitelmia pitäisi olla valmiina. Ammattinihan on kertakaikkisesti maailman mahtavin. Saattaa lapsia maailmaan.

Kuulostanee kovin siirappiselta, mutta niin se on! Olen vielä keskellä kuherruskuukautta työni kanssa. 

Ajatukset pyörii päässä. Keikkaillako, alkaa yrittäjäksi? Sekä että? Suunnitelmia on jo hieman, ajatuksia ja harkintoja. Pientä haparointia. Yksityinen sektori liittyy niihin vahvasti, vaikkakin pienimuotoisena. Mitä palveluja sinä toivoisit? Perhevalmennusta, doulausta, henkistä tukea, omaa kätilöä raskauden seurantaan ja vaikka synnytykseenkin tukihenkilöksi? Kerrohan! 

Jos tässä sivussa - vaikka välillä töitä puuhaten - saisi olla vielä tovin kotona. Kyllä tämä aika vaan menee niin valtavan nopeasti. 

Voi herttinen, miten syvällistä. 

Mutta on se elämä. Sellaista. 

Vauvankasvukriisi!