keskiviikko 6. tammikuuta 2016

10 syytä käydä synnytysvalmennuksessa

Synnytysvalmennus. Äidit ja tukihenkilöt pareittain lattialla, harjoittelemassa puuskutusta, juttelemassa tunteista, pohtimassa miltä masuvauva mahtaa näyttää. Eii ihan näin. Tai joo, vähän näin, sillain hyvällä tavalla. Mutta ei kuitenkaan. Listasin 10 syytä, miksi osallistua kunnon synnytysvalmennukseen (ja näissä en tarkoita neuvoloiden perhevalmennusta, vaan ihan kunnon synnytykseen keskittyvää valmennusta).
1. Synnyttäminen on täyttä työtä.
Kuvittelisitko juoksevasi maratonin (tai puolimaratonin) harjoittelematta? Synnyttäminen on fyysistä hommaa ja valmentautuminen kannattaa aina. Jos treenaat urheilusuoritukseen (tai lauluesitykseen tai mihin ikinä voisit kuvitella harjoittelevasi), miksi et valmistautuisi myös synnytykseen, yhteen elämäsi suurimmista tapahtumista? Kyse ei olisi siitä, että harjoittelisit ryhmän kanssa ringissä ponnistamaan tai puuskuttamaan, vaan ottamaan vastaan supistuksia, tuntemaan kehoasi ja oppimaan, mitä synnytyksessä ylipäätään tapahtuu.

2. Muttakun neuvolassa sanottiin, että ne kyllä tietää mitä tekevät, menee vaan sinne ja luottaa.
Me kätilöt tiedämme mitä ME teemme, eli sinänsä väite on oikea. Kyse on kuitenkin sinun kehostasi. Kätilöt tietävät, mitä synnytyksessä tapahtuu, yleisellä tasolla. Kukaan ei voi kuitenkaan tietää, miltä juuri sinusta tuntuu, mitkä asiat sinusta tuntuvat luontevimmilta, miten juuri sinun kehosi toimii. Kun kirjaudut sairaalaan, se ei tarkoita sitä, että luovuttaisit kaiken vallan ja tahtosi pois. Se tarkoittaa sitä, että olet tullut hoidon pariin, mutta sinulla on yhä määräys- ja päätäntävalta kehostasi. Se on ihan suotavaakin, kätilön on helpompi hoitaa sinua, kun sinulla on hieman käsitystä omista toiveistasi. Kätilöillä on hyvin usein kiire ja suuren osan synnytyksestä vietät yksin tukihenkilösi kanssa. Mitä enemmän sinä tiedät, sitä paremmin pystyt pyytämään esimerkiksi niitä asioita, mitä toivot. Ja tiedät paremmin, mitä toivoa, kun tiedät, mitä on tarjolla ja miten mikäkin vaikuttaa synnytykseen, sinuun ja vauvaasi. 

3. Salissa tukihenkilön kanssa vietetty aika.
Kuten yllä mainitsin, suuren osan synnytyksestä vietät tukihenkilösi/tukihenkilöittesi kanssa. Tuolloin on hyvä että sekä sinä että tukihenkilösi osaatte auttaa sinua synnyttämään, ottamaan supistuksia vastaan, pärjäämään niiden kanssa ja etsimään niitä asentoja ja tapoja, mitkä helpottavat sinun oloasi. On sanomattakin selvää, että se on helpompaa, kun on muistissa vinkkejä ja neuvoja, mitä tehdä. Tätä olet harjoitellut.

4. Luonnonmukaiset kivunlievityskeinot.
Hyvässä synnytysvalmennuksessa käydään monipuolisesti läpi erilaisia luonnonmukaisia kivunlievityskeinoja. Niitä, joista on hyötyä läpi synnytyksen. Ehkä juuri vesi toimii sinulle, ammeen tai suihkun muodossa. Entä TENS-laite? Akupunktio? Tai selän hieronta tietyistä kohdista. Kuulostaako hyvältä? Jotkut valmentajat voivat olla erikoistuneita johonkin tiettyyn kivunlievitysmuotoon, kuten akupunktioon/akupainantaan, rebozo-hierontaan tai synnytystanssiin. 

5. Muttakun haluan heti puudutuksen.
Puudutus ja synnytysvalmennus eivät sulje toisiaan pois. Joudut väkisinkin odottamaan yhdessä jos toisessa vaiheessa, et voi saada puudutusta sormia napsauttamalla kävellessäsi sisään. Valmistelutkin vievät aikansa, samoin anestesialääkärin tulo. Epiduraalipuudutusta ei myöskään voida laittaa liian aikaisin, ettei synnytys pysähdy. Lisäksi on ponnistusvaihe ja jälkeisvaihe, joista varsinkin ponnistusvaiheeseen on hyvä hieman myös valmentautua. Puudutuskaan ei vie kaikkia tuntemuksia pois, monesti jää vähintään paineentunne jäljelle. On erittäin hyvä tietää mitä synnytyksessä tapahtuu, sekä miten puudutukset ja muut kivunlievitykset vaikuttavat synnytyksen kulkuun, sinuun ja vauvaasi - siis puudutuksen hyvät ja huonot puolet sekä ne oheisjutut, jotka siihen väistämättä liittyvät (kuten iv-tippa ja jatkuva KTG-seuranta). Tottahan haluat myös tietää, mitä kaikkea on tarjolla - epiduraali ei ole ainoa lääkkeellinen kivunlievitysmuoto.

6. Asennot.
Synnytysvalmennuksissa saat hyviä eväitä erilaisiin asentoihin, jotka voivat helpottaa oloasi ja edistää synnytystä niin kotona ollessa kuin sairaalassakin. Vinkkejä ja liikkumisharjotteita synnytykseen ja jo raskausaikaankin - millätavoin liikkumalla vauvan on helpompi laskeutua lantioon ja siten jouduttavat synnytystä. Minkälaiset asennot yleensä tuntuvat hyvältä? Ja mitä, eikö tarvitsekaan ponnistaa puoli-istuvassa asennossa, vaan voi synnyttää muutoinkin? Mikä sinusta tuntuisi luontevimmalta asennolta ponnistaa?

7. Synnytyksen fysiologia.
Synnytyksen ymmärtämiseen ja eri vaiheissa pärjäämiseen auttaa paljon, kun ymmärtää suurin piirtein, mitä kehossa tapahtuu. Mitä ovat alun epäsäännölliset supistukset, jotka voivat kestää jopa päiviä, miten vauva laskeutuu lantioon, mitä kohtu tekee? Entä ponnistusvaihe? Tiesitkö, että ponnistamisen tarve voi alkuun tuntua kovalta kakkahädältä, koska vauvan pää painaa peräsuolta synnytyskanavassa ollessaan. Ei, se ei ole kakkaa (voi olla sitäkin hieman, mutta se ei haittaa), vaan vauvan pään tuottaman paineen aiheuttama refleksi.

8. Haluan vaan että se on ohi. Pelottaa.
Synnytykseen valmistautuminen voi auttaa pelon kanssa pärjäämistä. Kun tiedät, mitä milloinkin suunnilleen tapahtuu ja sinulla sekä tukihenkilöllä on keinoja helpottaa oloasi, olet paljon paremmin varustautunut kuin ilman valmennusta. Voit saada valmennuksesta aimo annoksen itsevarmuutta. Tiedät, mitä kivunlievityskeinoja on olemassa ja milloin niitä voi saada, mitä sairaalassa yleensä tehdään missäkin vaiheessa, mitä voit odottaa. Synnytyksen jännittäminen ja ehkä pieni pelkokin on ihan normaalia. Jos pelko käy kohtuuttoman kovaksi, kysy neuvolastasi mahdollisuutta synnytyspelkopoliklinikalla käyntiin.

9. Tukihenkilön osallistaminen / mukaan ottaminen.
Puolisoakin voi pelottaa tai jännittää. Jenkkileffamainen katastrofaalinen, huutoa täynnä oleva synnytystilanne voi olla ainoa käsitys synnyttämisestä. Tukihenkilön osa ei ole helppo: joutuu katsomaan rakastaan, eikä voi auttaa niin paljon kuin haluaisi. Olo on avuton. Toki synnytystilanteessa kätilö voi hieman neuvoa, ja läsnäolo on jo paljon. Kuitenkin tukihenkilöäkin varmasti helpottaa, kun tietää hieman, mitä on vastassa ja etukäteen on valmistautunut, millä konkreettisilla keinoilla voi synnyttäjää auttaa (ihan oikeasti, se läsnäolo kyllä on kultaakin kalliimpaa ja kaikista tärkeintä). 

10. Sinä olet sen arvoinen.
Tämä on sinun kehosi, sinun ainutlaatuinen elämäntapahtumasi. Mielestäni sinun on hyvä tietää, mitä menet tekemään. Ei niin, että olisit tarkkaan laatinut aikataulun ja listan. Vaan siten, että ymmärtäisit, mitä kehossasi tapahtuu, mitä lääkkeitä saat, mitä sinulle tehdään. Et ole vain toimenpiteiden kohde, subjekti, jonka annat ammattilaisten valtaan astuessasi synnytyssalin ovesta sisään, kuten monesti sanoma tuntuu olevan: "ei kannata etukäteen miettiä, kyllä ne siellä tietävät". Sinun kehosi, sinun synnytyksesi. Eikö olisikin kiva ja jopa tärkeää tietää?
Kyllä, kattava synnytysvalmennus maksaa. Jos jossain kunta tarjoaa ehtaa, oikeaa asiaa sisältävää, monen kerran synnytysvalmennusta, onneksi olkoon! Itse en ole sellaisiin törmännyt, vaan synnytysvalmennus saa yhden illan kunnallisesta perhevalmennuksesta. Selvää lienee jo tässä vaiheessa listaani, että se ei ole mielestäni tarpeeksi.
Yksityisten synnytysvalmennusten hinnat vaihtelevat 100-300 euron välimaastossa riippuen järjestästä, laajuudesta ja paikkakunnasta. Se on ihan hyvä satsaus elämänne suurimpiin päiviin ja öihin. Tyylejä on laidasta laitaan, mutta ydinsanoma kaikissa sama: antaa teille eväitä synnytykseen ja luoda uskoa, että te pystytte siihen. Ja ihan totta, olet sen satsauksen arvoinen.


Mistä lähteä liikkeelle?
Jos luomujutut ahdistaa, valitse kliinisemmältä vaikuttava valmentaja. Jos taas haet holistisempaa näkökulmaa, etsi luonnonmukaisiin keinoihin perehtynyt kätilö valmentajaksi. Vaikka et välittäisikään luomujutuista, saat varmasti paljon apua valmennuksesta. Kivunlievitystoiveet ja valmennus eivät sulje toisiaan pois! Voit lähteä liikkelle Suomen synnytysvalmennusten tai Aktiivinen synnytys ry:n listasta, josta löytyy monenlaista valmentajaa ja apua. Lisäksi pääkaupunkiseudulla toimivat mm. SyntymässäKätilötalo, Kätilö, kädet ja sydän ja Synnytyksen ABC, jotka muiden palveluidensa ohessa tarjoavat kattavia valmennuksia (kannattaa tsekata myös muut palvelut, näitä naisia voin lämpimästi suositella <3 ). Myös Aktiivisen synntyksen facebook-ryhmästä voi bongailla erilaisia valmennusmainoksia sekä tarvittaessa kysellä paikkakunnallasi järjestettävien valmennusten perään.

44 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen teksti vaikka ei olekkaan ajankohtainen mulle :)

    VastaaPoista
  2. Todella hyvä teksti ja näkökulmia! Itse valmistauduin synnytykseen osallistumalla äitiysjoogaan, lukemalla kirjan Raskaus, synnytys ja äitiys sekä kuuntelemalla kehoni tuntemuksia jo raskauden aikana. Pyrin myös tunnistamaan tosiasialliset pelkoni (esim. että minua kohdellaan kipujeni keskellä välinpitämättömästi) pelkän kipupelon sijaan. Sain näistä paljon tukea itse synnytyksessä ja valmistautuneena oli paljon helpompaa olla aktiivinen synnyttäjä.

    VastaaPoista
  3. Kiinnostavaa luettavaa, vaikka omat synnytykseni ovatkin tapahtuneet 8 ja 10 vuotta sitten. Ensisynnyttäjän valmennus oli vuosikymmen sitten Oulussa aika huono, ja enemmän luin asioista netistä. Synnytys jännitti, mutta ei pelottanut, ja minulla ei ollut mitään etukäteen päätettyä protokollaa, mikä osoittautui hyväksi. Olin luullut haluavani kivunlievityksen, mutta molemmat synnytykset menivätkin luomuna, vaikka ensimmäinen kestikin pitkään. Mitään huonoja muistoja ei jäänyt kummastakaan, kiitos ihanien ja reippaan tsemppaavien kätilöiden :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana että jäi hyviä muistoja :) tarkoitinkin tässä ihan kunnon synnytysvalmennuksia, enkä neuvolan perhevalmennuksia. Valitettavasti en ole tainnut koskaan kuulla mitään hyvää siitä synnytysosiosta.

      Poista
  4. Hyvään synnytysvalmennukseen osallistuminen on ehdottomasti suositeltavaa. Valitettavasti neuvolan perhevalmennusta ei ainakaan täällä voinut kovin kummoiseksi laadultaan kutsua, ja sitä synnytystäkin käsiteltiin ehkä yhdellä kerralla... Eikä siitäkään käteen jäänyt kuin th:n vakuuttelu, että kukaan ei pelkää neuloja niin kovasti, etteikö epiduraalia tosipaikassa huolisi :/

    (Mulla kävi tsägä, kun pääsin pelkopolille pohtimaan jo toistamiseen)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahh, mun pitääkin tonne lisätä, kun ajatukseni ei kuultanut läpk. Tämä siis EI tarkoita neuvolan perhevalmennuksia, vaan ihan ehtoja mm. kätilöiden pitämiä valmennuksia, joissa nimenomaan pureudutaan synnytykseen, eikä perheytymiseen.

      Poista
    2. Mistä sellaisia löytää? Haikaranpesällä oli aikoinaan omansa, ja se oli loistava (nykytilanteesta ei tietoa, kun testattu v 2004). Tutustumisetkin synnäreille on hoidettu nykysellään youtube-videoilla...

      Poista
    3. Tuossa alhaalla olen linkittänyt joitakin listoja ja yksittäisiä palveluntarjoajia. Yksityisellä puolella nimenomaan. Kuuleman mukaan Haikaran valmennus oli hyvä, harmi ettei sitäkään enää ole. Porvoo ja Lohja (ehkä Hyvinkääkin?) pitävät vielä tutustumiskäyntejä, ja senverran tiedän, että Lohjalla siihen ainakin on panostettu myös hieman valmentavalla otteella. :)

      Poista
  5. Todella hyvä postaus. :)
    Esikoisesta vuonna 2005 kävin synnytysvalmennuksessa ja se oli yksi kerta jossa istuttiin tunti neuvolan aulassa, jotain siinä puhuttiin ja sitten katsottiin video..En saanut siitä oikein mitään irti. Sitten kävimme vielä Tayssissa ja sieltä irtosi jo hieman enemmän. Nyt valmennukset onkin jo aivan erilaisa, mitä olen kuullut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh. No eipä ole siinä paljon aikaa valmentautua synnytykseen, tunnissa siis. :/ Monesta paikasta on nykyään tutustumiskierrokset loppu. Toisekseen, mun mielestä kätilöiden tai muiden ns. lisenssoituneiden synnytysvalmentajien tulisi pitää valmennukset. Valitettavasti kun terkkarin ainoa kokemus saattaa hyvällä lykyllä olla pari nähtyä synnytystä opiskeluaikana ja omat synnytykset. Mun pieneen päähäni ei mahdu, että miten sillä pitää laadukkaan synnytysvalmennuksen, jos ei opiskele asiaa omaehtoisesti enempää.

      Poista
  6. Mahtava postaus Johanna! Ansaitsee poistettua paremman kommentin, joten tässäpä tulee :)

    Olisipa itsekin törmännyt tällaiseen listaukseen jo ennen ekas synnytystä. Lähinnä luin vauvafoorumeiden synnytyskertomuksia ja lähdin koko hommaan aika takki auki. Luottaen ssihen mitä mulle hoettiin eli ei siihen synnytykseen oikein voi valmistautua. Silti se meni ihan hyvin ja yli 4 kg vauva saatiin maailmaan. Toisella kerralla halusin luomusynnytyksen ja sain sen. Sama viimeisellä kerralla viitisen viikko sitten. Viimeisin oli paras kokemus, koska oikeasti ymmärsin mitä odottaa. Uskon, että myös oma varmuuteni homman suhteen joudutti synnytyksen edistymistä. Suhtauduin hommaan urheilusuorituksen tavoin ja se todellakin toimi mulle. Jopa hieman hurjalta tuntuneessa siirtymävaiheessa en mennyt yhtään paniikkiin. Tiesin, että kohta tämä kova kipu loppuu. Ja loppuihan se ja homma lopputulos tuhisee kainalossa.

    Niinkuin aiemmassa postauksessa taisit mainitakin, synnytys on nykyään aika medikalisoitunut tapahtuma ja jotenkin helposti vieraannutaan ajatuksesta, että naiset on luotu synnyttämään. Ja parhaimmillaan synnytys on todella voimaannutava ja vahvistava kokemus. Ainutlaatuinen ja ihana. Ei kaamean tuskainen ja hallitsematon niinkuin sitä monesti leffoissa kuvataan. Näin lyhyesti kommentoituna :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta siis asian vierestä kirjoitettuani, kukaan ei mua missään vaiheessa kehottanut opiskelemaan synnytyksestä mitään. Tein sen ihan itse ennen toista synnytystäni ja ennenkaikkea ennen tätä viimeisintä.

      Poista
    2. Oih, puhuit aivan asiaa!! Saa rönsyillä, se on keskustelua parhaimmillaan! :) Sepä juuri. Kätilö Eliisa Karttusen viisailla sanoilla: "Synnytys on hetki, jolloin nainen voidaan murskata pieniksi palasiksi tai rikkinäinen ihminen voidaan tehdä eheämmäksi." Parhaimmillaan synnytys on voimaannuttava ja eheyttävä kokemus.
      PS. entisenä urheilijana tunnistan tuon mentaliteetin - apinan raivolla eteenpäin ja periksi ei anneta. ;) Hyvin sopii vertaus urheilusuoritukseen!

      Mä luulen että Suomessa on vähän se sellanen "kyllä terveydenhuolto tietää" -asenne. Että kun ihminen menee sairaalaan, sitä ajattelee, että sitten siltä riisutaan kaikki itseys ja tahto ja hoitajat ja lääkärit tietää parhaiten. Eihän se niin mene, mutta se mielikuva on aika sitkeässä, vaikka koko ajan yritetään hoitotyötäkin kehittää osallistavampaan suuntaan.

      Poista
  7. Älyttömän hyvä teksti ja niin totta!Tosin viisi lasta synnyttäneenä (yksi luomuna, yksi perätilasta ja muut epiduraalilla) voin kyllä sanoa että hyvä ja motivoitunut kätilö on kullanarvoinen! Synnytykset on aina niin ainutlaatusia ja kivunkin voi kokea eri kerroilla eri tavoin. Lisää resursseja synnärille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sekin! Henkilökemioistakin on paljon kiinni. Kätilö, jolla synkkaa toisen kanssa, ei välttämättä tulekaan niin hyvin juttuun toisen kanssa. Vaikka aina tietenkin yrittää, mutta ne kemiat on niin vaikeaselkoisia. Kovasti tuntuu säästötalkoot iskevän joka sairaalaan ja osastoon, harmillista sinänsä. :/

      Poista
  8. Tää oli kyllä kiinostava teksti. Kiva kun linkkasit blogisi mulle :)

    Kyllä mä olen sitä mieltä, että kätilöllä tosiaan on myös suuri rooli siinä synnytyksessä. Mulla oli ensimmäisessä synnytyksessä suoraan sanoen ihan kamalaa kun kätilö kävi todella harvoin huoneessa eikä uskonut mitään mitä hänelle sanoin.

    Toisessa synnytyksessä olikin jo aivan ihana kätilö. Kävi usein mua katsomassa ja lupasi auttaa niin paljon kun pystyy. Mulla oli myös ihana harjoittelija mukana, joka pysyi mun huoneessa todella melkein koko sen 7 tunnin ajan antamassa neuvoja ja kuuntelemassa. Toki mulla oli mieskin mukana ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sillä iso merkitys. Kätilöopiskelija kan attaakin ottaa, jos tarjotaan. Se kun pystyy olemaan siellä huoneessa melkein koko ajan ja keskittymään juuri siihen synnytykseen. Kiva että toinen kokemus oli jo parempi ♡

      Poista
    2. Tää toimen kerta oliki ihan Helsingin kätilöopistolla :)

      Poista
  9. Hyvä kirjoitus :) esikoista odottaessa kävin kaikki valmennukset läpi mitä tarjottiin , mutta ikävä kyllä ne eivät kovinkaan paljoa antaneet. Mitään semmoista mistä en olisi jo itse ottanut selvää. Mitään rentoutumis tms harjoitteita ei edes ollut. Toki siitä on jo aikaakin lähemmäs 14 vuotta :D
    Ja ilman muuta oon samaa mieltä että kaikki tieto ja matsku mitä vaan on, kannattaa ottaa vastaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän tässä vähän pointti oli, että niiden kunnan tarjoamien lisäksi monesti tarvitaan enemmän :) Ei riitä pari tuntia lyhyttä pintaraapaisua tai "kyllä ne siellä tietää" -puhe mihinkään. Niitä oikeita keinoja ja vinkkejä, harjotteita tarvitaan ja ne usein joutuu ylsityiseltä puolelta hakemaan.

      Poista
    2. Joo tuossa ois kyllä petrattavaa että kaikille olis tarjolla kunnon "valmennusta", ettei tarviis lähteä yksityiseltä hakemaan :) Ei pelkkiä kalvoja tai opetusvideoita :D

      Poista
    3. No niinpä! :) Olisi hyvä kun siihen satsattaisiin yhtä paljon kuin muuhun valmennukseen, tuntimääräisesti. Useampi tunti ja kunnon perehdytykset. Sehän on ihan sisällöstä kiinni ja pitäjästä tietty. Se yksityisissä on hyvää, että he monesti keskittyvät valmennuksiin ammatillisestikin ihan eri tavalla kuin perus neuvolatyöntekijä. Tietenkin kun se elanto on niistä ihan eri tavalla riippuvainen :)

      Poista
  10. Tämä oli kyllä aivan tajuttoman hyvä kirjoitus! Ja varmasti tarpeellinen monille. Itse en käynyt synnytysvalmennuksessa mutta pelkopolilla kyllä ja siellä käytiin synnytys läpi askel askeleelta. Koin senkin erittäin hyödylliseksi ja hyvällä/turvallisella ololla meninkin synnyttämään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se varmaan olikin hyvä se pelkopolilla käynti, hyvä että auttoi ♡ :)

      Poista
  11. Minusta on ihan uskomatonta kuinka suuri ero yksityisillä ja julkisen puolen valmennuksilla on. Kaikkea ei voi sälyyttää terkkojen niskaan, vaan kyllä niitä valmennuksia julkisella pitää kätilötkin. Jossain jopa synnärikätilöt pääsee kontaktiin perheiden kanssa ennen synnytystä, mutta silti viesti perheille saattaa olla yhtä surkeaa. En ymmärrä. Miten kätilöt kehtaa. Helppo on syyttää resursseja, mutta oikeesti on vain asenteista ja tekemisestä kiinni. Yhden tunnin voi käyttää hyvin monella eri tapaa.

    Hyvä Johanna kun kirjoitit tuon tekstin. Laitoin myös omaan Voimaannuttava synnytys -blogiin siihen linkin. Nuo yllä olevat kommentit oli hyvä muistutus itselle taas siitä kuinka erilaisissa näkökulmissa sitä mennään, kun itse on jo niin syvällä synnytysmaailmassa, eikä sitä aina muista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti ihan koneella tulla kirjoittamaan vastaus, meni hermot kännykällä näpyttämiseen.
      Ihan totta puhut, Terhi, ei voi kaikkea terkkojen niskaan sälyttää. Ajatuksena aiemmassa kommentissani oli lähinnä se, että suurin osa neuvoloissa valmennuksia pitävistä on terveydenhoitajia. Eihän yksinkertaisesti silloin ole kertynyt lainkaan kokemusta synnytysten parissa työskentelystä, ellei työpaikalla nimenomaan ole siihen panostettu tai ole kolmoistutkinto (th, sh, klö). Ja ihan totta tuokin, ei voi resursseja syyttää.

      Muistan vielä kun pidin ihkaensimmäisen tutustumiskäyntini. Minulla oli nivaska slideja, joiden pohjalta piti pitää ja monipäinen joukko tulevia synnyttäjiä tukihenkilöineen. Jännitti niin vietävästi, että luin kaikki tekstit läpi. Naapurihuoneesta kuului synnytyksen ääniä ja yksi "valmennettava" oli kalmankalpea. Montaa kysymystä ei tullut ja aikaa jäi ylikin. Voi kun olisin silloin ollut yhtä valmentautunut kuin nyt! Hirvittävän paljon riippuu siitäkin siis, miten paljon missäkin paikassa on valmennusten/tutustumiskäyntien sisältöön ja valmennusten pitämiseen perehdytetty.

      Mulla on vierastus "ei sinun tarvitse harjoitella, kyllä ne tietää" -lausahdusta kohtaan, jota tunnutaan viljelevän joka paikassa. Itse urheilutaustaisena en ikinä, ikinä(!) lähtisi mihinkään suoritukseen valmistautumatta. Ja sitten synnyttäjien pitäisi ihan tuosta noin vaan mennä ummikkona synnyttämään, koska kyllä muut tietää paremmin. Ugh. Olen taas puhunut. :D

      Poista
  12. Kolmas syntyy huhtikuussa enkä oo kertaakaan käynyt synnytys valmennuksessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se pakko olekaan, jos tuntuu ettei sellaista tarvitse. Mitä mieltä itse olet, etenkin ekaa synnyttäessäsi? Kolmas on jo konkari. :)

      Poista
    2. Nopeat synnytykset ollut mutta hyvinhän tuo meni ja kummasti tiesin miten hengittää ja ponnistaa kummasti tuo kroppaki neuvoo synnytyksessä. Luomuna tullut eka ja toka saa nähä miten kolmas tulee.

      Poista
    3. Mahtavaa että olet kuunnellut kehoasi. :) tsemppiä synnytykseen! ♡

      Poista
    4. Kiitos. Synnytys sujuu helpommin kun kuuntelee omaa kroppaansa ja muistaa hengittää ja rentoutua :)

      Poista
    5. No juuri näin! Hyvä sinä. :) Moni harjotteista onkin just niitä hengitys- ja rentoutusharjoitteita ja sitten synnytyksen fysiologiasta puhumista jne.

      Poista
  13. Hitsin hyvä teksti, harmi vaan kun myöhässä omalla osalla :D Täällä oli kätilön pitämä parin tunnin setti (yksi kerta) sairaalalla, jolloin myös päästiin käymään osastolla. Se oli ihan hyvä. Lisäksi kävin molemmilla kerroilla pelkopolilla, jolloin synnytystä käytiin kätilön kanssa hyvin läpi. Koen saaneeni tosi paljon hyötyä tuosta pelkopolikäynneistä, kun asiat kirjattiin jo etukäteen ja synnytyksessä kätilöt olivat jo kärryillä ahdistukseaiheistani ;) Tuollainen valmennus olisi kyllä muuten varmasti ollut tarpeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joissain paikoissa on ns. kummikätilötoimintaa, jossa synnytyssairaalasta kätilö käy pitämässä perhevalmennuksen synnytysosion. Se on kuuleman mukaan vähentänyt etenkin ensisynnyttäjien pelkopolikäyntejä. Hyvä että sait apua siitä sairaalan valmennuksesta ja pelkopolikäynnistä! :)

      Poista
  14. Synnytysaiheisten juttujen lukeminen ja niiistä keskustelu on kyl aina jännää. Se on naisille vähän sama ku miehille armeija. Semmonen erityislaatuinen juttu, josta riittää keskusteltavaa vaikka kuinka. Kiva kun kirjoittelet välillä näitä ammattijuttujakin. Minusta synnyttäminen oli erityisesti toisen lapsen kohdalla ihanaa (no kamalaahan se toki myös oli kun en ottanut kivun lievitystä...), kun sai kerrankin olla itse se jota hyysätään. pidettiin hyvin huolta ja ei tarvinnut keskittyy mihinkään muuhun kuin siihen omaan "suoritukseensa". Mun muistaakseni meillä oli ekan lapsen yhteydessä joku ihan minivalmennus. En muista siitä mitään. En jotenkin kokenut tarvetta edes tietää kaikkea niin tarkkaan. Aattelin et eiköhän se suju kun aika moni muukin on siitä suoriutunut. Synnytystä ennen oli vielä muuttokin. Kun poika sit alkokin syntyy 2 vkoa ennen la:ta, en ollut ees lukenut niitä neuvolasta saatuja ohjelappuja. Naurattaa kyl vieläkin kun sit hätäseen taksissa synnärille mennessä niitä plarailin et mitäs tuleman pitää. ;) hyvin siitä suoriuduttiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pitkästä kommentista! Synnytyskeskustelut monesti on kyllä niitä, sotatarinoita. Ne on toisaalta hetkiä, jolloin samalla kun nainen on vahvimmillaan (siis jokainen synnyttäjä on oikea voimanainen mun mielestä), nainen on myös heikoimmillaan. Siitä tulee niitä kauhutarinoita helposti, kun se oma kokemus voi olla monesta kohtaa niin kurja, jos tuntuu että pelottaa tai ei ole kuunneltu. Myös retostelu joskus on kuvioissa mukana, kuten armeijajutuissa. ;)
      Mun mielestä mahtavaa että oot luottanut omaan kehoon! <3 Toivoisinpa että moni muukin luottaisi, ja siksi kannustan käymään hyvissä synnytysvalmennuksissa. Moni tuntuu vieraantuneen kehostaan niin kovasti, ja vallalla saattaa olla ajatus, että synnytys olisi jotenkin lääketieteellinen tapahtuma - kun se fysiologia on ollut sama jo aikojen alusta asti, kuten sanoit "kun aika moni muukin on siitä suoriutunut". Tietenkään eivät kaikki koe tarvitsevansa, mutta jos yhtään miettii, niin suosittelen. :)

      Poista
  15. Minulla ainakin tieto vähensi tuskaa ja ihan kirjaimellisesti. Paras anti valmennuksessa oli se, miten lievittää supistuskipuja kotona ennen kuin voi mennä sairaalaan, yleinen tieto synnytyksen vaiheista (sekin auttaa, että tietää jokaisen supistuksen tuovan vauvaa lähemmäs ulkomaailmaa) sekä synnytysasentojen ja ponnistushengityksen harjoittelu. Ja lisäksi syttyi varmaan loppuelämän kestävä rakkaus ja arvostus hormoneja kohtaan, erityisesti suurenmoista oksitosiinia. :)

    Kävin kahdessa yksityisessä valmennuksessa, joista toisessa ei ollut "hömpästä" tietoakaan ja toinen oli aavistuksen hömpähtävä, mutta sama perussisältö niissä oli. Neuvolan valmennus puolestaan oli meillä yhtä tyhjän kanssa, valitettavasti.

    Minun näkemykseni mukaan synnyttävällä naisella on oikeus saada konkreettisia työkaluja synnytykseen. Synnytyksen ei tarvitse olla muodoton pimeä möhkäle, jossa itse on sivullisena. Synnytys ei ole hoitohenkilökunnan "omaisuutta" vaan se kuuluu synnyttävälle naiselle ihan ensisijaisesti, häntä ei saa syrjäyttää vaan hänet pitää auttaa sen keskiöön. Sieltä keskiöstä on sitten huojentavaa ajatella, että on erittäin pätevät kätilöt tukena ja turvana ja erityisesti varmistamassa, ettei vauvalle käy kuinkaan - sekä tarjoamassa sitä lääkkeellistä kivunlievitystä jos/kun sen aika äidin mielestä on tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitit niin hienosti ajatukseni sanoiksi, että ihan mykistyn! Kiitos Anonyymi. Kiva että olit käynyt valmennuksia ja koit saavasi niistä hyötyä ♡

      Poista
  16. Hyvä kirjoitus! Minä olisin todella paljon kaivannut valmennusta synnytykseen. Täällä ei julkisella tarjottu kuin tunnin luento, joka ei kyllä valmistanut synnytykseen mitenkään. Lähinnä käytännön seikat käytiin läpi, eli mitä ottaa mukaan ja mitä ei, minne mennä jne. Eikä meidän kaupungissa silloin ollut vielä käsittääkseni edes yksityisen tarjoamia synnytysvalmennuksia. Mulla oli loppuraskaudesta oikea jackpot kaikista mahdollisista raskausajan vaivoista, joten neuvolakäyntejä ei ollut, kun oleilin osastolla useamman viikon. En tiedä oliko sen kummempaa synnytysvalmennusta silloin tarjolla, kun kaupunki karsi aika paljon neuvolakäyntejä.

    Ja sen kyllä huomasin itse synnytyksessä, että en osannut ponnistaa oikeaan suuntaan. En oikein edes tajunnut, että olisin vaikka voinut itse asiaa tutkia paremmin etukäteen. Mulla sattui kärsimätön kätilö (tai molemmat heistä sekä lääkäri) joka hermostui, kun en saanut heti suuntaa oikeaksi. Mutta pyysi kyllä sitten jälkikäteen anteeksi. Joka tapauksessa mulla kyllä jäi synnytyksestä hyvät muistot, vaikka henkilökunta oli aika hermostunutta. Toki synnytys oli niin nopea, ja sydänäänen laskut ja muut varmasti kiristi heidänkin fiilistä. Mulla ei kyllä ollut oikeasti mitään hajua koko aikana, mitä tapahtuu. Pukasin vaan kiireellä lasta ulos. Toisaalta se oli huvittavaa, mutta mistään synnytyksen hallinnasta ei ollut tietoakaan. Olin vähän pakostakin muiden vietävänä. Kokisin mielelläni joskus rauhallisen synnytyksen, jossa voisin kokea olevani tietoinen tapahtumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurja että koit noin :( sitä toivoisi että kunnon perinpohjaista synnytysvalmennusta annettaisiin yhtä paljon kuin esim ihan perhevalmennusta (siis sitä valmentautumista vanhemmiksi ja perheeksi). Nykyään on onneksi sitten noita nettivalmennuksiakin, ovat varmasi tyhjää parempia. Voi kun saisit vielä rauhallisen synnytyksen! ❤

      Poista
  17. Hei kiitos noista linkeistä! Itse valmistun juuri terveydenhoitajaksi, eikä tällä seudulla kyllä tarjota synnytysvalmennusta taikka edes sitä perhevalmennusta (opiskelupaikkakunnalla mahdollisesti jälkimmäistä, mutta harjoittelupaikkakunnalla ei sitäkään, ei ainakaan ihan perinteisen valmennuksen muodossa - mikä on sinänsä ymmärrettävää koska ketään ei kuulemma kiinnostanut. Halua olisi kyllä järjestää, jos vaan kävijöitä olisi. Moni kyllä kuulemma aloitti sen, mutta loppupään parisuhdekerroille ei enää tullutkaan ketään. Sairaalaan on kuitenkin toki mahdollisuus päästä tutustumiskäynnille, mikä on mun mielestä hyvä asia. Sitäkään kun ei kai enää kaikkialla ole?)
    Täältä on myös aika pitkä matka minnekään muualle, ja se varmasti rajoittaa intoa. Mutta olihan noissa linkeissä myös nettivalmennus. Ja kyllä toiset vanhemmat varmasti olisivat halukkaita matkaamaan pidemmällekin, pitää siis laittaa nuo linkit talteen tulevaisuutta varten (onneksi myös perhevalmennusta on nykyään tarjolla netissäkin!).

    Minunkin mielestäni nimittäin se tunti on lyhyt aika (varsinkin, jos sen pitää henkilö, joka ei pidä esiintymisestä - täällä kun kuulemma oli linja että tasapuolisuuden nimissä kaikkien tulee vetää perhevalmennusta. Ei vain niiden, jotka tykkäisivät esiintyä ja vetää niitä.). Saatikka että nyt sama info pitäisi ehtiä antamaan niiden käyntien yhteydessä... Ja tosiaan esim. itse ehdin katsoa puolikkaan synnytyksen mun harjottelujen aikaan (puolikkaan koska eihän se juuri mihinkään edennyt mun vuoron aikana vielä. Osa kyllä ehti useampaankin, mutta kolme viikkoa on lopulta lyhyt aika ja muuten mun kohdalle ei oikein tullut sellaisia sopivia äitejä). Että niin, lähdeppä sitten tällä kokemuksella puhumaan. Onneksi nyt muuten kuuli ja pystyi kyselemään asioista siellä osastolla, niin sitä kautta karttui tietoa. Ja lisäksi täällä on kummitoimintaa neuvolan ja kätilön välillä, mihin kuuluu tapaamisia puolin ja toisin ja mahdollisuus soitella ym. Meinaan onhan siinä sellainenkin puoli vielä, että kaikki käytänteet muuttuu kokoajan, otetaan käyttöön uusia kivunlievitysmenetelmiä gai muutetaan jotain protokollaa jne. Siksikin se juuri kätilöltä tuleva tieto on arvokasta mun mielestä. Terkka ehkä tietää yhtä ja toista (myös arvokasta) juttua raskaudesta ja synnytyksen jälkeisestä ajasta, mut kätilö tietää juuri siitä synnytyksestä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3