keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Pertsat

Kaikennäköistä härpäkettä on tullut ommeltua, mutta ihan peruspaitaa, tuttavallisemmin pertsaa, ei ole tullut kyhättyä. Meidän eskarilainen on ottanut vuoden aikana valtavan kasvuspurtin. Käytiin juuri vaatekaappia läpi, ja vielä ennen joulua sopineet paidat oli suurin osa auttamattomasti liian pieniä. Ja ei kun hommiin.




Käpysen Kallopallo-kangas on houkututtanut jo pitkään, kun on ihan meidän pojan näköinen. Moni kiva kangas on tuollaiselle eskari-ikäiselle liian lapsellinen. Tämä taisi olla ihan tarpeeksi hyvä "isolle pojalle", koska kelpasi hyvin.




Rypyt selittyvät sillä, etten jaksa ikinä silittää mitään, mitä ei ole PAKKO. Joten silitettyjen vaatteiden kuvia tästä blogista ei juuri löydä..



Kaavana Ottobre 6/2012 Raide-paita. Hihat lyhensin, pidensin hieman helmaa. Kun kohta tuo kuitenkin venähtää, kesä tulossa, nääs. Turkoosin resorin poika itse valinnut, sekin Käpyseltä muistaakseni. Ekaa kertaa kokeilin kaksinkertaista resorihuolittelua paitaan. Ööh, miksen ole aiemmin tätä tehnyt? Paljon kivempaa kuin resorilla kanttaaminen kolminkerroin :D

Hihoista jäi ehkä vähän pidemmänlaiset mutta menköön. Poikaa ei ole haitannut.

Harmikseni en ollut ottanut kuin tämän yhden tärähtäneen kuvan paidan selkäpuolelta. Kaulus näyttää kiemurtavan, se on pesussa tasoittunut.





****



Halusin kokeilla myös ranglanhihaista pertsaa. Kokeiluun pääsi Rascal (Ottobre 4/2013). Sivut leikkasin melko pienillä saumanvaroilla, hihat lyhensin. Aavistuksen lisäsin pituutta. Ai kun tuli kiva!

Pahoittelen kuvan huonoa laatua. Luulin ottaneeni kuvia järkkärillä, mutta näköjään kuvan pelkästä paidasta olin jostain kumman syystä ottanut kännykällä. 





Ihan ÄLYTTÖMÄN VAIKEAA saada hyviä kuvia tuollaisesta elohiirestä, joka ilveilee, pomppii, kiemurtelee, pelleilee...Saakohan mitään kunnon kuvaa paidan istuvuudesta. Menee nimittäin just eikä melkein kuin nenä päähän tuolle pojalle!




Kankaana aivan ihanaa Verson puodin Pitkät piuhat. Hihoissa Myllymuksujen musta joustocollege. Se on aavistuksen jämäkämpää kuin Pitkät piuhat, mutta melko hyvin menee yhteen, ohuempi laatu siis tämä jälkimmäinenkin. Resori Inkurista.



tiistai 17. helmikuuta 2015

Renew mama!

Kototeko-blogi starttasi Renew-mama -kampanjan. Äidit kerrankin ensin. Miten paljon olenkaan neulonut, ommellut, puuhannut muita varten. Lahjoja tai ihan muuten vaan iloksi. Mekkoa, tunikaa, housua, myssyä, tumppua, tossua, sukkaa, huivia, kauluria... You name it.

Ennen tätä kampanjaa tuotoksena itselleni koko käsityönäpertelyaikanani on ollut yksi tuubihuivi, yhdet huovutetut töppöset (jotka meni piloille, en kehdannut lahjaksi antaa niin pidin itse) ja kaksi pipoa (joista toisen piti kylläkin olla pojalle, mutta olikin liian iso sen päähän). Niin ja vastikään tekemäni treenipökät. Tämä kampanja siis osui ja upposi ihan täysillä.




Aikuisten vaatteiden tekeminen on paljon vaikeampaa kuin lapsille. Jo naisen muodokkuus aiheuttaa päänvaivaa vaatteiden istuvuudelle. Ja sitten vielä, jos haluaa peittää joitain tiettyjä ei-niin-pidettyjä osa-alueita itsessään, homma muuttuu entistä vaikeammaksi.

Syteen tai saveen, lähdin kokeilemaan, miten ompelu itselle sujuu.




Noh, tämä oli se ensimmäinen räpellys. Kotimekkona menettelee. Tein Sussu-tunikan kaavalla,  muokkasin siitä itse imetysversion ja alahelmaan lisäsin resorin. Rinnanympäryksen mukaan mittasin oikean koon ja sovittaessa huomasin, että tuli aivan liian iso. Summassa vedin jokaisesta saumasta jonninverran sisään, joistain enemmän ja joistain vähemmän. Sillä sain jokseenkin istuvan aikaiseksi. Kangas Kangasunelman joustofroteeta, resori Eurokankaasta. Luulen, että esim. paremman resorin kanssa tunikasta olisi tullut kivempi.

Legginsit päräytin myöskin, Ottobre 5/2014 Sammalikko-kaavalla. Sama moka kävi ja summan mutikassa saumoja sieltä täältä sisään. Pöksyistä sain hyvin istuvat, onneksi. Kangas muistaakseni Hilcon viskoositrikoota, Inkurista. Tämän tunikan kanssa kyllä sopii farkut paremmin, mutta tulipa nyt kuvattua samalla kertaa.

(Ja tästäkin kuvasta näemme, miksi renew mamaa tarvitaan, terveisin silmäpussukkaharmaavarpusmamma.)

...


Mutta sitten!!
Kauan odotettu Ruskamekon kaava imetysluukulla. Se ilmestyi! 



Heti piti päästä kokeilemaan. Pitkään olen halunnut tehdä tuon hehkutetun ja hypetetyn ruskamekon ja olinkin tehnyt tavallisen ruskamekon kaavoihin kaavamuokkausta imetysluukkua varten, mutta tämän ilmestyttyä päätin ottaa varman päälle.



Lyhensin kaavaa vähän alkuperäisestä ja lisäsin kietaisuhupun, Karkelokukan ohjeita mukaillen. Sinänsä helppo homma muokata savupiippukaulukseen huppu toisen hupun kaavasta, länttäsin vain hupun kaavan savupiippukauluksen kaavan päälle ja piirsin hupun kaavan alaosaksi savupiippukauluksen alaosan aina olkasaumaan asti. Hieman olisin voinut hupun alareunan kaarta vielä tehdä isommaksi, nyt hupun etureuna nousee kaulaa vasten kovin ylös. Osansa tekee myös tukikangas, jota silitin hupun etuosaan ajatuksena laittaa koristenappi. Nappia mallatessani totesin, että kivempi kuitenkin ilman, ei ainakaan vielä löytynyt omasta nappivarastosta justiinsa sopivaa.




Hyppäsin suoraan summassa M-kokoon ja se tuntuu olevan ihan ok. Hieman käsivarsissa tiukkaa, mutta suunta näiden raskauskilojen kanssa on alaspäin. Tykkään yläosasta, siis rinnuksesta napakoista vaatteista.




Framilonhuolittelu imetysluukkuun on kivempi kuin resori, omasta mielestäni. Ja huomaamattomampi. Ei, en nielaissut seivästä, vaan luulen olevani ryhdikäs.




Älyttömän pehmoinen ja mukavan tuntuinen joustocollege Noshilta. Tiedetään, raidat leventää ja niin edelleen, mutta tätä olen marinoinut sen verran hyvän tovin, että se huusi päästä jo tositoimiin. Hupun vuori Myllymuksujen joustocollegea. 




Kattokaa nyt, eiks oo ihan remade mama! :D
Ja mitä tulee ruskamekkoon... Olen rakastunut. Pohdiskelin, voiko tosiaan yksi kaava olla niin hyvä niin monelle ihmiselle. Ilmeisesti. Ja helppo muokata, helppo tehdä. Ehdottomasti hintansa väärti.


...



PS. Dobermamin blogissa on arvonta meneillään.



keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Pikku huppu-Hippu

Olette varmaan huomanneetkin, että ompeluni on kovin. Noh, kangaskeskeistä. Monen bloggauksen otsikko lähtee kankaasta. Ne on ihania, niitä voi hypistellä, niitä voi ihailla ja silitellä. Sitten on kankaita, jotka ei niin iske.

Paapiin Hippu-kangasta tilasin ennen joulua alesta, väri myyrä. Ihan hirvittävän noloa, mutten muista nettikaupan nimeä, mistä ostin. Olen sellainen alehirmu ja kangashamsteri, että kun se hiirikäsi klikkaa niin se klikkaa.

En tiedä, oliko syy värissä vai itse Hippu-hahmoissa, mutta oli vaikea keksiä siitä mitään ommeltavaa. Kaupittelin kangaspalaani fb:n kangaskirpputorillakin, muttei mennyt kaupaksi.

Sitten aloin lämpenemään. Pikkuhiljaa. Se taisi lähteä siitä, kun ajattelin että jos joku ostaisikin. Tuli kateus. Kun se on mun kangas, kerta!





Päätin kokeilla siitä Kisuliini-bodya (OB 6/12) hupulla, koko jossain 68-74 välimaastossa. Hupun kaava otettu Kirahvi-haalarista (OB 1/13) kun sellainen sattui hyppäämään käteen ompeluhuoneessa penkoessani. Hiipan tein vapaalla kädellä ja siksi se onkin vähän hassun näköinen. :) 
Käsissä ylipitkät resorit, toinen kuvassa taitettuna ja toinen suorana.





(Jahups, langanpätkä kello kahdessatoista.)


 )


Kokeilin ensimmäistä kertaa myös kanttaamista samalla kankaalla. Mukavaa hommaa. Tykkäsin! Vielä jos kankaan leikkaisi täysvinoon, niin voisi tulla parempi. En raaskinut. Hyvin tuo noinkin pelittää. Hupun ympäristö on nelinkerroin kantattu, alaosa 3-kertaisena. 

En ymmärrä, miksi ihmiset vihaa kanttaamista. Yksi lempparivaiheitani, yhteensaumurointi  ja kanttaukset. Kaavojen piirtely, kankaiden leikkely ja saumurinhäntien siivoaminen ynnä muu pikkuviimeistely on ne ärsyttävimmän hommat.




Vaikka huput on söpöjä, on ne meillä lähes aina kuitenin poissa päästä. Melkoinen hikipää tuo kaveri, nimittäin.

Niin, nyt tämä body on muuten yksi lemppareista! <3


torstai 5. helmikuuta 2015

Lisää pohojalaasia





Tein isommalle pojalle Pehemiältä tilatusta pohojalaaset tuloo -kankaasta hupparin. Olin suunnitellut, että kankaasta tulisi lisäksi vauvalle jumpsuitti tai villikko. Noh, ihan ei pienen kudontavirheen takia jumpsuitiin tai siihen kiinteäetuosaiseen villikkoon riittänyt niin tein ihan vain olopuvun Ottobren Indian Elephant kaavalla (OB 6/13). (Sivuhuom: Pehemiän loistavalle asiakaspalvelulle iso kiitos.)

Lahkeen- ja hihansuita pidensin käyttöiän pidentämiseksi.




Ja voi että, miten sattuikaan että näistä jämäpaloista satuin saamaan niin hyvän kohdistuksen. Ja vielä onnistui ihan nappiin (tuota alemman karhun korvaa lukuunottamatta). Lahkeet näyttävät oudon mutkaisilta, mutta päällä eivät noin hassut koukerot ole laisinkaan. 





 Tässä meni melkein kaikki nappiin. Tuo pyllyyn puolivahingossa osunut nallukka on aika hauska.






Hihan- ja lahkeensuut on nyt sopivat käännettyinä, harmi ettei kuvia tullut otettua niin. Kasvunvaraa on joka puolelle, kangas on myös kovin joustavaa, joten käyttöikää toivottavasti on vielä hyvän aikaa.




Niin ja sitten tämä. Tällainen "tulipahan tehtyä". Testiversio Miinullekko-blogista inspiroituneena, tämän Indian Elephant-kaavan sivusaumaton versio. EK:n pandatrikoosta, joka on yksi ärsyttävimmistä ommella. Niin ohutta ja luirua, nepparilista oli melkein mahdoton saada hyvin, piti laittaa tuplasti tukikankaat. Ja purkamisen jäljiltä reiät heti, eli hihansuuresorit pitäisi laittaa uusiksi kun vain jaksaisi. Yökkäriksi. Käpy paloi niin, etten ole edes jaksanut nätisti kuvausta varten laittaa :D