Vaaleanpunaista unelmaa pikkutytöille

Olen vähän harmitellut, kun aloitin ompelun vasta tyttären mekkokauden jälkeen. Sormet syyhyäisivät ompelemaan vaaleanpunaista unelmaa, kellohelmaa, söpöisyyspukineita.

Työssäni sain auttaa kahden minulle tärkeän naisen tyttäret maailmaan. Se on aina jotain spesiaalia, olla läsnä ystävän tai sukulaisen lapsen syntymässä. Toisaalta piinaavaa mutta ah, niin erityistä. En tiedä, olenko täysin kuivin silmin vielä selvinnyt näistä tilanteista. Vähintään nieleskelen herkistymistäni - eihän hetki ole minun, vaan perheen.

Ilokseni olen saanut nähdä näitä viimeisimpiä pieniä söpöliinejä. Liian harvoin, mutta olen nähnyt kuitenkin. Äkkiä muuten lähtee se vastasyntyneen näkö, ei meinaa tällainen kätilönplanttu tunnistaakaan kun kolmi-nelikuista pitelee sylissään.

Ompeluasiaan.

Sain tehdä näille ihanille neideille niitä söpöiluvaatteita, söpöilykankaista. Niistä vaaleanpunaisista, mitkä on omalle esiteinille jo ihan nounou. Pääsin ekaa kertaa kokeilemaan mekkobodya!

Ylempi mekkobody tuli toiselle pienokaiselle, alla olevan setin tein toiselle. Siiri keinuu-kuosi on oikeasti enemmän marjapuuron värinen, ei niin lila, kuin kuvassa siis.

Kaavapohjana käytin Kisuliini-kaavaa (Ottobre 6/12) koossa 68. Ottobren kaavat ovat isokokoisia, joten mittoja kyselemällä tulin siihen tulokseen, että 74cm vaatteisiin siirtyvälle neitokaiselle tämä koko oli myös sopiva.

Kaavamuokkausvinkit mekkobodyyn hain Kaavoista viis -blogista. Todella hyvät ohjeet!! Monilla on Kisuliinin kanssa ollut ongelmia pääntien kanssa, kun on niin pieni. Lisäsin raglansaumaan kantin ja nepparit noihin mekkoihin. :)

Testasin vielä silitysarkkeina tekemiäni ompelumerkkejä yhteen mekkoseen. Ei ainakaan kutita.

Kankaat:
Perhosjersey: Nosh
Siiri keinuu: Paapii Design
Linnunlento: Pehemiä/Ommellinen

Pikku huppu-Hippu

Olette varmaan huomanneetkin, että ompeluni on kovin. Noh, kangaskeskeistä. Monen bloggauksen otsikko lähtee kankaasta. Ne on ihania, niitä voi hypistellä, niitä voi ihailla ja silitellä. Sitten on kankaita, jotka ei niin iske.

Paapiin Hippu-kangasta tilasin ennen joulua alesta, väri myyrä. Ihan hirvittävän noloa, mutten muista nettikaupan nimeä, mistä ostin. Olen sellainen alehirmu ja kangashamsteri, että kun se hiirikäsi klikkaa niin se klikkaa.

En tiedä, oliko syy värissä vai itse Hippu-hahmoissa, mutta oli vaikea keksiä siitä mitään ommeltavaa. Kaupittelin kangaspalaani fb:n kangaskirpputorillakin, muttei mennyt kaupaksi.

Sitten aloin lämpenemään. Pikkuhiljaa. Se taisi lähteä siitä, kun ajattelin että jos joku ostaisikin. Tuli kateus. Kun se on mun kangas, kerta!

Päätin kokeilla siitä Kisuliini-bodya (OB 6/12) hupulla, koko jossain 68-74 välimaastossa. Hupun kaava otettu Kirahvi-haalarista (OB 1/13) kun sellainen sattui hyppäämään käteen ompeluhuoneessa penkoessani. Hiipan tein vapaalla kädellä ja siksi se onkin vähän hassun näköinen. :) 

Käsissä ylipitkät resorit, toinen kuvassa taitettuna ja toinen suorana.

(Jahups, langanpätkä kello kahdessatoista.)

 )

Kokeilin ensimmäistä kertaa myös kanttaamista samalla kankaalla. Mukavaa hommaa. Tykkäsin! Vielä jos kankaan leikkaisi täysvinoon, niin voisi tulla parempi. En raaskinut. Hyvin tuo noinkin pelittää. Hupun ympäristö on nelinkerroin kantattu, alaosa 3-kertaisena. 

En ymmärrä, miksi ihmiset vihaa kanttaamista. Yksi lempparivaiheitani, yhteensaumurointi  ja kanttaukset. Kaavojen piirtely, kankaiden leikkely ja saumurinhäntien siivoaminen ynnä muu pikkuviimeistely on ne ärsyttävimmän hommat.

Vaikka huput on söpöjä, on ne meillä lähes aina kuitenin poissa päästä. Melkoinen hikipää tuo kaveri, nimittäin.

Niin, nyt tämä body on muuten yksi lemppareista! <3

Lisää karkkia

Ai että tuo Pikkupiltin karkkikangas on ihanaa! Pyöräytin siitä myös pikkuruisimmalle bodyn. Kokeilin ob 6/2012 kehuttua Kisuliini-kaavaa, koko on 68-74 välistä.

Kisuliini on selkeästi pienempi malli kuin Sausage dog, josta olen aiemmat bodyt tehnyt (näemmä olen vain yhden blogannut). Sausage dogissa saa käyttää yhtä pienempää kokoa kuin itse muksu on, tämä taas tuntuu olevan justiinsa kokonsa mukainen.

Olin kuullut pelotteluja, että pääntie on sitten tosi kapoinen, joten levensin sitä aavistuksen. Jokin meni kanttauksessa mönkään, vaikka laskelmat pitikin paikkansa ja nyt tuo lörpöttää.Venytin varmaan liikaa kaksoisneulalla ommellessani. Tekisi mieli purkaa ja tehdä uusiksi, jää häiritsemään. Vai? Meneekö se tuollaisenaan, pistääkö silmään pahasti?

Näemmä pienet puklutkin jo koristeena. :)

En ole oikein väri-iloittelija (vaikka nämäkin mieltymykset tulevat selkeästi kausissa). Niinpä yhdistin muutoin niin värikkääseen kuosiin ihan vaan mustan resorin. Raidallinen olisi saanut silmät ristiin ja päänsäryn aikaiseksi, turkoosia ei ollut. Kuukauden päästä, 6-kuisena, aletaan viimeistään kiinteitä maistelemaan ja valkoiset resorit on sitten ihan nounou.

Vauvaa on hirmuisen vaikea kuvata kun hyörii ja pyörii niin vikkelään. Suurin osa kuvista taas tärähtäneitä ja värähtäneitä. Kaiken lisäksi pikkukaveri on ihan kohta oppimassa ryömimään! Nytkin pääsi puoli metriä eteenpäin omalla mittarimatotyylillään.

Jos joku arpoo nepparipihtien hankkimisen kanssa, niin voin sanoa: hyvä ihminen, säästä hermojasi ja osta! En ole pienessä mielessänikään osannut kuvitella, että neppareiden laittaminen voisi olla näin helppoa. Ehen. Etsitään kohta, asetetaan pihdit paikoilleen, puristus ja valmis. Ei kipeitä sormenpäitä, ei kamalaa paukutusta, ei mitään. En käsitä, miksi ostin Prymin nepparipihdit vasta nyt. Olen kuitenkin iloinen, että omistan ne nyt. Kummasti neppareiden laittaminen ei olekaan enää se inhokkipuuha..

Pieni seepramies

Tänään pikkukaveri nukkui ruhtinaallisesti yli 2 tunnin päikkärit ja äiti päristeli menemään valmiiksi bodyn, josta oli jopa yksi olkasauma saumuroitu toissapäivänä. Muksu heräsi vasta kun kiinnitin neppareita. Ja hihhei, ensimmäinen työ, jota ei ole missään vaiheessa tarvinnut purkaa! (Paitsi noh, neppari meni vinoon ja piti irroittaa, mutta yhtäkään saumaa en ole purkanut.) Toki joku tarkempi olisi varmaan jonkun hionut paremmaksi mutta äsh, mitä väliä.

Jälleen valitan kuvien huonoa laatua. Joko kaikki olivat tärähtäneitä tai salaman pilaamia. Tai sitten muksulla silmät selällään tahi kokonaan kiinni. Normaalilla huonevalolla ei tunnu saavan hyviä kuvia sitten millään. 

Malli on Sausage Dog Ottobre 4/14:sta, omin pikku muokkauksin, kuinkas muutenkaan. Seepratrikoo Noshilta tilattu. Olin kuolannut tuota seeprakangasta pitkään ja sitten se tupsahti aleen. Ei mennyt montaa minuuttia kun kangas (ja pari muutakin) oli ostoskorissa. Sen jälkeen se onkin lojunut kaapissa, kun en ole uskaltanut koskea (lue: pilata sitä). Vielä on reilulti jäljellä, tilasin nimittän saman tien 2 metriä.

 

Koko on reilulla kädellä leikattu 62, pituus 68 ja rapiat päälle. Tarkoituksella taaskin väljää, tulevia kuukausia ajatellen. Nyt ei ihan heti vaatteista nimittäin ole pulaa ja poika kasvaa hurjaa vauhtia.

Taisin jopa ensimmäistä kertaa onnistua melko hyvin resoreissa yhdeltä istumalta, yleensä ne on saanut purkaa ja tehdä uudestaan ainakin kertaalleen jonkun pätkän.

Jos joku eksyypi tänne lukemaan, kommenttia saa myös jättää :) Ihan mukava tietää, onko tämä ihan yksinpuhelua vai seuraako joku jopa. :D

Luulenpa etten viikonloppuna ehdi ihan hirveästi ompelemaan. Seuraavaksi kylläkin luvassa toista Noshin kangasta. :)

Follow my blog with Bloglovin