Omat lemppariompeluni

DIY Storiesin Paulina haastoi minut jo elokuussa Rakkaudella tehty, ylpeydellä pidetty -haasteeseen. Muutaman kuukauden myöhässä vihdoin sain vastauksen valmiiksi. Nämä ovat vuoden aikana tekemistäni ne aivan lemppareimmat työt itselleni:




1. KUKKAMEKKO

Kerrasta ehdottomasti lemppariksi. Rento, mutta kuitenkin siisti. Taidan tehdä toisen melkein samanlaisen pitkähihaisena talveksi, siihen laitan kuminauhakiristyksen hieman alemmas. Kangas on myös aika hitsin ihana. <3

 2. PIKKUMUSTA

Pikkumusta sopii milloin vain, missä vain. Varsinkin, jos se on joustocollarista. Käytän farkkujen tai paksujen leggareiden kanssa. Iltamenoihin menee mitä mainioimmin korkkareilla ja sukkiksilla.

3. HÖLTTÄNÄ

Hölttänäkin on sellainen jokapaikan vaate. Vaikka olisi muutama ekstrakilo kertynyt vyötärölle tai muuten vaan haluaa olla rennosti, hölttänä on aina hyvä. Itse malli ei kovin pue minua: harteikkaana ja rintavana, näytän isolta laatikolta. Silti vain hölttänä lentää niskaan melkein useammin kuin mikään muu vaate. Se on vaan niin mukava.

4. BIKERIT

Lämpöisestä ja superjoustavasta urheilukankaasta tehdyt bikerit menee ihan minkä tahansa yläosan kanssa. Koska ovat vähän housumaiset, eikä lainkaan läpikuultavat, voi ne pukea lyhyemmänkin tai vaikka polven yläpuolelle ulottuvan tunikan kanssa. Yksinkertainen väri antaa paljon vapautta yhdistelyjen suhteen.

5. LAKANAT

Viimeisimpänä vaan ei lainkaan vähäisimpänä; lakanat. Marimekon tasaraidasta tehdyt unelmanpehmeät trikoolakanat. Tämä kyseinen väri ei kuulu meille, vaan meni lahjaksi viime jouluna. Omasta väristä ei ollut kuin huonoja kuvia, viikattuna. Idean ymmärtänette. Voin suositella kaikille trikoolakanoiden kokeilemista. Mummukin soittelee aina kun vaihtavat mun tekemät lakanat vuoteeseen ja muistaa kehua, kuinka ihanan pehmeät ne onkaan. <3 (PSST..! Tutoriaali täällä.)

Haastan Unelmallisen ja Villa & Villan naiset!

Haasteeseen voi osallistua myös somessa häshtägillä #ylpeydelläpidetty.

Lökäpökäpuuhastelua (terkut sairastuvalta)

Oi entero oi entero, kuinka sinua inhoankaan!

Kyllä, se on rantautunut meille. Viime viikon olin pikkuisimman kanssa kotona, nyt olen itse isompien lasten kanssa tulilinjalla. Onneksi kipeä kurkku, näppylät ja niiden jäätävä kutina (ja kolotus) ei ihan kamalasti häiritse ompelua. Kuumeen taltuttua tässä on melkein ollut elävien kirjoissa, vaikkakin kävelytyylit on mulla ja keskimmäisellä mukulalla aika mielenkiintoiset, jalkapohjan rakkuloiden vuoksi. Auts!

Jos alkoi äklöttään jo, niin ällös huoli. Lopetan sairaskertomuksen tähän ja palaan takaisin siihen blogin oikeaan aiheeseen, ompeluun. Mustaa näistä löytyy, varsinkin näistä ensimmäisistä pökistä, joten menevät hyvin Hommahuoneen lokakuun värihaasteeseen.

Tyttö on tässä koko syksyn kaivannut collegehousuja. Yhdet jo sorruin ostamaankin ihan kaupasta, mutta nämä ovat olleet työlistalla kyllä odottelemassa koko ajan. Löysin sopivasti joskus kauan sitten piirtämäni OB:n Juggler-kaavatkin (OB 4/2015), joista lähdin näitä taiteilemaan. Olin jopa niin hurja, että uskaltaudin leikkelemään ihanan Verson puodin Mummolan tuntu -joustocollegen. Ahh. Kangasihanuutta. Kohdistukset vähän sinnepäin, mutta ei tuossa ihan tarkkaan niitä saakaan kun niin mutkittelevaa raitaa koko kangas. Tyttö itse valitsi kankaan ja rakastui housuihin heti! "Äiti, nää on ihan kuin sellaiset muotihousut." <3

Oranssit housut on Gugguun ihanan jämäkkää harjattua collegea - samaa, mistä tein tämän hupparin. Ihanaa ommeltavaa, kertakaikkiaan. Kestää varmasti hyvin kulutusta. :)

Kokeilin ekaa kertaa laittaa ihan nyörit, niitä varten sirkkarenkaatkin puuhastelin (ensin kokeiltuani tavallisia napinläpiä, mutta äh kun koneen automaattinen napinläpitoiminto ei vaan skulaa tai sitten en osaa käyttää). Ja nyt ihan huippuvinkki: löysin Eurokankaasta vyötärökuminauhaa, jonne on sisään laitettu valmiiksi nyöri!! Kerrassaan huippukeksintö! Näitähän puuhaisi vaikka kuinka paljon nyt kun on välineet kohdillaan!

Ommellen iloa -haasteen tuotokset

Villa ja Villa -blogin Ommellen iloa -haaste sai minutkin työkiireiden keskeltä saumurin ääreen. Kohdeperheeni lasten toiveet olivat niin ihanan aidon lapsimaisia: prinsessamekkoa ja angrybirdstarwarsspidermanvaatetta. :D Otin taiteellista vapautta ja lasten tekemien piirrosten pohjalta lähdin työstämään suunnitelmaa. Tällä kertaa oli jokikinen aivosolu kovassa käytössä!

Paapiilta lahjoituksena saatu ihana tähtikangas on ihanan simppeli, mutta kaunis. Villa ja Villan Jaanalta sain nuo samettiset sydänprintit rintamukseen, piti nimittäin olla myös sydämiä. Lumihiutaleitakin oli alkuperäisessä lapsen toiveessa, mutta ne olisivat tehneet mekon jotenkin levottomaksi mielestäni. Tytön kakkostoive oli viitta, myös tylliä oli mekkoon toivottu. Yhdistin nämä kaksi toivetta tekemällä oikean prinsessaviitan Mersian lahjoittamasta tyllistä.

Kaavassa olen yhdistänyt hieman muokattuun Lionella-mekkoon (OB 3/2015) täyskellohelman. Olen aiemmin pelännyt täyskellohelman tekemistä, mutta jukrat, sehän onkin ihan simppeli. Ihana Paapii lahjoitti niin runsaasti kangasta, että sain ihan totta ihan täyden kellon ilman sauman saumaa helmassa. :)  Ja koska mekko on trikoota, voi sitä mun mielestä käyttää (ilman viittaa) ihan tavallisena kesämekkona.

Meidän koekaniinina toiminut esimurkkukin ihastui kellohelmaan ja halusi samanlaisen. Jännä juttu, pitkään aikaan ei ole antanut mun tehdä itselleen mekkoa. :D Ihanasti pyörii!

Sitten siihen spidermanangrybirdsbatmanjuttuun. Hieman nielaisin, kun ensi kertaa toiveen kuulin. Rooliasu ei ehkä ihan kuulu haasteen henkeen, joten yritin muokata alkuperäisen toiveen hupparin muotoon. Mitä sanotte? Meidän pojalle alkaa olemaan jo nafti, mutta lahjan saaja on koon-puolitoista pienempi.

Huppuun olen Ison Omenan kirjastossa painanut Angry Birds Star Warsin (Ngggrrriböörrddistööördddiwöördi, ai kaamee mikä sanahirviö) ilkeän Darth Vaderin, hupun muokkasin niin, että kuvaa saa vedettyä naamalle (vaikka "tän läpi ei nää", kuten lahjan saaja sanoi :'D ). 

Lapsen toiveesta tein myös viitan. Jotta pienillä supersankareilla ei kävisi hullusti maailmaa pelastamassa (vai kapinallisia tuhotessa?), laitoin viitan neppareilla kiinni hupun alle. Näin hupparia voi käyttää myös ihan siviilielämässä, esim ihan tarhassakin. Lähdin hakemaan Batmania, mutta saattaa olla että tasainen viitta olis ollut enemmän Darth Vaderia. Mun mielestä viitta vaan olisi ollut tylsä tasaisena, koska kuitenkaan kovin pitkää lapselle siitä ei voinut tehdä, ettei jää jalkoihin juostessa. Pitkillä resoreilla hain pitkää käyttöikää.

Joustocollege tilattu Jyväskylän kangaskaupasta, tummansininen resori muistaakseni Käpyseltä. Hupun ja taskun vuorissa Käpysen Confetti-trikoota. Menee muuten ihan avaruuskankaanakin, eikö? :) Kaikki kankaat tähän löytyi omista varastoista entuudestaan. Hupparin kaavana käytin Noshin pdf-ilmaiskaavaa, muokattuna tosin.

Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä perusvaatesetti vähän pienemmälle kaverille. <3 Toiveena oli pitkähihaista ja -lahkeista, ei ihan perus poikakuoseja, kuten autoja tai dinosauruksia. Lähdinkin mun ihan suosikilla (Noshin paitakaavalla) liikkeelle. 

Juustosuikerokangas on hauskan näköistä, kuosivalintakin meni napakymppiin palautteen perusteella. :) (Ohut digiprintti on muuten tosi hyvä vilpoisuutensa vuoksi näin kesällä.) Tummanharmaaseen paitaan hain applikoiduilla tähdillä vähän rock-henkeä. Semisti haaremityyliset pökät on mustaa joustocollegea, valetaskuilla (ne ovat vaan taitellut resorit). Housut on oikeastaan ilman kaavaa leikelty, vähän Noshin ilmais-baggypantsien kaavasta apua ottaen etukappaleeseen. Sormet kramppaa ristissä, että olisivat sopivat omasta löysäranteisuudestani huolimatta! Ainakin yritin pitkillä resoreilla saada kasvunvaraa aikaiseksi.

Huomatkaa tuo huikea juustosuikerokokomerkki! :'D Niin, kaikkiin tekemiini vaatteisiin sain silitettävät kokomerkit Villa ja Villan Jaanalta, kiitos kovasti. <3 Näiden lisäksi ei omat ommeltavat Kätilön Käsistä -merkit enää sopineetkaan, mutta haittaakos tuo. Eipähän kutita lappuset niskaa. :) Mun kokomerkkejä kun ei sattunut oikeaa kokoa olemaan kaikille.

Meidän pikkarainen oli liian pieni näihin vaatteisiin, siksi vain tasokuva. Kankaat löytyi omista varastoista (lue: röykkiöistä), alunperin juustonaksut Pipoiksilta, harmaan paidan kankaat Käpyseltä ja joustocollege taisi olla Noshin joustocollegepalasta. Raitaresori Pehemiältä aikoinaan tilattu. :)

Mitäs pidätte? Perheiden palaute on saanut suun hymyyn. <3 Vaikka stressiä pukkasi, on tämä kyllä ollut niin hyvän mielen tempaus. :)

Muut mukana olleet ompelijat:

Cutie / Noora

Eilen tein / Hanne

Fagerwear / Hanna

HAH / Iina

HannaMi / Hanna

Helmoja ja hepeneitä / Krista

Hippu / Emmi

Hommahuone / Sanne-Maija

Kaiken takana on äiti / Hanski

Kototeko / Sanna

Kärpäsiä keitossa by Mersia / Mersia

Liljatar / Heidi

Lydia / Linda

mehelmie / Emmi

Miiinullekko / Julia

Mumintalo / Helena

m3niemi / Marja

Osifa / Sofia

Punatukka ja kaksi karhua / Hanna

saaraoikarinen / Saara

Unelmallinen / Kati

Vaahtokarkkimonsteri / Kirsi

Villa Kiana / Mari

Villa Pipo / Hanna

 Ja tietty Villa&Villa -blogin Jaana ja Minna

Ommellen iloa

Villa ja Villa -blogi starttasi ihanan Ommellen iloa - haasteen: me ompelijat koitamme tuoda hyvää mieltä uniikkien vaatteiden myötä perheille, joilla ei ole varaa ostaa uusia. Lapsi saa itse antaa toiveita vaatteiden suhteen, eikä haittaa, vaikka perheessä olisi montakin lasta. Haku on käynnissä, joten jos koet perheesi osuvan tempauksen haarukkaan, käy lukemassa tarkat ohjeet TÄÄLTÄ, jossa tarkat hakuohjeet.

Seuraavat taitavat ompelijat ovat mukana kampanjassa, voit käydä kurkkimassa:

Cutie / Noora
Eilen tein / Hanne
Fagerwear / Hanna
HAH / Iina
HannaMi / Hanna
Helmoja ja hepeneitä / Krista
Hippu / Emmi
HommaHuone / Sanne-Maija
Kaiken takana on äiti / Hanski
Kototeko / Sanna
Kärpäsiä keitossa by Mersia / Mersia
Kätilön käsistä / Johanna
Lydia / Linda
mehelmie / Emmi
Miiinullekko / Julia
Mumintalo / Helena
m3niemi / Marja
Osifa / Sofia
Punatukka ja kaksi karhua / Hanna
saaraoikarinen / Saara
Unelmallinen / Kati
Vaahtokarkkimonsteri / Kirsi
Villa Kiana / Mari
Villa Pipo / Hanna
sekä tietenkin Villa&Villa/ Jaana ja Minna


Mukana olevat putiikit:
Ikasyr
Paapii
Nappinja
Tyyne-Esteri
Käpynen
Koot.fi


Jos tunnet jonkun, joka kipeästi kaipaisi lapsilleen uusia vaatteita, vinkkaathan eteenpäin! <3 Ihan huikeaa olla mukana tällaisessa tempauksessa. Kiitos Villa ja Villa!

Minecraft-paita ja perusvaatehaasteen tuotoksia

Please scroll down for English.

Huh! Työt ovat alkaneet. On kuulkaa taas melkoinen elämänvaihe tämä, töidenteko ja lapsikatraan äitinä oleminen. Blogiakin koitan päivitellä säännöllisesti ja löytää jostain pieniä rakosia ompeluun. ;)

Olen tässä pohdiskellut lasten olemista kasvoillaan blogissani. Ammattiini nojaten olen päätynyt siihen, etten enää julkaise lasten suoria kasvokuvia blogissani. Toki ymmärrän, että ne, jotka nyt jo ovat, tulevat löytymään netistä aina ja ikuisesti. Siksi koen, että niitä on turha enää poistaa. Lapset kasvavatkin niin vauhdilla ja muuttuvat ulkonäöllisesti tässä matkalla. Haluan kuitenkin suojella lasteni yksityisyyttä. Ymmärrän, jos tämä jotakin teistä lukijoistani häiritsee ja heille pahoittelen päätöstäni. Toivottavasti kuitenkin ymmärrätte lähtökohtani. Koskaan en ole ikäviin tilanteisiin privaattielämässäni ammattini vuoksi joutunut, mutten halua lapsilleni aiheuttaa mitään riskiä.

Sitten asiaan!

Jatkan taas printtiteemalla. Kiitos jälleen Ison Omenan kirjastolle! Sieltä siis löytyy tällainen ihan väriprinttiäkin tulostava vinyylileikkuri - näitä saa vain yhden per kerta, sillä materiaali on kuulemma kallista. Kirjaston asiakkaalle tämäkin on kuitenkin täysin ilmaista! Lisähehkutusta ja tietoa täältä printtihupparipostauksestani.

Poika valitsi netistä tämän Minecraft-kuvan ja valitsi kangashyllystäni siihen sopivan kankaan. Ja nyt täytyy kyllä myöntää, etten voisi ylpeämpi pojastani olla. Jaden sävyt sopivat täydellisesti yhteen! Itse alkuun mietin, että riiteleeköhän jaden värinen jerseykangas (Koot.fi:stä) kuvan kanssa - vaan poika muisti, että Stevellä (tuo hahmo tuossa keskellä), on juuri tuonvärinen paita ja hakku!

Kaavana tuttu ja turvallinen Noshin paita, jonka ilmaisen pdf-kaavan saa ladattua Noshin nettisivuilta. Hieman levensin kaavaa ja lyhensin hihat. Itse ompelus siis aivan simppeliä.

Vinyylikuvan siirrossa oli pieniä hankaluuksia. Vasen alareuna ei oikein tarttunut kunnolla, joten siinä on n. 2x4mm kokoinen lovi. Kuvaa siirrettäessä myös keskelle Steven naamanreunaan tuli halkeama kun vahingossa venytin kangasta liikaa. Kuulemma vinyylin pitäisi vähintään kestää 30 asteen pesu, mutta myös 40 astetta periaatteessa. Itse otin riskin ja laitoin 60 asteessa siliävien pesuun kaiken muun pyykin kanssa: ei käynyt kuinkaan.

Mutta nämä on taas näitä: tapoja, joilla saa perusvaatteisiin sitä jotakin twistiä ja jännittävämpää aikaiseksi. Printillä tulee enemmän ostovaatefiilis myös. Niskamerkinkin tein kirjastossa, sillä perinteisellä cameo-leikkurilla.

Perusvaateteemalla jos vielä hetki jatketaan, haluaisin esitellä teille niitä mahtavia tuotoksia, mitä haasteeseeni sain vastauksena. 10 ompelijaa vastasi haasteeseeni ja linkkasi joko blogitekstinsä tai instagram-kuvansa. Tässä kollaasia valmiista vaattehista, olkaatte hyvät! Linkit julkaisuihin kuvan alapuolella. :)

1. Villa ja Villa | 2. Ompelusirkus | 3. Hanna Mi | 4. Ideoi
5. Toivon pilkahdus | 6. Elämäni sanoina | 7. AINOkainen
8. Kototeko | 9. Pingale | 10. Ajatuksia Saksasta

-----

As I told before, we have a cameo cutter in our library. Actually, we have two of them. Other one is a traditional silhouette cutter and the other one a little bit newer and cooler: you can cut out colorful pictures.

This Minecraft t-shirt is designed by my own son: he picked up the picture and the fabric. A perfect match!! The FREE pdf-pattern is from Nosh Organics. Fabric from Koot.fi. 

I also had a challenge during February to sew something basic that is always needed. 10 sewists took part and used their sewing magic to make these outfits, which are seen in the collage. Links to blog's and Instagram page's numbered below the collage.

PS. You might notice I have decided not to use my kids' faces in my blog anymore. Of course I understand those pics that are already on the Internet, will never leave it. That's why I'm not editing any older posts. I'm sorry if that troubles some of my readers. As I have started working again full time as a certified nurse-midwife, I need to protect my children's privacy better than before. I have never had a problem with my profession in the private life, but I won't take the risk with my kids. <3

Pastellinen helmikuu (eli silityslaudan päällinen ja leggareita)

Scroll down for English.

Tässäkin kuussa otin tehtäväkseni osallistua Hommahuoneen värihaasteeseen ja ommella pastellia. Ompelut jäi nyt ihan kertakaikkisen viimetinkaan, kun kurja kuumetauti on kiertänyt hiihtoloman aikana koko perheen ja kirjoitan tätäkin nyt kuumeisena ja aivot ihan jumissa. Jotain sain kuitenkin ommeltua, joskin ihan perushuttua (mikä sopiikin omaan tämän kuun haasteeseeni - vielä pari päivää aikaa osallistua, joten hopi hopi! Ihania olette jo ommelleetkin! <3).

Tämän Terhi Pitkäsen suunnitteleman Matilda-kankaan sain ompeluryhmän joululahjavaihdossa. Mielessä pyöri ajatuksia tytölle koristetyynyistä, laukusta tai pienestä meikkipussukasta, mutta päädyinkin silityslaudan päälliseen. Ai miksikö tuhlata näin söpöä kangasta sellaiseen? No koska nykyään päällisen virkaa toimittaa lapsen lakanasta solmittu viritelmä. Ja koska satuin silittelemään kangasta siinä laudan päällä, hoksasin pätkän olevan juuri oikean korkuinen. Se sopi kuin nyrkki silmään, niinsanotusti. Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä: mulla on ehkä maailman söpöin silityslauta nyt! :) (Sitäpaitsi lopputilkusta saa ihan helposti nesessäärin esiteinille.)

Arkista peruspullaa, vaikkakin tämä oli ensimmäinen omatekemäni päällinen. Simppeliä! Ja sitä ovat myös nämä strösselipökät ja pinkit joustocollegeleggarit (joista strösselit lasken mukaan pastellihaasteeseen, jc-leggarit nyt tein samalla puhdilla). Kuumeista tyttöä en saa sovituspuuhiin, mutta tasokuvat saavat nyt kelvata. Ropina-kaava löytyy OB 6/12:sta. Tein muistaakseni koon 128, mutta isonsin sitä (en jaksanut piirtää uusia) ja tein vähän liian isot. Onpahan sitä kuuluisaa kasvunvaraa... ;) Vyötärö on tarkoituksella korkealla, pikkuapina kun kiipeilee ja riehuu ja puuhaa niin paljon, kivempi jos ei rekkamiehen hymy vilku. :D

Happy Fabricsin strösselit Pipoiksi:sta, pinkki (pumpulinpehmeä) joustocollege varmaan yli vuosi sitten Noshilta ostettu.

Sellaista settiä! Nyt toivon kädet ristissä, että paranen ensi viikkoon mennessä, kun otan harppauksen takaisin täyspäiväiseen työelämään. Joitain juttuja olen jo tehnyt puolivalmiiksi ja jotain valmiiksi ja kuvatuksikin asti - yritän siis pitää blogin eloisana vastedeskin. :) 

Ja vielä kysäisen: haluatteko helpon tutoriaalin tuosta silityslaudan päällisestä? Ihan aloittelijallekin sopivan. Napsin kuvia tehdessäni. :) 

---

This Finnish blog Hommahuone has a colour challenge that last's the entire year. February was the month of pastels so here you go. :) 

This Matilda cotton fabric was so cute and a perfect match to my ironing table - which is possibly the cutest ironing table in the world now! I will possibly make a simple tutorial for the ironing table cover. It's really easy to make, even for beginners! :)

Happy Fabrics' Sprinkles-jersey was also a bulls eye for this pastel challenge. As I have my own challenge for easy and usable sewing this month, leggins for my daughter were a good add to that. The pink leggins I made with the same steam from Nosh Organics' super soft stretch college. Both are a bit too large for her, but better that way. I can't have fitting pics now, she's feverish as I am, too. Let's hope we get well soon. 

PS. Stil a few days time to take part to my challenge!

Pikkutuhm... eikun musta!

Please scroll down for English. <3

Noniin. Astun oman mukavuusalueeni ulkopuolelle jälleen näiden kuvien kanssa. Pikkumustassani, täydessä tällingissä, korkkareissa ja sukkahousuissa vastaan Kototeko-blogin Renew Mama -haasteeseen. (Ja ei sitten välitetä siitä todellisuudesta, miten naapurin pyörät ja meidän oma liian huonosti hoidettu pihamaa vilkkuu alakulmassa.)

Tällä kertaa teemana on korostaa omia parhaita puolia, nauttia itsestään "sellaisena kuin on". Tähän haasteeseen lähdin pohtimalla, mikä O:hon taipuvainen HX-vartalotyyppi olenkaan (mm. Kototeon blogissa lisää vartalotyypeistä pohdintaa). Oikeastihan olen melko tasapaksu pökkelö, jolla on leveät harteet. Lasten myötä myös lantio on saanut muotoja, ennen se oli kapea. No, nyt piti kuitenkin korostaa niitä omia parhaita puoliaan (toki se on aina suotavaa :D ). 

Lähdin siis mielenkiinnolla ja innolla haasteeseen mukaan, suunnitellen kivaa kaulusta ja simppeliä mustaa mekkoa/tunikaa pikkujujuilla. Ainoa vaan, että tämä mekko meni alkujaan ihan plörinäksi ja lojui viikon UFO-kasassa. Kunnes tuli eräs perjantai. Juhlaperjantai. Kaverin juhlat, joihin kesken päivän tajusin, ettei ole mitään päällepantavaa. "No tee ittelles jotain", totesi juhlakalu, kun hädissäni pukeutumisvinkkejä vinguin. Koko vaatekaapin läpi käytyäni totesin, että ihan totta, kyllä se on itse ompastava ja kaivoin tämän epämuodostuneena kangasmöykkynä siitä kasasta.

Muutamaa tuntia ennen lähtöä kävin viime hetken ompelupuuhiin. Ja kyllä te kaikki tiedätte, ketkä kiireessä olette tehneet ylipäänsä yhtään mitään. Kappaleita ompelin väärinpäin, saumurisauma sutussa ja rutussa, mikään ei toimi jne. Muutaman puretun sauman, asiattoman kielenkäytön ja tuskanhien vuodattamisen jälkeen sain valmista reilu puoli tuntia ennen lähtöä. Sovitaan, ettei tuijoteta sitä nurjaa puolta liikaa!

Ja jos nyt analyseerataan sitä vartalomallia, niin aloittaisin tosiaan vartalotyypistä. Leveitä hartioita ja kaulan seutua sirontaa V-aukko. Ritamus on istuva, sivurypytykset antavat anteeksi kolmen lapsen äidin vartalon muhkuroille. Lanteilla leveämpi, pussittava helma luo myös vaikutelmaa pyöreästä lantiosta. Helmakaitale kiristää reisistä juuri siihen kohtaan, mihin reiden kapea kohta jää, jättäen leveimmät kohdat piiloon. Tein tarkoituksella ylipitkät hihat, ne tuovat siroutta ja pitkää vaikutelmaa käsille, jotka ovat keskimääräistä lyhyemmät (tappikäsi, kyllä). 

Ja eikös jokaisella naisella kuulu olla pikkumusta? Tämä on tosiaankin pikkuinen (pituudeltaan), mutta legginsien kanssa mennee ihan siistimpänä arkivaatteenakin. Tai farkkujen, tai tregginsien. Jos nyt vähän innostuin roolistani ja poseeraamaan, niin se on kyllä ihan vaan sen ansiota, että itsetunto kohoaa huimasti juuri oikeanlaisia vaatteita käyttäessä. Niitä, joilla piilotetaan ne ei-niin-mukavat kohdat ja korostetaan niitä parhaita.

Kaava oli joskus alkujaan Ruskamekko, joustocollege Noshilta.

PS. Muistathan, että perusvaatehaasteeseeni on vielä reilu viikko osallistumisaikaa! :)

----

Kototeko blog has this Renew Mama challenge, which inspirated sewists to higlight the best parts of their body and appreciate themselves as they are.

This black dress was made in hurry to be worn at friend's party. Last Friday I noticed (after noon) that I don't have anything to wear. After a full dive to my wardrobe, I could firm that it was definitely the case. That said, I dug a misformed lump of fabric from my UFO pile and started sewing. At this point it was less than 3 hours to make it work. All of you know, how things go when you need to hurry. Or that they don't go at all. After "a few" unstitched seams, some nasty words and blood sweat and tears, it was ready. 

It's short and a bit naughty but brings my best sides to front. What do you like? :)

Fabric: Nosh

PS. Remember my challenge, still time to take part!

Peruspaitaa osa 2 + haaste!

Scroll down for English. <3

Ompeluvimma vei mukanaan ja samalla tuli leikeltyä ja ommeltua tyttärelekin paitoja. Hän ei halua mitään spesiaalia, vaan on toivonut pitkään ihan peruspaitaa. Tunikoistakin pitää, mutta harvemmin niitä kuitenkaan tulee käytettyä. Tein sitten 3 paitaa, ihan melkein samanlaisia. Tällä kertaa en lähtenyt sen kummempiin jujuihin: ihan hiuksenhienot yksityiskohdat ja kuosit erottavat nämä toisistaan. 

Käpysen Confetti-luomutrikoosta tehty paita muodostui tytön lemppariksi. "Äiti tää on ihan kuin kaupan paita", hihkui hän, kun uutta paitaansa käsissään piteli. Se oli kehu. Kolmasluokkalainen ei välttämättä halua erottua massasta, vaikka erilaiset vaatteet kivoja olisikin. Pääntie ja helma kantattu, hihoissa hieman Nosh-kaavaa lyhyemmät käänteet. Kyllä, olen pihi ja halusin metrin pätkään hihan ja etu- ja takakappaleet päällekäin turhien soirojen välttämiseksi. Mutta leikitään, ettei meinannut tulla liian lyhyttä! :D

Käpysen luomutrikoota on niinikään nämä sadepilvetkin. Helma käännetty, pääntie kantattu. Hihoissa pitkät käänteet. Suloinen ja keväinen persikan sävy tämä, keväisen pastellinen!

Sitten viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, tämä Verson Puodin Paratiisi-Maijoista tehty paita. Kangas, jota olen himoinnut pitkään, mutten ole ostanut. Olen pelännyt, että kuosi ei kelpaa tytölle (pöhkö minä olen tuotekuvaa näyttänyt ja kysynyt, hänen mielestääni oli outo). Joulukalenterista ostaapäräytin alennuksesta, kun ei enää pystynyt pitämään hiirisormea kurissa. Vähän tyttö pohti, onko paita kuosin vuoksi liian lapsellinen, mutta pienen pähkäilyn jälkeen päätti, että ei sentään. Omasta mielestäni ihana ainakin. <3 Pääntien tein lempparityylilläni - tulee aina niin siisti ja hieman erilainen.

Sellaiset paitulit!! Nyt haastan sinua, lukija hyvä, ompelemaan perusvaatetta. Sellaista, jota aina tarvitsee, mutta koskaan ei saa aikaiseksi!! Sovitaan, että se on tämän helmikuun haaste. Laitahan linkkiä tänne alle, koontipostauksessa esittelen perusvaatteenne. :)

PS. Yle Areenassa on nähtävissä LAATU-niminen sarja (klik). Etenkin 8. osa oli kovin puhutteleva - sain entistä enemmän syytä panostaa luomulaatuun ja erilaisiin Öko-Tex ja GOTS-sertifikaatteihin. Suosittelen katsomaan! Lisätietoja vihreistä vaatteista ja tekstiileistä & sertifikaateista täällä. Itselleni oli järkytys, että 11-16% maailman hyönteistorjunta-aineista käytetään puuvillan viljelyssä, myös geenimanipulointi on yleistä (WWF ja Rodale Institute).

-----

As I made t-shirts to my son, I made some for my daughter, too - with the same steam, you know. The same Nosh-pattern (free pdf here), only very delicate modifications per piece. My daughter has wished for plain, norman t-shirts for a long time. Tunics and dresses are cute, but she's soon 10 years old and doesn't want to bring too much attention to her clothes. She's also a little tomboy, playing soccer with the boys and doing parkour and all. Let's face it: t-shirt's are much more handy in everyday life.

Confetti and rainclouds organic jersey from Käpynen, Paratiisi-Maija jersey from Verson Puoti.

PS. I started a challenge! This February, sew somethin normal, everyday wear, that comes handy and you need. I don't care if it's leggins, t-shirt or a beanie - the main thing is that it's basic and you need it. You can put your bloglink on the comment field below, I'll make a post afterwards and show your links to my readers.

PPS. I'm more interested in organic textiles. Have you heard of GOTS, OEKO-TEX or other certifications? It's worth thinkig about, because 11-16% of world's pesticides are used in cotton manufacturing. GMO is also widely used. 

More here and here.

Yllätys

Blogeissa ja Instagramissa on viimeaikoina pyörinyt rouheita, marimekkomaisen nansomaisen mysteerisestä kankaasta luotuja luomuksia. Kyseessä siis eräs yllärikangas, jonka porukalla tilasimme tietämättä yhtään, mitä tuleman pitää. Ei värejä, ei kuvioita, ei mitään. Jännittävää!

Täytyy sanoa, että tätä en osannut odottaa. Pienen alkuhämmennyksen jälkeen rakastuin ihan täysillä. Kerrankin jotain uutta ja erilaista. Ei valmiiksi pureskeltua, haastavaa. Sellaista, että heti kankaan nähtyäni aivot vaan ruksuttivat ja ruksuttivat ja ruksuttivat... :)

Sain hetken kangasta pureskeltuani vision. Äidilläni on yksi tunika, jota satuin kokeilemaan päälleni tämän kankaan toteutusta pohtian - rakastuinhan minä. Kangas, malli, tunika. Kaikki loksahteli kohdilleen.

Alkuperäinen tunika on ikäänkuin kahden kappaleen mekko (+hamekaistale), jossa hihat ovat yhtä etu- ja takakappaleiden kanssa. Sommitteluyrityksistä huolimatta en millään, en sitten yhtään millään saanut kaavoja mahtumaan 1,1m pätkälle. Kangas koostui erilaisista osioista, joten muutenkin asetteluun meni kauan aikaa. Pyörittelin palasia ees taas kankaan päällä, kunnes rohkaistuin saksimaan sopivaksi havaitusta kohdasta.

Toisella puolella siis ruksit, toisella viivoja ja persikanväristä sutaisua. En osannut valita, kumman haluan eteen, niin tein prikuulleen samanlaiset kappaleet. Itseäni pohditutti, näyttääkö selästä liian kummalliselta etukappaleen pääntie, mutta kaverit kivenkovaan väittävät, ettei ole ollenkaan kummallinen. Kohdistin hartioissa liilat kappaleet toisiinsa ja ruksit ja viivat toisiinsa, josko toisi yhteneväisyyttä.

Kangas kun ei täysin riittänyt (ainakaan fiksunnäköisesti), niin lisäsin Pipoiksi:sta tilattua mustaa trikoota hihoiksi ja helmaksi + taskupusseiksi.

PS. toivottavasti ette saaneet traumoja au naturellista naamasta! ;)

----

We ordered this jersey fabric with a group of sewists. The catch was we didn't know what we were ordering. It was a surprise. We didn't even know if it was jersey, what colours it had, or even the print. You can imagine my surprise when I finally opened the package. Something so different. Something I really needed to put tought into. But that's the best part in it: I enjoyed this print didn't give me an easy way out. I really needed to figure it out before I started cutting and sewing.

I decided to make a copy-cat of my moms tunic (that I had tried on one day and fell in love). I made slight changes, because I didn't have enough fabric. For instance, the sleeves should be the same piece as the front and the back piece.

I couldn't decide which side I wanted front so I made them identical. My pals ensured me I dind't look silly, when I twirled around them in my tunic last weekend.

PS. hope I dind't scare you off with my au naturel face ;)

Rennot tunikat

Please scroll down for English.

Hommahuone on startannut vuoden kestävän värihaasteen. Tammikuu starttasi sinisenä, mikä sopii minulle, kyseisen värin suurelle ystävälle mitä mainioimmin. Tällaiselle vaalealle naiselle se on aina sopinut, melkein missä vaan sävyssä. Hämmennyksekseni montaa kangasta ei sinisenä pinoistani löydy. Lähdin leikkiin mukaan Pehemiältä ostetun Paapiin suunnitteleman megasuperhyperihanalla petroolilla Sammalpolku-trikoolla sekä Verson puodin tummansinisellä Virta-joustofroteella.

Ja kuulkaas, kokeilin ensimmäistä kertaa pdf-kaavaa (pipokaavoja lukuunottamatta), pikku-Ehtaa! Ensimmäisen version taisin jopa tehdä kerrankin ihan ilman muokkauksia! Tunikamitta ja koko 135cm meidän melkolailla samanpituiselle tytölle. Melko väljä malli tämä Ehta, mutta tyttö on tykästynyt kyllä tällaisiin rennompiin vaatteisiin nyt. Yksivärinen trikoo hihoissa ja taskuissa Käpyseltä (viimeiset pikkutilkut tuhottu tilkkupussista, oikein yritän nyt saada sitä tyhjemmäksi). Hupun vuorin musta lienee Pipoiksi:sta tilattua, kun sinne asti ei tilkuista riittänyt. Sammalpolku on yksi mun ehdottomista kangasrakkauksista, joita olen kuolannut pitkään ja vasta viimesyksyisessä Kankaiden yössä päädyin ostamaan. Ei jää varmasti viimeiseksi palaksi! 

Toisen version tein tosiaan joustofroteesta, ajatuksena lämpöinen tuubikauluspaita takin tai haalarin alle. Alkuperäinen idea oli ommella vaihteeksi meidän 7v pojalle: suoristin etu- ja takakappaleen sivusaumoja sekä raglansaumaa "miesmäisemmiksi". Tällä koolla tuli kuitenkin ihan liian iso seiskaveelle: hihat pikku-Ehdassa on todella väljät ja pitkät, tein myös pienoisen virheen lisätessäni noin leveän vyötärökaitaleen paitamittaiseen ehtaan. Vaikka pojalla ei ole kuin 5cm vähemmän pituutta kuin isosiskollaan, ero on merkittävä vaatteessa.

Kysyin sitten pojalta, kummin mielummin: pienennetään paitaa vai annetaanko isosiskolle. Paita ei alun alkaenkaan oikein iskenyt oikeaan vaatehermoon, joten suosiolla antoi siskolle eteenpäni. No, nainenhan ei koskaan sano kivalle vaatteelle ei, joten tyttö nappasi tämän mieluusti.

Taskut muokkasin sivusaumaan. Yksiväristä trikoota on kauluksen vuorissa ja kädentiekappaleiden nurjalla puolella. On muuten jämiä vanhasta olkaimettomasta H&M topistani, jota en juuri ollut käyttänyt (valui koko ajan niin maan ärsyttävästi). Tähän tuhoutui 0,8m pala aivan täydellisesti, ihan pieniä rippeitä jäi!

Olen nyt siis kankaattomalla tammikuulla ja pyrkimyksenäni (kankaiden ostamattomuuden lisäksi) tyhjentää täytenä pullottavia tilkkupusseja. Toteutus vielä vähän laahaa, mutta eihän tässä olla kuin vasta puolessa kuussa. :)

A blog called Hommahuone started a one-year-long colour challenge. Colour of the month is blue, which suits me more than well, for I love blue in all it's shades. <3

I tried a new pikku-Ehta pdf-pattern for these in size 135cm. First one is made of Sammalpolku jersey from Pehemiä, desinged by Paapii. Black jersey is from Käpynen and from Pipoiksi.

The second one is made of Virta stretch terry (from Verson puoti). At first it was supposed to be for  my 7 yo son, but I made it too big. For some reason he didn't want a tunic. :D I asked him if he wanted me to make it a bit smaller but he preferred I gave it to his sister. (And which woman would say no to a piece of clothing?) All and all, it turned out pretty nice. She likes it because it's loose and comfy and warm. <3

Toinen Liebster Award -kysymyshaaste

Sain Koti kuusen alla sekä Rapatessa roiskuu -blogeista Liebster award -haasteet/tunnustukset, on nyt toinen kierros näitä meneillään. Kiitos! Näihin on kyllä kiva vastailla. :) Edelliseen vastaukseni voitte nähdä täällä.

Säännöt menevät näin:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä blogisteille.

Ja tässä vastaukseni:

1. Miten kuvailisit blogiasi uusille lukijoille? Mistä kirjoitat, mistä sinun piti kirjoittaa?

Ompeluaiheinen blogi, joka sisältää lähinnä lastenvaateompelua sekä myös ompelua itselle (ja satunnaisesti joillekin muillekin). Aika hyvin on blogin aihe pysynyt urassaan.

2. Tänään ja juuri tällä hetkellä, mikä on mielestäsi paras ottamasi valokuva?

Hmmmm. Onhan niitä vaikka kuinka. Jotkut senverran yksityisiä, etten halua niitä jakaa. Selasin muutamia kuvia läpi, tässä joitakin mieluisimpia:

 3. Mitä leivoit viimeksi? Menikö niin kuin Strömsössä?

Leivoin miehen mummilassa pullaa neljä pellillistä. Voisilmäpullia kanelivoisilmillä + tavallisilla voisilmillä. Ai nam. Osa kohosi mahtaviis sfääreihin. Kauniimpiakin voisivat olla, mutta maku vei kaikilta kielen mennessään!

4. Kerro tyypillisestä päivästäsi.

Tyypillisesti arkipäivänä herätyskello soi klo 8. Siinä laitan sitten isot lapset koulutielle. Pikkuisen kanssa aamiaista ja ulos, lounasta, pikkuisen päikkärit (ja toivottavasti äidin ompeluaikaa). Alan yleensä tekemään kotitöitä vasta pienen päikkäreiden jälkeen. Loppupäivä riippuu siitä, onko isiukko aamu- vai iltavuorossa, vaiko vapaalla. Kotona oleilua, salilla tai lenkillä käyntiä, kauppareissua jne. Työkeikkapäivinä homma menee erilailla, mutta vielä tämä kotipäivä on enemmän vallalla.

5. Oletko käsityöihmisiä? Mitä teit viimeksi?

Olen (ylläripylläri)! Tämän pyjaman. Nyt on kovasti muutakin työn alla, sukulaisreissu kurjasti katkaisi flown ja takkuavasti koitan jatkaa siitä, mihin jäin.

6. Kerro kodistasi, onko se oma, rakas, iso vai pieni, mörskä vai linna?

Asumme 4h+k vuokra-asunnossa. Neliöitä on noin 90, joten 5 hengen perheenä alkaa olemaan pikkuhiljaa ahdasta, varsinkin kun koti on kahdessa tasossa. Haaveilemme omakotitalosta kun pesämunaa on tarpeeksi ja elämäntilanne sopiva. <3

7. Mikä on parasta bloggaajana olemisessa, minkä voimalla jaksat jatkaa ja nähdä vaivaa? Suosittelisitko tätä muille?

Parasta on lukijat. Kommentit, joista tulee hyvä mieli. :) Ja se, miten blogi toimii ns. päiväkirjana ja huomaa sen oman kehittymisen (niin ompelijana, kuvaajana kuin bloggarinakin). Suosittelen, jos pääsee sen yli, että varsinkaan alkuun lukijoita ei juurikaan ole ja suurin osa aktiviteetista on yksinpuhelua. :D

8. Jos saisit 100 000€, mitä tekisit niillä?

Laittaisin käsirahaksi omakotitaloon. ;)

9. Joulu tulee, ahdistaako vai onko olo kuin pienellä lapsella?

Rakastan joulua!! Olen alkanut jo itsekseni lauleskelemaan joululauluja, ihan vahingossa.. Nämä syyssateet ja pimenevät illat sen tekevät. 

10. Paras tv-ohjelma ikinä?

Nyt pistit todella pahan. Monta tosi hyvää on. Juuri aloitettiin katsomaan Game of Thronesia, ja kolmatta kautta mennään jo (kiitos Elisa Viihteen ilmaisen kokeilujakson HBO:n ohjelmakirjastoa, mikä saatiin kaupanpäälliseksi). Myös True Blood ja Silta ovat erinomaisia, Sillankin uusi kausi alkaa pian ja jaksot tietääkseni Yle Areenassa katsottavissa, jess! En ikinä nimittäin ehdi/pysty katsomaan sarjoja silloin kun ne telkkarista tulevat.

11.  Lempivärisi ja mitä se mielestäsi kertoo sinusta?

Mulla ei ole lempiväriä. Se on niin fiilisriippuvaista. Se taas kertoo minusta, että olen nainen, joka elää tunteella. Jossain vaiheessa tykkään kirkkaista ja raikkaista punaisen sävyistä, joskus taas musta-valko-harmaasta ja välillä rauhoittavasta, mutta niin kauniista sinisestä. Tällä hetkellä sanoisin sininen. :)

-----
Ja sitten:

1. Miten päädyit pitämään käsityöblogia?
Noin vuosi sitten innostuin ompelemisesta. Selailin käsityöblogeja ja innostuin itsekin aloittamaan.

2. Mikä blogissasi on parasta?
Hmmmm... Lasten kuvat? :D

3. Mainitse kolme kaikkien aikojen suosikkiblogiasi.
Apua, nyt en osaa kyllä ihan oikeasti nimetä! Monta niin hyvää.

4. Mikä saa sinut liittymään blogin lukijaksi?
Olen visuaalinen ihminen. Kivat, kauniit kuvat ovat tärkeitä. Ja mielenkiintoiset ompelukset. Hauska/mielenkiintoinen kirjoitustyyli.

5. Mitä käsityöt merkitsevät sinulle?
Henkireikä. Rentoutumista. Vähänniinkuin aikuisten värityskirja. Heti näkee oman kädenjäljen.

6. Mikä oli ensimmäinen käsityö, jonka teit?
Ensimmäinen käsityö, apuva... Jotain lapsena :D Sitten aikuisena aloitin käsityöt neulomalla. Joku ruttunen kaulaliina taisi olla.

7. Miten valitset aloitettavan käsityön? Mitkä asiat silloin painavat eniten?
Tarve, kankaat, visio. Joskus tulee sellainen olo, että haluaa tehdä jotain tiettyä. Joskus tarttee tehdä jotakin lahjaksi tai tarpeeseen. Joskus joku kangas puhuttelee niin, että haluan ottaa sen käyttöön (tai tuhota sen jo hillostumasta :D ). Ja joskus kattelen saumurissa olevien lankojen värin ja tuumin, mitä kangasta niillä voisi työstää, koska laiskuus.

8. Käsityösi, joka ei mennyt niin kuin Strömsössä?
Niitä on monta! Viimeisin tämä hukkahuppari, jonka hupun kanssa puuhastelin, kun yritin jotain uutta.

9. Mikä on isoin projekti, jonka olet tehnyt?
Taitaa tähän mennessä olla tämä ulkohaalari.

10. Mikä on sellainen käsityö, jonka aloittamisesta olet haaveillut pitkään?
Pojalle farkut ja itselleni farkkulegginsit.

11. Minkä taidon käsitöissä haluaisit vielä oppia ja miksi?
Haluaisin oppia tekemään erittäin siistiä jälkeä. Aina jostain kohtaa huomaa, että työ on kotikutoinen, ja tulevaisuuden haave/tavoite on tehdä niin siistiä jälkeä, ettei välttämättä eroa kaupan vaatteisiin huomaisi.

---

Juuri laitoin samanlaisen haasteen eteenpäin, joten tällä kertaa en haasta ketään erikseen. Toki joku saa tämän tästä napata, jos haluaa, kunhan kertoo mulle ja toimii muutoin ohjeiden mukaan. Siispä teen varmuuden varalta omat kysymykseni:

1. Kuvaile itseäsi 3 sanalla.

2. Onko lasi puolitäysi vai puolityhjä? Miksi?

3. Lempiruokasi?

4. Kerro jokin lapsuusmuistosi.

5. Mikä oli lapsena unelma-ammattisi?

6. Minkälaisella autolla ajelet?

7. Millaisessa asunnossa/talossa asuisit, jos saisit itse päättää?

8. Mikä vuodenaika on paras?

9. Kuinka montaa kieltä osaat ja kuinka hyvin?

10. Minne matkustaisit, jos saisit valita minkä tahansa paikan?

11. Kenet haluaisit tavata (elävistä tai jo kuolleista), jos se olisi mahdollista?

#Blogisitarina

Sain haasteen Kototeko sekä Punatukka ja kaksi karhua -blogeista.

Siispä: hei, olen Kätsä ja tässä on blogini tarina.

Marraskuussa 2014 postaan ensimmäisen julkaisuni. Kerron siinä käsityötaustastani, tuoreesta loppukesäisestä perheenlisäyksestä, ammatistani, uudesta saumuristani lyhyesti. Liitän postaukseen koostekuvan viimeisimmistä käsitöistäni. (Oikealla yläkulmassa oleva pöllöpuku on muuten ensimmäinen ompelukseni vuosiin.)

Blogini on siis vielä nuori - elämme tämänkin vauvavuotta.

Aloitin blogin omaksi ilokseni. Olin niin innoissani uudesta taidostani ja onnistumisista - tietty niitä halusi sitten samalla esitellä muillekin jossakin yleisesti hyväksyttävässä muodossa. Ottakaatte huomioon, että olin koulussa niin surkea käsitöissä että ihan oikeasti mummoni teki villasukat loppuun itkupotkuraivareideni jälkeen. Yllänäkyvän vauvan vaunuhaalarin nähtyään kaverini kommentoi, että käsityöpe saisi kahvit väärään kurkkuun, kun näkisi tuon. Ihan totta, olin vannonut etten enää koskaan koske ompelukoneeseen, ja marketti-Evan kanssa alkuun tapellessa meinasinkin antaa heti alkuunsa periksi. Onneksi ystävät kannustivat saumurin hankintaan - en ole vielä kertaakaan tullut katumapäälle! Vielä kun sain lopputalvesta uuden ompelukoneen, ompeluinto on noussut entisestään.

Alkuun kuvat ei ole parasta laatua, eikä ole muuten vaatteetkaan. Silti tykkäsin niistä hirmuisesti. Meillä on hämärää, joten pimeät päivät tekevät tepposensa. Osoitteeni oli tuolloin jostain hämmentävästä syystä katsablogi.blogspot.fi, vaikka nimi on aina ollut Kätsän käsistä.

Itse nimi tulee nimileikistä kätevä=kätsä, kätilö=kätsä. Vasta hetki sitten tajusin, ettei muille ole tuo kätilöyteen viittaavuus avautunut. Siispä hetki sitten muokkasin oman profiilini kuvausta oikeaan suuntaan. Olen hengeltäni ja sielultani kätilö, se on jotakin, mitä olen. Äiti, vaimo ja kätilö. Siinä on minut pääpiirteittäin kuvattu. Ja joku herttainen mielikuva tulee kätilön käsistä tulleista lastenvaatteista.

Tähän mennessä ainoan tutoriaalini tein Babybjörnin sitterin pällystämisestä tammikuussa. En tiedä, saako siitä selvää - kovinkaan monia tutoriaaleja en ollut itse tuohon aikaan vielä selannut. Yhä toivon teiltä parannusehdotuksia siihen, jos tuntuu, että se on liian sekava.

Jossain tammikuun tienoilla kuviinkin alkaa tulla enemmän ideaa ja valoa. Tajuan ottaa kuvia valoisaan aikaan ja räpsin kustakin työstä moooonta kuvaa. Innostuin oikeastaan valokuvaamisesta taas. Säädöt on varmaan yhä vaan päin prinkkalaa, mutta jotain kivaa kuvien napsimisessa on.

Sitten tulee Kototeko-blogin aloittama Renew Mama ja teen ensimmäisiä töitä itselleni. Suuri merkkipaalu! Lastenvaatteita on helppo uskaltaa tehdä, kangashävikki on pieni ja istuvuus ei ihan niin justiinsa. Olen aika ison kiitoksen velkaa Kototeolle, nykyään nimittäin tunnun tekevän itselleni tai perheen aikuisille suunnilleen yhtä paljon kuin lapsille.

Tein myös ensimmäistä kertaa vaatteita miehelleni. Alan kokeilemaan uskaliaammin tehdä kaavoihin muunnelmia, liikkeelle lähdettiin juurikin ruskamekosta, mutta myös pikkuisen bodya uskalsin muokata. Muistattehan, että olen melko vasta-alkaja ompelun saralla, ja tämä uskallus ja hoksaaminen on ollut iso juttu nykyistenkin ompelusten kannalta. En olisi tuolloin uskonut, että lähden joku päivä saksimaan kankaita ilman tarkkaa kaavaa!!

Touko-kesäkuun vaihteessa blogini ulkoasu muokkaantui. Värimaailma, asettelu, fontti. Oikeastaan kaikki. Rauhallisemmaksi. Totesin, etten halua hillityn, mutta kuitenkin kuviollisen taustan sekoittaa soppaa, jotta kuvat pääsevät paremmin esille.

Ihan alkuun otsikkona oli vain teksti "Kätsän käsistä", sittemmin välissä oli Aurinkopeurabanneri, nyttemmin bannerissa voi nähdä Siirtolapuutarhaa. Olen aivan heikkona kauniisiin kankaisiin, joten ideat ovat lähteneet siitä.

Pieni historiikki, silvuplee. Toivon, että olen osannut tehdä blogista omannäköiseni, vaikka varmaan enemmänkin voisin laittaa persoonaani peliin. Vielä jotenkin yksityisyyden rajaa pohdin: mitä voi paljastaa ja mitä ei. Tietyllä tapaa se hieman jarruttaa kirjoittelua. Päässä pyörii paljon ajatuksia, ja joitain tekisi mieli kirjoittaa ylös. Sitten kuitenkin haluaa pitää tämän melkolailla ompeluaiheisena blogina, mutta niin että minun oma persoonallinen jälkeni tässä näkyisi. Kuvia tykkään julkaista. Paljon. Objektiiveja ei ole kuin yksi, Canoninikin on jo wanha. Silti se on kivaa ja mukavaa. Olen kovin visuaalinen ihminen. En halua ottaa paineita blogin pitämisestä, mutta huomaan että siitä on tullut kuukausi toisen jälkeen aina vaan tärkeämpi itselleni. Ja mikä ihastuttavinta: lukijoita ja kommentoijia kerääntyy kokoajan lisää. Olen niin otettu jokaisesta lukijastani! :)

Haasteeseen kuuluu laittaa haastetta eteenpäin. Täten haaste lentää eteenpäin seuraaviin blogeihin:
Dobermami
Elämää majapellolla
Hommahuone
Mumintalo

Ohjeet (jotka saa kopioida myös omaan blogiinsa), ovat tässä:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.  #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototekoko-blogi.