#Blogisitarina

Sain haasteen Kototeko sekä Punatukka ja kaksi karhua -blogeista.

Siispä: hei, olen Kätsä ja tässä on blogini tarina.

Marraskuussa 2014 postaan ensimmäisen julkaisuni. Kerron siinä käsityötaustastani, tuoreesta loppukesäisestä perheenlisäyksestä, ammatistani, uudesta saumuristani lyhyesti. Liitän postaukseen koostekuvan viimeisimmistä käsitöistäni. (Oikealla yläkulmassa oleva pöllöpuku on muuten ensimmäinen ompelukseni vuosiin.)

Blogini on siis vielä nuori - elämme tämänkin vauvavuotta.

Aloitin blogin omaksi ilokseni. Olin niin innoissani uudesta taidostani ja onnistumisista - tietty niitä halusi sitten samalla esitellä muillekin jossakin yleisesti hyväksyttävässä muodossa. Ottakaatte huomioon, että olin koulussa niin surkea käsitöissä että ihan oikeasti mummoni teki villasukat loppuun itkupotkuraivareideni jälkeen. Yllänäkyvän vauvan vaunuhaalarin nähtyään kaverini kommentoi, että käsityöpe saisi kahvit väärään kurkkuun, kun näkisi tuon. Ihan totta, olin vannonut etten enää koskaan koske ompelukoneeseen, ja marketti-Evan kanssa alkuun tapellessa meinasinkin antaa heti alkuunsa periksi. Onneksi ystävät kannustivat saumurin hankintaan - en ole vielä kertaakaan tullut katumapäälle! Vielä kun sain lopputalvesta uuden ompelukoneen, ompeluinto on noussut entisestään.

Alkuun kuvat ei ole parasta laatua, eikä ole muuten vaatteetkaan. Silti tykkäsin niistä hirmuisesti. Meillä on hämärää, joten pimeät päivät tekevät tepposensa. Osoitteeni oli tuolloin jostain hämmentävästä syystä katsablogi.blogspot.fi, vaikka nimi on aina ollut Kätsän käsistä.

Itse nimi tulee nimileikistä kätevä=kätsä, kätilö=kätsä. Vasta hetki sitten tajusin, ettei muille ole tuo kätilöyteen viittaavuus avautunut. Siispä hetki sitten muokkasin oman profiilini kuvausta oikeaan suuntaan. Olen hengeltäni ja sielultani kätilö, se on jotakin, mitä olen. Äiti, vaimo ja kätilö. Siinä on minut pääpiirteittäin kuvattu. Ja joku herttainen mielikuva tulee kätilön käsistä tulleista lastenvaatteista.

Tähän mennessä ainoan tutoriaalini tein Babybjörnin sitterin pällystämisestä tammikuussa. En tiedä, saako siitä selvää - kovinkaan monia tutoriaaleja en ollut itse tuohon aikaan vielä selannut. Yhä toivon teiltä parannusehdotuksia siihen, jos tuntuu, että se on liian sekava.

Jossain tammikuun tienoilla kuviinkin alkaa tulla enemmän ideaa ja valoa. Tajuan ottaa kuvia valoisaan aikaan ja räpsin kustakin työstä moooonta kuvaa. Innostuin oikeastaan valokuvaamisesta taas. Säädöt on varmaan yhä vaan päin prinkkalaa, mutta jotain kivaa kuvien napsimisessa on.

Sitten tulee Kototeko-blogin aloittama Renew Mama ja teen ensimmäisiä töitä itselleni. Suuri merkkipaalu! Lastenvaatteita on helppo uskaltaa tehdä, kangashävikki on pieni ja istuvuus ei ihan niin justiinsa. Olen aika ison kiitoksen velkaa Kototeolle, nykyään nimittäin tunnun tekevän itselleni tai perheen aikuisille suunnilleen yhtä paljon kuin lapsille.

Tein myös ensimmäistä kertaa vaatteita miehelleni. Alan kokeilemaan uskaliaammin tehdä kaavoihin muunnelmia, liikkeelle lähdettiin juurikin ruskamekosta, mutta myös pikkuisen bodya uskalsin muokata. Muistattehan, että olen melko vasta-alkaja ompelun saralla, ja tämä uskallus ja hoksaaminen on ollut iso juttu nykyistenkin ompelusten kannalta. En olisi tuolloin uskonut, että lähden joku päivä saksimaan kankaita ilman tarkkaa kaavaa!!

Touko-kesäkuun vaihteessa blogini ulkoasu muokkaantui. Värimaailma, asettelu, fontti. Oikeastaan kaikki. Rauhallisemmaksi. Totesin, etten halua hillityn, mutta kuitenkin kuviollisen taustan sekoittaa soppaa, jotta kuvat pääsevät paremmin esille.

Ihan alkuun otsikkona oli vain teksti "Kätsän käsistä", sittemmin välissä oli Aurinkopeurabanneri, nyttemmin bannerissa voi nähdä Siirtolapuutarhaa. Olen aivan heikkona kauniisiin kankaisiin, joten ideat ovat lähteneet siitä.

Pieni historiikki, silvuplee. Toivon, että olen osannut tehdä blogista omannäköiseni, vaikka varmaan enemmänkin voisin laittaa persoonaani peliin. Vielä jotenkin yksityisyyden rajaa pohdin: mitä voi paljastaa ja mitä ei. Tietyllä tapaa se hieman jarruttaa kirjoittelua. Päässä pyörii paljon ajatuksia, ja joitain tekisi mieli kirjoittaa ylös. Sitten kuitenkin haluaa pitää tämän melkolailla ompeluaiheisena blogina, mutta niin että minun oma persoonallinen jälkeni tässä näkyisi. Kuvia tykkään julkaista. Paljon. Objektiiveja ei ole kuin yksi, Canoninikin on jo wanha. Silti se on kivaa ja mukavaa. Olen kovin visuaalinen ihminen. En halua ottaa paineita blogin pitämisestä, mutta huomaan että siitä on tullut kuukausi toisen jälkeen aina vaan tärkeämpi itselleni. Ja mikä ihastuttavinta: lukijoita ja kommentoijia kerääntyy kokoajan lisää. Olen niin otettu jokaisesta lukijastani! :)

Haasteeseen kuuluu laittaa haastetta eteenpäin. Täten haaste lentää eteenpäin seuraaviin blogeihin:
Dobermami
Elämää majapellolla
Hommahuone
Mumintalo

Ohjeet (jotka saa kopioida myös omaan blogiinsa), ovat tässä:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.  #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototekoko-blogi.