torstai 30. huhtikuuta 2015

Arvonnan voittaja

 Arvonta on suoritettu ja voittaja on...




















*  Drumrolllls *



Numero 16 eli Piia H! Hellä Design ottaa sinuun yhteyttä! 


Riemukasta vappua!!!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Verho-ompelua ja sananen Marimekon ysmyistä

Tänään sunnuntaina on viimeinen päivä Marimekon ysmyjä eli suomeksi ystävämyyntejä. Torstaina ja perjantaina alennuksessa oli kankaat, kaikki 20€/m. Niinpä tarttui mukaan Tammiston myymälästä jo pitkään himoitsemaani Siirtolapuutarhaa olohuoneen verhoiksi.


Verhojen kuvaamisessa on omat vaikeutensa, valoa vasten kun kuvaa. Vielä jäi vajaa raportillinen yli esimerkiksi tyynyiksi tai vaikka laukkua varten.


Lisäksi matkaan tarttui A-laatuista Maijaa sekä paria markiisia. Maijaan (kuva alla) en ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota, mutta myyjän leikatessa siitä pätkää toiselle naiselle, rakastuin. Reunakaistaleet (varsinkaan sininen) eivät ole makuuni, mutta niitähän ei minun ole pakko käyttää sellaisenaan. Itse kukkakuosi on luonnossa i-ha-naa, vaikka pienenä kuvana tietokoneen näytöllä saakin silmäni ristiin. Ilmeisesti Maija Louekari onnistuu suunnittelemaan toinen toistaan ihanampia printtejä. Nämä Siirtolapuutarha, Maija, Ahkeraliisa (jota nytkin tuli lisää markiisia ostettua) ja Vimman Letti ovat kaikki yksiä suosikkikankaistani.

Myös Kurjenpolvi- ja Jurmo-käsipyyhkeet saivat uuden kodin. Jurmon diilasi kaverini aikaisemman päivän myynneiltä, kun pyyhkeet olivat tuolloin tuntuvassa alennuksessa.


Kävitkö sinä Marimekossa? Mitä tarttui matkaan? Oliko tämän kerran ysmyt hitti vai huti?

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Vaatevallankumous / who made my clothes? + ARVONTA

Asia, joka on alkanut kiinnostamaan vasta kun itse olen ryhtynyt ompeluhommiin. Kuka tekee meidän perheen vaatteet? Tällä hetkellä pääsääntöisesti minä. Täytyy myöntää, että ennen käytin surutta halpaketjuja välittämättä siitä, kenen pienin kätösin vaatteet oli tehty, millaisissa oloissa ja millaisella palkalla.

Vaatevallankumous haastaa ihmisiä pohtimaan, mistä ne omat vaatteet ja muut tekstiilit ovat peräisin. Onnekseni voin sanoa, että tiedän suurimman osan käyttämäni kankaan alkuperän ja laadun. Suuri osa on luomulaatua. Osa valmistettu Suomessa, osa Baltiassa, osa muualla Euroopan alueella. Ja hyvä niin. Olen iloinen, että voin tilata kotimaisilta kangasverkkokaupoilta laadukaita ja eettisesti tuotettuja kankaita.

....

Päivän teeman kunniaksi järjestän ystäväni pienyrityksen Hellä Designin kanssa kilpailun.

Hellä design on pieni harrastuksesta alkunsa saanut, yhden naisen sivutoiminen yritys Kangasalta. Hellä ompelee ennen kaikkea vauvojen ja pienten lasten vaatteita ja asusteita, joista ehdottomaksi suosikiksi on noussut alunperin oman vauvan tarpeeseen ommeltu tuttilappu.

Hellän tuotteita saa tilattua Hellän facebook-sivuilta. Touko-kesäkuun vaihteesta alkaen tuotteita voi ostaa myös Tampereen Kehräsaaren käsityöläispuodista sekä Kangasalan käsityöyrittäjien kesämyymälästä Lepokodilta.



Palkinnoksi voittaja saa valitsemansa tuotteen seuraavista:
a) tuttilappu + pipo -setti vauvalle
b) pipo lapselle
c) pipo aikuiselle
Kankaan saa voittaja valita itse Hellän valikoimista. 

Osallistua voit 1-3 arvalla.
1. arpa: liity blogini lukijaksi
2. arpa: tykkää Hellän fb-sivusta
3. arpa: jaa kuva

Arvonta suoritetaan keskiviikkona 29.4.2015. Jätäthän sähköpostiosoitteesi yhteydenottoa varten ja kerro, kuinka monella arvalla osallistut. Arpaonnea!

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

DIY keväthaalari

Suomen kevät ja vauvan haalari. Enää ei nökötetä vain vaunujen suojassa, vaan rattaissa ja hieman jo ehkä hiekkalaatikolla ja keinussakin. Tuulen- ja vähintään kosteudenpitävä pitäisi olla. Vaan johan on teknisten vauvahaalareidenkin hinnat huipussaan. Jos löytyi joku silmää miellyttävä, se maksoi lähemmäs sata euroa.

Tuttavan vauvalla on Mini Rodinin Pico-haalari camo-kuosilla. Siitä se ajatus sitten lähti.


Olin aiemmin EK:n palalaarista bongannut tätä maastokuosista ulkoilukangasta. Idean saatuani lähdin penkomaan ja löysin mainion pätkän. Palakankaista ei tiedä tarkalleen niiden ominaisuuksia, materiaalia ym, mutta tämän nurjalla puolella oli jonkinsortin pinnoite. Vaikuttaa siis vedenpitävältä. Saumateippejä en ostanut, sillä vauvaa en kuitenkaan vesilätäköissä istuta.


Facebookin Saumanvara-ryhmästä kyselin neuvoja muunmuassa tuohon pääntien alavaraan, sillä tämä oli ensimmäinen joustamattomista tekemäni vaate. Ohut vuorikangas oli ensimmäinen sekin laatuaan. Niin, alavaraakaan en ollut koskaan tehnyt pääntielle. Leikkasin vapaalla kädellä ulkokankaasta palasen ja silitin kaksipuolisella liimakankaalla vuoriin, tikkasin sitten siksakilla vielä kiinni.


Kaava on alunperin Ottobre 4/2014 oleva Best Pals -haalari. Kaava on tehty joustaville, joten lisäsin väljyyksiä summanmutikalla. Lisäsin myös tuon pääntien alavaran, kuten jo sanottu, sekä vetskarin takana olevan tuulistopparin. Alkuperäisessä kaavassa vetskarin ja hupun reunat on tehty resorikanttauksella. Itseasiassa päädyin tähän ratkaisuun ihan lennossa, ja olen siihen tyytyväinen. Hupun reunaan lisäsin vielä kuminauhakujan, sillä huppu oli erittäin iso mitoitukseltaan.

Lennossa tehdyt muutokset tuottavat ainoastaan vaikeuksia työjärjestykseen, ja nyt se ei todellakaan ollut helpoin mahdollinen. Niska-haaramitta olisi voinut olla hieman isompi. Näissä kuvissa kuitenkin villahaalari alla, joten säiden lämmetessä mahtuu toivottavasti koko kevään. 


Hintaa koko haalarille tuli yhteensä reilu 20 euroa, kankaiden osuus tästä vain 15€. Tällä kertaa säästin pitkän eurocentin tekemällä itse. Yleensä se ei mene niin: henkkamaukkojen ja muiden halpaketjujen myötä vaatteiden oikea hinta jää pimentoon. 

Laadukkaat, kivat kankaat, ompelutarvikkeet ja tietenkin ompelukone ja saumuri maksavat. Pienillä onneksi esimerkiksi metristä kangasta saa jo monta vaatetta, isommilla lapsilla alkaa jo olemaan hintavampaa. Esimerkiksi tytön pitkähihaiseen mekkoon tai tunikaan menee helposti metrin pätkä.


Tätä haalaria on tehty useampi viikko pikkuhiljaa, välillä muita ompelutöitä puuhastellen.
Kankaat: EK:n palalaari, resori Käpyseltä. Vetskari tilattu Karnaluksilta. 
Kengät Converse, pipo me&i, kummatkin lahjaksi saatu. <3

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Lisää synttäriompelua

Tyttärellä siis oli synttärit tässä menneellä viikolla. Kyselin, mitä äidin ompelemaa haluaisi synttärilahjaksi. Pyjaman.

Marimekon ystävämyynneistä olin jo viime syksynä ostanut tasaraitatrikoota. Se on iiiihanan pehmoista. Resori Käpyseltä.



Kaavoiksi muokattu Maxi dot -tunika (Ottobre 1/2014). Kavensin sitä reilulla kädellä helmasta ja lyhensin laitoja. Lähinnä siis hartialinja ja hihat on siitä. Hihoja lyhensin. Pääntien avaruudesta tykkään, eipähän ahdista.

Housujen lähtökohta on Mock Denim (Ottobre 4/2014). Tein niistä pyynnöstä caprimittaiset.



Sovituskuvissa pyjama otettu suoraan lahjapaketista, joten viikkausjäljet tuleva ttuohon rumasti, kuten kuvasta näkyy. :)

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Yksi kovan onnen perhosmekko

Olipa kerran tytön synttärijuhlat. Ja äiti, joka halusi tehdä tytölle mekon juhliinsa. Tykästyin uusimman Ottobren (siis 3/2015) Lionella-frillamekkoon. Jo aiemmin olin ajatellut tehdä frillamekon Noshin mintunvärisestä perhoskankaasta. Nyt sitten osui vielä niin nätti kaava kohdille, että tämä oli pakko toteuttaa. Ja kaikki ideathan saadaan viime tingassa. Eli torstaina, kun lauantaina oli juhlat! Ja kun jotain tekee deadlinen kanssa tarpeeseen, niin kaikkihan menee tietenkin pieleen.



Kertakaikkiaan, tässä meni tekovaiheessa pieleen käytännössä kaikki mahdollinen. Ainoa, mikä jotenkuten oikein onnistui, oli leikkaaminen. Siinäkin pieni lipsahdus helmakaitaletta leikatessa.

Jokainen sauma on tehty noin suunnilleen kahteen tai useampaan kertaan. Frillamekko ei oo just nyt mun juttu. Kun ei niin ei. Moneenkohan kertaan Rypytin uudestaan tai parantelin lisää. Ihana kantinkääntäjäni ei ollut yhteistyökykyinen. Mutta ei myöskään normaalisti ah-niin-ihana saumurini, jossa katkesi lanka ja neula ja vaikka sun mitä. Uudella ompelukoneellani en ole saanut kaksoisneulalla hyppytikkiä tätä ennen, ja nyt se teki sitä ihan huolella. Pääntien kumpikin puoli on tehty useampaan kertaan uusiksi. Erikseen, koska etupuolen kanttauksen purkaantumisen huomasin vasta langanpätkiä päätellessäni. 

 Vielä jäi muutama pikkujuttu häiritsemään, mutta niitä ei valmiista vaatteesta onneksi juuri huomaa. Kyllä tätä korjattiin väännettiinkin tuntitolkulla.



Helmojen pyörimistä oli testattava. Tässä näkyy hieman tuota takana olevaa tamppia. Se ei asetu oikeasti noin ylös, hame liitelee pyörimisen voimasta. 

Hieman muokkasin tuota hihaa, tykkäsin enemmän että tuon puhvihihan ylä-ja alakappaleen välissä on sauma, alkuperäisessä mallissa kappaleet ovat yhtenäisiä ja siinä välissä on framilon rypyttämässä hihansuuta ihan vaan suoraompeleella. Sen ompeleen näkyminen jotenkin häiritsi, joten siis ompelin framilonin hihaan oikeat puolet vastakkain, niin että frasmilon jäi sinne hihansuun saumanvaraan sitten. Kokeilin myös resoria hihansuuksi, mutta purkuhommiksi meni, framilonrypytys oli juhlavampi. Eli toinen hiha tehty kolmeen kertaan, sopii niin tähän ompelemisen ja purkamisen teemaan :D






Loppuviimeksi mekosta tuli tosi kiva. Henkarikuvan mukaista mutkaa tuossa miehustassa ei oikeasti ole, se on jotenkin hassusti tuossa.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Harmaata, niin harmaata.

Aurinko kävi tässä välissä jo hieman näyttäytymässä. Tuntuu kuitenkin, että aikapäiviin ei ole ollut esillä. Harmaata kokoajan.

Jjjjaaa, tästähän päästään sitten samoissa sävyissä... Harmaisiin kankaisiin! (Huomaatteko tarinankerronan sulavuuden.)


Ai että rakastuin tähän Pehemiältä ostamaani sulkaneulokseen. Kankaiden yöstä napsuttelin itselleni pätkän. Sopii neuleeseen niin hyvin. 

Harmi vaan, että tämä Ottobren kevään naistenlehdestä (2/2015) otettu Mélange Knit -kaava oli isoa mitoitusta. Toki jokaisen itseään kunnioittavan kotiompelijan tulisi mittailla kaava ja itsensä ennenkuin alkaa ompelemaan. No, nyt kävi kuitenkin niin, että koon 40 neule oli päälläni teltta, eikä yhtään sopiva. Onneksi äitini adoptoi tämän, se istui kuin nakutettu, onneksi! Luulen että ominpäin kaventamalla olisin saanut vain tuhoa aikaan, joten parempi näin. Pahoittelen kuvassa olevia päättelemättömiä langanpätkiä. Neule vaihtoi omistajaa niin vikkelään, etten ehtinyt ottaa kuvaa täysin valmiista, tämä on "myyntikuva" äidille. :D

Ja lisäyksenä: ihan oikeasti, mulla ei taidot riitä arvioimaan sopivia väljyyksiä eri materiaaleille ja eri malleille, kun joissain vaatteissa sitten ne väljyydet on tarkoituksella suunniteltu erilaisiksi. Vielä on itselleni hyvä neule-/hupparikaava hakusessa, joten jos joku tietää seillaisen, saa huutaa HEP!


Sitten tämä poikasen teeppari. Sama kaava kuin aiemmassakin pertsapostauksessa, eli Rascal (OB 4/2013). Jostain syystä oikea hiha näyttää kuvassa lyhyemmältä. Ovat kuitenkin oikeasti samanmittaisia. Ilmettä piristämään vihreä resori. Nämä sopivat tosi kivasti yhteen pojan vihreiden farkkujen kanssa, harmi kun en ehtinyt tänään räpsäistä kuvaa niiden kanssa. Resori ja tiikeritrikoo Noshilta, musta trikoo Käpyseltä.