maanantai 26. joulukuuta 2016

Jättimäinen perusvaatepläjäys

Hei te ystäväiset! 

Toivottavasti teillä on ollut mukava joulu. <3 Itsehän olen ollut töissä aamuvuoroissa, joulutunnelma aavistuksen hakusessa siis. Onneksi lapsia se ei ole haitannut. :) Äiti on sitten hypännyt joulunviettoon suoraan töistä.

Vuosi on ollut huisin työntäyteinen. Nyt viimeisimpänä juttuna muutto uuteen ikiomaan kotiin juuri ennen vuodenvaihdetta. Tästä on pitkään unelmoitu. Ompsu on pakattu, uusi ja uljaampi tulee ajan kanssa autotalliin meidän oman pikku punttisalin viereen. Yhden yhtä joululahjaakaan en ole ehtinyt tekemään tässä hässäkässä. Yhtä yritin, vaan jäi kesken.

Ennen ompsun pakkaamista ehdin kyllä ompelemaan. Perusvaatetta, hissukseen. Nämä ovat marras-joulukuussa valmistuneita. Kuvien siirto blogiin on vaan vähän junnannut. Siispä, nyt seuraa kuulkaas niin iso lastenvaatepläjäys, että olalle taputan jokaista, joka loppuun asti jaksaa lukea!



Lähden ensiksi liikkeelle näistä tytön paidoista. Ensimmäisenä vuorossa Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kirjasta Hyppy-topista muokattu paita. Paremmin sopii yksivärisen topin kanssa, mutta kuvan ottohetkellä ei ollut puhtaana ;)

Kaveriksi sitten hyvä joustofroteinen peruspaita, lämpöinen talvella (jos näitä kelejä voi talviseksi sanoa). Noshin paitakaavalla tehty, vähän liian isoa kokoa vielä, kun siirryin yhtä isompaan. Nuo koot loikkivat näemmä aika paljon toistensa välillä kyseisessä kaavassa. Kauluksen muokkasin perinteiseksi V-malliseksi ekaa kertaa. 


Siskolle ja pienimmälle veljelle samisteluraitapaidat. <3 Tarkoitus oli olla veljeksille, mutta isoveikka ei suostunut pitämään punaista raitapaitaa, vaikka punainen yksi lempiväri onkin. Pyhpah, onneksi tyttö tykkäsi. Noshin kaavalla nämäkin.


Sitten pikkuveikan vaatteet: Noshin (SK 5-6/2015) kaavoilla paitoja ja housuja. Löysin Tigerista kivan leimasimen, jolla tein pikamerkit tuonne taakse. Aika näyttää, miten pesussa kestävät. Erityistä iloa toi tuohon Noshin kamera-kuosiseen paitaan löytynyt sävy sävyyn napisti sopiva resori!





Keskimmäisen paidat on myös Noshin kaavalla tehty. Tässäkin hyppäsin kokoa isompaan, aika hyvin istuu. Käpysen Betoniromu-kuosi on niin ihana. Poika ensin oli nyrppynokkainen sitä kohtaan, mutta tykästyi paitaan kuitenkin. Käpysen Kosmos oli pojan mielestä liian tyttömäinen (!?), ja esikoistyttöseni adoptoi paidan mieluusti. 



Lyhyestä tekstistä virsi kaunis, eiköhän kuvat kerro enemmäin kuin tuhat sanaa!





Kankaat:
1. Kenno-jersey, Ikasyr
2. Yhdessä-joustofrotee, Verson puoti
3. Tasaraita-trikoo, Marimekko
4. Ahman taika -jersey, Verson puoti; Kamerat-jersey, Nosh
5. Fox rust, Pipoiksi; Hippu-jersey, Paapii
6. Virta-jersey, Verson puoti; Colorblocks -velour, Käpynen
7. Betoniromua-jersey, Käpynen
8. Confetti-jersey, Käpynen

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Vaaleanpunaista unelmaa pikkutytöille

Olen vähän harmitellut, kun aloitin ompelun vasta tyttären mekkokauden jälkeen. Sormet syyhyäisivät ompelemaan vaaleanpunaista unelmaa, kellohelmaa, söpöisyyspukineita.

Työssäni sain auttaa kahden minulle tärkeän naisen tyttäret maailmaan. Se on aina jotain spesiaalia, olla läsnä ystävän tai sukulaisen lapsen syntymässä. Toisaalta piinaavaa mutta ah, niin erityistä. En tiedä, olenko täysin kuivin silmin vielä selvinnyt näistä tilanteista. Vähintään nieleskelen herkistymistäni - eihän hetki ole minun, vaan perheen.

Ilokseni olen saanut nähdä näitä viimeisimpiä pieniä söpöliinejä. Liian harvoin, mutta olen nähnyt kuitenkin. Äkkiä muuten lähtee se vastasyntyneen näkö, ei meinaa tällainen kätilönplanttu tunnistaakaan kun kolmi-nelikuista pitelee sylissään.

Ompeluasiaan.

Sain tehdä näille ihanille neideille niitä söpöiluvaatteita, söpöilykankaista. Niistä vaaleanpunaisista, mitkä on omalle esiteinille jo ihan nounou. Pääsin ekaa kertaa kokeilemaan mekkobodya!





Ylempi mekkobody tuli toiselle pienokaiselle, alla olevan setin tein toiselle. Siiri keinuu-kuosi on oikeasti enemmän marjapuuron värinen, ei niin lila, kuin kuvassa siis.

Kaavapohjana käytin Kisuliini-kaavaa (Ottobre 6/12) koossa 68. Ottobren kaavat ovat isokokoisia, joten mittoja kyselemällä tulin siihen tulokseen, että 74cm vaatteisiin siirtyvälle neitokaiselle tämä koko oli myös sopiva.

Kaavamuokkausvinkit mekkobodyyn hain Kaavoista viis -blogista. Todella hyvät ohjeet!! Monilla on Kisuliinin kanssa ollut ongelmia pääntien kanssa, kun on niin pieni. Lisäsin raglansaumaan kantin ja nepparit noihin mekkoihin. :)




Testasin vielä silitysarkkeina tekemiäni ompelumerkkejä yhteen mekkoseen. Ei ainakaan kutita.


Kankaat:
Perhosjersey: Nosh
Siiri keinuu: Paapii Design
Linnunlento: Pehemiä/Ommellinen

torstai 17. marraskuuta 2016

Omat lemppariompeluni

DIY Storiesin Paulina haastoi minut jo elokuussa Rakkaudella tehty, ylpeydellä pidetty -haasteeseen. Muutaman kuukauden myöhässä vihdoin sain vastauksen valmiiksi. Nämä ovat vuoden aikana tekemistäni ne aivan lemppareimmat työt itselleni:




1. KUKKAMEKKO


Kerrasta ehdottomasti lemppariksi. Rento, mutta kuitenkin siisti. Taidan tehdä toisen melkein samanlaisen pitkähihaisena talveksi, siihen laitan kuminauhakiristyksen hieman alemmas. Kangas on myös aika hitsin ihana. <3




 2. PIKKUMUSTA


Pikkumusta sopii milloin vain, missä vain. Varsinkin, jos se on joustocollarista. Käytän farkkujen tai paksujen leggareiden kanssa. Iltamenoihin menee mitä mainioimmin korkkareilla ja sukkiksilla.




3. HÖLTTÄNÄ



Hölttänäkin on sellainen jokapaikan vaate. Vaikka olisi muutama ekstrakilo kertynyt vyötärölle tai muuten vaan haluaa olla rennosti, hölttänä on aina hyvä. Itse malli ei kovin pue minua: harteikkaana ja rintavana, näytän isolta laatikolta. Silti vain hölttänä lentää niskaan melkein useammin kuin mikään muu vaate. Se on vaan niin mukava.




4. BIKERIT



Lämpöisestä ja superjoustavasta urheilukankaasta tehdyt bikerit menee ihan minkä tahansa yläosan kanssa. Koska ovat vähän housumaiset, eikä lainkaan läpikuultavat, voi ne pukea lyhyemmänkin tai vaikka polven yläpuolelle ulottuvan tunikan kanssa. Yksinkertainen väri antaa paljon vapautta yhdistelyjen suhteen.






Viimeisimpänä vaan ei lainkaan vähäisimpänä; lakanat. Marimekon tasaraidasta tehdyt unelmanpehmeät trikoolakanat. Tämä kyseinen väri ei kuulu meille, vaan meni lahjaksi viime jouluna. Omasta väristä ei ollut kuin huonoja kuvia, viikattuna. Idean ymmärtänette. Voin suositella kaikille trikoolakanoiden kokeilemista. Mummukin soittelee aina kun vaihtavat mun tekemät lakanat vuoteeseen ja muistaa kehua, kuinka ihanan pehmeät ne onkaan. <3 (PSST..! Tutoriaali täällä.)



Haastan Unelmallisen ja Villa & Villan naiset!
Haasteeseen voi osallistua myös somessa häshtägillä #ylpeydelläpidetty.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Lahjoja miehille


 Noin vuosi sitten ostin tämän Verson Puodin Hauki-kankaan ihan vaan isääni ja veljeäni ajatellen. Kummatkin ovat kovia kalamiehiä ja meidän Saimaan-mökin vesistä saaliiksi saa hyvällä kalaonnella joko haukia tai kuhaa. Kankaan ihana kalevalainen henki on samalla tyylikäs ja trendikäs. Ihana.



Veljelläni sattui olemaan synttärit isänpäivänä, joten ompelin mieheni H&M-paitaa mukaillen pitkähihaisen paidan hänelle lahjaksi. Mittoja ei ollut, mutta tuli kuulkaa niin passeli, että oikein hämmästelin. Koko lienee L, veli tykkää väljästä.

Isä sitten sai tuubihuivin ja pipon, jossa on joustocollaria vuorina. Niistäkin tuli ihan just passelit! Tuuri oli matkassa.

PS. Pimeiden ja rakeisten kuvien aika on jälleen koittanut. Järkkärin laturia ei ole vieläkään löytynyt. Aurinko pilkahtaa joskus päivällä käväisten, sisällä on kelmeää ja pimeää. Koittakaa kestää huonolaatuisia kuvia!

tiistai 18. lokakuuta 2016

Lökäpökäpuuhastelua (terkut sairastuvalta)

Oi entero oi entero, kuinka sinua inhoankaan!
Kyllä, se on rantautunut meille. Viime viikon olin pikkuisimman kanssa kotona, nyt olen itse isompien lasten kanssa tulilinjalla. Onneksi kipeä kurkku, näppylät ja niiden jäätävä kutina (ja kolotus) ei ihan kamalasti häiritse ompelua. Kuumeen taltuttua tässä on melkein ollut elävien kirjoissa, vaikkakin kävelytyylit on mulla ja keskimmäisellä mukulalla aika mielenkiintoiset, jalkapohjan rakkuloiden vuoksi. Auts!

Jos alkoi äklöttään jo, niin ällös huoli. Lopetan sairaskertomuksen tähän ja palaan takaisin siihen blogin oikeaan aiheeseen, ompeluun. Mustaa näistä löytyy, varsinkin näistä ensimmäisistä pökistä, joten menevät hyvin Hommahuoneen lokakuun värihaasteeseen.





Tyttö on tässä koko syksyn kaivannut collegehousuja. Yhdet jo sorruin ostamaankin ihan kaupasta, mutta nämä ovat olleet työlistalla kyllä odottelemassa koko ajan. Löysin sopivasti joskus kauan sitten piirtämäni OB:n Juggler-kaavatkin (OB 4/2015), joista lähdin näitä taiteilemaan. Olin jopa niin hurja, että uskaltaudin leikkelemään ihanan Verson puodin Mummolan tuntu -joustocollegen. Ahh. Kangasihanuutta. Kohdistukset vähän sinnepäin, mutta ei tuossa ihan tarkkaan niitä saakaan kun niin mutkittelevaa raitaa koko kangas. Tyttö itse valitsi kankaan ja rakastui housuihin heti! "Äiti, nää on ihan kuin sellaiset muotihousut." <3

Oranssit housut on Gugguun ihanan jämäkkää harjattua collegea - samaa, mistä tein tämän hupparin. Ihanaa ommeltavaa, kertakaikkiaan. Kestää varmasti hyvin kulutusta. :)

Kokeilin ekaa kertaa laittaa ihan nyörit, niitä varten sirkkarenkaatkin puuhastelin (ensin kokeiltuani tavallisia napinläpiä, mutta äh kun koneen automaattinen napinläpitoiminto ei vaan skulaa tai sitten en osaa käyttää). Ja nyt ihan huippuvinkki: löysin Eurokankaasta vyötärökuminauhaa, jonne on sisään laitettu valmiiksi nyöri!! Kerrassaan huippukeksintö! Näitähän puuhaisi vaikka kuinka paljon nyt kun on välineet kohdillaan!



torstai 13. lokakuuta 2016

Uusia kokeiluja

Syksy se on tullut, ahh. Ruska. Kuulaat päivät. Olen sellainen ihminen, että nautin (ainakin aluksi) jokaisesta vuodenajasta - niin pitkään, kun ei sada jatkuvalla syötöllä tai ole kamalat loskakelit. :D

Kamalan pitkä tauko ollut nyt postauksissa, ihan kuin ompelussakin. Aikaa vain ei meinaa löytyä ja ompelujumikin on vaivannut. Nyt ollaan vielä asuntoasioita puuhaamassa, mikä vie ihan älyttömän paljon aikaa ja voimavaroja. Enpä olisi voinutkaan kuvitella, että talon etsintä on näin vaikeaa! Väkisinkin tiirailee toisten talojen sokkeleita yms aina ohi mennessään - ihan hirveää!

No, josko päästäisiin aiheeseen, ompeluun.


Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin on kyllä ihana kaavakirja. Löytäisin sieltä vaikka ja mitä ommeltavaa, jos vain olisi enempi aikaa. Tämä Kahden-huppari tuubikauluksella on sieltä kans. Omat kolmiot alikeompelin tuohon etumukseen ja lisäsin taskun kännykälle ynnä muulle pikkupoikien jemmatavaroille. Poika kyllä kyseli, että miksi ihmeessä mun piti kolmioita tehdä - mä nyt yritin saada jotain katu-uskottavuutta ja abstraktia tuohon - simppelin kuvion, joka ei ole liian lapsellinen koulupojalle.

Joustocollege on väriltään jäänsinistä (tai ihan vauvasinistä) Käpyseltä. Ihanan pehmeää ja joustavaa. Kauluksen vuori ja alikeompelukangas on EK:n farkkucollegea, siitä tein myös nuo nyörin sirkkojen taustat. Nyörit on pojan vanhoista shortseista varastettu :D

Vähän olisin voinut isomman tehdä, jotta ois leveyssuunnassa enempi varaa, saisi paksumpaa alle. Nämä mallit taitaa olla aika kapoisia noin ylipäätään.


Ainiin!! Ja vinkvink! Huomenna 14.10. käydään Facebookissa ommeltujen vaatteiden ym käsityöhommeleiden huutokauppaa Roosanauhan hyväksi. Itse en tällä kertaa ehtinyt ompelemaan, mutta hophop, sinne huomenna klo 10-22 huutamaan. :) Klikkaa itsesi siis Saumanvaran sydämestä -ryhmään!


keskiviikko 24. elokuuta 2016

Kukkamekko

 




Pikaista, mukavaa surautettavaa. Tuttu luottokaava, Ruskamekko. Hyllyltä käteen tarttunut iki-ihana Pehemiän Ruusutarha-trikoo. Flown virtaa. Pääntien kavennus ja syvennys. kanttaus samalla trikoolla. Kuminauharypytys vyötärölle. Lyhyttä ja ytimekästä. Joskus se vain menee niin - klik ja klik, kaikki loksahtelee kohdilleen.


Ainoa, mikä harmittaa, on se, ettei tämä ompelusta tullut tehtyä alkukesästä. Onneksi on sukkahousut ja neuleet, voin ympäri vuoden käyttää. Helma jos olisi aavistuksen pidempi ollut, vielä parempi. Nyt kun kavensin helmaa ja suoristin myös kaarevaa reunaa, niin lyheni aavistuksen turhan paljon.

Mitä tykkäätte? :)





keskiviikko 17. elokuuta 2016

Uusimman Mekkotehtaan korkkaus: farkut koululaiselle!

Kuten edellisessä hupparipostauksessani tunnustin, tytön housutilanne on aika huono. Risoja, kulahtaneita ja pieneksi jääneitä suurin osa. Samaisessa tekstissä mainistin myös uuden Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kirjan ostamisesta. Kaavoja selailleena voin vain todeta, että aivan nappi ostos tällaiselle kahden koululaisen äidille!

Pahoittelen tässä kättelyssä kuvanlaatua. Synkällä ja pilvisellä säällä kännykameran valovoimaisuus ei riitä, eikä jaksa kohdentaa liikkuvaa maalia. Voi miten ikävä mulla onkaan järkkäriäni. Koko kämppä on tongittu ylösalaisin, mutta laturi on aina ja ikuisesti hukassa.




Pitkän hetkisen on kangasläjissäni makoillut Eurokankaan palalaarista koukittu erittäin joustava stretchfarkkupalanen. Sen mielenkiintoinen väritys kiinnitti heti huomioni ja mielessäni vilahti: 10-vuotiaalle joko täysi hitti tai pohjanoteeraus. Jostain syystä olen pelännyt farkkujen ompelua, mutta nyt huutavasta housupulasta ja uudesta jännästä kaavakirjasta sain sopivan kimmokkeen laittaa tämän testiin. Testikappaleellakaan ei olisi niin väliä, vaikka kangas olisi hyi kauhee. Tietty idea tuli taas niin varkain, etten ehtinyt tyttären mielipidettä asiaan sen enempää tutkailla, koulussa kun oli.

Tein tuolle 135-senttiselle koossa 140. Kangas on niin kovin joustavaa, että hyvin olisin voinut mennä kokoa pienemmälläkin. Rimppakinttulalle on vähän liikaa väljyyttä tuolla takamuksen alla ja haarakoukussa, mutta tikkausten jälkeen en jaksanut enää muuttaa. Laiskuuttani lähdin tekemään vain yhdellä takataskulla. Tikkauslankaa oli varastoissani vain beigenä, tein päälitikkaukset ihan tavallisella tummansinisellä langalla. Kaava tulee ehdottomasti käyttöön jatkossakin, joskin haarakoukun kanssa vielä vähän säätöä. 



Mitä käyttäjän mielipiteeseen tulee: ihan ehdoton hitti! Heti piti saada jalkaan (ja lämpöisinä, tyttö saa suurta iloa siitä, että saa laittaa vaatteet päälle suoraan silityslaudalta). Ja farkkuompelut? Ehdottomasti lisää! Pelko selätetty!


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Vinovetoketjusarja jatkuu

Tervepä terve! Flunssaisena sitä ei oikein ole muuta tekemistä kuin katsoa telkkaria ja ommella (ja tietty hoitaa kotia ja lapsia siinä sivussa ;)). Ehdin siis ompelemaan ja laittamaan postauksenkin uunista ulos. Voi näitä elämän pieniä iloja!

Viime postauksessa kokeilin Jujunan jumpsuit-kaavaa. Tyttöä jäi tuolloin harmittamaan väri, olisi sittenkin halunnut mieluummnin oranssin. Koulujen alkaminen luo myös vaatetustarpeita, etenkin kun sää on muuttunut syksyisen vilpoisaksi kertarykäisyllä. Pitkästä aikaa tunsin pakonomaista vipatusta ompelukoneen äärelle ja sellaista tekemisen flowta (purkamisten välissä), vaikka tuskanhiki vähän selkää pitkin valuikin. Niin siinä käy, kun harvoin ehtii ompelemaan, että se alku on takkuista aina kun pääsee tauon jälkeen aloittamaan. Edellisten ompelusten siivillä tämä valmistui kuitenkin melko näpsäkkäästi. 



Jujunan jumppiskaavasta siis lähdettiin liikkeelle; viime postauksessa taisinkin uhata aivojen nyrjäyttämisellä juurikin tämän kaavamuokkauksen nimissä. Yritin tähdätä kerrankin ei-tunikamittaiseen tuotokseen tytölle. Tuli vähän lyhkänen, ehkä tuollainen tyypillisen bomberin pituinen sitten. :) Tässä pituusluokassa tulikin ilmi uusi ongelma, mitä tunikamitassa harvoin tapahtuu: taskujen sijoittaminen. Liian alas ei voinut laittaa, eikä liian ylöskään.  Yritin mittailla sopivaa kohtaa ja silti taskupussi tipahti resorihelman alapuolelle, kun sinne tuuppasi käden tahi kännykän. Ongelma sai ratkaisunsa käsin tikkaamalla taskupussit alareunoistaan kiinni resoriin (ja tuon pienemmän kappaleen taskupussin myös vetskarin saumanvaraan, niin ei tule vahingossakaan lörpöttämään esille). Hupun saumanvaran siistin resorikaitaleella. 


Oranssia tai kirkkaanpunaista saumurilankaa kun en omista (enkä jaksanut tätä varten hankkia, vaikkakin pitkään on ostoslistalla ollut), niin käytin keltaista. Ihan pirtsakkaa. Sopivan sävyistä oranssia ompelulankaakaan ei ollut, joten tikkasin oranssiin taittavalla punaisella. Hyvin sopii, eikä juuri eroa huomaa! Vetskaria ei ollut sopivan mittaista, sovelsin sitten omaa lyhennystyyliä. Nätimminkin olisi voinut tehdä jollain ohjeella, mut sillon kun tehdään niin tehdään, eikä mietitä enää nippelisjuttuja. ;) Eli paljon annoin periksi hienosäätöjutuissa, otin sellaisen hälläväliä-asenteen.





Ihanan jämäkkä harjattu college ja resori ovat Gugguun alemyynnistä. Niin ihanaa ommeltavaa! Hupun ja taskujen jersey on Pehemiältä aikoinaan ostettu. Leena Renko on sen suunnitellut, mutten milläänsäkään muista nimeä, eikä Googlekaan kerro mitään. Sopii tähän kuin nenä päähän, mun mielestä.

Tytölle tää oli aivan nappi, heti halusi päälleen. Tarpeeks katu-uskottava sitten kai. :) Vähän jännäsin tuota oranssia etukäteen, mutta kun kerta sen halusi, niin näytti hyvin myös kelpaavan. Tilasin muuten sitä vahingossa 2m (piti tilata 1), joten mulla ois tuolla vielä aika paljon kirkkaan oranssia collegea.. :'D Ei ihan mun väri ehkä. ;)

Loppuun vielä anekdootti: 
Risoista polvista sen huomaa, housuillekin ois tarve (vaikkakin nuo polvireiät on muotia kai). Luulee joku vielä, että tässä taloudessa lapsilla on vain puhkikuluneita housuja. Se on melkein totta, muttei ihan (remutessa rutajaa, näin se vaan menee). Farkkuostoksille ja leggareiden tekoon, mars! Sormet syyhyäisi uusimman Mekkotehtaan kaavoja testaamaan - siellä ainaskin oli joku leggarikaava. :)

Värikästä syksyn odotusta!



torstai 4. elokuuta 2016

Vinovetoketjulliset jumpsuitit à la Hiiop


Reilun vuoden verran on ompelupiireissäkin ollut näkyvissä vinovetoketjuhaalarivillitys (28 kirjainta, jos tuo edes yhdyssana oli). Ja noin vuosi sitten ostaapäräytin Koot.fi:stä keltaista harjattua joustocollegea sellaista varten. Kaavoja ei tuolloin ollut, muutoin kuin olikohan se nyt Suuressa Käsityölehdessä vähän sinnepäin malli jossain syksyn tai loppukesän editiossa, muokkauksia olisi kuitenkin tarvinnut. Jotkut käsityögurut tekivät omia ohjeitaan vinovetoketjuhuppareihin, mutta mulla innostus laski, kun en jaksanut nyrjäyttää aivojani niiden parissa.

Tänä keväänä Jujuna sitten julkaisi Hiiop! jumpsuitkaavan. Niitä tuotoksia nyt on ripotellut ompeluaiheisiin käsityöryhmiin paljon, minä olen omieni kanssa jopa ensiaallon jälkijunassa. Vaikkakin heti uutena menin kaavan ostamaan, melkein idioottivarmaa oli (kuten todistettu), etten kuitenkaan ehdi mitään siitä heti ompelemaan. Niinpä koko kesän olen mukulakatraalleni työstänyt noin niinkuin ajatuksen tasolla näitä jumpsuiteja. Olisi ollut kivat mökillä saunan jälkeen jne jne. Mökille ei kerennyt, mutta viileneviin keleihin kyllä (niinkuin tämä kesä jotenkin aurinkoinen olisi ollut..). ;)



Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty: koon 86 haalarin pääpiirteet oli tiedossa jo vuoden etukäteen. Keltainen huppari, keltaiset resorit ja musta vetskari. Kootin harjattu joustocollege on todella pehmoista ja ulkopinnaltaan sileää. Kertakaikkiaan ihanaa ommeltavaa!

Isompien pukujen joustocollarit on tilattu kankaiden yöstä Jyväskylän kangaskaupasta, lapset saivat vaikuttaa itse kankaisiin. Sininen on ihana meleerattu, eikä ainakaan ensimmäisessä pesussa mennyt miksikään (meleeratut aina jänskättää, ettei nyppyynny). 

Vetskarin väritkin valitsivat ihan ihte. Alkuun vähän karsastin tytön keltaista, mutta sitten valmiissa hupparissa se onkin tosi kiva. Poika halusi punaisen, ihan sitä varten Jyväskylän kangaskaupasta tilasin - siellä tuntuu olevan ehdottomasti kattavin ompelutarvikevalikoima. Tytön keltaista vetskaria lainasin omasta ufo-ompeluksestani ja pätkäisin sopivaan mittaan. Sekin alunperin JKK:lta. Isompien lasten vetskat on kaksisuuntaiset, josko vessareissuja helpottaisi. En kyllä tiedä, auttaako tyttöä yhtään. :D


Of course olin hukannut isompien lasten jumppareitten ohjeen. Resorit meni siis tappituntumalla. Ja taas pakko hehkuttaa, miten just oikeen väristä resoria tytön haalariin löytyi hyllystä! :)

Pakko kokeilla, että miten tästä saa hupparin itse muokattua. Jujunalla on kyllä paljon ihania kaavoja myynnissä, myös huppariversio. Ajattelin kuiteskin nyt nyrjäyttää ne aivot ihan itse, jos vaan millään kerkeän. Koulu alkaa kohta (hui!) ja lasten vaatekaapit tarvitsee täydennystä!

PS. Nyt on ruvennut vähän harmittamaan tämä lasten kasvottomuus. Hyvät kuvat tulevat kornin näköisiksi, kun yrittää silmiä peittää. Eli sori kömpelösti muokatuista arskakuvista, en nyt kuitenkaan lähde pyörtämään sanojani lasten identiteettisuojasta. :)



torstai 14. heinäkuuta 2016

Megalomaaninen lastenvaatepläjäys

Kuukauden kirjoittelutauosta on tullut näemmä enemmän sääntö kuin poikkeus. Suurimmaksi ongelmaksi koituu ompeluajan puutos, seuraavana perässä tulee oma hitaus valokuvaamisessa, kuvankäsittelyssä ja viimeisenä bloggaamisessa. Kaikki kes-tää, kun varastan tovin sieltä ja toisen täältä. Mutta hei, täällä taas! Ja tällä kertaa saattekin sitten ison satsin näitä, mitä tässä pikkuhiljaa olen näpertänyt valmiiksi.

Pari vaatetta onkin sitten jopa toukokuulta asti odottanut blogiin pääsyä. Hups!

Tytölle tein jo vapun tienoolla sykähdyttävän kauniista Linnunlento-kankaasta painijaselkäisen kesätopin. Se oli hitti, onneksi! Kangasta olen ihastellut pitkään, mutta olin ajatellut, ettei hempeänä kelpaa esiteinille. Tämän version farkunvärinen pohja pelasti, vaikka linnulla vaaleanpunaisessa pilvessä ratsastava tyttöhahmo aika pehmoa onkin ;)

Viimeinen toppikuva oli pakko lisätä ihan vaan, koska se on niin kiva ja cool. :D







Pikkuisimman pandahousujen kaavan leikkelin summassa keväällä, kun ompelukärpänen iski ihan yllättäen takavasemmalta. Kyllä nyt arkipöksyinä menee, mutta vyötärö olisi saanut olla himppasen korkeampi ja haaremihaarus siten väljempi. Mallina hauska ja simppeli ja menee kyllä vielä näinkin, eli ovat just eikä melkein. Trikoopöksyt on kyllä kesällä ihan parhaat! 






Hienosti heinäkuuta jo rapiasti elettäessä huomasin, ettei pienimmällä ole oikein kesävaatteita (lasketaan nyt pois ne kauhtuneet isoveljen vanhat t-paidat). Tai toki olin sen huomannut jo aiemmin, mutta kas kun en ollut saanut asialle mitään tehdyksi.

Raivasin Siivosin ompsun siistiksi ja kävin työn touhuun. (Ehkä yksi syy ompelun vähäisyydelle on räjähtänyt sotkuinen ompsu, joka odotti siivoamistaan, ennen kuin pääsin työn ääreen :D ) Aika perusvaatetusta, summassa ja vähän saumurilankojen värejä katsellen vetelin kankaita fiiliksen mukaan hyllyltä leikkuuseen. Syntyi yksi huppari, kahdet housut ja kolme t-paitaa.

Yläosissa olen kaikissa käyttänyt Noshin ilmaispaitakaavaa. Koko oli  80, mutta summassa vähän väljensin ja tein nyt sitten ihan riittävästi ainakin kasvunvaraa, kun nuo paidat ovat muutenkin väljiä mitoitukseltaan. Kesällähän on vaan kiva kun on väljää, niin ei tuu niin kuuma! (Niitä kuumia ilmoja odotellessa...) Ja hupparissa pitääkin olla väljyyttä.

Hupparin hupun piirsin tappituntumalla: mittasin pääntien pituuden ja sitten piirtelin vapaalla kädellä. Melkein kerrasta meni ihan putkeen (eli yhden epäonnisen huppukappaleen leikkasin kyllä). Söpö kangas on Hurmurin serkku -joustocollegea Verson puodilta.

Shortsit vapaalla kädellä leikattu haaremimaisesti Noshin housukaavan etuosaa apuna käyttäen. Viisastuin aiemmasta ja pitkälahkeisten housujen vyötärön tein reilusti korkeammaksi, takakappaleen tein myös kahdesta osasta, melkolailla vapaalla kädellä leikaten etukappaletta apuna käyttäen. Löysiä housuja on niin paljon, että ihan kivat parit tällaiset kapoisemmat.







Kankaat:
Linnunlento: Pehemiä
Pandat: Andrea Lauren/Happy Fabrics (Pipoiksi.fi)
Hurmurin serkku (pesukarhut): Verson puoti
Autot: Paapii
Seeprat: Nosh
Salmiakki: Nosh