Vinovetoketjusarja jatkuu

Tervepä terve! Flunssaisena sitä ei oikein ole muuta tekemistä kuin katsoa telkkaria ja ommella (ja tietty hoitaa kotia ja lapsia siinä sivussa ;)). Ehdin siis ompelemaan ja laittamaan postauksenkin uunista ulos. Voi näitä elämän pieniä iloja!

Viime postauksessa kokeilin Jujunan jumpsuit-kaavaa. Tyttöä jäi tuolloin harmittamaan väri, olisi sittenkin halunnut mieluummnin oranssin. Koulujen alkaminen luo myös vaatetustarpeita, etenkin kun sää on muuttunut syksyisen vilpoisaksi kertarykäisyllä. Pitkästä aikaa tunsin pakonomaista vipatusta ompelukoneen äärelle ja sellaista tekemisen flowta (purkamisten välissä), vaikka tuskanhiki vähän selkää pitkin valuikin. Niin siinä käy, kun harvoin ehtii ompelemaan, että se alku on takkuista aina kun pääsee tauon jälkeen aloittamaan. Edellisten ompelusten siivillä tämä valmistui kuitenkin melko näpsäkkäästi. 

Jujunan jumppiskaavasta siis lähdettiin liikkeelle; viime postauksessa taisinkin uhata aivojen nyrjäyttämisellä juurikin tämän kaavamuokkauksen nimissä. Yritin tähdätä kerrankin ei-tunikamittaiseen tuotokseen tytölle. Tuli vähän lyhkänen, ehkä tuollainen tyypillisen bomberin pituinen sitten. :) Tässä pituusluokassa tulikin ilmi uusi ongelma, mitä tunikamitassa harvoin tapahtuu: taskujen sijoittaminen. Liian alas ei voinut laittaa, eikä liian ylöskään.  Yritin mittailla sopivaa kohtaa ja silti taskupussi tipahti resorihelman alapuolelle, kun sinne tuuppasi käden tahi kännykän. Ongelma sai ratkaisunsa käsin tikkaamalla taskupussit alareunoistaan kiinni resoriin (ja tuon pienemmän kappaleen taskupussin myös vetskarin saumanvaraan, niin ei tule vahingossakaan lörpöttämään esille). Hupun saumanvaran siistin resorikaitaleella. 

Oranssia tai kirkkaanpunaista saumurilankaa kun en omista (enkä jaksanut tätä varten hankkia, vaikkakin pitkään on ostoslistalla ollut), niin käytin keltaista. Ihan pirtsakkaa. Sopivan sävyistä oranssia ompelulankaakaan ei ollut, joten tikkasin oranssiin taittavalla punaisella. Hyvin sopii, eikä juuri eroa huomaa! Vetskaria ei ollut sopivan mittaista, sovelsin sitten omaa lyhennystyyliä. Nätimminkin olisi voinut tehdä jollain ohjeella, mut sillon kun tehdään niin tehdään, eikä mietitä enää nippelisjuttuja. ;) Eli paljon annoin periksi hienosäätöjutuissa, otin sellaisen hälläväliä-asenteen.

Ihanan jämäkkä harjattu college ja resori ovat Gugguun alemyynnistä. Niin ihanaa ommeltavaa! Hupun ja taskujen jersey on Pehemiältä aikoinaan ostettu. Leena Renko on sen suunnitellut, mutten milläänsäkään muista nimeä, eikä Googlekaan kerro mitään. Sopii tähän kuin nenä päähän, mun mielestä.

Tytölle tää oli aivan nappi, heti halusi päälleen. Tarpeeks katu-uskottava sitten kai. :) Vähän jännäsin tuota oranssia etukäteen, mutta kun kerta sen halusi, niin näytti hyvin myös kelpaavan. Tilasin muuten sitä vahingossa 2m (piti tilata 1), joten mulla ois tuolla vielä aika paljon kirkkaan oranssia collegea.. :'D Ei ihan mun väri ehkä. ;)

Loppuun vielä anekdootti: 

Risoista polvista sen huomaa, housuillekin ois tarve (vaikkakin nuo polvireiät on muotia kai). Luulee joku vielä, että tässä taloudessa lapsilla on vain puhkikuluneita housuja. Se on melkein totta, muttei ihan (remutessa rutajaa, näin se vaan menee). Farkkuostoksille ja leggareiden tekoon, mars! Sormet syyhyäisi uusimman Mekkotehtaan kaavoja testaamaan - siellä ainaskin oli joku leggarikaava. :)

Värikästä syksyn odotusta!

Vinovetoketjulliset jumpsuitit à la Hiiop

Reilun vuoden verran on ompelupiireissäkin ollut näkyvissä vinovetoketjuhaalarivillitys (28 kirjainta, jos tuo edes yhdyssana oli). Ja noin vuosi sitten ostaapäräytin Koot.fi:stä keltaista harjattua joustocollegea sellaista varten. Kaavoja ei tuolloin ollut, muutoin kuin olikohan se nyt Suuressa Käsityölehdessä vähän sinnepäin malli jossain syksyn tai loppukesän editiossa, muokkauksia olisi kuitenkin tarvinnut. Jotkut käsityögurut tekivät omia ohjeitaan vinovetoketjuhuppareihin, mutta mulla innostus laski, kun en jaksanut nyrjäyttää aivojani niiden parissa.

Tänä keväänä Jujuna sitten julkaisi Hiiop! jumpsuitkaavan. Niitä tuotoksia nyt on ripotellut ompeluaiheisiin käsityöryhmiin paljon, minä olen omieni kanssa jopa ensiaallon jälkijunassa. Vaikkakin heti uutena menin kaavan ostamaan, melkein idioottivarmaa oli (kuten todistettu), etten kuitenkaan ehdi mitään siitä heti ompelemaan. Niinpä koko kesän olen mukulakatraalleni työstänyt noin niinkuin ajatuksen tasolla näitä jumpsuiteja. Olisi ollut kivat mökillä saunan jälkeen jne jne. Mökille ei kerennyt, mutta viileneviin keleihin kyllä (niinkuin tämä kesä jotenkin aurinkoinen olisi ollut..). ;)

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty: koon 86 haalarin pääpiirteet oli tiedossa jo vuoden etukäteen. Keltainen huppari, keltaiset resorit ja musta vetskari. Kootin harjattu joustocollege on todella pehmoista ja ulkopinnaltaan sileää. Kertakaikkiaan ihanaa ommeltavaa!

Isompien pukujen joustocollarit on tilattu kankaiden yöstä Jyväskylän kangaskaupasta, lapset saivat vaikuttaa itse kankaisiin. Sininen on ihana meleerattu, eikä ainakaan ensimmäisessä pesussa mennyt miksikään (meleeratut aina jänskättää, ettei nyppyynny). 

Vetskarin väritkin valitsivat ihan ihte. Alkuun vähän karsastin tytön keltaista, mutta sitten valmiissa hupparissa se onkin tosi kiva. Poika halusi punaisen, ihan sitä varten Jyväskylän kangaskaupasta tilasin - siellä tuntuu olevan ehdottomasti kattavin ompelutarvikevalikoima. Tytön keltaista vetskaria lainasin omasta ufo-ompeluksestani ja pätkäisin sopivaan mittaan. Sekin alunperin JKK:lta. Isompien lasten vetskat on kaksisuuntaiset, josko vessareissuja helpottaisi. En kyllä tiedä, auttaako tyttöä yhtään. :D

Of course olin hukannut isompien lasten jumppareitten ohjeen. Resorit meni siis tappituntumalla. Ja taas pakko hehkuttaa, miten just oikeen väristä resoria tytön haalariin löytyi hyllystä! :)

Pakko kokeilla, että miten tästä saa hupparin itse muokattua. Jujunalla on kyllä paljon ihania kaavoja myynnissä, myös huppariversio. Ajattelin kuiteskin nyt nyrjäyttää ne aivot ihan itse, jos vaan millään kerkeän. Koulu alkaa kohta (hui!) ja lasten vaatekaapit tarvitsee täydennystä!

PS. Nyt on ruvennut vähän harmittamaan tämä lasten kasvottomuus. Hyvät kuvat tulevat kornin näköisiksi, kun yrittää silmiä peittää. Eli sori kömpelösti muokatuista arskakuvista, en nyt kuitenkaan lähde pyörtämään sanojani lasten identiteettisuojasta. :)