lauantai 29. elokuuta 2015

Takaisin ohjaksissa!

Phuuh! Oikein blogipäivittämättömyysmorkkis. Vaikka edellisestä postauksesta on vain hieman yli viikko. Noh, vetoan siihen autohommeliin. Meni lunastukseen ja sillain, ei henkilövahinkoja ja nyt jo uusi (ja parempi) kiesi alla. Mutta puuhaa on sen tiimoilta ollut. Ja kännykkähän kans meni lopullisesti rikki tässä muutama päivä sitten. Ja sitten pikkusen 1v-juhlia, työkeikkaa...

Seliseli. ;) Ompelujumi siis on vaivannut. Mitä vaan olen yrittänyt aloittaa, on niin työn ja tappelun takana, jotta saa valmiiksi. Ei vaan ole toiminut homma, jos olen ompelukoneelle asti päässyt.

Nyt sitten on juhlittu 1-vuotiasta pikkusankaria. Ja mitä hoksaa äiti edellisenä päivänä? Ei ole mitään päällepantavaa. Siis lapsella. Ei mitään juhlavaa. Sitten tuli idea, ja se ideahan piti toteuttaa niin, että sitä tehtiin yömyöhään ja toinen pellillinen pulliakin kohosi piloille ja nappasi turhan paljon rusketusta uunissa.

Kunnon ompelujumi ei olisi ompelujumi, jos joka ikinen kohta ei vastustaisi. Ja niinhän tämä vastusti. Hömelö ei osaa laittaa alalankaa oikein, unohtaa säätää langankireydet kohilleen, sählää kantinkääntäjän kanssa ja sitä rataa. Ei se mitään, nyt on kuulkaa poitsulla pähee krakabody. 

Kaava uusimman lasten Ottobren (4/15) Blue Rain -body koossa 80. Minttu resori ja trikoo Koot.fi, krakan miniraita Noshilta. Pökät on Marimekolta, samat kuin viime kuvauksissa. :D

 Bodyn kaavaan en juurikaan tehnyt muutoksia, mitä nyt jatkoin jalka-aukkoja (eikun mitä ne on? ) vähän ylemmäs, ne kun Ottobren bodyissa tuppaa tulemaan kovin alas ja sitten itse jalantiet todella pienet monesti. Krakan vaan applikoin päälle, käänsin tuon miniraidan vinoon, kuten kuvasta näkyy.

Tämä kaava on muutoin todella kiva, mutta en vaan saa tuota pääntietä nätiksi sitten millään. Se kaula-aukko jää todella pieneksi ja etuosasta menee ryppyyn nuo olkapäille menevät lärpäkkeet. Olen prikuulleen laittanut hakkimerkit kohdakkain. Tarvinnee siis muutoksia, ainakin siis kaula-aukkoa isommaksi. Muutoin oikein sopusuhtainen kaava.




torstai 20. elokuuta 2015

Lahjustelua

Hei taasen! Nyt saan postattua viimeaikaista ompelua. Sain nimittäin Pehemiän arvonnasta hyvä tovi sitten tällaista ihanaa PaaPiin Siiri ja Myyry -trikoota. Jostain syystä en ole aiemmin näille syttynyt, mutta kun sain kankaan käsiini ja vielä vaatteeksi asti, niin tämähän on mitä ihanin!

Meillä on eräässä vauvaryhmässä 1-vuotislahjavaihto meneillään (apua, yhdyssana vaiko eikö vaiko mitenkö). Tämä jotenkin sytytti lahjaompeluskankaana pienelle pojalle, ei ihan hirveästi voi Siirillä ja Myyryllä mennä pieleen? Ompelujumi vaivasi ja takaraja lahjan lähettämiselle läheni, onneksi sattui fb.n ompeluryhmässä pikahaaste, jossa haastettiin kokeilemaan jotakin uutta Ottobre Designin kaavaa. Niinpä kokeiluun lähti uusimman lastennumeron (4/15) Blue rain -kaava. Ajattelin, että samalla vaivalla saan omalle pojalle bodyn, alkaa nimittäin vanhat käymään pikkuhiljaa pieneksi ja syksy (lue: pitkähihaisten tarve) lisääntymään pienen lämpöaallon jälkeen. Omalleni tein koossa 80 ja kaverin muksulle koossa 86, koska on omaani hiukan isompi. Hyvin vastasi kaava kokoaan.

Mukaan laitoin vielä kaksi jatkopalaa: toinen kaupan bodyihin sopiva, toinen tähän omatekoiseen. Myös hobittivarpaani pääsi kuvaan. :D
Resori on Inkurista. Pökät Marimekko Outletin löytö, jota ei voinut ohittaa. :) Näitä kuvia on taas tuhat ja yksi, mutta muksu vaan on niin suloinen (omakehu haisee)! Ja minen ehkä kestä, että vauva ei ole enää vauva, vaan ihan justiinsa taapero. Kaverilla on niin mahtavia juttuja!

Kohdistus on meidän omassa kappaleessa hieman huono ja pari SiiriMyyryä on ilman päätä, mutta koska olen pihi, oli kangasta käytettävä säästeliäästi. Nyt sitä jäi vielä sopivasti johonkin lastenvaateompelukseen. 



tiistai 18. elokuuta 2015

Kännypussukka kierrätyskankaista

Poika sai synttärilahjaksi uuden kännykän ja jo pitkään on ollut tarve kännykkäpussukalle: vanhankin kännykän kanssa oli vaikeaa, kun entinen pussukka oli jo miltei roskiskamaa. Nyt uusi kännykkä on suojakuorinensa isompi, eikä siis mitenkään mahtunut vanhaan pussukkaan. Kuten monen pienen näpräämisen kanssa, kesti todella kauan, ennenkuin pääsin alkuun. Toteutus olikin sitten melko nopeaa ja valmista tuli parissa päivässä (ompeluaikaa ehkä yhteensä 2-3h kaikkine keskeytyksineen). Kyllä, olen hidas ja jo pelkän applikoinnin kanssa meni ainakin tunti, on nimittäin koko ompeluhistoriani toinen laatuaan. Ensimmäinen oli ihan vaan tähti, jonka suoralla ompelin kiinni. :D Nyt piti tehdä Minecraftin Creeper. Maailman helpoin aloittelevalle.

Kaikki kankaat ovat kierrätettyä ja vanhoista risoista vaatteista. Päällinen on vanhoista farkuistani - juuri sopivaa ja jämäkkää tällaiseen. Vuori taasen on pojan lempparihousuista, ja ompelin sen sisään vielä vanulevyä - rämäpään kännypussukassa sitä tarvitaan, vaikka suojakuori siinä lisäksi onkin. Kuvassa oma kännykkäni sisällä, pojan puhelin on kuorineen tuhdimpi.

Hoksasin lenksuksi purkaa farkuistani vyölenkin. Hömelönä lähdin ompelemaan sitä vasta kun olin ommellut päällisen pussiksi, kiinnittäminen oli siis vaikeaa ja meni hieman vinkuraan. Ompelukoneen vapaavarsi oli vähän paksumpi kuin kännypussukka, nimittäin.


Ja hei, olen pahoillani laiskasta postaustahdista! Tämäkin on ollut jo tovin tehtynä ja jo melkein valmiiksi kirjoitettunakin. Siis oikeasti, varmaan kuukauden verran.

Olen ollut kohta viikon verran flunssassa (lapset kans vuorotellen sairaina), ja ompelukoneen ääreen istahtaminenkin aiheuttaa hikoilukohtauksen. Lisäksi automme joutui parkkipaikalla kolariin (ei meidän vika), ja nyt jännätään korjataanko vai meneekö lunastukseen. Pari ovea rutussa ja sivuturvatyyny lauennut, kaiketi rungossakin jotain pientä. Henkilövahinkoja ei onneksi tullut eikä lapset olleet kyydissä. Tässä on nyt ollut kaikennäköistä, siis.

Jotain olen sentäs saanut viikon aikana aikaiseksi, postailen tässä joku päivä sen. Koska olin päättänyt, etten ota blogista stressiä, koitan nyt oikeasti olla ottamatta stressiä. Jännä, miten sitä tulee huono omatunto siltikin. :D


keskiviikko 12. elokuuta 2015

Paratiisin puutarha (niin ja se mekko siitä)

Saanko esitellä yhden kangasrakkauteni, Verson Puodin graffitinharmaa Paratiisin puutarha, joustofroteena. Ennen en joustofroteesta materiaalina välittänyt, mutta nyttemmin olen sopeutunut. Joissakin kuoseissa, kuten juurikin tässä paratiisissa, froteen elävä pinta antaa kuviolle lisää ulottuvuutta ja tekee siitä jollakin tapaa eläväisemmän. Tämä Verson frotee vielä kaiken kukkuraksi laskeutuu todella kauniisti ja on erittäin kestävää. Lisäksi sitä on helppo ja mukava ommella.
Kaavana Ruskamekko, josta kädensuut ja pääntien leikkelin reilulla kädellä ja huolittelin framilonin avulla. Framilonhuolittelukin on mukavan helppoa joustofroteen kanssa, ei vedä ryttyyn herkästi, kuten trikoon tai ohuen joustocollegen kanssa.
Tämä on oikein mukava mekko. Ainoa, mitä mietin, on istuvuus. Olen tottunut kireämpiin ja paremmin istuviin mekkoihin. Imetysvaatteita käyttäessäni olen myös tottunut rinnan alla menevään imetysluukun kuminauhaan/framiloniin, mutta tässä sitä ei ole. Kohtalaisen rintavana ihmisenä mekko jää siten "roikkumaan" noista rinnoista, eikä se ehkä vartalotyypille ole sopivin. Vai, mitä mieltä te olette? Framilonia rintojen alle, pieni kavennus rinnan alta/vyötäröltä, helman kavennus? Rehellistä kommenttia, kiitos! Olen nimittäin pyöritellyt tätä mielessäni pitkään. Mekko kun on valmistunut jo pari viikkoa sitten, mutta vasta nyt sain blogattua.




keskiviikko 5. elokuuta 2015

Kultainen Kero

Miehen sisko ihastui tekemääni Mekkotehtaan Vilma-mekkoon ja toivoi itselleen samanlaista. Hän osti sitten Verson puodista tätä ihastuttavaa Keroa (josta en aiemmin välittänyt, mutta heti kangaspaketin avattuani rakastuin!) Tämä on nyt jo toinen mekkonen S:lle, ensimmäisen voit löytää täältä.
 
Tykkään kovasti ommella toisille, siitä tulee hyvä mieli. Toisaalta, onnistumisen paineet ovat aina suuremmat. Tämä oli hieman summan mutikassa tehty ompelus siten, että S kokeili omaa mekkoani ja siten tuumimme koon yhtä numeroa pienemmäksi.  Voi olla, että tämän mekon olkahihnoja lyhennän aavistuksen ja ompelen napakamman framilonin tuohon rinnan alle tulevaan poikkisaumaan, jotta istuu paremmin. 

Kangasta jäi vielä senverran yli, että sain löysän, kertaalleen kaulan ympäri menevän tuubihuivin tehtyä. Enää jäi ihan pieniä tilkkusia jäljelle. :) Ja voi tuuria, kesän ainoat oikeasti kesäiset päivät tulivat vasta tällä viikolla ja toivon mukaan mekolle on vielä käyttöä!

Itse ompeluksen lähetin postissa ja sain sovituskuvat (joiden julkaisuun minulla on lupa) facebookin messengerissä. :D Sovituskuvat ovat rakeisia, koska messenger pakkaa ne pieneksi.