Lahjoja miehille

 Noin vuosi sitten ostin tämän Verson Puodin Hauki-kankaan ihan vaan isääni ja veljeäni ajatellen. Kummatkin ovat kovia kalamiehiä ja meidän Saimaan-mökin vesistä saaliiksi saa hyvällä kalaonnella joko haukia tai kuhaa. Kankaan ihana kalevalainen henki on samalla tyylikäs ja trendikäs. Ihana.

Veljelläni sattui olemaan synttärit isänpäivänä, joten ompelin mieheni H&M-paitaa mukaillen pitkähihaisen paidan hänelle lahjaksi. Mittoja ei ollut, mutta tuli kuulkaa niin passeli, että oikein hämmästelin. Koko lienee L, veli tykkää väljästä.

Isä sitten sai tuubihuivin ja pipon, jossa on joustocollaria vuorina. Niistäkin tuli ihan just passelit! Tuuri oli matkassa.

PS. Pimeiden ja rakeisten kuvien aika on jälleen koittanut. Järkkärin laturia ei ole vieläkään löytynyt. Aurinko pilkahtaa joskus päivällä käväisten, sisällä on kelmeää ja pimeää. Koittakaa kestää huonolaatuisia kuvia!

Pieniä hyvänmielenlahjoja ja ARVONTA!

Pientä mukavaa puuhastelua. Kivaa ja nopeaa. Juuri täydellisiä lahjoja synttärisankareille. :) Instagramissa minua seuraavat ovatkin nämä jo nähneet, mutta laitanpa tänne myös.

Anopille syntymäpäivälahjaksi surautin omasta päästäni tällaisen meikkipussukan Marimekon Ahkeraliisasta (aivan mun rakkauskangas!). Vuorina Eurokankaan jotakin tekokuituista vesiväripallurakangasta. Vetskaria ei ollut sopivan mittaista, niin laitoin tuon pitsivetskan. Hmm. Less is more? Ehkä vähän liikaa mun makuun, mutta uusi omistaja vaikutti tyytyväiseltä. :)

Kuva otettu anoppilassa, kun tuli tuon ompelun kanssa vähän kiire (kuten aina). Ollapa vitivalkoiset puulattiat. Saisin niin ihania kuvia tuota vasten! Ehkä jatkossa tuon pokkana kuvauskamppeet anoppilaan. :D

Tyttären kaverin synttäreille piti jotakin tehdä (kiireellä, kuinkas muutenkaan). Lempiväri oli (kuulemma) kirkkaan oranssi. Hikeä pukkasi, mutta löysin hyllystäni tämän Käpysen poltetun oranssin jerseyn framilonilla rypytettyä pipoa varten ja siihen melkein justiinsa sopivan Marimekon raitapuuvillan kietaisuhuiviksi. Pipon kaavanmuokkaus Mallikelposelta, tosin vapaalla kädellä piirretty noin suurinpiirtein sinnepäin. Tätä kirkkaammaksi en enää pääse!

Ihastuin tähän ryppypipohommaan. Helppoa, nättiä, nopeaa. Miksen aiemmin ole lähtenyt näitä tekemään? En tiedä, miksi picmonkey tekee kollaasia tehdessä kuvista epätarkkoja. Jos jollain on tähän vinkkiä, otan neuvoja vastaan!

JA SITTEN ARVONTAAN! Tänään kuulin ilokseni, että saan blogipassin Kädentaitomessuille Helsingin messukeskukseen (6.-8.11.). Ensimmäinen laatuaan minulle. Ai että kun olen innoissani! Muutoinkin nuo messut houkuttivat, joten tämä oli ihan huippujuttu.

Oman passini lisäksi sain kaksi lippua arvottavaksi. Meidän viikonlopussa on Kädentaitomessujen lisäksi ELMA maaseutumessut, Metsämessut, Lemmikki (la-su) ja OutletExpo. Lippu oikeuttaa näihin kaikkiin. Nyt siis mahdollisuus voittaa liput sinulle ja kaverillesi! Arvon siis yhden voittajan, jolle kumpikin lippu menee.

Osallistut arvontaan kommentoimalla alle ja lisäämällä sähköpostiosoitteesi, ellei se blogiprofiilissasi ole näkyvissä. HUOM! Arvonta on lukijoilleni täällä bloggerissa ja/tai facebookissa / Bloglovinissa / Blogipolussa. Seuraajaksi voi liittyä myös arvonta-aikana. Ilmoitathan kommentissasi, mitä kautta blogiani seuraat.

Arvon voittajat tasan vuorokauden kuluttua, eli to 3.11. klo 23.30 (varsinainen pika-arvonta siis!) ja otan voittajaan yhteyttä samantien. Olettehan siis haukkana sähköpostienne äärellä ;)

MUOKS: Voittaja on arvottu, se on Anne / Elämäni sanoina. Onnea Anne ja kiitos kaikille osallistujille! :) Voin sanoa, että tästä ja/tai ensi kuusta on tulossa mielenkiintoinen, pysykää kuulolla, vaikkei onni olisikaan teitä tällä kertaa potkaissut ;)

As some of my followers on Instagram has noticed, I've been busy with birthday presents. This kind of handicraft is quick, fun and easy to make. And hopefully nice to be given to. :)

The blue make-up bag is for my mother-in-law. Fabric is Marimekko's Ahkeraliisa, one of my alltime favourites. <3 Lining is some man-made fiber from Eurokangas. I didn't have a zipper of a right size, so I used a lacy one. Too much or what do you think? My mother-in-law seemed pleased, though. :)

The orange beanie and stripy tube scarf is for my daughter's friend. She told her favourite colour was bright orange. This is as bright I can go! Thankfully I found some orange jersey on my cupboard (from Käpynen) and stripy cotton tricot from Marimekko. The wrinkle in the beanie is made with framilon. You can find a pattern alteration from Mallikelpoinen.

I also have a lottery for my readers: 2 tickets to a handcraft fare at Messukeskus, Helsinki 6.-8.11.2015. To participate, you need to comment below and leave your e-mail address for contact. You also need to be my reader here or on facebook (and also physically in Finland at the time of the fair ;). 

Lottery starts NOW and ends 3.11. at 23.30pm. I'll contact the winner and post the nickname here and on my facebook page.

Edit: we have a winner, Anne / Elämäni sanoina. Congrats!

Kuvien merkityksestä (niin ja se asustesetti Roosa nauha -huutokauppaan)

Nyt bloggaajat ja nettikirppistelijät huomio! Kuvat. Niiden merkitystä ei voi kyllin korostaa.

Otetaan esimerkki ihan elävästä elämästä. Meillä oli Saumanvaran sydämestä -Roosa nauha huutokauppa (apua, miten tuo lausehirviö kirjoitetaan). Tein sinne tällaisen pipo + tuubihuivi + bodyn jatkopala -setin vauvalle. Kaavat omasta päästä, karkkikangas Pikkupiltiltä, Ulpukka alunperin Iloiselta Kettuliinilta (ostin nettikirppiseltä itse).

No, tässä kuitenkin kuva:

Uhh. Hämäryys, kelmeys ja asettelu oikein ahdistaa.

Olin perinteinen viimetingan sähläri. Tuotteet piti olla kansioihin ladattuna viimeistään klo 22. Tämän pimeässä, kännykällä räpsäistyn kuvan sain ladattua 21.59. Itselleni ei ainakaan tulisi tippaakaan ostohaluja tällaisesta huonosti asetellusta, salamalla valaistusta, epämääräisen näköisestä kuvasta. No, illat ovat pimeitä, joten minkäs teet. Samalla kun tätä murehdin, heräsi idea. Testaanpa, kuinka paljon eroa ihan oikeasti on hyvillä kuvilla ja oikealla asettelulla. Mitä mieltä olette? Kummasta setistä maksaisitte enemmän?

Ihana kuva. Mitä? Hius, nukkaa?

Ja nyt, enennkuin kukaan pääsee minua syyttämään kuvanmuokkauksesta, kerron: en ole säätänyt muuta kuin kirkkautta, hieman rajausta, varjoja/kontrastia. Sellaisia, mitä millä vaan kännykällä tai tietokoneella voi helposti tehdä. Ei mitään suuria muutoksia. Erot alkuperäisiin olivat kovin pieniä. Nämä uudetkin kuvat otin nopealla aikataululla, joten nojatuolin reunaa jäänyt moneen näkyviin jne.

Siis. Kolme tärkeintä sääntöä: valo, valo ja valo! Kun on tarpeeksi valoa, kamerallakaan ei ole niin väliä. Nämä uudemmatkin kuvat on otettu samaisella kännykällä. Heti perään melkein tulee asettelu: Lastenvaate liian isossa aikuisten henkarissa, ryppyinen paita tai kuvaan vain viskastu mekko ei juuri herätä ihastusta tai ostohaluja. Itse olen visualisti ja pidän kauniista, valoisista kuvista. Etenkin, jos esitellään tuotteita, on kovin tärkeää, että niiden hyvät ominaisuudet pääsevät esiin oikealla tavalla. En tiedä, voiko blogissa esiteltyjä vaatteitani sanoa tuotteiksi, kun kotikäyttöön ovat. Ehkä?

Alkuun en silittänyt vaatteita laisinkaan ennen kuvaamista. Nykyään useammin, varsinkin, jos resorikantti on jättänyt kauluksen vähän ruttuun tai kaksoisneulaommel tekee helmaa aaltoilevaksi, höyrytän ja silitän helman nätiksi. Pieniä, simppeleitä keinoja saada siitä kivasta tuotoksesta entistäkin nätimpi. Uskon että esimerkiksi nettikirppiksellä myytäville tuotteille saa helpommin ostajia tai sitten juuri blogiin lisää kävijöitä/lukijoita. Kuka ei isoista, kauniista kuvista pitäisi? 

Moni ajattelee ehkä, että käsityögenreen ei sovi kuvilla herkuttelu. Minun mielestäni juuri sopii. Tämä on käsityötä, kovalla vaivalla tehtyä tuotosta, joka yleensä on kaunis. En halua sen kauneuden joutuvan hukkaan huonosti valaistuihin, epätarkkoihin, rumiin kuviin, vaan tuoda ne parhaat puolet esiin. Ne mistä olen ylpeä ja sanon että jes, mä osasin! :) Ja koska olemme niin hitsin tarkkoja monesti omista töistämme, haluamme että ne ovat kauniita. Samaa kauneutta edustaa ne edustavat kuvat.

PS. Saumanvaran sydämestä on kerännyt yli 16000€ potin Roosa nauhalle! Aivan uskomatonta! Lahjoituksia otetaan vastaan marraskuun loppuun, suoraan lahjoitussivulle pääset tästä.

And in English:

My sewing group arranged an auction for Pink Ribbon. I sewed this tube scarf, beanie and a bodysuit extender set for a baby. I was almost late to download the image to the auction page (as usual), and managed only to get a dark and ugly pic in the dark with my cell. The picture is the first one on top.

I was a bit annoyed to myself so I wanted to do a test: I took some nice, lightful pictures and compared them to the original. It's almost like looking at another product. So if you are selling on a fb flee market or you have a blog: REMEMBER THE VALUE OF GOOD PICTURES. The most important thing in this is light. If it's dark, wait for the next day to catch the sunny hours. These pictures are all taken with my Samsung Galaxy S5 Neo so you can cope with a phone. If you have the light. 

Nice setting is another thing: iron your clothes and put them nicely. No kids' clothes in adults' hanger. No dresses just tossed on a carpet, all wrinkely. Good photos lift the value of your products up and makes your blog more enjoyable to watch and read.

Kännypussukka kierrätyskankaista

Poika sai synttärilahjaksi uuden kännykän ja jo pitkään on ollut tarve kännykkäpussukalle: vanhankin kännykän kanssa oli vaikeaa, kun entinen pussukka oli jo miltei roskiskamaa. Nyt uusi kännykkä on suojakuorinensa isompi, eikä siis mitenkään mahtunut vanhaan pussukkaan. Kuten monen pienen näpräämisen kanssa, kesti todella kauan, ennenkuin pääsin alkuun. Toteutus olikin sitten melko nopeaa ja valmista tuli parissa päivässä (ompeluaikaa ehkä yhteensä 2-3h kaikkine keskeytyksineen). Kyllä, olen hidas ja jo pelkän applikoinnin kanssa meni ainakin tunti, on nimittäin koko ompeluhistoriani toinen laatuaan. Ensimmäinen oli ihan vaan tähti, jonka suoralla ompelin kiinni. :D Nyt piti tehdä Minecraftin Creeper. Maailman helpoin aloittelevalle.

Kaikki kankaat ovat kierrätettyä ja vanhoista risoista vaatteista. Päällinen on vanhoista farkuistani - juuri sopivaa ja jämäkkää tällaiseen. Vuori taasen on pojan lempparihousuista, ja ompelin sen sisään vielä vanulevyä - rämäpään kännypussukassa sitä tarvitaan, vaikka suojakuori siinä lisäksi onkin. Kuvassa oma kännykkäni sisällä, pojan puhelin on kuorineen tuhdimpi.

Hoksasin lenksuksi purkaa farkuistani vyölenkin. Hömelönä lähdin ompelemaan sitä vasta kun olin ommellut päällisen pussiksi, kiinnittäminen oli siis vaikeaa ja meni hieman vinkuraan. Ompelukoneen vapaavarsi oli vähän paksumpi kuin kännypussukka, nimittäin.

Ja hei, olen pahoillani laiskasta postaustahdista! Tämäkin on ollut jo tovin tehtynä ja jo melkein valmiiksi kirjoitettunakin. Siis oikeasti, varmaan kuukauden verran.

Olen ollut kohta viikon verran flunssassa (lapset kans vuorotellen sairaina), ja ompelukoneen ääreen istahtaminenkin aiheuttaa hikoilukohtauksen. Lisäksi automme joutui parkkipaikalla kolariin (ei meidän vika), ja nyt jännätään korjataanko vai meneekö lunastukseen. Pari ovea rutussa ja sivuturvatyyny lauennut, kaiketi rungossakin jotain pientä. Henkilövahinkoja ei onneksi tullut eikä lapset olleet kyydissä. Tässä on nyt ollut kaikennäköistä, siis.

Jotain olen sentäs saanut viikon aikana aikaiseksi, postailen tässä joku päivä sen. Koska olin päättänyt, etten ota blogista stressiä, koitan nyt oikeasti olla ottamatta stressiä. Jännä, miten sitä tulee huono omatunto siltikin. :D

Pientä keväistä ompelua

Olen muutamaan otteeseen kokeillut tehdä lapsille Noshin lippapipokaavasta pipoja. Joku on mennyt aina pieleen, ja lakeista on tullut ihan hävettävän rumia viritelmiä. Harjoittelu tekee mestarin, tai ainakin siedettävämpää jälkeä, ja vihdoin sain valmistettua käyttökelpoisen lippapipon. Luulen että osansa tekee pipojen väljä koko: lippa lurpattaa hassusti, jos myssy on muutoin liian iso. Kokeilenpa siis tehdä isosisaruksillekin koon pienemmät. Ulkoiluuvassa näkyvä tuubihuivi on alunperin keskimmäiselle tehty, mutta koska hän ei sitä käytä, otin vauvan kaulanlämmittimeksi ja kas - ihan passeli on. Kangas Eurokankaasta. 

Laitanpa tähän vielä kuvan äidistäni, jolle tein äitienpäivälahjaksi Verson puodin Paratiisin puutarha-jc:stä kietaisuhuivin. Äiti näki kankaan hyllyssäni jokin aika sitten ja rakastui siihen. Huivin saa kaksinkerroin kaulan ympäri, jolloin lämmittää enempi. Pitkänä toimii asusteena. 

Kuva äitini lähettämä kännykkäkuva.