Tulppaanihame (se ensimmäinen)

Eikö olekin ehkä edistystä, kun kuukauden tauon sijaan edelliseen postaukseen on vain 3 viikkoa? ;)

Rauhallinen postaustahti saattaa pysyä jatkossakin - tosin nyt olen jo ommellut muutaman vaatteen varastoon, ehkä saan otettua kuvatkin julkaisua varten. :)

 Tämä tosiaan on ensimmäinen tulppaanihameeni, ennen tulppaanimekkoa tehty. Kaavana vanha leikelty hameeni, muokkailtu hieman. Vaikka tämä on ihan kelpo vaate, huomaa kyllä, että on ensimmäinen. Laskokset ovat liian pienet ja väärään suuntaan: kuviollisessa kankaassa ei oikein pääse esille. Hameessa itsessään aavistuksen liian vähän väljyyttä ja vyötärökaitalekin alkaa ehkä hieman liian matalalta ja tulee tosi korkealle. Helmakaitale taas jää vähän lerpattamaan heti käytössä, vaikka alkuun olisikin napakka (tätä on jo yksi päivä käytetty näitä kuvia ottaessa). 

Ihanaa kun kesä on tekemässä tuloaan. Kesävaatteita ja muuta mukavaa luvassa. <3 Huomenna alkaa pienimuotoinen hyvänmielen kampanja useamman blogin kesken, joten pysy kuulolla ja seuraa somea!

Ihana Ruusutarha-kangas Pehemiältä. <3

Tulppaanimekko

Ohoi! Täällä ollaan! Ihan käsittämätöntä, että edellisestä postauksesta on jo kaksi päivää vajaa kuukausi. Työelämä tosiaan iski takavasemmalta suoraan ompelusuoneen. Sen ajan, minkä olen kotona, ensimmäisenä ei (ihme kyllä?) ole mielessä ompelukset tai kankaat, vaan ketarat ojollaan makaaminen (minkä kotitöiltä ja lastenhoidolta ehdin). Tosin helpottamisen merkkejä on näkyvissä, pää ei ole enää ihan täysin tukossa kaikesta uudesta tiedosta, työasiat ei pyöri mielessä 24/7. Johan tässä vasta 1,5kk ollaan oltu töissä. :D

Sitten kun sain ommeltua, en saanut kuvattua. Ja sitten kun aloin kuvaamaan, huomasin järkkärin akun olevan loppu. Ja laturi hukassa. Ei se mitään. Kännyräpsyjä silvuplee. Samalla voimme käydä läpi syitä, miksi omalla etupihalla ei kannata kuvata (mutta oli pakko, koska ei jalustaa nyt sitten, koska ei järkkäriäkään). Kauniita alaviistosta otettuja kuvia. Jos naama ei ole edukseen, niin ainakin mekko näkyy, mikä on pääasia. ;)

Huomatkaatte, kuinka hienosti ja tyylikkässti olen peitellyt meidän pallogrillin ja naapureiden polkupyörät (sarkasmia, jos jäi epäselväksi).

Tämä on sellainen mekko, josta hameversio on ollut suunnitteilla pitkään. Hameversion tein ensin, mutta jäi sitten kuitenkin kuvaamatta. Yritän kunnostautua ja räpsytellä teille kuvia. Kaava on yhden ikivanhan, kulahtaneen ja lurpahtaneen ostohameen jäämistöä - leikkelin siis paloiksi ja tein haluamani muutokset. Yläosa on sitten ihan summassa saksittu, ostotoppia vähän apuna käyttäen. Laskoksista tykkään, taskuista tykkään. On muuten tässä mekossa ja siinä edellisessä hameessa ensimmäiset laskokset, jotka olen koskaan ommellut. Ei se ollutkaan vaikeaa, vaikka luulin!

Ja se kuulkaa istuu. Niinkuin ISTUU. Ei selkäryppyjä, ei kainaloläskejä. Jess.

Tein muuten ihan tavallisten laskosten lisäksi elämäni ensimmäiset muotolaskokset tuonne kankun päälle. Ihan summassa surautin ja kappas, meni heti toisella yrittämällä juuri nappiin. Muuten olisi jäänyt vähäsen pussittamaan sauman alta kurjasti. Ja huomatkaa, ei selkärypyn ryppyä! Olen niin iloinen! Ihan totta, sellainen oikea luomisen ja onnistumisen riemu on nyt kyllä. :)

Ja huomatkaa hieno potkumopo. Eikö se ole niin, että mitä et pysty piilottamaan, korosta? No, siinä se nyt sitten on.

Meleerattu harmaa Paratiisin puutarha -joustocollege Verson puodilta. 

Lämpöistä kevättä kaikille! Perjantaina suuntaan kässämessuille Helsinkiin, sieltä postailen sitten taas! :)

Tasaraitaiset, käsintehdyt joululahjat

Scroll down for English

Ette nyt pääse joululahjapostauksista millään eroon. Vielä on tämän jälkeen yksi tai kaksi tulossa. En nimittäin pysty/jaksa/kykene valtavaa megapostausta kirjoittaa (enkä lukeakaan). Säästän teitä ja itseäni ;)

Aloitan lakanoista. (Juu, ette sitten millään pääse niistäkään eroon. Paitsi nyt. Viimeinen lakanatulva. Lupaan!!) Nyt voin paljastaa salaisuuden: tein niitä nimittäin 16 kappaletta. Siis pussilakana-tyynyliinasettiä. Raidat vaan vilisee silmissä (tasaraidoilta sensijaan ette saa rauhaa, sen lupaan).

Pahoittelen nuhjuista lakanakollaasia. Kuten aina joulun aikaan, piti olla vikkelä kuvien kanssa, eikä valon odotteluun ollut aikaa. Sentään yhden siedettävän pinokuvan sain napsastua.

Jos lakanaohje kiinnostaa, sen uudesta alasivustani, DIY-ohjeista. Valmiina ompeluksena lakana on esitelty tarkemmin täällä.

Ompeluryhmissä yksi ehdoton lahjahitti tänä vuonna on ollut kousteussyöppö. Nuo auton tuulilasin alle tai treenikassiin heitettävät, silicaraekissanhiekalla täytetyt pussukat. Omani tein YLLÄTYS YLLÄTYS tasaraidasta. Jätin täyttöaukon ja ompelin kokonaan sivun suoralla umpeen, käänsin "luukun" pussin päälle ja liimasin tekstiililiimalla kulmistaan kiinni. Heti näin että nämähän todella ovat syöppöjä, ja piirtelin kangastusseilla erinäköisiä ukkeleita. :)

Nämähän kuivatetaan 120C uunissa parin tunnin ajan, saunassa, patterin päällä tai ihan vaan kuivassa sisäilmassa sitten kun vaikuttaa siltä, etteivät enää oikein toimi. Sitä en tiedä, kuinka monta kertaa silicarae kestää kuivatuksen ja uudelleenkastumisen. Ihan hupaisia veikkosia, eikö? 

 -----

You just can't get rid of my beddings... Nor these Marimekko stripes :D I promise this is the last post about the freakin' beddings but the stripes keep on coming.. At least in one more post.

Just like many other blogger, I too want to show you what I've made for Christmas. This time I managed to sew 16 sets of beddings. Phew. Sorry for the bad images, you know how it is trying to make everything on time. There was no time to wait for the bright hours of the day! (In Finland this is the darkest time of the year.. Here in South sun was up for 5-6 hours a day.)

In my sewing groups, a huge Christmas hit has been "moisture eaters".. Or how could I say it in English. You just put silica gel (aka white cat litter) inside a pouch and close it. When it doesn't work as well anymore, you can put it in an oven 120C for 2hrs or in a sauna. It removes the moisture from car's windshield so it's easier to just start driving, without having to wait for the blowers to dry it.

Cute little fellas, right? :D

Ei vain joulumekko

Scroll down for English.

Mulla on pakkomielle mekkoihin. Harmi sinänsä, että esikoinen ei niitä juuri pidä, noin niinkuin arkena. Koska joulu on tulossa, pitää äidin tietenkin päästä tekemään joulumekko!

Noshin Vilske-trikoo on 100% puuvillaa. Kun se tuli loppusyksystä myyntiin, alkuun karsastin sen epämääräistä kuviointia ja elastaanittomuutta. Mutta sitten sain täydellisen vision: leveäolkaiminen laatikkomainen mekko, jossa keskellä rypytys. Sopivaa kaavaa ei löytynyt, joten lähdin kaavoittamaan itse. Siis kyllä, minä piirsin kaavat! Ihan siis piirsin, alusta asti. Vähän otin jostain tytön vaatteista mittasuhteita.

Mekko on kahdesta palasta ommeltu: helman rypytin rypytyslangalla ja sitten vielä ylä- ja alaosan väliseen saumaan kuminauhan. Aloin rypytyksen framilonilla, mutta tämä on senverran jämäkkää ja paksuhkoa (paksuudeltaan verrattavissa ehkä semiohueen joustocollariin), että kuminauha tuntui toimivan paremmin. Pääntien toteutin jälleen alavaralla, tällä kertaa ensimmäisellä yrityksellä nappiin! Pääntien saumassa on framilonia lörpähtämisen estämiseksi. Ompelin ihan vaan suoralla alavaran kiinni, kuten myös kädentiet ja helmakäänteen. Tämä ei nimittäin ole kovin joustavaa, joten pysynee hyvin. Aina voi jälkeenpäin tehdä kaksoisneulalla uudestaan, jos ratkeaa. (Mielestäni kaksoisneulaommel ei edes ole kovin pitävä, meillä pojilla räksähtelee vaatteesta jos toisestakin kaksoisneulatikkaukset.. Ollapa peitetikkikone!! <3 <3 ) Puuvilla oli ihanaa ommeltavaa. Ei yhtään venyvää, eikä vanuvaa, mutta silti joustaa hieman.

Siis oikeasti. Tämä on harvinaista. Kerrankin visio ja toteutus kohtasivat täydellisesti. Hihojen kaavoituksessa meinasi sormi mennä keskelle suuta, mutta niistä tuli juuri sellaiset kuin pitikin. :)

Sitten vielä se kriittinen hetki: kelpaako tytölle. Nimittäin ensin, kun näki pelkän kankaan, irvisti ja katsoi mua kummeksuen. Mutta valmiista mekosta tykkää todella paljon. Sanoikin, ettei ole enää ihan pikkutyttöjen mekko, vaan muodikas. Värimaailma ja kuvio sopii hyvin isommallekin tytölle. Lisäksi tämä on toisaalta tarpeeksi jouluinen mekko, muttei ihan pelkästään. Itse näen kuviossa pipareita ja glögiä (joku mustetahratesti tässä kuviossa ehkä on taka-ajatuksena - mitä sinä näet? :D ), muttei kuitenkaan liian selvästi, jotta menee ympäri vuoden.

PS. Facebook-sivuillani on arvonta käynnissä!

PPS. Käpysen kangaspaketin voitti Hanna Fagerholm. Vastaathan sähköpostiini! :)

-----

I love dresses, and making them is so much fun. The only thing is that my daughter isn't so keen on them. So, as christmas is coming, I needed to make her a new dress for it.

This Vilske tricot is from Nosh. I didn't like it at first, but when I had a vision of a rectangle-like dress with a elastic ribbon on it's waist and broad armholes, i just had to buy it. I couldn't find a perfect pattern so I made one. I mean, I made a pattern! I even drew it on a paper! The most unusual thing is: for once, I have managed to make my vision true. It was really supposed to be just like this. <3

The dress is made of two pieces: first I ruffled the hem and then added some elastic ribbon to the seam between top and hem pieces. There is some framilon ribbon in the seam of the facing. Hems are stiched with a simple straight stitch: the fabric isn't that stretchy, so I think they will endure. And if not, I'll stitch them again with a double needle.

It fits as a christmas dress, but not entirely. I can see some gingerbreads and glogg in the pattern, though I'm not sure if it's what they're meant to be. Another reason, why it's not just for christmas. :) What do you think? 

Muoti muistoissani: 90-luvun lapsuusmuistoja

Weekend Chic -blogissa on  Muoti muistoissani -käsityöhaaste. Ideana on muistella aikaa taaksepäin, ja muistoihin nojaten ommella jotakin.

80-luvulla olin liian pieni muistaakseni mitään ja 2000-luku on liian lähellä. Siispä 90-luvun muotia etsimään. Ongelma: Yli-isot bänditeepaidat, napapaidat ja pyöräilyshortsit eivät herätä ompeluinnostusta. Niinikään vyölaukut, kumilenksulliset trikoopöksyt (mitkälie legginsityyppiset) tai farkkuliivit ei innosta.

Pähkäilin ja pähkäilin ihan rehellisesti melkein koko heinäkuun tätä haastetta. Lähdin jo melkein jalostamaan vyölaukkuideaa, kunnes muistin hapsupaidat. Kai te muistatte? Jokaisella 90-luvun tytöllä on ollut hapsupaita, melkein varmasti. Jos ei ollut, niin oli kateudesta vihreä.

Parhaat hapsupaidat oli tietty tuotu ulkomailta, yleensä varmaan Kanarialta tai Kyprokselta. Omassani taisi olla delfiini. Ja ne värikkäät helmet niissä hapsuissa. <3

Ja vielä bonus: hapsut on kuulemma nyt muotia! (Sori, en tiennyt, olen ollut viimeisen vuoden vauvakuplassa.)

Ja jotenkin tämä erään kankaan kylkiäisinä saatu Andrea Laurenin Inky Feathers -trikoo toi mieleen Aino-kirjat. En tiedä, mikä siinä on. Sulat ja kolmiot on jotenkin Maikki Harjannemaisia. Muistatteko Aino tahtoo mukaan -kirjan, missä Aino leikki äidin kankailla? Vai oliko se Ainon äiti on vihainen? (Yritin googeloida, mutta Google ei kertonut, ehkä joku teistä osaa valistaa ja vaikka napsaista kuvankin!.) Muistan, miten ihanilta ne kankaat siinä näyttivät. Ne tulivat mieleen. Kolmioissa on jotain ysäriä. En tiedä, onko oikeasti, mutta tämä kangas henkäilee 90-luvun henkeä minulle.

Kaava oma.

Etukappaleesen lisäsin hapsuja myös. Se vaikutti kivalta idealta. Oikea inkkaripaita (no se mielleyhtymä sulkakankaasta nyt ainakin on vissi ja varma :) ). Pääntien rimpsuja en lähtenyt nykimään, jotta tulisivat helmasoirojen tyylisiksi. Ne ovat kivat käpertyessään ja lepattaessaan. Ihan kuin Pocahontasilla! (Ah, muistan kun kävin katsomassa sen elokuvissa! Ja yhteenlaskien katsoin sen elokuvan varmaan vähintään 100 kertaa. Ja ne muut Disney-piirretyt!! Ei ole lastenelokuvat enää entisenlaisia. Voin valehtelematta sanoa, että yhdessä vaiheessa muistin niin Pocahontasin, Leijonakuninkaan, Tuhkimon ja Keisarin uusien kuvioidenkin sanat vähintään 50-prosenttisesti ulkoa. Sniff.)

Takaisin raiteille:

Kaveriksi viimeistelin jo pitkään puolivalmiina olleet farkkulegginsit. Kaava on vanha tuttu ja hyvä, hoikalle varrelle tehty Ropina (OB 6/12). Lisäsin taskun housumaisemman lookin aikaansaamiseksi. Farkkucollari Eurokankaasta.

 Ilmassa oli havaittavissa pientä hepulinpoikasta, toinen nauraa vedet silmissä. Isommat lapset tulivat juuri reissusta isovanhempien kanssa, nimittäin. Pyysin seisomaan suorassa, tyttö nielaisi seipään. :D

Pääntien ja kädenteiden huolittelu framilonilla. Käytin mustaa lankaa, rouheutta sillä hain.

Hopsan!!
Muistakaa myös esitellä lempparikäsitöitänne, sillä olen haastanut teidät!

(Kollaasikuvien linkit: 1, 2, 3, 4, 5.)

Ufosta käyttövaatteeksi

Tämä mekkonen pyöri pitkään ufo-kasassa. Harjoittelin taannoin perhosmekkoa varten frillojen tekemistä, ja jotenkin siitä tuli vähän kummallinen. Helma liian pitkä ja veti painollaan miehustan ja vyötärön välistä saumaa alaspäin liikaa. Mutta näinpä päätin tarttua tuumasta toimeen. Tällä kertaa pelastukseksi riitti pätkäisy helmasta, mikä kevensi mekkoa sen verran, että helman saumakin tulee fiksuun kohtaan. Frillan toteutus ei ole kauneimmasta päästä, mutta kuka sitä remutessa katselee ;) 

Kaava oma, hieman käytin tytön olemassaolevaa H&M:n perhosfrillamekkoa apuna leikkelyyn. Mustahan on tullut eri hurja, kun leikon ihania kankaita tuosta noin vaan. En olisi vielä jokin aika sitten uskonut! Helmaan kokeilin ekaa kertaa rullapäärmettä. Simppeli ja kevyt vaihtoehto, tulen toistekin käyttämään. Helma pitäisi silittää suoraksi, vai onko teillä hyviä vinkkejä helman rullautumisen estämiseksi? 

Ihana Aurinkopeura-kangas Pehemiältä, resori muistaakseni ehkä Käpyseltä. Tämä oli niitä ensimmäisiä kokeilujani uudella  kantinkääntäjälläni. On se vaan eri vempele. <3

 Kuten kuvista saattaa huomata, meidän kesäloma on alkanut riehakkaasti (älkää välittäkö tuosta puunhalauskuvasta, se oli hetken huumaa). Jospa juhannuksen jälkeen saisi mökkeiltyä hieman, tarkkaan ei olla vielä mitään sovittu. Jos vaan maltan pysyä keikkatöistäni poissa sen tovin. ;) Koukuttavaa puuhaa, tuo kätilöiminen!

Miten teidän kesänne on alkanut? Onko selvät kesälomasuunnitelmat vai menettekö, minne tuuli kuljettaa?

Samistelumekkonen

Tein aiemmin itselleni Verson Puodin Pulmusta tunikan. Koska en ole koskaan päässyt tytön kanssa samistelemaan, teki ihan hirmuisesti mieli tehdä hänelle oma kesämekkonen samasta kankaasta.

Blogger ei nyt tee kuvien asettelun kanssa yhteistyötä, joten läiskäisen ne tähän sikin sokin. Tekstiä vähempi, tässä kolmen lapsen kaitsemisen ohella kun bloggailen. ;)

  

Kaava omasta päästä keksitty ja saksittu vaan menemään. Pään- ja kädentiet huolittelin framilonin avulla. Tykkään tehdä leveän helmakäänteen, jotta helman nurja puoli ei käänny touhutessa esiin. 

Kesätunika

Olen pitkään hillonnut Verson puodista ostamaani Pulmua. Ajatuksena on jo tovin ollut tehdä siitä jonkinsorttinen kesätoppi/tunika. Kaava oma, saksin vain menemään. Painijaselän mallia otin lempitopistani.

Kokeilin selkään Tehtaamosta aikoinaan löytämääni selkärypyn poisto-ohjetta. Tosin tein sen ihan muistista ja lähinnä saksin vain menemään. Kaavoja kun tässä ei muutenkaan käytetty. Tälle notkoselälle voisi olla isompikin poisto-operaatio kohdillaan, vielä jää vähän ryppyä.

Pätkäisin yläosan ja alaosan omiksi osikseen, mikä myös paransi osaltaan istuvuutta. Kuvioihin se aiheutti kohdistusongelmaa. 

Kanttaukset tein kantinkääntäjän avulla samasta kankaasta. Koska tämä jc on jämäkkää, se toimi ihan hyvin. Ohuella trikoolla en ole onnistunut tekemään kantinkääntäjällä siistiä jälkeä kanttaukseen.

'

Pahoittelen vähän höhliä kuvia. Lapsen pestasin ottamaan tuon selkäkuvan (helma näemmä kääntynyt takaa pystyyn, höh). Muut olivat lapsen ottamina niin tärähtäneitä, että joudutte tyytymään nyt peilikuviin.

Tyttärelle on tulossa ihan samistelumekko, se on vielä toteutusasteella. Jatkoa siis seuraa!