perjantai 30. lokakuuta 2015

Housuja housuja, housujahousujahousuja.



Viime postauksessa kokeilin paitojen lomassa myös Noshin baggy-housujen kaavaa (SK 5-6/2015). Ihastuin pöksyihin, ja niin ihastui myös tyttäreni. Halusi samanlaiset lökäpökät kuin pikkuisimmalla. Onneksi kaava on aina kokoon 128cm asti ja vaikkakin isot lapset käyttävät jo kokoa 134, Noshilla on kuitenkin tunnetusti reilut koot ja 128cm on jopa reilut.  Varsinkin lasten vaatteissa pitkää käyttöikää on ajateltu kaavoituksessa, mutta lisäsin vielä varmuuden vuoksi aavistuksen lisää pituuksiin sekä hieman väljyyttäkin, sillä tähän kyttämäni joustocollege on paksua ja nurjalta puoleltaan erittäin pörröistä laatua.

Siinä siis olisi pöksyjä koko katraalle. Paksu, pörröinen ja pehmoinen joustocollege on tilattu Koot.fi:stä. Ensimmäistä kertaa pökiä jalkaan vetäessään, huokaisi kumpikin junnu: "oiiih, niin ihanan pehmoiset!". Ja voin sanoa, on myös lämpöiset. Ihan loistavat näin vähän vilpoisiin säihin, kun "isot" lapset ei kehtaa laittaa pitkiä kalsareita tai ulkkareita kouluun.

Lisäksi pikasurautin pikkuiselle taskuttomat versiot Noshin luomuvelourista, joka on tilkkulaatikossa ollut noin vuoden verran odottelemassa sopivaa käyttöä. Raitaresorit kaikki Noshilta. Sopii muuten ihan nappiin tämän Karelia-paidan kanssa nämä vaaleansiniraitaiset pökät. :)

Sellainen housutehdas meillä tällä viikolla. Seuraavaksi ajattelin kehitellä teille urheilullisen haasteen. Paikoillanne, vaalmiina? ;)

...Jaaa HAPPY HALOWEEN!! (Lasten omat maskeeraukset, äiti leikki lasten kanssa picmonkey.com:lla. ;) )


And English: (By the way, what do you think about my English posts? Please, leave a comment. I know you're there, my Google Analytics has told me :D )

I tested some Nosh-patterns in my latest sewing post. I fell in love with the baggy pants and so did my daughter. The sizes go up to 128cm and even though my older kids wear size 134cm, it doesn't matter because the sizing with Nosh clothes is quite large. They are also made to last long with a growing child (in this case, it means long ribbings and baggy look which gives some space to grow). I only added little length and seam allowances, mainly because the stretch college I used (from Koot.fi) is very thick and furry. The kids just love the fabric: "Oooh! They're sooo soft!" they said while trying them on. And warm, too. Just perfect for the cooling weathers for kids who think they are "too big" to wear stockings or extra leggins under their regular pants. I rather make them warmer pants than fight with them every morning.

I also made an extra pair without the front pocket to the little one. I used a piece of spare velour from some old projects. That fabric's from Nosh organics, like all the stripy ribbings, too. All organic.

HAPPY HALLOWEEN TO YA'LL!! (Kids made their make-up by themselves. We played with picmonkey.com together ;) )

Next time I'll be challenging you with some more sporty stuff. Ready, set...? :D

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Blogin osoite muuttunut!

Hoi ystäväiset ja rakkaat lukijat!
Blogini osoite muuttuu otsikon kanssa yhtenäiseksi, ja on jatkossa http://katilonkasista.blogspot.fi.

Osoitteenvaihdon kanssa ei pitäisi tulla ongelmia. Tämä on kuitenkin tiedoksi varmuuden vuoksi, jos putoattein lukijalistalta tai ette saa enää päivityksiäni Bloggerin/Onni blogien/Bloglovinin/Blogipolun kautta. Bloglovinin nappulakin on muutettu, entisen bloglovin-sivun kautta sitä ei pysty enää seuraamaan.

Kiitos kärsivällisyydestä. <3

Sillä kun katson sinuun, näen valon.
Olet tuli, joka tanssii halkojen päällä
ja kipinä, joka kohoaa yön pimeään.
Kun sinä olet kanssani, on hyvä ja lämmin,
eikä kylmyys kosketa meitä.

- äiti / Johanna




Dear readers! I changed my url address to http://katilonkasista.blogspot.com. Everything should go smoothly butut just in case, please don't be upset, if your feed starts bugging. I have updated my Bloglovin' widget too.

Thank you for your patience. <3

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/14518473/?claim=hvc35vystnp">Follow my blog with Bloglovin</a>

lauantai 24. lokakuuta 2015

Nosh-kaavat testissä

(Scroll down for English version.)

Havahduin tuossa juuri siihen, ettei meidän pikkuisemmalla pojalla ole enää juurikaan sopivia perusvaatteita. Samoja muutamaa bodya ja jumpsuitia pyöritetään koneessa uudestaan ja uudestaan, samoin muutamia lempparihousuja. Ei ole suutarin lapsella kenkiä, ei (vaikka ompelijatar en ammatiltani olekaan).

Ostin kesällä Suuren Käsityölehden ihan vain noita Nosh-kaavoja varten. Nyt vihdoin pääsin testaamaan. Mikä ihme siinäkin on, että kaikkea pitää hamstrata mullejustnytheti, mutta sitten kuitenkin ne jäävät pyörimään ja odottamaan vuoroaan pitkiksi ajoiksi. Vuoroaan on joutunut myös odottamaan ihan vaan pari kangasta (köhkrröh). Ensinnäkin, Verson puodin iki-ihanat Onnit, joista pienen palasen sain hamstrattua itselleni Kangashamstereista joskus viime keväänä. Viime keväänä on ostettu myös vasemmassa alakulmassa näkyvä Käpysen Karelia-trikoo. Verson puodin Virta on kesällä kerätty hillottavaksi, Roiske (Käpyseltä) on sentään uutta varastoa ja legginseistäni ylijäämää.
Tästä hurmaavasta kuvasta pääsemmekin lapsen kanssa kuvaamisen hankaluuksiin, osaan 1: Photobomb! Vaikka miten yrittäisin, aina muksu juoksee kuvattavien vaatteiden päältä, vetäisee hihasta tai kuten nyt, tuuppaa jonkun osan itsestään kuvaan. Tällä kertaa pikku tehotuho oli saanut kaivettua pankkikorttini kännykän suojakuorestani. Ja kännykkäähän pidän kädessäni. Melkoinen David Copperfield, poikani siis.

Ja mitä tulee osaan nro 2: no, näette tästä. Oikeasti. Ehkä 500 kuvaa, joista vain muutama ei-tärähtänyt tai sellainen, missä näkyy muutakin kuin lapsen selkä kaukaa. Kaveri nimittäin sai hyvän idean: juostaan äitiä aina karkuun. Kun äiti kirmasi eteen, hirveä itkuraivari. Kyllä, olemme löytäneet oman tahdon. Ja se on vahva, tahto siis. Ja jos äiti sanoo jotain, sitä ei voi totella, koska eihän se ole kivaa, se.
Mistä pääsemmekin jatkamaan osaan 3: katsokaa nyt tätä vauhtiveikkoa. Kännykkä oli vahingossa videokuvauksella. Jaa, ehkä jatkossa en ota valokuvia vaan näppärästi videoin tuon pomppivan, juoksevan, iloisesti leikkivän lapsen? Tämä kirmaaminen ja puuhastelu on vallan ihanaa ja oikein, mutta hyviä kuvia siinä ei saa.

video


Mutta. Kyllä jokunen kohtalaisestikin onnistui. Meillä ei ole (varsinkaan tällaisena pilvisenä syyspäivänä) juurikaan valoa sisällä, joten ainoa jokseenkin valoisa paikka on meidän makkari (kuten videosta ja ensimmäisestä kuvasta huomaa). Onneksi ulkona oli leuto ja lämmin sää, käytiin räpsäisemässä muutama kuva, pikaisesti toki, ettei tule vilustusta. Onnistumisen avain oli ihmettelyssä: ensimmäisessä kuvassa ihmetellään kaivon kantta, toisessa portaita, kolmannessa kiviä ja kantoja ja ihmeellistä maastoa.

Huijaaminen, maissinaksuilla lahjominen, leikiksi pistäminen, hassujen ilmeiden ja äänien päästely. Niistä on meidän kuvaukset tehty.

Mitä tulee siis tähän Noshin paitakaavaan ja baggy-housuihin (SK 5-6/2015): jees, tulen käyttämään jatkossakin. Tiedän, että Noshin koot ovat reiluja ja vaatteiden käyttöikää pyritään pitää pitkänä. Ja kuten kuvista huomaa, paita on todella pitkänmallinen. Pisimpänä menisi melkein mekkona meidän poitsulle (virta-kuvassa paidan helma on taitettu sisäänpäin). Näissä kuvissa jokainen hiha on lisäksi kääritty.  Tein koossa 80, ja muissa vaatteissa se normaalisti onkin ihan passeli, mutta näissä on reilusti vielä kasvunvaraa. Helmaa ja hihaa ainakin voin seuraaviin setteihin lyhentää.  Baggy-housut on iiihanat! Rennon letkeät, suloiset. Näitä tulee vielä lisää. Tämän alkutestauksen housumalliin tein omista ylijäämistä, harjatusta collegesta, jonka olen ostanut joskus Kangasunelmasta. Raitaresori Noshilta.

Ja jotta kuvasaaste ei loppuisi vielä(kään), vielä yksi kollaasikuva.

Just realized my son doesn't have many every day clothes. I mean, he has jumpsuits, and all these cute little outfits and stuff but he's grown so much that we were short on these normal stuff. Regular t-shirts, some baggy college trousers.

It is so hard to have a photoshoot with a little 1-year-old fella. He is everywhere and too quick for me to keep behind. I take hundreds of photos and most of them are like the ones in the collage up there. A small clip of my desperate attempt is caught on tape... Yes, I tapped the video-mode by accident.

I quess he's buying these afterall. ;)

Fabrics as in order of the lowest collage: Roiske and Karelia (upper row): Käpynen. Onni and Virta (lower row): Verson puoti. Baggy pants' brushed college from Kangasunelma. Black ribbing from Käpynen, stripy ribbing from Nosh. Pattern from Suuri Käsityö 5-6/2015.

lauantai 17. lokakuuta 2015

Katu-uskottava huppari

Meidän ekaluokkalaisemme on kasvanut ihan hirveää vauhtia. Jouluna ommeltu huppari on käsistä jo aivan liian lyhyt. Työlistalla on koko syksyn ollut uusi huppari hänelle. Ja heti kun näin tämän Käpysen Colorblocksin, homma oli sillä selvä. Poika ihastui siihe täpöillä myös, nappivalinta siis!
 Ja siis tämä vaan on aika pähee, eiks vaan? Niin katu-uskottava. Ei yhtään liian lapsellinen "isolle" koululaiselle, mutta kuitenkin värikäs. Velour on niin ihanan pehmoista ja kylmiä ilmoja kohti ihana, kun on vähän paksumpi kuin esim. college.

Kaava tässä on Ottobre 4/2015 Block stripes. Taskujen paikkaa muutin alemmas ja tein niihin kirjekuoritaskut, pojan pyynnöstä vetskarilliset. Juuri sopivat, että kännykkä mahtuu. Kirjekuoritaskuista meinasin tehdä tutoriaalin, oli nimittäin kiven ja kannon alla löytää ymmärrettävä ohje niihin. Lopulta löysin kuin löysinkin kohtalaisen selkokielisen suomenkielisen ohjeen. Josko tutoriaali toisi jollekin toiselle pähkäilijälle avun. :) 
Ylläolevasta kuvasta näkee uuden tavan ommella vetksari (ompeluryhmästä löydetty): vetskari ja huppari kantinkääntäjästä läpi. Eli vetskarin nurjalle puolelle tulee kantti, se tikataan oikealta puolelta suoralla vielä. Hieman ongelmaa aiheutti kantinkääntäjälle ominainen (ja tärkeä) tapa venyttää resoria. Yritin syöttää resoria kovasti kääntäjästä, mutta herkästi meinasi vetää vetskaria kiemuralle.

Resori on myös Käpyseltä (vähän harmittaa, ettei ole ihan samaa sävyä velourin mariininsinisen kanssa), hupun ja taskujen trikoo Koot.fi, vetskarit Menita Outletistä.

Loppuun piti kuulemma saada tämä irvistyskuva.

My son has grown so much since I last sewed him a hoodie. The last one has been too short from sleeves for a while.

When I saw this Colorblocks-fabric at Käpynen, I fell in love and knew exactly what to do with it. Even my son fell in love with it: the velour is so smooth and soft. And can you deny it? The blocks are darn beautiful.

Pattern is Block Stripes from Ottobre 1/15. I did some changes with the pockets: I made zippered welt pockets, which are lower than in the pattern.

I think this it's cool, huh?

tiistai 13. lokakuuta 2015

Kuvien merkityksestä (niin ja se asustesetti Roosa nauha -huutokauppaan)

Nyt bloggaajat ja nettikirppistelijät huomio! Kuvat. Niiden merkitystä ei voi kyllin korostaa.
Otetaan esimerkki ihan elävästä elämästä. Meillä oli Saumanvaran sydämestä -Roosa nauha huutokauppa (apua, miten tuo lausehirviö kirjoitetaan). Tein sinne tällaisen pipo + tuubihuivi + bodyn jatkopala -setin vauvalle. Kaavat omasta päästä, karkkikangas Pikkupiltiltä, Ulpukka alunperin Iloiselta Kettuliinilta (ostin nettikirppiseltä itse).

No, tässä kuitenkin kuva:

Uhh. Hämäryys, kelmeys ja asettelu oikein ahdistaa.

Olin perinteinen viimetingan sähläri. Tuotteet piti olla kansioihin ladattuna viimeistään klo 22. Tämän pimeässä, kännykällä räpsäistyn kuvan sain ladattua 21.59. Itselleni ei ainakaan tulisi tippaakaan ostohaluja tällaisesta huonosti asetellusta, salamalla valaistusta, epämääräisen näköisestä kuvasta. No, illat ovat pimeitä, joten minkäs teet. Samalla kun tätä murehdin, heräsi idea. Testaanpa, kuinka paljon eroa ihan oikeasti on hyvillä kuvilla ja oikealla asettelulla. Mitä mieltä olette? Kummasta setistä maksaisitte enemmän?

Ihana kuva. Mitä? Hius, nukkaa?
Ja nyt, enennkuin kukaan pääsee minua syyttämään kuvanmuokkauksesta, kerron: en ole säätänyt muuta kuin kirkkautta, hieman rajausta, varjoja/kontrastia. Sellaisia, mitä millä vaan kännykällä tai tietokoneella voi helposti tehdä. Ei mitään suuria muutoksia. Erot alkuperäisiin olivat kovin pieniä. Nämä uudetkin kuvat otin nopealla aikataululla, joten nojatuolin reunaa jäänyt moneen näkyviin jne.

Siis. Kolme tärkeintä sääntöä: valo, valo ja valo! Kun on tarpeeksi valoa, kamerallakaan ei ole niin väliä. Nämä uudemmatkin kuvat on otettu samaisella kännykällä. Heti perään melkein tulee asettelu: Lastenvaate liian isossa aikuisten henkarissa, ryppyinen paita tai kuvaan vain viskastu mekko ei juuri herätä ihastusta tai ostohaluja. Itse olen visualisti ja pidän kauniista, valoisista kuvista. Etenkin, jos esitellään tuotteita, on kovin tärkeää, että niiden hyvät ominaisuudet pääsevät esiin oikealla tavalla. En tiedä, voiko blogissa esiteltyjä vaatteitani sanoa tuotteiksi, kun kotikäyttöön ovat. Ehkä?

Alkuun en silittänyt vaatteita laisinkaan ennen kuvaamista. Nykyään useammin, varsinkin, jos resorikantti on jättänyt kauluksen vähän ruttuun tai kaksoisneulaommel tekee helmaa aaltoilevaksi, höyrytän ja silitän helman nätiksi. Pieniä, simppeleitä keinoja saada siitä kivasta tuotoksesta entistäkin nätimpi. Uskon että esimerkiksi nettikirppiksellä myytäville tuotteille saa helpommin ostajia tai sitten juuri blogiin lisää kävijöitä/lukijoita. Kuka ei isoista, kauniista kuvista pitäisi? 

Moni ajattelee ehkä, että käsityögenreen ei sovi kuvilla herkuttelu. Minun mielestäni juuri sopii. Tämä on käsityötä, kovalla vaivalla tehtyä tuotosta, joka yleensä on kaunis. En halua sen kauneuden joutuvan hukkaan huonosti valaistuihin, epätarkkoihin, rumiin kuviin, vaan tuoda ne parhaat puolet esiin. Ne mistä olen ylpeä ja sanon että jes, mä osasin! :) Ja koska olemme niin hitsin tarkkoja monesti omista töistämme, haluamme että ne ovat kauniita. Samaa kauneutta edustaa ne edustavat kuvat.

PS. Saumanvaran sydämestä on kerännyt yli 16000€ potin Roosa nauhalle! Aivan uskomatonta! Lahjoituksia otetaan vastaan marraskuun loppuun, suoraan lahjoitussivulle pääset tästä.



And in English:

My sewing group arranged an auction for Pink Ribbon. I sewed this tube scarf, beanie and a bodysuit extender set for a baby. I was almost late to download the image to the auction page (as usual), and managed only to get a dark and ugly pic in the dark with my cell. The picture is the first one on top.

I was a bit annoyed to myself so I wanted to do a test: I took some nice, lightful pictures and compared them to the original. It's almost like looking at another product. So if you are selling on a fb flee market or you have a blog: REMEMBER THE VALUE OF GOOD PICTURES. The most important thing in this is light. If it's dark, wait for the next day to catch the sunny hours. These pictures are all taken with my Samsung Galaxy S5 Neo so you can cope with a phone. If you have the light. 

Nice setting is another thing: iron your clothes and put them nicely. No kids' clothes in adults' hanger. No dresses just tossed on a carpet, all wrinkely. Good photos lift the value of your products up and makes your blog more enjoyable to watch and read.


tiistai 6. lokakuuta 2015

Softshell-syyshaalari

Taas on se aika vuodesta, kun ulos mennessä laitetaan sormi suuhun ja ihmetellään, mitä päälle laittaisi. Varsinkin pikkuisimmalle. Tähän aikaan syksystä aurinko vielä lämmittää, tuuli on kolea. Aamulla mittari saattaa näyttää +-0 astetta, päivällä mittari kipuaa jopa yli +15 asteen, mutta varsinkin juuri aamuisin maa hohkaa kylmää ja kosteutta. Syysvaatetuksen pähkäilyä. 

Tiesittekö, että softshell on aivan loistava ulkovaatemateriaali? Pitää tuulta ja kosteutta. Sisällä fleecepinta, joka tuntuu mukavalta ihoa vasten. Softshell-vaatteet ja kankaat on kehitetty juurikin hyvää käyttömukavuutta ajatellen ja on käytössä melkolailla tuulipukua vastaava, vaikkakin miellyttävämpi. Vaatii siis alle säiden viiletessä kerrosta, mutta pidän silti lämpimämpänä kuin pelkät ohuet kuorihaalarit.

Tämä softshell-haalari on ollut tekeillä viime keväästä asti. Tuolloin sain tämän jo melkein valmiiksi, mutta sovittaessa huomasin että oli aivan valtava. Siispä jätin tämän kesken ja tein kevätkeleihin sen sijaan tällaisen maastohaalarin. Kaava on tässäkin sama (kuin melkein aina), Best Pals (OB 4/14). Tämä vaan koossa 80.

Softshellin ostin Eurokankaasta. On muuten kertakaikkisen ihanaa ommeltavaa. Ei tarvitse vuorta, sillä sisäpuolella fleecepinta. Paksua ja jämäkkää, mutta kuitenkin hieman joustavaa. Miinuksena se, että käden- ja lahkeensuita ei saa tavallisella kanttaamisella tarpeeksi napakaksi, juurikin kankaan paksuuden ja jähmeyden vuoksi. Pohdiskelen ja mietin, josko tekisin hihansuun sisäreunasta lähtemään kantin kaveriksi ihan tavallisen resoripötkylän, vähänniinkuin tuplahihansuuksi.

Sofshell ei purkaannu, ja kuulin (liian myöhään) vinkin, että saumat kannattaa ommella ihan suoralla ompeleella, jotta pitää kosteutta paremmin. Itsehän vedin siis saumurilla kaiken muun, paitsi haaruksen ja sisälahkeet.
 Ja siinä se nyt komeilee, ensimmäinen oma ompelumerkkini! Eikö olekin hieno!! Lisäsin kaavaan alavaran, jotta saan fiksusti tuon ommeltua. Samaten lisäsin vetskarin taakse kaitaleen vähän suojaamaan ihoa sekä estämään tuulta ja kosteutta. Taskupussiin testasin Janomeni koristeommelta. Ihana. <3 Niskanauhan tein samalla tavalla kuin viimepostauksen jumpsuitiin: niska-huppusauma kantinkääntäjään ja surrurrur. Taitetaan alas ja tikataan suoralla kiinni miehustaan. Mitä mieltä olette, otanko muutaman kuvan tekemisestä? Auttaisiko se jotakuta sen tekemisessä?

Kuva ei ihan toista sisäpuolen väriä oikein, luonnossa on vihertävämpi. Otin muuten kuvat kännykällä kun muistikortti meni rikki. Näemmä Samsung Galaxy S5 neollakin kuvaaminen sujuu, kunhan valoa on tarpeeksi. Sitäpaitsi, syksyinen iltapäivän aurinko. <3 Ihania kuvia saa matalalta tulevassa valossa.

Tässä ei mene kaulus kovin korkealle, joten tuubihuivin vaatii. Tykätään ilmeisesti kumpikin tästä kyllä tosi kovasti. Vielä kumpparilenksukat lahkeisiin kiinni niin avot! Nyt piti saada metsäretkelle päälle, ei ollut aikaa tuollaisiin viimeistelyihin ;)


Aaand for the first time in English! (Drumrolls.) My Google Analytics tells me that I have visitors outside Finland too. Please feel free to comment! <3

The Finnsih weather has its own challenges. At autumn time the wind starts to get chilly and the ground gets cooler but the sun is still warming quite nicely. Time to think about some outdoor clothing again. Personally, I've fallen in love with softshell material. It's comfortable and has some good technical abilities: not only is it windproof but also water repellent or in some cases even waterproof.

I started sewing this overall last spring but noticed it was waaay too big at the time. I made this army-like overall for the spring weathers in stead and left my softshell wait for the baby to grow. Now, the gradually cooling weathers gave me a sort of awakening (yes, it was almost below zero celsius degrees in the morning) and I finished this one.

The pattern I used is my always-trusted Best Pals from Ottobre Design 4/2014. I made slight changes but nothing too serious. This one without lining because softshell has a nice fleecy touch and feels comfortable against the skin. The collar in this pattern is quite low (or actually doesn't exist) so a tube scarf is needed. And what comes to the cuffs.. I'm thinking putting some ribbing, for they are a bit too loose now. In the neck you can also see a piece of some brand new labels I ordered few weeks ago. ;)

All and all I think we both love this. What do you think? :)

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Vauvalahja



Meillä oli facebookin ompeluryhmässä pieni salainen veivi. Ystäväni, myös kyseisen ompeluryhmän jäsen, on raskaana ja päätimme kaikessa hiljaisuudessa tehdä hänelle äitiyspakkauksen. Tämä aiheutti itselläni välillä valitettavia paniikkiaaltoja ja valheiden verkostoa, kun yritin pitää homman häneltä salassa - itsekin kun hän veivasi "mukana", luuli vaan kohteen olevan toinen. :D

Toinen oli niin liikuttunut!

Koska viimetippa on paras tippa, hurautin jumppiksen sinä päivänä kun se piti kiikuttaa postiin. Ja juuri silloin päätti kantinkääntäjä ja ompelukone olla tekemättä yhteistyötä. Kantti ei liukunut kääntäjässä, jostain syystä jumitti kokoajan (liekö leikkasin liian leveäksi vahingossa tai kantinkääntäjän kiinnittävä teippi hankasi), ja etumus meni vähän ruttuun. Toivon mukaan ei päällä näy. Myös kohdistukset vähän niin ja näin, ja ompelumerkki sekä niskakaitale vähän ruttanaisesti tehty. En ehtinyt enää purkaa ja tehdä uusiksi. Äkkiä kuvat, pakettiin ja postiin. Nämä on niitä asioita, mitkä omille lapsille tehdessä ei vaivaa niin paljoa että jaksaisi ajatellakaan purkamista. Sitten kun menee toiselle lahjaksi, paineet ovat 100x kovemmat. Varsinkin kun vastaanottaja ompeluihminen. ;) Kovasti kyllä väitti, että on just hieno eikä nuo haittaa. :)

Niin, ompelumerkitkään eivät tähän vielä kerenneet. Arvatkaas, mitä oli postilaatikossa odottamassa kun tulin kotiin? Vähän harmitti, mutta en olisi kyllä mitenkään kerennyt enää merkkiä tuohon ompelemaan, vaikka olisinkin postin hakenut ennen lähettämistä. 

Tässä on muuten niskakaitaleessa käytetty uutta, samaisesta ompeluryhmästä bongattua tyyliä: Niskasauma kantinkääntäjän väliin (jossa siis resorikaitale) ja siitä vaan surruttaa niskasauman, kääntää sen alaspäin (tai ylöspäin, jos niin tykkää, riippuu kummin päin sen kaitaleen siihen ompelee) ja suoralla ompelee sitten kiinni alareunastaan kiinni. Avot!

Kaavana Ottobre 1/2013 Kirahvi koossa 56. Vuoritin vain hupun. Kangas Noshin ihanaisen pehmeää luomuvelouria. Resori Käpyseltä. Kangas leikattu käytetystä topista, joka mennyt tilkkulaatikkoon parempaa käyttöä varten, kangas vielä priimaa, kun halpistoppi vaan ei istunut millään. 

torstai 1. lokakuuta 2015

Onni.


Tiedättekö sen tunteen kun arki tuntuu tasapaksulta. Kun ommellaan hiki hatussa tilkuista alushousuja (kuinka tylsää tarveompelua). Kun oikein ei nappaa. Tai kun kaipaisi jotain uutta ja jännittävää. Tai ihan vaan pään tuuletusta? Kun yksi kiukkuaa ja äiti on maailman tyhmin. Varmaan jokainen äiti osaa samaistua tunteeseen aina välillä. Mutta miten onnellinen olenkaan, että mulla on tämä ihana tasapaksu arki ja nämä ihanat lapset, nämä melukylän rämäpäät! Ne ah-niin-riehakkaat, rapaisilla kengillä olohuoneeseen lampsivat ja kaikki sotkut levälleen jättävät. Mutta kuitenkin ne maailman rakkaimmat, ihanimmat, suloisimmat. Empaattiset, fiksut, hyväsydämiset.

Onni on lapset.

Onni on perhe.

Se on sitä, kun heräät ja vieressäsi tuhisee pieni unimöykkynen. Tai kun illalla käperryt sänkyyn ja nuuhkaiset pientä päätä, annat pusun pyöreälle poskelle. Tai kun iso koululainen näkee kun tulet töistä ja kirmaa vastaan halaamaan. Pitäisi kai ajatella, että se on myös sitä, kun lapsi uskaltaa huutaa ja kiukuta, koska meillä se on turvallista. Tunteet saa näyttää.

Me emme ole mikään hiljainen, aina diskreetti, täydellinen perhe. Meillä riidellään, meillä pidetään meteliä, äiti ja isikin on joskus väsyneitä. Meillä saa myös aina tulla halaamaan. Aina on sylissä tilaa. Aina saa tulla kertomaan huolistaan.

Kuka olisi uskonut silloin, kun lukiossa silmät sädehtien ilmoitin että olin tavannut elämäni miehen? Olisinko silloin osannut ajatella, että nyt, hieman yli 10 vuotta myöhemmin, meillä on tällainen porukka kasassa?

Onni on rakkaat. <3
Mutta miten alushousut liittyy tähän? Tämä on se perheenäidin arki. Tarveompelua. Kaikki ei ole ihquja tunikoita ja cooleja huppareita, vaan välillä väännetään kalsareita jämätilkuista. 

Onni on arki.

Miehelle bokserit, tytölle ja mulle hipsterit, pojalle alkkarit (ei ole koskaan suostunut käyttämään boksereita, mutta nyt kuulemma ei haluakaan näitä alkkareita vaan pitäis just olla bokserit :D ). Samalla testailin hieman taso-ompeleita ja foe:n käyttöä. Ei niin vimpan päälle huoliteltua, siksakit menee vähän niin ja näin ja foe mutkittelee siellä täällä. Rakkaudella tehty kuitenniin!



Idea tähän postaus syntyi yhteistyössä muutaman muun Onniblogin kirjoittajan kanssa ja tänään myös nämä bloggarit julkaisevat oman postauksensa siitä, mikä tekee heidät onnelliseksi: