perjantai 31. heinäkuuta 2015

Keltaiset kesätikrut

Olipa kerran kesä ja äidin leikkaamat tiikerikankaat. Olipa kerran keskeneräisten töiden pussi, jonka pohjalle työt unohtuivat. Sattuipa sitten eräänä päivänä fb:n ompeluryhmässä olemaan keltainen haaste. Ja toinen haaste, jossa piti tehdä jotain, mitä on pitänyt tehdä jo pitkään, muttei ole saanut aikaiseksi.

Niin tarttui äiti tuumasta toimeen ja surautteli lasten kesävaatteet loppuun. Onhan se kesäkin kohta lopussa, vaan ei esimerkiksi shortsihaalarilla olisikaan paljoa käyttöä näillä säillä ollut. Onneksi aurinko pilkahti ulkona, sännättiin heti kuvien ottoon!

 Isonveljen paita on tuttu Rascal (OB 4/13). Pääntien kanttasin mustalla resorilla, tästä kanttaamistavasta on tullut lemppari kyllä! Paita on kuvissa rutussa ja rytyssä, mutta tämän enempää en herrasta saanut kun ilmoitti että "kiitos, nyt riitti kuvat".


Pikkuherra sensijaan viihtyy kameran edessä. Puuhastelee ja tutkii. Kaveri kävelee jo, ulkona ei vielä kuitenkaan oikein uskalla ja matkat taittuu pihalla kontaten. Ensitöikseen kaveri pärskäytti mojovat aivastukset uudelle puvulle, siitä todistusaineistoa etumuksessa :D


Note to self: tee vauvan vaatteet suorilta käsin, älä jätä 1,5kk:ksi odottaman keskeneräisten kasaan.  Nimittäin puku (Soma, OB 1/13) on just eikä melkein, vähän jopa kinnaa pituudesta. Onneksi trikoo venyy. Eikä niitä hellekelejä varmaan enää juurikaan tulekaan (vaikkakin jonkun veikkauksen mukaan elokuulle saataisiin yksi helleviikko - ken tietää). Muistan myös, miksi vihaan trikoolla kanttaamista. Ohut trikoo menee ihan rullalle kokoajan, lisäksi jää helposti lörpöttämään. Tällä kertaa onnistuin kantinkääntäjän kanssa hiellä ja tuskalla.
Siinä ne on, veljekset. <3
Tiikeritrikoo Nosh, musta trikoo Käpynen.

tiistai 28. heinäkuuta 2015

#Blogisitarina

Sain haasteen Kototeko sekä Punatukka ja kaksi karhua -blogeista.
Siispä: hei, olen Kätsä ja tässä on blogini tarina.

Marraskuussa 2014 postaan ensimmäisen julkaisuni. Kerron siinä käsityötaustastani, tuoreesta loppukesäisestä perheenlisäyksestä, ammatistani, uudesta saumuristani lyhyesti. Liitän postaukseen koostekuvan viimeisimmistä käsitöistäni. (Oikealla yläkulmassa oleva pöllöpuku on muuten ensimmäinen ompelukseni vuosiin.)

Blogini on siis vielä nuori - elämme tämänkin vauvavuotta.
Aloitin blogin omaksi ilokseni. Olin niin innoissani uudesta taidostani ja onnistumisista - tietty niitä halusi sitten samalla esitellä muillekin jossakin yleisesti hyväksyttävässä muodossa. Ottakaatte huomioon, että olin koulussa niin surkea käsitöissä että ihan oikeasti mummoni teki villasukat loppuun itkupotkuraivareideni jälkeen. Yllänäkyvän vauvan vaunuhaalarin nähtyään kaverini kommentoi, että käsityöpe saisi kahvit väärään kurkkuun, kun näkisi tuon. Ihan totta, olin vannonut etten enää koskaan koske ompelukoneeseen, ja marketti-Evan kanssa alkuun tapellessa meinasinkin antaa heti alkuunsa periksi. Onneksi ystävät kannustivat saumurin hankintaan - en ole vielä kertaakaan tullut katumapäälle! Vielä kun sain lopputalvesta uuden ompelukoneen, ompeluinto on noussut entisestään.

Alkuun kuvat ei ole parasta laatua, eikä ole muuten vaatteetkaan. Silti tykkäsin niistä hirmuisesti. Meillä on hämärää, joten pimeät päivät tekevät tepposensa. Osoitteeni oli tuolloin jostain hämmentävästä syystä katsablogi.blogspot.fi, vaikka nimi on aina ollut Kätsän käsistä.

Itse nimi tulee nimileikistä kätevä=kätsä, kätilö=kätsä. Vasta hetki sitten tajusin, ettei muille ole tuo kätilöyteen viittaavuus avautunut. Siispä hetki sitten muokkasin oman profiilini kuvausta oikeaan suuntaan. Olen hengeltäni ja sielultani kätilö, se on jotakin, mitä olen. Äiti, vaimo ja kätilö. Siinä on minut pääpiirteittäin kuvattu. Ja joku herttainen mielikuva tulee kätilön käsistä tulleista lastenvaatteista.

Tähän mennessä ainoan tutoriaalini tein Babybjörnin sitterin pällystämisestä tammikuussa. En tiedä, saako siitä selvää - kovinkaan monia tutoriaaleja en ollut itse tuohon aikaan vielä selannut. Yhä toivon teiltä parannusehdotuksia siihen, jos tuntuu, että se on liian sekava.

Jossain tammikuun tienoilla kuviinkin alkaa tulla enemmän ideaa ja valoa. Tajuan ottaa kuvia valoisaan aikaan ja räpsin kustakin työstä moooonta kuvaa. Innostuin oikeastaan valokuvaamisesta taas. Säädöt on varmaan yhä vaan päin prinkkalaa, mutta jotain kivaa kuvien napsimisessa on.


Sitten tulee Kototeko-blogin aloittama Renew Mama ja teen ensimmäisiä töitä itselleni. Suuri merkkipaalu! Lastenvaatteita on helppo uskaltaa tehdä, kangashävikki on pieni ja istuvuus ei ihan niin justiinsa. Olen aika ison kiitoksen velkaa Kototeolle, nykyään nimittäin tunnun tekevän itselleni tai perheen aikuisille suunnilleen yhtä paljon kuin lapsille.

Tein myös ensimmäistä kertaa vaatteita miehelleni. Alan kokeilemaan uskaliaammin tehdä kaavoihin muunnelmia, liikkeelle lähdettiin juurikin ruskamekosta, mutta myös pikkuisen bodya uskalsin muokata. Muistattehan, että olen melko vasta-alkaja ompelun saralla, ja tämä uskallus ja hoksaaminen on ollut iso juttu nykyistenkin ompelusten kannalta. En olisi tuolloin uskonut, että lähden joku päivä saksimaan kankaita ilman tarkkaa kaavaa!!
Touko-kesäkuun vaihteessa blogini ulkoasu muokkaantui. Värimaailma, asettelu, fontti. Oikeastaan kaikki. Rauhallisemmaksi. Totesin, etten halua hillityn, mutta kuitenkin kuviollisen taustan sekoittaa soppaa, jotta kuvat pääsevät paremmin esille.

Ihan alkuun otsikkona oli vain teksti "Kätsän käsistä", sittemmin välissä oli Aurinkopeurabanneri, nyttemmin bannerissa voi nähdä Siirtolapuutarhaa. Olen aivan heikkona kauniisiin kankaisiin, joten ideat ovat lähteneet siitä.
Pieni historiikki, silvuplee. Toivon, että olen osannut tehdä blogista omannäköiseni, vaikka varmaan enemmänkin voisin laittaa persoonaani peliin. Vielä jotenkin yksityisyyden rajaa pohdin: mitä voi paljastaa ja mitä ei. Tietyllä tapaa se hieman jarruttaa kirjoittelua. Päässä pyörii paljon ajatuksia, ja joitain tekisi mieli kirjoittaa ylös. Sitten kuitenkin haluaa pitää tämän melkolailla ompeluaiheisena blogina, mutta niin että minun oma persoonallinen jälkeni tässä näkyisi. Kuvia tykkään julkaista. Paljon. Objektiiveja ei ole kuin yksi, Canoninikin on jo wanha. Silti se on kivaa ja mukavaa. Olen kovin visuaalinen ihminen. En halua ottaa paineita blogin pitämisestä, mutta huomaan että siitä on tullut kuukausi toisen jälkeen aina vaan tärkeämpi itselleni. Ja mikä ihastuttavinta: lukijoita ja kommentoijia kerääntyy kokoajan lisää. Olen niin otettu jokaisesta lukijastani! :)



Haasteeseen kuuluu laittaa haastetta eteenpäin. Täten haaste lentää eteenpäin seuraaviin blogeihin:
Dobermami
Elämää majapellolla
Hommahuone
Mumintalo

Ohjeet (jotka saa kopioida myös omaan blogiinsa), ovat tässä:
1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä.  #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototekoko-blogi.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Q & A: Liebster Award

Haasteita on ilmassa! Sain Weekend Chicin Piialta hauskan kysymys- ja vastaushaasteen.

Haasteen säännöt lyhykäisyydessään:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimitetyille




1. Kuvaile itseäsi kolmella adjektiivillä.
Välittävä, temperamenttinen, positiivinen.

2. Kerro yksi hauska muisto opiskeluajoistasi.
Teimme opinnäytetyötä kaverini kanssa. Lähetin kännykällä s-postia ohjaavalle opettajallemme, tätä ennen olimme käyneet pientä kädenvääntöä kyseisen opettajan kanssa tutkimusmenetelmistä jne. Aloitin tyylikkäästi:
"Hei Äreä!"
Kiitos tästä autocorrect. Opettaja oli onneksi ymmärtäväinen. :D

3. Oletko mieluummin kameran edessä vai takana?

Kameran takana on kotoisampi olo. :)

4. Mitä suunnitelmia sinulla on blogillesi syksyllä?

En ole kummemmin suunnitellut vielä mitään. Yksi teemapostaus on mielessä, muutoin melko samalla linjalla, kaiketi. En ompele blogia varten tai suunnittele blogia sen kummemmin. Ompelen ja sitten bloggaan.

5. Mitkä blogit ovat sinun päivittäisellä lukulistallasi?

Hyviä blogeja on paljon, ja montaa seuraankin. Vaikka Blogipolun ja Bloggerin feediin tulee päivittäin päivityksiä, en ihan joka päivä blogeja selaa. Kerralla sitten useampia kun on aikaa tai sitä mukaa, mitä feediin niitä pompsahtaa kun selailen Bloggeria. Päivittäin klikkailen parin Facebookin ompeluryhmän blogilinkkiketjuja ja löydän mitä ihanimpia blogeja sieltä. 

6. Kerro yksi asia mitä et vielä ole kertonut itsestäsi julkisesti.

Olen harrastanut cheerleadingia. Muistojen laatikossa lepää näiltä ajoilta yksi MM-hopeamitali. :)

7. Lempipaikkasi?

Koti tai mökki <3

8. Oletko enemmän haaveilija vai toteuttaja?

Taidan haaveilla aika paljon - enemmän, mitä on aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa. Osa haaveista pääsee toteutusasteelle ja moni haave on sellainen, minkä eteen teen pitkällä tähtäimellä töitä, jotta sen joskus saavuttaisin.

9. Mikä vaate on lempivaatteesi ja miksi?

Nyt taidan mennä ihan peruslinjalla: mustat legginsit. Mukavat päällä ja käy (melkein) kaiken kanssa. Ei, en käytä housuina lyhyen paidan kera ;)

10. Onko sinulla lapsia?

On, 3. Isot on kumpikin jo koululaisia (siis kohta, keskimmäinen menee ekalle!) ja pienin täyttää ensi kuussa vuoden. <3

11. Lempikirjasi ja miksi?

Sanon nyt heti alkuun, että hoitovapaalla en ole juurikaan ehtinyt lukemaan. Muutoinkin tähän olisi kiva vastata jotain todella intellektuellia tai ainakin tyylikästä. Totuus on, että tykkään hömpästä ja fantasiasta. Työssäni kätilönä joutuu olemaan skarppina ja työ on välillä kovin kiireistä ja stressaavaa. Vastapainoksi haluan aiheittää aivot narikkaan, joten kaikki rakkausromaanit ja jännät fantasiat uppoaa. Kaikessa kökköydessään esim Sookie Stackhouse -kirjasarja (siis True Bloodit) oli sellainen sarja, jonka uutta osaa odotti aina kuin kuuta nousevaa - ja piti lainata kirjastosta englanninkielisenä, koska ei malttanut odottaa suomenosta. Tämän sanomisen jälkeen menetän kaiken mahdollisen uskottavuuteni millään saralla. :D 
Syvennyn kirjaan aina täysillä ja uppoudun niihin tunteisiin. Siksi moni hyvä, mutta raskas kirja saa aikaan vain ahdistavan puristavan tunteen. Hömpästä tulee useimmiten hyvä mieli. :) 




Nonniin! Sitten haastamaan lisää!

Haasteen saavat:

Kysymykset:
1. Mistä blogisi nimi tulee?
2. Miksi aloitit bloggaamisen?
3. Minkätyylisiä blogeja seuraat/minkätyylisistä pidät?
4. Miten yleensä työstät blogijulkaisusi?
5. Suurin unelmasi tällä hetkellä?
6. Mitä kieliä osaat?
7. Paras matkakohde?
8. Joulu vai syntymäpäivä, valitse suosikki ja perustele.
9. Kerro jokin hauska kömmähdys, mikä sinulle on joskus käynyt. Aihealue vapaa!
10. Mikä on ammattisi?
11. Mitä Sinulle kuuluu?


Muoti muistoissani: 90-luvun lapsuusmuistoja

Weekend Chic -blogissa on  Muoti muistoissani -käsityöhaaste. Ideana on muistella aikaa taaksepäin, ja muistoihin nojaten ommella jotakin.

80-luvulla olin liian pieni muistaakseni mitään ja 2000-luku on liian lähellä. Siispä 90-luvun muotia etsimään. Ongelma: Yli-isot bänditeepaidat, napapaidat ja pyöräilyshortsit eivät herätä ompeluinnostusta. Niinikään vyölaukut, kumilenksulliset trikoopöksyt (mitkälie legginsityyppiset) tai farkkuliivit ei innosta.



Pähkäilin ja pähkäilin ihan rehellisesti melkein koko heinäkuun tätä haastetta. Lähdin jo melkein jalostamaan vyölaukkuideaa, kunnes muistin hapsupaidat. Kai te muistatte? Jokaisella 90-luvun tytöllä on ollut hapsupaita, melkein varmasti. Jos ei ollut, niin oli kateudesta vihreä.

Parhaat hapsupaidat oli tietty tuotu ulkomailta, yleensä varmaan Kanarialta tai Kyprokselta. Omassani taisi olla delfiini. Ja ne värikkäät helmet niissä hapsuissa. <3

Ja vielä bonus: hapsut on kuulemma nyt muotia! (Sori, en tiennyt, olen ollut viimeisen vuoden vauvakuplassa.)

Ja jotenkin tämä erään kankaan kylkiäisinä saatu Andrea Laurenin Inky Feathers -trikoo toi mieleen Aino-kirjat. En tiedä, mikä siinä on. Sulat ja kolmiot on jotenkin Maikki Harjannemaisia. Muistatteko Aino tahtoo mukaan -kirjan, missä Aino leikki äidin kankailla? Vai oliko se Ainon äiti on vihainen? (Yritin googeloida, mutta Google ei kertonut, ehkä joku teistä osaa valistaa ja vaikka napsaista kuvankin!.) Muistan, miten ihanilta ne kankaat siinä näyttivät. Ne tulivat mieleen. Kolmioissa on jotain ysäriä. En tiedä, onko oikeasti, mutta tämä kangas henkäilee 90-luvun henkeä minulle.

Kaava oma.
Etukappaleesen lisäsin hapsuja myös. Se vaikutti kivalta idealta. Oikea inkkaripaita (no se mielleyhtymä sulkakankaasta nyt ainakin on vissi ja varma :) ). Pääntien rimpsuja en lähtenyt nykimään, jotta tulisivat helmasoirojen tyylisiksi. Ne ovat kivat käpertyessään ja lepattaessaan. Ihan kuin Pocahontasilla! (Ah, muistan kun kävin katsomassa sen elokuvissa! Ja yhteenlaskien katsoin sen elokuvan varmaan vähintään 100 kertaa. Ja ne muut Disney-piirretyt!! Ei ole lastenelokuvat enää entisenlaisia. Voin valehtelematta sanoa, että yhdessä vaiheessa muistin niin Pocahontasin, Leijonakuninkaan, Tuhkimon ja Keisarin uusien kuvioidenkin sanat vähintään 50-prosenttisesti ulkoa. Sniff.)

Takaisin raiteille:

Kaveriksi viimeistelin jo pitkään puolivalmiina olleet farkkulegginsit. Kaava on vanha tuttu ja hyvä, hoikalle varrelle tehty Ropina (OB 6/12). Lisäsin taskun housumaisemman lookin aikaansaamiseksi. Farkkucollari Eurokankaasta.

 Ilmassa oli havaittavissa pientä hepulinpoikasta, toinen nauraa vedet silmissä. Isommat lapset tulivat juuri reissusta isovanhempien kanssa, nimittäin. Pyysin seisomaan suorassa, tyttö nielaisi seipään. :D

Pääntien ja kädenteiden huolittelu framilonilla. Käytin mustaa lankaa, rouheutta sillä hain.


Hopsan!!
Muistakaa myös esitellä lempparikäsitöitänne, sillä olen haastanut teidät!


(Kollaasikuvien linkit: 1, 2, 3, 4, 5.)

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Lempikäsityöhaaste!

Selailin vanhaa blogiani ja aloin pohtimaan, mitä kaikkea sitä onkaan tullut vuosien varrella tehtyä, vaikkakin ompeluharrastus on itselleni melko uusi. Vaatetta, lelua, asustetta, koristetta. Osa on ihan blaah. Mutta ne jotkut. Ne lempityöt. Ne, jotka eivät välttämättä läpäisisi käsityöopettajan tarkkaa seulaa, mutta ne, jotka jostain syystä ovat ne kaikista parhaimmat. Rakastetuimmat. Käytetyimmät. Muuten vaan ihanat.

Lemppareitani tässä, siis. Näitä tulee monta, sillä en osaa valita kaikista lemppareintani. Toivonmukaan en vaikuta omahyväiseltä. Näissä kaikissa vaan on "sitä jotain". Nämä ovat sellaisia, joita tulee käytettyä uudestaan ja uudestaan tai muutoin herättävät suurta haikeutta. Lähden liikkeelle siitä vanhasta blogista, niistä virkkaus- ja neulontatöistä. Koittakaahan kestää, hyvät lukijat, tästä tulee piiiitkä postaus! :)
                             

Pojan unipöllö. Se vaan on vieläkin niin älyttömän tärkeä. Poika menee kouluun ja unipöllökin on jo yli 3-vuotias. Mutta unipöllö on sängyssä, siinä tyynyn vieressä. Aina. Vaikkei se näytäkään samalta kuin Novitan lehdessä, se on rakas.
Mummulleni huopatossut. Jotenkin hämmentävästi onnistuin näissä paremmin kuin hyvin ja mielestäni näyttävät huopatossuiksi ihan tyylikkäiltä. Kivat tossut ja ilmeisesti ovat kovasti olleet käytössäkin. Vanhuksilla on aina kylmä jaloista. Lämmikettä. :)
Tytölleni ja kaverilleen tekemäni neuletunikat. Novitan Puro-lanka antoi kauniin liukuvärjäyksen. Tykkäsin kovasti. Tytön suosioon tunika ei valitettavasti päässyt. Todistettavasti yhdessä päiväkotikuvauksessa oli päällä, samaten äidin painostuksesta joissakin juhlissa joskus. Kuulemma oli kuuma ja kutitti. :D
Siirtykäämme ompelutöihin. Meidän pienimmän kotiutumishaalari. Tätä en olekaan koskaan ennen blogannut. Yksi ensimmäisiä kunnon ompeluksiani, tässä kohtaa olin ommellut "uudestaan" vasta n. kuukauden verran (käytännössä siis yhden oloasun verran). Tämän kanssa hikosin marketti-Evani kanssa päivätolkulla. Ompelin ilman saumuria käyttäen huolittelevaa jousto-ommelta, pähkäilin, mitä mikäkin sana ohjeessa tarkoittaa ja kääntelin ja vääntelin kaiken rautalangasta. Purin ja ompelin (saman voi toistaa n. kertaa 100). Rakkaudella tehty ja pienistä virheistä huolimatta kyllä kaiken vaivan arvoinen (vaikkakaan virheitä en edelleenkään montaa huomaa, olen jaksanut olla skarppina)! Poikasella on tässä kuvassa ikää ehkä kaksi viikkoa. <3 (Kaava Ottobre 1/13 Kirahvi, kankaat ja resori Eurokangas).
Sitten uuteen tuotantoon!!
Tämä piuhapuku tulee puettua poikasen päälle kerta toisensa jälkeen. Joustocollege on ihanan ohkaista, joten kesällä kaikessa väljyydessään on mukavan vilpoinenkin. Syksymmällä tai vilpoisammalla kelillä menee bodyn tai bodyn+pöksyjen pälle hyvin.

Tutkimusmatkailijan teepaidoista tämä hupullinen. Ehdoton suosikkini. Ilmeisesti poikakin siitä tykkää, sen verran usein näkyy olevan päällä. Huppu tuo sitä jotain pientä lisää muuten niin tavalliseen paitaan. Kangas näyttää siltä, kuin olisi vanhaa, likaista paperia. Pienet, haaleat ruokatahrat eivät erotu (uskokaa pois, testattu on ;)).
Äidin Selma. Tässä vaan on jotakin. Maalaisromantiikkaa. Kaunista istuvuutta, laskeutuvuutta. Ihana kaava, juuri sopiva ja täydellinen äidilleni. No more words needed, katsokaa nyt kuvaa. :)

Oma laukkuni. Näin kesällä se on uskollinen ystäväni. Isoon kassiin mahtuu vauvan vaipat, ruokapurkit, vaihtovaatteet, meikkipussi ja vielä vaikka ja mitä. Kyseisessä kuvassa kassin sisällä on 2 hupparia: oma ja mieheni, eikä se edes näytä täydeltä. Oikea muumimamman loputon, pohjaton nyssykkä.

Onnitteluni pitkäjänteisyydestä, jos olette päässyt tänne asti! Huomaa kyllä, että käsityötahtini on kiihtynyt ompeluharrastuksen aloittamisen jälkeen, yli puolet lemppareistani kun on viimeisen vuoden ajalta.

Nyt itse haasteeseen!!

Siis: kerää postaukseen lemppariompeluksiasi, virkkauksiasi, askartelujasi. Ihan mitä vain. Kunhan on omista käsistäsi tai omin käsin tuunattua. Saa olla yksi, saa olla kymmenen (kuten minulla melkein, hups). Nyt saa ja täytyy kehua itseään ja kättensä jälkeä!! Taidanpa myös tehdä koosteen kaikista haasteeseen osallistuneista.

Banneriani saa lainata mielihyvin. :) Ja eikun linkkiä lisäämään. Aikaa on heinäkuun loppuun saakka.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Lisää ompeluksia ihanalle äiteelle

Lahjaompeleminen se vasta kivaa onkin! Ihan totta! Omalle äidille varsinkin, kun tietää, ettei se ole niin justiinsa, jos jossain on jokin pieni kauneusvirhe. Sellaiset seikat, mitkä itseä jää häiritsemään omissa ompelutöissä, ei haittaa äitiä pätkän vertaa. Laukkuakin tehdessä äiti kieltämällä kielsi purkamasta erään pienen kauneusvirheen. Kuulemma tekee vain uniikimman.

Mikä vielä ihanampaa, on ollut kiva nähdä äidin oikeasti käyttävän vaatteitaan. Miten hyvälle mielelle siitä tuleekaan, kun näkee omia tekeleitään toisen päällä. Toki lastenkin päällä joo, mutta lapsiparoilla ei ole paljoa vaihtoehtoja ;)

Kankaat on kummatkin Käpyseltä. Vaaleansininen on jäänvärinen joustocollege, lohenvärinen on kotimaista jerseytä (klik, klik jos haluat tarkemmat speksit).
   
Tämä sininen toppi/tunika on tehty äidin lempitoppia kaavoina käyttäen. Kädensuut ja pääntien kanttasin siten, että tuovat pienen yksityiskohdan muutoin hyvin simppeliin paitaan. Resori myöskin Käpyseltä. Katajanmarja on sävy (muistaakseni), ja tuo kivasti lämpöä ihoa vasten - jää tekee herkästi ihosta kalpean kylmyydellään ja vaaleudellaan.

Tällainen juuri on hyvä käyttövaate: sitä on helppo yhdistellä muiden vaatteiden ja asusteiden kanssa. Yleensä äiti pitää jonkinsortin jakkua tai neuletta päällänsä, tämä on erinomainen siihen tarkoitukseen.

Sitten pääsemme taas aikuisten Mekkotehtaaseen ja Selmaan:


Tämä Selma on vaan niin kaunis, väljä malli! Rinnuksen rypytys korostaa kauniisti rintoja ja toimivat sellaisenaan kauniina yksityiskohtana. Mitään muuta tämä tunika ei kaipaakaan. Toki voi käyttää jakun kanssa, mutta leveiden hihojen ansiosta ei välttämättä sellaista tarvitse (monilla keski-ikäisillä naisilla tuntuu olevan tapa pitää neuletta olkavarsien suojana).

Muutoin tein mekon täysin kaavasta, mutta pätkäsin pituuden tunikamittaan. Malli on tosiaan kovin väljä, itselleni saattaisin kaventaa helmaa hieman. Äiti kuitenkin tuntuu tästä pitävän. :) Ja tämä lohenvärinen trikoo on niin ihanan pirtsakka! Ja sopii tämäkin väri äidille niin mainiosti. Aina kiva huomata tilanneensa just sopivaa väriä - näyttökuvat tuotteista kun voi olla näytöstä riippuen niin erisävyisiä kuin oikea tuote. Hyvä me!

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Kesäkassia ja nyssykkää

Ostin Marimekko Outletistä ystävämyynneistä viime keväänä lisää tätä ihanaa Marimekon Ahkeraliisa-Markiisia. Käytin aiemmin ostamani pätkän sitterin päällystämiseen. Tämä vaan on niin iki-ihana kangas, että oli pakko saada sitä lisää. Noh, heti oli siitä mielessä laukku, mutta hyvä kaava puuttui. Kaava löytyikin sitten Mekkotehdas aikuisille -kirjasesta (aivan loistava teos, täytyy itselle ostaa, nyt vain kirjastosta lainattuna). Samalla puhdilla tein äidille samanlaisen nuottikassiksi.

Ohjeesta poikkesin sen verran, että tein omat remmit markiisista ja lisäsin kassiin pikkutaskun kaikkea pientä tarpeellista varten, jotta kassia voi käyttää muuallakin kuin uimarannalla. Vuorin kangas sekä vetskarit Eurokankaan palalaarista.

Kuvan mekkonen on tämä, Verson puodin Yhdessä-joustofroteesta (juuri sopiva vilposammalle kesäkelille tämä).

Tämä laukun ompelu oli yllättävän mukavaa puuhaa - olin aina luullut vihaavani tällaista "räpeltämistä" mutta mitä vielä! Ihan älyttömän kivaa puuhaa!
Markiisia jäi pienenpieni palanen yli ja leikkelin siitä itselleni meikkipussukan.
Tässä nämä samassa kasassa vielä kaikki, ilta-auringossa. <3 
Onko sinulla jotain lempparikangasta, josta et meinaa saada tarpeeksesi?

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Kesämekkonen itselle

Facebookin Renew mama -ompeluryhmässä on löyhä kesähaaste: inspiroidu kesästä. Kuten mainittu, sain kirjastosta pitkän jonottamisen jälkeen Mekkotehdas aikuisille -kirjan lainaan. Ei kuulkaa ollut vaikea hakea inspiraatiota, mökkimaisemissa vieläpä!
Kangasvaihtarina olin tässä kesällä haalinut jo pitkään kuolaamaani Marimekon trikookangasta. Kuosin nimeä en tiedä, onko kellään lukijalla tietoa?
Kirjasta malliksi valikoitui Vilma, jonka muokkasin kesäisen hihattomaksi. Pääntie on sopivan avara, jotta siitä voi tarvittaessa imettää. Vihdoin on alkanut harjoittelu kantamaan hedelmää ja framilonhuolittelu sujumaan, pääntie ja kädentiet siis sillä tehty.
Tässä taas näitä huonolaatuisia kuvia lykkästynä läjään, olkaatte hyvät!


keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Voihan mökki ja maalaisromantiikka

Blogissa on ollut pieni tauko, koska kesä ja mökki. Mutta koska olen ompelunarkomaani, roudasin ompeluvälineet mukanani siitäkin huolimatta, että palaamme kotiin pienemmällä autolla ja rattaiden, onpelukoneen ja saumurin mahduttaminen samaan autoon vaatii vähintäänkin tetrismestaruutta.
Jo pitkään on ollut tarkoitus ommella äidille, hänen ostamansa kankaat ovat mehustuneet hyllyllä tovin, koska koskaan vaan ei olla saatu aikatauluja sovitettua hyvin yhteen. Hyvä mekkomallikin on ollut haussa.
Näinpä siis saatiin monta kärpästä yhdellä iskulla: ompelen äidille ja äiti vahtii lapsia sen aikaa. Täydellistä. Vielä kun sain kirjastosta Mekkotehtaan aikuisille, tuntui että tämä homma oli kirjotettu tähtiin. Kaavoja plärätessä Selma A näytti täydelliseltä äidille. Ja niin se olikin.
Kirjoitan tätä tekstiä kännykkäsovelluksella ja kuvat on otettu kännykällä niinikään. Pahoittelen asettelemattomuutta ja huonoa kuvanlaatua. Picsart-sovellus sensijaan on ihan käypä kuvanmuokkausohjelma.
Trikoo Käpyseltä. Selman ompelin aikalailla juuri ohjeen mukaan, kaula-aukkon tosin tein framilonhuolittelulla ja taskunsuihin lisäsin resorin. Täällä mökillä ei ole silitysmahdollisuutta, joten älkää välittäkö hieman aaltoilevista saumoista ynnä muista kauneusvirheistä. Ne tunnetusti tasoittuvat käytössä ja/tai silityksessä.
PS. Jos joku tietää hyvän kangaskaupan Savonlinnasta, saa vinkata. Eurokankaan alennusmyynneissä tehtiin jo kierros. ;)