Printtihuppari kietaisuhupulla + vinyylileikkuritestausta!

 Tiesittekö, että pääkaupunkiseudun kirjastojen pajoissa muhii oikea kotiompelijoiden aarreaitta? Siis ihan totta, nyt en valehtele yhtään. Esimerkiksi Ison Omenan kirjastossa on VINYYLILEIKKURI! (Jos ei soita kelloja, niin lue pidemmälle, ymmärrät kyllä.)

Siitähän se lähti, kun Mumintalon Milmajohanna asiasta vinkkasi. Helsingin puolelta ainakin Vuosaaresta ja Kirjasto 10:stä löytyy. Mutta kirjasto Omenan on oma henkilökohtainen suosikkini. Varasin ajan varausjärjestelmästä (joka muuten on äärimmäisen vaikea löytää, joten linkki KLIK) ja pölähdin paikalle. Pyysin neuvoja ja vuoroani nätisti odottamalla sain todella hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Kukaan ei katsonut keiroon, vaikka printtasin kokomerkkejä ja omia "niskamerkkejä" (painotin, ettei ole myyntiin) muiden printtien ohella niin, että vinyylipötköstäni tuli aikas iso. Ehei. Toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi uudestaan!

Tämähän menee ihan oodiksi kirjastolle. Mutta ihan mahtijuttu, vinyylileikkuri siis! Eli minä annan kuvan, asettelen sen vinyylileikkurin tietokoneohjelmaan sopivasti (ja vähän muuta sälää, tässä henkilökunta auttaa kyllä), sitten leikkuri leikkaa minulle silityskuvat.

By the way, Omenan kirjasto on muuttamassa isompiin tiloihin, ja pajat saavat 200m2 omia tilojaan. Kuulemma tarvikehankinnoiksi sai antaa toiveita - minä toivoin peitetikkikonetta. ;)

Tämä Unique-teksti on esiteinin kanssa pitkään pohdittu. Hän olisi alunperin halunnut jotain girlpower-juttua, mutta mulla tuli niin kovasti Spice Girls mieleen, että kieltäydyin tekemästä sellaista paitaa. :D Paha äiti! Pyöriteltiin lauseita ja sanoja, ja lopulta Unique kuulosti hyvältä. Tein tytölle erilaisilla fonteilla malleja, ja hän valitsi tuon. Sopii mitä mainioimmin tämän hupparin rinnukseen.

Ihan tavallista huppariahan tyttö on toivonut jo syksystä asti, mutta pöhkö äiti se vaan ompelee mekkosia! Kaavana True Friends (Ottobre4/14) koossa 134cm, ja on muuten ihan täydellinen meidän tytölle. Kun oli valmis, rutisti sitä ja sanoi, että "on IHAN kuin KAUPASTA!!" Esiteinin suuri kehu! :) Valmis huppari oli jatkuvasti päällä, kunnes neiti istahti pikkuveljen mustikkajugurtin päälle.

Toki ensi kerralla muistan 

a) laittaa printin etukappaleelle ennen kappaleiden ompelua yhteen 

b) ommella taskupussin ennen muuta ompelua. 

Nyt nimittäin kävi niin, että mulla oli huppari valmiina, ja tyttö siihen kertoi haluavansa taskun. Tämä taskusuikare oli ainoa, joka jäi jäljelle tämän hupparin ja legginsien jäljiltä. Sitten vasta hoksasin, että tarvitseehan se printinkin.

Ihanan pehmoinen joustocollari Noshilta. Ja koska pinkin ja harmaan liitto on niin kaunista katsottavaa, päätyi harmaa Paratiisin puutarha hupun vuoriin (Verson Puodista).

Vielä on talven viimeinen päivä! Puuuh, lumihiutaleille kyytiä. <3

-----

We have a cameo cutter in our library - and people can use it for free! <3

We planned this print together with my daughter. At first she wanted some girpower stuff, but it was too spicegirly for my taste and didn't fit to this hoodie. After a moment of thinking, she was at the same page with me. This was a text that she approved and a font she chose herself (I had her look at many versions).

Hoodie is very pre-teen. As she saw it finished, she hugged it and declared that it was JUST like FROM A SHOP! (And she meant good by that. :D )

Let's say goodbye to the winter and welcome the spring. <3 Last day of winter!

Pattern: Ottobre Design 4/2014

Fabrics: Pink stretch college: Nosh Organics, 

grey flower stretch college (Paratiisin puutarha): Verson Puoti

Pehmoiset yöpuvut

Scroll down for English, please.

Jjjjaa tattadadaa, se on tasaraitaa!! Tällä kertaa ei sentäs lakanoita, vaan yökkäreitä. Koska tämä Marimekon 100% puuvillatrikoo on niin pehmoista, se sopii aivan täydellisesti yövaatteisiin. Joululahjoiksi nämä oli sopivan simppeli ja äärimmäisen nopea surauttaa. Resoriksi löysin sinistä Marimekon resoria, jonka sävy on just eikä melkein sama kuin paidassa (lähikuva vähän valehtelee varjoineen). Punainen resori Eurokankaasta, sekin sopi aivan melkein täydellisesti tuohon yömekkoon (koska olen sävytiukkis, huomasin hyvässä valossa katsoessa, että resori on aavistuksen vaaleanpunertavampi kuin mekon raidat taas taittavat enemmän oranssiin :D ).

Pojan paita on Ottobren Tiger Spotting ilman leikkauksia, housut Mock denim ihan vaan simppelisti hurautettuna ja ilman taskuja. Tytön yömekkoon käytin muistaakseni lasten Ruskamekon kaavaa pohjana (Pikkupiltiltä). Jatkon helmaa vain suoraan A:n mallisena alaspäin.

Pitkästä aikaa kokeilin kantata ilman kantinkääntäjää. En millään olisi jaksanut viritellä sitä koneeseen kiinni. Ja mitä ihmettä, ihan perinteisesti kanttaaminen olikin helppoa ja jälki siistiä!! Nyt kyllä käy niin, että kantinkääntäjä lentää hetkeksi jorpakkoon. Siinä ajassa olen jo kantannut perinteisesti, kun kantinkääntäjän kanssa tappelen vielä säätöjen kanssa. Ja kuitenkin joudun jotain purkamaan, harvassa on ne kerrat kun kantinkääntäjällä saan surutta surruttaa menemään. Aina jossain kohtaa on voinut joko kantti luiskahtaa alta esim. mutkasta, kiristää liikaa tai muuta vastaavaa. Asia on tällä selvä. Mun mielestä jäljessä ei edes huomaa eroa.

Pahoittelen huonoja kuvia. Nuo ikiliikkujat liikkui niin kamalasti, että oli lyhennettävä kameran valotusaikaa - pimeitähän niistä sitten tuli. Aloitin valoisalla, ja viimoiset kuvat tuli otettua pimeällä. Kyllä te tiedätte. Välissä vähän ruuanlaittoa, pikkusen nukutusta jne jne jne. Tasokuvassa taitaa parhaiten huomata, kumpi on otettu valoisalla ja kumpi pimeällä. Ero on ihan massiivinen! Kuitenkin mieluummin ehkä pimeät ja rakeiset kuvat kuin ihan täysin tärähtäneet (mistä löytyy pieni esimerkki ekasta kuvasta :D )

 Surpise, surprise: stripes again!! This Marimekko's 100% cotton tricot is soft and perfect for nightwear. I made it simple and used siplified Tiger Spotting and Mock Denim from Ottobre Design as patterns. No tricks, just plain and simple. Nightgown is based on Pikkupiltti's Ruskamekko. I made it A-shape and removed the collar. 

You can see the difference in lighting. The photo of boy's outfit is taken in bright hours, girl's dress I managed to shoot when it was already dark. You can really see the difference in quality of the pics! Same goes to the pictures higher above: kids were so energetic I needed to shorten the exposure time and so the quality isn't as good as I hoped. A bit grainy pic is better than totally blurry, though ;) (I have a dozen of those, too.)

Softshell-syyshaalari

Taas on se aika vuodesta, kun ulos mennessä laitetaan sormi suuhun ja ihmetellään, mitä päälle laittaisi. Varsinkin pikkuisimmalle. Tähän aikaan syksystä aurinko vielä lämmittää, tuuli on kolea. Aamulla mittari saattaa näyttää +-0 astetta, päivällä mittari kipuaa jopa yli +15 asteen, mutta varsinkin juuri aamuisin maa hohkaa kylmää ja kosteutta. Syysvaatetuksen pähkäilyä. 

Tiesittekö, että softshell on aivan loistava ulkovaatemateriaali? Pitää tuulta ja kosteutta. Sisällä fleecepinta, joka tuntuu mukavalta ihoa vasten. Softshell-vaatteet ja kankaat on kehitetty juurikin hyvää käyttömukavuutta ajatellen ja on käytössä melkolailla tuulipukua vastaava, vaikkakin miellyttävämpi. Vaatii siis alle säiden viiletessä kerrosta, mutta pidän silti lämpimämpänä kuin pelkät ohuet kuorihaalarit.

Tämä softshell-haalari on ollut tekeillä viime keväästä asti. Tuolloin sain tämän jo melkein valmiiksi, mutta sovittaessa huomasin että oli aivan valtava. Siispä jätin tämän kesken ja tein kevätkeleihin sen sijaan tällaisen maastohaalarin. Kaava on tässäkin sama (kuin melkein aina), Best Pals (OB 4/14). Tämä vaan koossa 80.

Softshellin ostin Eurokankaasta. On muuten kertakaikkisen ihanaa ommeltavaa. Ei tarvitse vuorta, sillä sisäpuolella fleecepinta. Paksua ja jämäkkää, mutta kuitenkin hieman joustavaa. Miinuksena se, että käden- ja lahkeensuita ei saa tavallisella kanttaamisella tarpeeksi napakaksi, juurikin kankaan paksuuden ja jähmeyden vuoksi. Pohdiskelen ja mietin, josko tekisin hihansuun sisäreunasta lähtemään kantin kaveriksi ihan tavallisen resoripötkylän, vähänniinkuin tuplahihansuuksi.

Sofshell ei purkaannu, ja kuulin (liian myöhään) vinkin, että saumat kannattaa ommella ihan suoralla ompeleella, jotta pitää kosteutta paremmin. Itsehän vedin siis saumurilla kaiken muun, paitsi haaruksen ja sisälahkeet.

 Ja siinä se nyt komeilee, ensimmäinen oma ompelumerkkini! Eikö olekin hieno!! Lisäsin kaavaan alavaran, jotta saan fiksusti tuon ommeltua. Samaten lisäsin vetskarin taakse kaitaleen vähän suojaamaan ihoa sekä estämään tuulta ja kosteutta. Taskupussiin testasin Janomeni koristeommelta. Ihana. <3 Niskanauhan tein samalla tavalla kuin viimepostauksen jumpsuitiin: niska-huppusauma kantinkääntäjään ja surrurrur. Taitetaan alas ja tikataan suoralla kiinni miehustaan. Mitä mieltä olette, otanko muutaman kuvan tekemisestä? Auttaisiko se jotakuta sen tekemisessä?

Kuva ei ihan toista sisäpuolen väriä oikein, luonnossa on vihertävämpi. Otin muuten kuvat kännykällä kun muistikortti meni rikki. Näemmä Samsung Galaxy S5 neollakin kuvaaminen sujuu, kunhan valoa on tarpeeksi. Sitäpaitsi, syksyinen iltapäivän aurinko. <3 Ihania kuvia saa matalalta tulevassa valossa.

Tässä ei mene kaulus kovin korkealle, joten tuubihuivin vaatii. Tykätään ilmeisesti kumpikin tästä kyllä tosi kovasti. Vielä kumpparilenksukat lahkeisiin kiinni niin avot! Nyt piti saada metsäretkelle päälle, ei ollut aikaa tuollaisiin viimeistelyihin ;)

Aaand for the first time in English! (Drumrolls.) My Google Analytics tells me that I have visitors outside Finland too. Please feel free to comment! <3

The Finnsih weather has its own challenges. At autumn time the wind starts to get chilly and the ground gets cooler but the sun is still warming quite nicely. Time to think about some outdoor clothing again. Personally, I've fallen in love with softshell material. It's comfortable and has some good technical abilities: not only is it windproof but also water repellent or in some cases even waterproof.

I started sewing this overall last spring but noticed it was waaay too big at the time. I made this army-like overall for the spring weathers in stead and left my softshell wait for the baby to grow. Now, the gradually cooling weathers gave me a sort of awakening (yes, it was almost below zero celsius degrees in the morning) and I finished this one.

The pattern I used is my always-trusted Best Pals from Ottobre Design 4/2014. I made slight changes but nothing too serious. This one without lining because softshell has a nice fleecy touch and feels comfortable against the skin. The collar in this pattern is quite low (or actually doesn't exist) so a tube scarf is needed. And what comes to the cuffs.. I'm thinking putting some ribbing, for they are a bit too loose now. In the neck you can also see a piece of some brand new labels I ordered few weeks ago. ;)

All and all I think we both love this. What do you think? :)

Hukkayöppärit

Leena Rengon suunnittelema Hukan Perintö on kyllä suloinen kangas. Ostin ompeluryhmän kirppisryhmästä pätkän kakkoslaatuisena. Vaan kävi ilmi, että laatu oli hieman huonompaa kuin olin kuvitellut: vaikka sain vielä kaupanpäällisiksi toisen pätkän samaa kangasta, oli omassa palassani niin paljon haalistunutta printtiä, ettei siitä kunnolla riittänyt mihinkään vaatteeseen: aina jokin epäonninen nalle tai hukka oli hailakka jossain kohtaa. Pähkäilin, että missä vaatteessa se ei niin haittaisi: yökkärit. Keskimmäisellä on kaikenkukkuraksi yökkäreihin kova tarve, enkä ole saanut puolen vuoden pyytelystä huolimatta ommeltua niitä.

En tiedä, mistä johtuu, että kivoja kankaita ei millään raaskisi "tuhlata" yökkäriompeluun. Yökkärit ovat kuitenkin vaatekappaleista ehkä kaikkein eniten päällä, kun eivät niin mene likaiseksi samaa tahtia tavallisten käyttövaatteiden kanssa. Valkoinen pohjaväri on muutoinkin niin kovin arka tämän ikäisellä pojalla. 

Tuhlaatko itse vain ne ei-niin-kivat kankaat yökkäreihin? Jämätilkut? Ostatko kangasta ihan yökkäreitä ajatellen?

Pieni töyhtöpää tuuppasi kuviin mukaan.

Alkuun pohdin, mitä poika tästä kuosista tykkäisi. Nyt kun on jo "iso koululainen", on vaate- ja kangaskriittisyys kasvanut uudelle levelille. Pelkäsin, ettei ole tarpeeksi cool kangas. Turhaan, sillä poika ihastui näihin ihan heti.  Sanoi, että haluaa käyttää paitaa tavallisena paitana heti koulussa. Alla kuvassa poika lähdössä kouluun, mustissa housuissa. Ei mielestäni liian yökkärimäinen lainkaan. Niin, ja yllättäen myös ehdotukseni keltaisesta resorista meni heti läpi!

Tykkään tehdä isot helma-/hiha- ja lahkeensuukäänteet. Varmaan turhan leveät moneen makuun. Itse olen kuitenkin niihin tykästynyt sen vuoksi, etteivät vahingossakaan käänny nurinpäin riehuessa. Tarvittaessa kaksoisneulaompeleen purkamalla vaatteisiin saa lisää elinikää, kun käännettä sitten joskus halutessaan lyhentää. Täytyy nyt vielä mainita, että oikeasti lahkeet ovat samanmittaiset, vaikka kuvassa muulta näyttää. Tällä kertaa ei ollut kovin aikaa asetella vaatteita nätisti päälle. :)

Kangas tosiaan Leena Rengon suunnittelema Hukan perintö, kirppisryhmästä ostettu. Kaavoina Ottobre 1/2015 Be Cool (ensimmäistä kertaa kokeilin, ompa kiva ja rento kaava laskettuine olkapäineen!) sekä 4/2014 Mock Denim pätkäistynä ja aivan yksinkertaistettuna. On muuten ehdottomasti paras housukaava tähän mennessä tuo. 

Piuhapuku

Verson puodin pitkät piuhat on veikeä kangas. Omasta pätkästäni syntyi keskimmäiselle paita jo aiemmin. Ompelin samaisesta kankaasta paidan myös miehelle, mutta sitä en ole muistanut kuvata. Jämäpaloista leikkelin vielä jumpsuitin vauvalle. Resori Noshilta ja musta trikoo Käpyseltä.

Mutta hupsista! Lipsahti turhan iso!! On kyllä kasvunvaraa, lähempänä kokoa 80-86, tällä hetkellä vaatekoko kun on 74cm. Lahjeresorit on kuvissa rullattu puoleen lahkeeseen. 

Toisaalta, alle mahtuu muu vaatetus ihan helposti, voi siis hyvin olla vähän vilposemman kesäpäivän tai kesäillan haalari.

Kaavana tuttu ja turvallinen Best Pals Ottobre 4/2014, koossa 74cm. Ensi kerralla kyllä kokeilen ilman tuota eturesoria, meinasi käpy palaa sen kanssa. Ihan ei tuo kantinkääntäjän sielunelämä ole täysin tiedossa, joten lopulta helpoimmalla pääsin vanhalla kunnon käsipelillä kantaten.

Vetoketjun taustan ja pääntien peitin samettinauhalla, joka on ostettu Tigerista, olisiko ollut 1-2€/rulla. Tigerista tarttui mukaan myös kudottua, kuviollista polyesternauhaa ja satiininauhoja. Näitä samettinauhoja ostin kolmea väriä. Tämä ratkaisu on omaa patenttia, kun aivot nyrjähti pahemman kerran pohdiskellessa. Hieman rumaltahan tuo vetskarin vieressä oleva taitekohta näyttää, mutta näyttäköön. Sen verran pitkään sahasin edes takasin eri päin että saa kelvata. :D

 No nyt on ainakin sitä kasvunvaraa!!
Hetkellinen ompelujumi selätetty, siitä taputtelen itseäni olalle.

DIY keväthaalari

Suomen kevät ja vauvan haalari. Enää ei nökötetä vain vaunujen suojassa, vaan rattaissa ja hieman jo ehkä hiekkalaatikolla ja keinussakin. Tuulen- ja vähintään kosteudenpitävä pitäisi olla. Vaan johan on teknisten vauvahaalareidenkin hinnat huipussaan. Jos löytyi joku silmää miellyttävä, se maksoi lähemmäs sata euroa.

Tuttavan vauvalla on Mini Rodinin Pico-haalari camo-kuosilla. Siitä se ajatus sitten lähti.

Olin aiemmin EK:n palalaarista bongannut tätä maastokuosista ulkoilukangasta. Idean saatuani lähdin penkomaan ja löysin mainion pätkän. Palakankaista ei tiedä tarkalleen niiden ominaisuuksia, materiaalia ym, mutta tämän nurjalla puolella oli jonkinsortin pinnoite. Vaikuttaa siis vedenpitävältä. Saumateippejä en ostanut, sillä vauvaa en kuitenkaan vesilätäköissä istuta.

Facebookin Saumanvara-ryhmästä kyselin neuvoja muunmuassa tuohon pääntien alavaraan, sillä tämä oli ensimmäinen joustamattomista tekemäni vaate. Ohut vuorikangas oli ensimmäinen sekin laatuaan. Niin, alavaraakaan en ollut koskaan tehnyt pääntielle. Leikkasin vapaalla kädellä ulkokankaasta palasen ja silitin kaksipuolisella liimakankaalla vuoriin, tikkasin sitten siksakilla vielä kiinni.

Kaava on alunperin Ottobre 4/2014 oleva Best Pals -haalari. Kaava on tehty joustaville, joten lisäsin väljyyksiä summanmutikalla. Lisäsin myös tuon pääntien alavaran, kuten jo sanottu, sekä vetskarin takana olevan tuulistopparin. Alkuperäisessä kaavassa vetskarin ja hupun reunat on tehty resorikanttauksella. Itseasiassa päädyin tähän ratkaisuun ihan lennossa, ja olen siihen tyytyväinen. Hupun reunaan lisäsin vielä kuminauhakujan, sillä huppu oli erittäin iso mitoitukseltaan.

Lennossa tehdyt muutokset tuottavat ainoastaan vaikeuksia työjärjestykseen, ja nyt se ei todellakaan ollut helpoin mahdollinen. Niska-haaramitta olisi voinut olla hieman isompi. Näissä kuvissa kuitenkin villahaalari alla, joten säiden lämmetessä mahtuu toivottavasti koko kevään. 

Hintaa koko haalarille tuli yhteensä reilu 20 euroa, kankaiden osuus tästä vain 15€. Tällä kertaa säästin pitkän eurocentin tekemällä itse. Yleensä se ei mene niin: henkkamaukkojen ja muiden halpaketjujen myötä vaatteiden oikea hinta jää pimentoon. 

Laadukkaat, kivat kankaat, ompelutarvikkeet ja tietenkin ompelukone ja saumuri maksavat. Pienillä onneksi esimerkiksi metristä kangasta saa jo monta vaatetta, isommilla lapsilla alkaa jo olemaan hintavampaa. Esimerkiksi tytön pitkähihaiseen mekkoon tai tunikaan menee helposti metrin pätkä.

Tätä haalaria on tehty useampi viikko pikkuhiljaa, välillä muita ompelutöitä puuhastellen.

Kankaat: EK:n palalaari, resori Käpyseltä. Vetskari tilattu Karnaluksilta. 

Kengät Converse, pipo me&i, kummatkin lahjaksi saatu. <3

Lisää synttäriompelua

Tyttärellä siis oli synttärit tässä menneellä viikolla. Kyselin, mitä äidin ompelemaa haluaisi synttärilahjaksi. Pyjaman.

Marimekon ystävämyynneistä olin jo viime syksynä ostanut tasaraitatrikoota. Se on iiiihanan pehmoista. Resori Käpyseltä.

Kaavoiksi muokattu Maxi dot -tunika (Ottobre 1/2014). Kavensin sitä reilulla kädellä helmasta ja lyhensin laitoja. Lähinnä siis hartialinja ja hihat on siitä. Hihoja lyhensin. Pääntien avaruudesta tykkään, eipähän ahdista.

Housujen lähtökohta on Mock Denim (Ottobre 4/2014). Tein niistä pyynnöstä caprimittaiset.

Sovituskuvissa pyjama otettu suoraan lahjapaketista, joten viikkausjäljet tuleva ttuohon rumasti, kuten kuvasta näkyy. :)

Voihan kevät ja ompeloosi!

Siis ihan oikeasti, olen ommellut ihan hirmuisesti, vaikkei sitä 11 päivän blogitauosta arvaisikaan. Olen ommellut niin paljon, etten ole ehtinyt blogata, oma aika kun on niin rajattua luksusta.

Tämähän lähti liikkeelle siitä, että sain ikioman uuden ompelukoneen. Janome Sewist 625e. <3 

Kuva: www.jovilco.fi

Voihan rakkaus, mikä masiina! Se ompelee jopa Prymin kaksoisneulalla hyppytikkiä tekemättä. Ainoat ongelmani koneen kanssa kahden viikon lähes päivittäisellä käytöllä ovat olleet täysin käyttäjälähtöisiä. 

Noniin, niihin ompeluksiin.

Pojalla on housuja hirmuisen vähän. No, kahdet tekemäni ovat vielä ehjät, mutta muutoin kaikki joko polvista rikki tai liian pienet. Sai itse valita materiaalin ja resorit. Halusi taas kerran Noshin velouria, siis sitä samaa, josta olen jo 2 housut tehnyt. Ne kahdet ei muuten ole menneet miksikään, vaikka normaalisti housut pysyvät ehjinä max 2kk. Hyvä Nosh! (Tähän se facen peukku, tarttis näihin blogeihinkin jotkut meepit tai hymiöt!)

Kaavana Mock Denim ob 4/14:sta. Taskut tuottivat päänvaivaa. En jaksanut silitellä tukikangasta taskunsuuhun, joten oma vikani että lörpöttävät. Poikaa se ei haittaa kuitenkaan, onneksi. Ompelukoneen koristeompeleita piti päästä kokeilemaan tuohon taskunsuuhun. :)

Kivasti sopii kallopallopaitaan tämä. Samanväriset resorit halusi poika. Kuten ilmeestä voi päätellä, mallinaolo ei ihan hirveästi nappaa. Pallopaita suoraan narulta silittämättä poimittu, pahoitteluni rypyistä taas. Jos joku ei vielä tiennyt, niin minä EN silitä. Se on yhtä ärsyttävimmistä hommista, mitä tiedän.

Ainiin, meinasi unohtua.

Leikkisät lastenvaatteet-blogissa on arvonta näistä iki-ihanista ruokalapuista. Voi kun vaan itse osaisi, upeita!

Paluu ruotuun

Joululomalla puuhastelin itselleni oman pienen ompsun tuonne pikkuruisen varaston yhdelle seinustalle. Se on pieni, mutta se on omani. <3 Ei enää levittäytymistä keittiön pöydälle (eikä kiukuttelua siitä että lapset syö iltapalaa ompelupöydälläni).

Jotenkin on ollut vaikea saada kunnon otetta ompeluun nyt tauon jälkeen. Tämän jumpsuitin kankaat oli leikattuna jo hyvissä ajoin ennen joulua. Se on Best Pals (Ottobre 4/14), ilman vuoria. Muistaakseni koko 68 ilman sivusaumojen saumanvaroja, muistaakseni selkää jatkoin hieman pidemmäksi. Muistaakseni, muistaakseni. 

Tiedättehän sen tunteen, kun mikään ei onnistu. Kuten että kaksi kertaa peräkanaa ompelin lahjeresorin renkaaksi nurja puoli ylöspäin. Sen jälkeen saumuroin lahjeresorin sauma oikealle puolelle. Sen jälkeen katkesi saumurin neula. Jne jne.

Onneksi on oma ompsu niin työn voi jättää sillä silmänräpäyksellä siihen levälleen ja jatkaa kun hermoja riittää ;)

Kauluksen saumaan ei löytynyt sopivaa nauhaa. Sitten löysin EK:sta ostetun Itse tehty -puuvillanauharullan. No mikäettei. Tällä kertaa sen ompelu jopa sujui, jos niin voi tällaisella vasta-alkajalla sanoa. En purkanut kuin 2 kertaa ;)

Tyttö sanoi että hölmön näköinen. Olkoon, eipähän näy sauma. :D

Taskun sisällä ja hupussa EK:n moniväristä tähtitrikoota. Resorin alkuperästä ei pienintäkään vainua.

Kankaana on iiihanan pehmoista Noshin joustocollegea, jota olen marinoinut alkusyksystä asti, mutta jolle en ole osannut tehdä mitään (ja tuolla sitä vielä on pitkälti toista metriä). Rakastuin. Ainoastaan kohdistukset on tosi kenkkuja tehdä, kangas oli niin joustavaa että neulauksestakin huolimatta aina toinen raitapareista tahtoi karata (sivuhuom: minähän en neulaa kuin pakon edestä ja väkisin).

Yritin väsätä jotain kuvausrekvisiittaa eteiseen, joka on valoisin paikka näin pimeällä (lue: ainoa paikka, missä on oikeasti hyvät lamput). Pikkukaverista on tosi vaikea saada kaikkinensa tarkkoja kuvia. Katsoin että olin pitkälti toistasataa valokuvaa ottanut ja niistä murto-osa jollain tapaa kelpaavia :D

Vihreän värin oikeaa sävyä on vaikea saada kuvaan, varsinkin sisällä kuvattuna, oli salama tai ei. Ylläoleva on liian sinertävä. Oikeastaan en itsekään ole tarkkaan selvillä tuosta sävystä, se on ihan erilainen jokaisessa vähänkään erilaisessa valossa. Yleensä en välitä vihreästä, mutta tämä on jokseenkin kiva. Ei laisinkaan kovan vihreä.

^ Tämä väri ehkä lähinnä totuutta.

Nyt on niin monta projektia päässä, josko seuraavaa tuotosta pukkaisi vähän nopeammin ulos.