Hiljaista terapiaa ommellen - tähtijumpsuit

Oma rakas harrastus on tullut entistäkin tärkeämmäksi töiden aloituksen jälkeen. Vaikkakin ompeluaikaa löytyy niukalti, ne hetket, kun istahtaa ompeluksen ääreen, on sitäkin arvokkaampia. Miten mieli vaeltaa, kädet näpertää ja sielu lepää. Täydellistä vastapainoa usein niin hektiselle työlle.

 

Niin ne ensimmäiset työviikot kuulemma ovat rankimmat. Allekirjoitan sinänsä, hetki menee tasapainoitellessa lasten, kotihommien ja töiden välillä. Niin ja harrastusten. Tätä on tehty yli viikko tätä jumppista - ennen olisin sutaissut tämän parissa päivässä (sekin keskeytysten kanssa). Illalla rojahdan sänkyyn ja simahdan alta aikayksikön, ollen tyytyväinen siihen, ettei tarvitse kärsiä äitiyslomalla niin tavallisista unensaantivaikeuksista. Kuntosalia en ole edes miettinyt. Uuden oppiminen vie energiaa, mutta samalla on kovin antoisaa. Uusi työpaikka on tosi jees! <3

Lapset hakevat huomiota vuorotellen ja yhdessä, pitää koittaa muistaa antaa itsestään jokaiselle jotakin, niin ettei päivittäiset yhteiset hetket jää vain aamuiseen "heippaan" ja iltaiseen "kauniita unia" -lausahdukseen. Vuorotyössä vielä haastavampaa, lasten koulu kun vie ison lohkon päivästä, ja iltavuoron jälkeen lapset ovat jo nukkumassa.

Tämä jumpsuitti on malliltaan Reggae, Ottobresta 1/2016. Tein sen Noshin tähtineuloksesta (100% luomupuuvillaista jacquardia <3) ja raitatrikoosta, jotka syksyllä ostin Roosanauha-huutokaupasta. Ihan melkein mätsäävää harmaata resoria löytyi kangashyllystäni, alunperin Käpyseltä ostettua. Paitana ikivanhaa (ostovaate-)

Marimekkoa, isoimmalta mukelolta asti muistaakseni peritty vaaleampi, keskimmäiseltä vihreäpohjainen. Kangas vielä priimaa, joskin resoreista huomaa ajan patinan.

Taskut tikkasin koristetikillä, tulee myös kivan siistiksi nurjalta puolelta. Näemmä olen jomman kumman etukappaleen leikannut aavistuksen vinoon kuviosta katsottuna (ja ainahan nuo neulostenkin kuviot elää, riippuen siitä, miten ne on kuivatettu). Kappaleet ovat samanmittaiset, mutta silti toinen puoli näyttää kuvissa olevan vinossa/eri mittaiseksi leikattu. Tykkään tämän kaavan alavarasta, siitä tuli tosi nätti. Aina mukava, kun työ näyttää kohtalaisen siistiltä myös nurjalta (kuva otettu kännyllä kun järkkäristä loppui akku kesken leikin).

Koko 80 alkaa olemaan nafti jo haaruksesta, just menee. Mallailin kaavaa olemassa oleviin vaatteisiin ja ostovaatteista näytti olevan lähinnä kokoa 86. Taitaa olla poika hujahtanut pituutta salaa. :) <3

Näillä on hyvä kiipeillä pitkin kämppää. Ottaa mallia isosisarusten parkourharrastuksesta ilmeisesti, kiipeilee ja tulee vapaalla tyylillä alas kaikennäköisistä kiipeleistä. Sopiipa tämä nyt kevään kynnyksellä ohkaisemman toppahaalarin alle. Ihan ei viitsi enää villapaitaa plussakeleillä laittaa, mutta tavallinen paita ja housut tuntuu jotenkin ohkaiselle. Tämä tai jc-jumppis siis aika bueno välikerrokseksi, kun maa hohkaa kylmää kuitenkin. :)

-----

This jumpsuit is "Reggae" from Ottobre 1/2016. I used Nosh Organic's star Jacquard and stripy jersey together. Ribbing is from Käpynen and matches the jacquard quite well.

I made size 80, seems like we'll have to go for a bigger size next time. The little fella seems to be growing quickly!

I like this pattern a lot! What do you think? :)

Paluu ruotuun

Joululomalla puuhastelin itselleni oman pienen ompsun tuonne pikkuruisen varaston yhdelle seinustalle. Se on pieni, mutta se on omani. <3 Ei enää levittäytymistä keittiön pöydälle (eikä kiukuttelua siitä että lapset syö iltapalaa ompelupöydälläni).

Jotenkin on ollut vaikea saada kunnon otetta ompeluun nyt tauon jälkeen. Tämän jumpsuitin kankaat oli leikattuna jo hyvissä ajoin ennen joulua. Se on Best Pals (Ottobre 4/14), ilman vuoria. Muistaakseni koko 68 ilman sivusaumojen saumanvaroja, muistaakseni selkää jatkoin hieman pidemmäksi. Muistaakseni, muistaakseni. 

Tiedättehän sen tunteen, kun mikään ei onnistu. Kuten että kaksi kertaa peräkanaa ompelin lahjeresorin renkaaksi nurja puoli ylöspäin. Sen jälkeen saumuroin lahjeresorin sauma oikealle puolelle. Sen jälkeen katkesi saumurin neula. Jne jne.

Onneksi on oma ompsu niin työn voi jättää sillä silmänräpäyksellä siihen levälleen ja jatkaa kun hermoja riittää ;)

Kauluksen saumaan ei löytynyt sopivaa nauhaa. Sitten löysin EK:sta ostetun Itse tehty -puuvillanauharullan. No mikäettei. Tällä kertaa sen ompelu jopa sujui, jos niin voi tällaisella vasta-alkajalla sanoa. En purkanut kuin 2 kertaa ;)

Tyttö sanoi että hölmön näköinen. Olkoon, eipähän näy sauma. :D

Taskun sisällä ja hupussa EK:n moniväristä tähtitrikoota. Resorin alkuperästä ei pienintäkään vainua.

Kankaana on iiihanan pehmoista Noshin joustocollegea, jota olen marinoinut alkusyksystä asti, mutta jolle en ole osannut tehdä mitään (ja tuolla sitä vielä on pitkälti toista metriä). Rakastuin. Ainoastaan kohdistukset on tosi kenkkuja tehdä, kangas oli niin joustavaa että neulauksestakin huolimatta aina toinen raitapareista tahtoi karata (sivuhuom: minähän en neulaa kuin pakon edestä ja väkisin).

Yritin väsätä jotain kuvausrekvisiittaa eteiseen, joka on valoisin paikka näin pimeällä (lue: ainoa paikka, missä on oikeasti hyvät lamput). Pikkukaverista on tosi vaikea saada kaikkinensa tarkkoja kuvia. Katsoin että olin pitkälti toistasataa valokuvaa ottanut ja niistä murto-osa jollain tapaa kelpaavia :D

Vihreän värin oikeaa sävyä on vaikea saada kuvaan, varsinkin sisällä kuvattuna, oli salama tai ei. Ylläoleva on liian sinertävä. Oikeastaan en itsekään ole tarkkaan selvillä tuosta sävystä, se on ihan erilainen jokaisessa vähänkään erilaisessa valossa. Yleensä en välitä vihreästä, mutta tämä on jokseenkin kiva. Ei laisinkaan kovan vihreä.

^ Tämä väri ehkä lähinnä totuutta.

Nyt on niin monta projektia päässä, josko seuraavaa tuotosta pukkaisi vähän nopeammin ulos.