Piuhapuku

Verson puodin pitkät piuhat on veikeä kangas. Omasta pätkästäni syntyi keskimmäiselle paita jo aiemmin. Ompelin samaisesta kankaasta paidan myös miehelle, mutta sitä en ole muistanut kuvata. Jämäpaloista leikkelin vielä jumpsuitin vauvalle. Resori Noshilta ja musta trikoo Käpyseltä.

Mutta hupsista! Lipsahti turhan iso!! On kyllä kasvunvaraa, lähempänä kokoa 80-86, tällä hetkellä vaatekoko kun on 74cm. Lahjeresorit on kuvissa rullattu puoleen lahkeeseen. 

Toisaalta, alle mahtuu muu vaatetus ihan helposti, voi siis hyvin olla vähän vilposemman kesäpäivän tai kesäillan haalari.

Kaavana tuttu ja turvallinen Best Pals Ottobre 4/2014, koossa 74cm. Ensi kerralla kyllä kokeilen ilman tuota eturesoria, meinasi käpy palaa sen kanssa. Ihan ei tuo kantinkääntäjän sielunelämä ole täysin tiedossa, joten lopulta helpoimmalla pääsin vanhalla kunnon käsipelillä kantaten.

Vetoketjun taustan ja pääntien peitin samettinauhalla, joka on ostettu Tigerista, olisiko ollut 1-2€/rulla. Tigerista tarttui mukaan myös kudottua, kuviollista polyesternauhaa ja satiininauhoja. Näitä samettinauhoja ostin kolmea väriä. Tämä ratkaisu on omaa patenttia, kun aivot nyrjähti pahemman kerran pohdiskellessa. Hieman rumaltahan tuo vetskarin vieressä oleva taitekohta näyttää, mutta näyttäköön. Sen verran pitkään sahasin edes takasin eri päin että saa kelvata. :D

 No nyt on ainakin sitä kasvunvaraa!!
Hetkellinen ompelujumi selätetty, siitä taputtelen itseäni olalle.

Paluu ruotuun

Joululomalla puuhastelin itselleni oman pienen ompsun tuonne pikkuruisen varaston yhdelle seinustalle. Se on pieni, mutta se on omani. <3 Ei enää levittäytymistä keittiön pöydälle (eikä kiukuttelua siitä että lapset syö iltapalaa ompelupöydälläni).

Jotenkin on ollut vaikea saada kunnon otetta ompeluun nyt tauon jälkeen. Tämän jumpsuitin kankaat oli leikattuna jo hyvissä ajoin ennen joulua. Se on Best Pals (Ottobre 4/14), ilman vuoria. Muistaakseni koko 68 ilman sivusaumojen saumanvaroja, muistaakseni selkää jatkoin hieman pidemmäksi. Muistaakseni, muistaakseni. 

Tiedättehän sen tunteen, kun mikään ei onnistu. Kuten että kaksi kertaa peräkanaa ompelin lahjeresorin renkaaksi nurja puoli ylöspäin. Sen jälkeen saumuroin lahjeresorin sauma oikealle puolelle. Sen jälkeen katkesi saumurin neula. Jne jne.

Onneksi on oma ompsu niin työn voi jättää sillä silmänräpäyksellä siihen levälleen ja jatkaa kun hermoja riittää ;)

Kauluksen saumaan ei löytynyt sopivaa nauhaa. Sitten löysin EK:sta ostetun Itse tehty -puuvillanauharullan. No mikäettei. Tällä kertaa sen ompelu jopa sujui, jos niin voi tällaisella vasta-alkajalla sanoa. En purkanut kuin 2 kertaa ;)

Tyttö sanoi että hölmön näköinen. Olkoon, eipähän näy sauma. :D

Taskun sisällä ja hupussa EK:n moniväristä tähtitrikoota. Resorin alkuperästä ei pienintäkään vainua.

Kankaana on iiihanan pehmoista Noshin joustocollegea, jota olen marinoinut alkusyksystä asti, mutta jolle en ole osannut tehdä mitään (ja tuolla sitä vielä on pitkälti toista metriä). Rakastuin. Ainoastaan kohdistukset on tosi kenkkuja tehdä, kangas oli niin joustavaa että neulauksestakin huolimatta aina toinen raitapareista tahtoi karata (sivuhuom: minähän en neulaa kuin pakon edestä ja väkisin).

Yritin väsätä jotain kuvausrekvisiittaa eteiseen, joka on valoisin paikka näin pimeällä (lue: ainoa paikka, missä on oikeasti hyvät lamput). Pikkukaverista on tosi vaikea saada kaikkinensa tarkkoja kuvia. Katsoin että olin pitkälti toistasataa valokuvaa ottanut ja niistä murto-osa jollain tapaa kelpaavia :D

Vihreän värin oikeaa sävyä on vaikea saada kuvaan, varsinkin sisällä kuvattuna, oli salama tai ei. Ylläoleva on liian sinertävä. Oikeastaan en itsekään ole tarkkaan selvillä tuosta sävystä, se on ihan erilainen jokaisessa vähänkään erilaisessa valossa. Yleensä en välitä vihreästä, mutta tämä on jokseenkin kiva. Ei laisinkaan kovan vihreä.

^ Tämä väri ehkä lähinnä totuutta.

Nyt on niin monta projektia päässä, josko seuraavaa tuotosta pukkaisi vähän nopeammin ulos.