sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Yksi kovan onnen perhosmekko

Olipa kerran tytön synttärijuhlat. Ja äiti, joka halusi tehdä tytölle mekon juhliinsa. Tykästyin uusimman Ottobren (siis 3/2015) Lionella-frillamekkoon. Jo aiemmin olin ajatellut tehdä frillamekon Noshin mintunvärisestä perhoskankaasta. Nyt sitten osui vielä niin nätti kaava kohdille, että tämä oli pakko toteuttaa. Ja kaikki ideathan saadaan viime tingassa. Eli torstaina, kun lauantaina oli juhlat! Ja kun jotain tekee deadlinen kanssa tarpeeseen, niin kaikkihan menee tietenkin pieleen.



Kertakaikkiaan, tässä meni tekovaiheessa pieleen käytännössä kaikki mahdollinen. Ainoa, mikä jotenkuten oikein onnistui, oli leikkaaminen. Siinäkin pieni lipsahdus helmakaitaletta leikatessa.

Jokainen sauma on tehty noin suunnilleen kahteen tai useampaan kertaan. Frillamekko ei oo just nyt mun juttu. Kun ei niin ei. Moneenkohan kertaan Rypytin uudestaan tai parantelin lisää. Ihana kantinkääntäjäni ei ollut yhteistyökykyinen. Mutta ei myöskään normaalisti ah-niin-ihana saumurini, jossa katkesi lanka ja neula ja vaikka sun mitä. Uudella ompelukoneellani en ole saanut kaksoisneulalla hyppytikkiä tätä ennen, ja nyt se teki sitä ihan huolella. Pääntien kumpikin puoli on tehty useampaan kertaan uusiksi. Erikseen, koska etupuolen kanttauksen purkaantumisen huomasin vasta langanpätkiä päätellessäni. 

 Vielä jäi muutama pikkujuttu häiritsemään, mutta niitä ei valmiista vaatteesta onneksi juuri huomaa. Kyllä tätä korjattiin väännettiinkin tuntitolkulla.



Helmojen pyörimistä oli testattava. Tässä näkyy hieman tuota takana olevaa tamppia. Se ei asetu oikeasti noin ylös, hame liitelee pyörimisen voimasta. 

Hieman muokkasin tuota hihaa, tykkäsin enemmän että tuon puhvihihan ylä-ja alakappaleen välissä on sauma, alkuperäisessä mallissa kappaleet ovat yhtenäisiä ja siinä välissä on framilon rypyttämässä hihansuuta ihan vaan suoraompeleella. Sen ompeleen näkyminen jotenkin häiritsi, joten siis ompelin framilonin hihaan oikeat puolet vastakkain, niin että frasmilon jäi sinne hihansuun saumanvaraan sitten. Kokeilin myös resoria hihansuuksi, mutta purkuhommiksi meni, framilonrypytys oli juhlavampi. Eli toinen hiha tehty kolmeen kertaan, sopii niin tähän ompelemisen ja purkamisen teemaan :D






Loppuviimeksi mekosta tuli tosi kiva. Henkarikuvan mukaista mutkaa tuossa miehustassa ei oikeasti ole, se on jotenkin hassusti tuossa.

6 kommenttia:

  1. Ihana mekko, tämä on minullakin to do-listalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On niin kiva malli, että oli kyllä jokaisen ärräpään arvoinen nyt jälkeenpäin ajateltuna :D

      Poista
  2. Ihana ja kaunis mekko vaikeuksista huolimatta!

    VastaaPoista
  3. Lopputulos ratkaisee, tosi kaunis mekko :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi. <3