Lisää karkkia

Ai että tuo Pikkupiltin karkkikangas on ihanaa! Pyöräytin siitä myös pikkuruisimmalle bodyn. Kokeilin ob 6/2012 kehuttua Kisuliini-kaavaa, koko on 68-74 välistä.

Kisuliini on selkeästi pienempi malli kuin Sausage dog, josta olen aiemmat bodyt tehnyt (näemmä olen vain yhden blogannut). Sausage dogissa saa käyttää yhtä pienempää kokoa kuin itse muksu on, tämä taas tuntuu olevan justiinsa kokonsa mukainen.

Olin kuullut pelotteluja, että pääntie on sitten tosi kapoinen, joten levensin sitä aavistuksen. Jokin meni kanttauksessa mönkään, vaikka laskelmat pitikin paikkansa ja nyt tuo lörpöttää.Venytin varmaan liikaa kaksoisneulalla ommellessani. Tekisi mieli purkaa ja tehdä uusiksi, jää häiritsemään. Vai? Meneekö se tuollaisenaan, pistääkö silmään pahasti?

Näemmä pienet puklutkin jo koristeena. :)

En ole oikein väri-iloittelija (vaikka nämäkin mieltymykset tulevat selkeästi kausissa). Niinpä yhdistin muutoin niin värikkääseen kuosiin ihan vaan mustan resorin. Raidallinen olisi saanut silmät ristiin ja päänsäryn aikaiseksi, turkoosia ei ollut. Kuukauden päästä, 6-kuisena, aletaan viimeistään kiinteitä maistelemaan ja valkoiset resorit on sitten ihan nounou.

Vauvaa on hirmuisen vaikea kuvata kun hyörii ja pyörii niin vikkelään. Suurin osa kuvista taas tärähtäneitä ja värähtäneitä. Kaiken lisäksi pikkukaveri on ihan kohta oppimassa ryömimään! Nytkin pääsi puoli metriä eteenpäin omalla mittarimatotyylillään.

Jos joku arpoo nepparipihtien hankkimisen kanssa, niin voin sanoa: hyvä ihminen, säästä hermojasi ja osta! En ole pienessä mielessänikään osannut kuvitella, että neppareiden laittaminen voisi olla näin helppoa. Ehen. Etsitään kohta, asetetaan pihdit paikoilleen, puristus ja valmis. Ei kipeitä sormenpäitä, ei kamalaa paukutusta, ei mitään. En käsitä, miksi ostin Prymin nepparipihdit vasta nyt. Olen kuitenkin iloinen, että omistan ne nyt. Kummasti neppareiden laittaminen ei olekaan enää se inhokkipuuha..

Ensimmäinen ruskamekko

Pikkupiltin ruskamekkokaava on ollut kova sana viime syksynä facebookin ompeluryhmissä. Tilasinpa siis minäkin sekä lasten että aikuisten kaavan. Ensimmäisen version tein tytölle koossa 122/128, pikkuruisin muokkauksin. 

Tytön pyynnöstä tein tunikamittaisen. Voi mielestäni hyvin käyttää farkkujen tai paksumpien leggareidenkin kanssa. Alkuun tarkoitukseni oli tehdä ylipitkät resorit, mutta sovittaessa ja resoreiden pituutta mallatessa katsoinkin, että 3/4-hihat näyttivät kivoilta, enkä sitten päässyt enää ajatuksesta yli. Voihan niihin resorit vielä lisätä jos siltä tuntuu. Tai tehdä toisen ruskamekon pitkähihaisena. ;)

                             

Kangashan on aivan ihanaa, Pikkupiltiltä sekin. Sweet candy -jerseytä, joka on ihanan jämäkkää ommeltavaa. Typsykkä itse sen valitsi kangashyllystä ja halusi siitä nimenomaan tunikan. Kuulemma herätti koulussakin ihastelua (tunikahan piti heti laittaa kouluun päälle, kuvissa vaatetta ei siis ole silitelty tai muutakaan, vaan suoraan koulun jälkeen kuvattu.)

   

Tämä on kivan väljä. Siinä on helppo riehua (ei mitenkään tavatonta meidän katraassa, riehuminen siis).

                     

Kukkuu!!

Ehkä uskaltaudun itsellenikin ruskamekkoa kokeilemaan, vaikka kiloja onkin vielä raskauden jäljiltä pudotettavana useampi kappale.

Pientä puuhastelua

Jonkinsorttista jumia olisi ilmassa. Tai siis, ajatuksia ja ideoita on vaikka kuinka, kaavojakin useampi leikeltynä. Silti ei saa mitään aikaiseksi. Tai mitään ja mitään. Aikaiseksi olen saanut, mutta en niitä, mitä pitkään olen suunnitellut. Tarkoituksena on ollut kokeilla ruska-mekon kaavaa imetysluukullisena, samoin sussu-tunikaa joko imetysluukulla tai pitsivetoketjulla. En ole siis edes koskaan vielä tehnyt yhden yhtä aikuisten tunikaa. Johan olisi korkea aika, ihania kankaitakin sitä varten hamstrattu (joita tosin käytetään vasta noin 5kg:n päästä).

Sensijaan, että olisin puuhastellut näitä pitkään mietintämyssyn alla olleita vaatteita, olen puuhastellut ei-niin-mukavien materiaalien kanssa.

Uimapukukangas, tuo liukas luikero. Loihdin vauvalle uimapökät siitä vauvauintiin (ei tarvetta kosteussululle uintiseuran antaman ohjeistuksen mukaan). Pöksyistä ei ole kuvaa. Mustasta luikerokankaasta tehdystä myttyrästä kun on vaikea saada kuvaa, sovituskuvaa vauvasta uikkareilla en viitsi nettiin laittaa.

Tein sitten samasta kankaasta itselleni urheilupöksyt (Feel good, Ottobre woman 5/2014). Koko 42, lyhensin pituudesta noin 7cm ja tein pidemmät resorit. Piirtelin toiveikkaana samalla koon 40 kaavat, josko joskus omiin mittoihini vielä pääsisin. Joustavasta materiaalista tehdessä tuo 40 olisi nytkin voinut olla ok, joten 38 mennee piirtoon sitten joskus.

Vyötäröresori on pitkä, jottei maharöllykkä heiluisi pyllyn ynnä muiden mukana. Tuohon etumukseen jää tyhjää lärpäkettä, vaikka toki saattaa johtua lörpästä kankaasta. Vyötärömalli on muutenkin kyllä melko korkea, joten jos tällä kaavalla vielä teen, aion lyhentää tuota etumusaluetta tuossa vyötärön alla. Näitä on testattu jo kahdessa jumpassa, hyviltä tuntuvat päällä!!

Resori Pehemiältä, uikkarikangas Inkurista ja taskujen lörppätrikoo Marimekolta.

Naamasta ei kuvaa, koska kuvat otettu meikittä ja likaisella tukalla, juuri treeneihin lähdössä. Lapsityövoimaa on käytetty kuvani ottamiseen. Kiitokset neiti 8v!

Olivat muuten ensimmäiset ompelukset itse itselleni, nämä housut. Yhdet legginsit olivat työn alla, mutta niille kävi ohraisesti ja jatkan kun jaksan.

Sitten niitä muita ei-niin-mukavia materiaaleja. PUL. 

Olen kuullut, että jonkun mielestä PUL olisi tahmeaa. Ei vaan kertakaikkiaan tämä Kangasunelmasta tilattu PUL. Tämä on niin liukasta että vaikea edes pitää paikoillaan!

Sain kaverilta ajat sitten kestovaippakaavan, jonka alkuperästä ei tietoakaan. Pojan vaipoista suuri osa on jäänyt pieneksi ja tämä on ollut työlistalla pitkään. En erityisemmin nauti kestovaippojen ompelusta. Itseasiassa, kaikki työt, joissa joudun käyttämään rotisko-ompelukonettani, saa savun nousemaan korvista. Se on kun penkkaisi huonolla penkillä, sanoin miehelle kun yritin kerätä ymmärrystä ja perustella, miksi tarvitsisin uuden tai käytetyn uuden synttärilahjaksi. Älkää hyvät ihmiset koskaan ostako halpaa markettikonetta. Ugh.

Takaisin vaippoihin. Kaksi koevedosta, "ainiin näinhän tää meni" -muistutuksia (jotenkin kummasti etukappaleen iso tarranauha kannattaa ommella ennenkuin ompelee vaipan puoliskot yhteen). Vaippoja en ole ommellut aikoihin.

Kaavassa taisi olla saumanvarat jo valmiina, sillä mukamas M-koon vaipoista tuli mennen tullen L-kokoisia. Pitänee harjoitella. Ei vaan tekisi tuolla röttänäkoneella tehdä yhtikäs mitään. Kaukaa ruma jälki ei näy, mutta läheltä ei ole järin kaunista katsottavaa... Vika VOI myös olla ompelijassa, mutta silti tykkään syyttää masiinaa. 

Seuraaviin versioihin pienennän hieman kuivaliinakankaan osuutta, jotta se ei tursuaisi lahkeensuista. Ne saa käännettyä sisään kun vaippa on päällä, mutta helpompi toki että ovat kääntyneet sisäänpäin jo valmiiksi. (Kuivaliinakangas muistaakseni Kangastukusta ostettu joskus 6v sitten, on siis edellisen väliaikaisen ompeluinnostuksen jämiä). Epähuomiossa ostin melko ohkaista tarranauhalenkkiä. Sekin sitten ensi kerralla paremmin.

Ainiin, jos teillä on ehdottaa jotain edullista ja hyvää ompelukonetta, kaikki vinkit tervetulleita. Itse olen kallistumassa joko Karnaluksin Janomeiden puoleen (melko perusmalli riittänee tarpeisiini) tai jostakin liikkeestä ostettuun käytettyyn.

Seepra ja sen raidat

 Tämän villikon (OB1/13) tein joululahjaksi pikkuiselle. Se oli kovin iso, mutta nyt vajaassa kuukaudessa poika on täyttänyt pukunsa. Mikä kasvutahti! Koko 68cm, selän pituus vähän reilumpi, noin 74cm. Poika-parka on perinyt tappikäteni, joten hihoissa on tässäkin väljyyttä aivan liikaa verrattuna muuhun. Pitänee lyhentää entisestään. Resori on kaksinkerroin taitettuna ja siltikin kovasti ylimääräistä. Lelut Marimekon palikoita, jotka joululahjaksi saatu.

Niin ja voitteko kuvitella, se ryömii ihan kohta. Eteenpäin päässyt jo pari senttiä, taaksepäin senkin edestä. Kova on tahto liikkeelle vaikka ikää vain 4,5kk. Mahtaa haluta isosisarusten perään. :)

Tuossa kasvua pohtiessani tuli pohdittua myös kaikennäköistä muuta. Siis oikeasti, vanhempainvapaa päättyy toukokuun lopussa. Väkisinkin sitä ajattelee, että suunnitelmia pitäisi olla valmiina. Ammattinihan on kertakaikkisesti maailman mahtavin. Saattaa lapsia maailmaan.

Kuulostanee kovin siirappiselta, mutta niin se on! Olen vielä keskellä kuherruskuukautta työni kanssa. 

Ajatukset pyörii päässä. Keikkaillako, alkaa yrittäjäksi? Sekä että? Suunnitelmia on jo hieman, ajatuksia ja harkintoja. Pientä haparointia. Yksityinen sektori liittyy niihin vahvasti, vaikkakin pienimuotoisena. Mitä palveluja sinä toivoisit? Perhevalmennusta, doulausta, henkistä tukea, omaa kätilöä raskauden seurantaan ja vaikka synnytykseenkin tukihenkilöksi? Kerrohan! 

Jos tässä sivussa - vaikka välillä töitä puuhaten - saisi olla vielä tovin kotona. Kyllä tämä aika vaan menee niin valtavan nopeasti. 

Voi herttinen, miten syvällistä. 

Mutta on se elämä. Sellaista. 

Vauvankasvukriisi!

Tutoriaali sitterin päälliseen

Tein juuri poikani Babybjörn-sitteriin uuden päällisen. Ompeluvaiheessa otin kuvia, ja kyselin, josko tutoriaali kiinnostaisi. Tässä sitä tulee:

Tämä siis perustuu BB:n vanhempaan malliin, sillä tykkään tuosta sitterin kääntöominaisuudesta. Uudemman mallin saa tästä helposti muokattua, kun vaan ompelee etukappaleen suoraan kiinni alakappaleeseen ilman nappia, pidentäen ja leventäen hieman T-kappaleen alasakaraa. 

Otetaan ensin esiin vanha sitterinpäällinen ja lähdetään ratkomaan. Toki hyvä olisi, jos olisi kaavat jo olemassansa. Suosittelen ratkomisen lomassa piirtelemään kaavat. Itse jätin vanhat päälliset jemmaan ajamaan kaavojen virkaa. Jätä vähintään toisen puolen napit ynnä muut lipareet kiinni tai merkitse niiden paikka huolella kaavoihin!

 Tarvitset 90-100cm esipestyä täysleveää kangasta ja n. 60cm levyvanua, joista tulee:

• selkäosa x3: kaksi päällikangasta sekä vanuvuori
• istumaosa x3: kaksi päällikangasta sekä vanuvuori
• alakappaleen puolikkaat (joka siis tulee sitterin istuinosan alapuolelle rungon ympäri) päällikankaasta x2. (Alkuperäisessä versiossa alakappaleita on vain yksi pitkä suorakaiteen muotoinen + sauman päällä vahvikesuikale jossa yksi päällikangas ja vanukerros ja sauma tulee jomman kumman puolen keskelle. Omassa versiossani yksi pitkä alakappale on jaettu kahtia ja saumat tulevat sivuille.)
• etukappale (siis tuo T:n mallinen kappale) x2 päällikankaasta
• istumakappaleen nappilipare (johon t-kappale kiinnittyy alaosastaan) x2  päällikankaasta, siis kummallekin puolelle omansa 

Lisäksi:

• kiinnisilitettävää tukikangasta
• napit x4 (tai 2 nappia ja 2 farkkunappia)
• nyöriä, kengännauhaa, napakkaa puuvillanauhaa tms nappien kiinnittämiseen n. 50cm
• kuminauhaa/hiuspompulaa 15-20cm (hehheh, ei ollut sopivaa kumpparia niin hyödynsin kaksi katkennutta ponnaria)

Pahoittelen tärähtänyttä kuvaa, parempaa ei näköjään ollut. Itse en piirtänyt kaavoja vaan leikkasin suoraan puretuista paloista. Näissä siis kaikissa saumanvarat valmiina, ehkä aavistuksen voi lisätä, varsinkin jos saumuroi, siinä aina pieni lipare menee terän ali ja leikkautuu. T:n muotoista etukappaletta en avannut kokonaan, joten siihen lisäsin saumanvarat. Vanuista kannattaa leikata mieluummin reilut palat ja vaikka mielummin sitten siistiä jälkikäteen, jos ei ole saumuria käytössä.

Ota toisen selkäosan päälikangas ja vanu, neulaa vanu kiinni kankaan nurjalle puolelle ja aputikkaa suoralla ompeleella yhteen. Tee sama istumaosan yhdelle päälikankaalle ja vanulle. Valitettavasti en löytänyt kuvaa selkäosan tekemisestä, mutta samalla tavalla toimii kuten istuinosankin kanssa.

Pesuja ja vanun kulumista ajatellen vanu kannattaa kiinnittää päälliseen pelkkien ulkoreunojen lisäksi ainakin muutamalla suoraompeleella selkä- ja istuinosien yläreunoista alareunoihin (kuten vanhan sitterin päällisessäkin). Kuvioni olisi mennyt piloille, joten otin riskin ja ompelin vain ulkoreunoista. Pesen sitten varovaisesti.

Ota vanuvuorattu selkäkappale ja mallaa sitä joko kaavaan tai vanhaan päälliseen. Merkitse nuppineulalla nappinyörin paikka. Taita selkäpala keskeltä kahtia ja merkkaa toiselle puolellekin nuppineulalla napin paikka. Kuvassani näyttää jotenkin ihan kuin olisin taittanut vinoon mutta suorassa sen pitäisi olla :)

Tämän jälkeen ota nyörit ja napit.Itse en löytänyt ihan samanlaisia nappeja kuin vanhassa sitterissä, mutta halusin kuitenkin tuollaisen, mihin saa paksumman nyörin pujotettua. Normaali nappi ei mielestäni lapsen istuimessa ole turvallinen, koska se voi herkästi lähteä irti, vaikka huolella kiinni ompelisikin. Ajattelin myös nepparikiinnitystä, mutta totesin senkin kovin turvattomaksi.

Löysin juuri täydellisen paksuista kengännauhaa napin nyöriksi, se sujahti napinsilmästä just eikä melkein. Mallasin vanhasta sitteristä nappilenkin pituuden ja leikkasin vähän reilulla kädellä itselleni palaset, pujotin napinsilmästä läpi ja siksakkasin tiheällä siksakilla edestakaisin yhteen. Tämän voi toki tehdä jo hyvissäajoin etukäteen, silloin tässä työvaiheessa tarvitsee vain ommella nappinyörit paikoilleen.

Neulaa aiemmin nuppineulalla merkitsemääsi paikkaan, asettele nyöri niin että nappi sojottaa sisäänpäin, kohti selkäosan keskustaa ja nyörin pää jää saumanvaraan. Aputikkaa edestakaisin suoralla ompeleella. 

Nyt siis ollaan tässä pisteessä (kuva alla). Minulla on:

• Vanuvuorattu selkäosa, jossa nappinyörit kiinni, 
• vanuvuorattu istuinosa
• selkäkappaleen vuoraamaton kangas
• istuinkappaleen vuoraamaton kangas

Istuinosan nappilärpäkkeet (yksi näkyy kuvan alaoikealla) voi tehdä joko jo etukäteen tai sitten myöhemmässä työvaiheessa, ohjeet löytyvät vasta tuolla alempana.

Sitten ommellaan selkäkappaleet ja istuinkappaleet yhteen. Taita selkäkappale ja istuinkappale keskeltä kahtia ja merkkaa keskikohdat. Huomaa että istuinosa tulee selkäosaa vasten kuvan osoittamalla tavalla, siis kuperampi puoli selkäosaa vasten. Aseta istuinkappale selkäkappaleeseen oikeat puolet vastakkain ja ompele joko saumurilla tai perusompelukoneen huolittelevalla ompeleella tai suoraompeleella + siksakilla. Saumat joutuvat kovalle koetukselle, joten en suosittele pelkkää suoraommelta. 

Tee sama kummalekin (vuoritetulle sekä vuorittomalle) osalle.

Harmittavasti kuvat tästä vaiheesta on jääneet jonnekin bittiavaruuteen, olen melko varma ottaneeni ne.

Sitten neulataan valmiit istuinpäällisen osat oikeat puolet vastakkain, muista jättää alapuolen istumaosan alareuna ompelematta.

Ja ommellaan koko kaari istuinosan alakulmasta toiseen alakulmaan. Edelleen, joko saumurilla, huolittelevalla ompelukoneen ompeleella tai suoralla + siksakilla.

Mallataan runkoon. Itselläni ainakin tuo yläosan kaareva osa vaati hieman napakkaa asettelua ja nykimistä. Tee tarvittavia muutoksia, jos joku kohta näyttää kupruavan tms. Kankaan pitää olla tarpeeksi löysä kuitenkin, sillä tuohon "kuppiin" pitää vauvan mahtua olemaan. Älä hämäänny, vaikka istumaosa näyttää vielä vähän hassulta ja istumaosan ja selkäosan välinen reunakin saattaa kupruta. Se asettuu kyllä käytössä (ainakin minulla asettui).

Tämän jälkeen kävin itse etukappaleen kimppuun. Ihan vain neulasin pääliskankaasta oikeat puolet vastakkain ja ompelin yhteen, jättäen toiseen t:n sakaraan kääntöaukon. Tämän voi mielestäni ommella ihan suoralla ompeleella, sillä tämä ei joudu yhtä kovalle koetukselle kuin istuimen muut saumat. Lisäksi voi olla hyvä tehdä kaarevien kohtien saumoihin aukileikkauksia ennen kääntämistä, jotta istuu paremmin. Käännä siis työ oikeinpäin ja töki esimerkiksi sukkapuikon kärjellä kulmat teräviksi. Silitä työ, käännä kääntöaukon saumanvara samalla nurjaksi. Ompele suoralla ompeleella noin paininjalan verran reunasta

Ompele T:n kaikkiin kolmeen sakaraan napinlävet nappeja varten. Testaa ensin toiseen kankaaseen, minkä kokoinen napinläpi on sopiva. 

Sitten alakappale.  Itselläni tuli kankaan värivirheiden vuoksi kaksi palaa, jotka saumuroin yhteen  renkaaksi oikeat puolet vastakkain - käy se niinkin. Saumojen päälle silitin vielä kiinnisilitettävää tukikangasta vahvistukseksi, sillä joutuvat runkoa vasten kovalle koetukselle nekin, eikä tässä ole vanua vahvikkeena. Oikeastihan siis alakappale on yksi pitkä suorakaide, joka ommellaan yhteen rinkulaksi. Älkää siis hämääntykö kalkkikynän merkinnöistäni, jouduin niistä luopumaan kun suunnitelmat menivät uusiksi.

Myös alkuperäisessä alakappaleessa runkoa vasten olevat sivut on tuettu kiinnisilitettävällä tukikankaalla. Toisen puolen keskellä oon sauma ja sen päällä vielä alakappaleen korkuinen, suorakulmion muotoinen tukipala, jossa kangas sekä vanu ommeltuna/saumuroituna yhteen. Se lipare ommellaan vain ihan suoralla ompeleella parista kohtaa siihen sauman päälle suojaamaan ja tukemaan. 

Meillä on nyt pari kuukautta ollut sitteri käytössä tällä omalla kaksikappaleisella alakappaleella ja hyvin on kestänyt, ei väsymisen merkkejä.

Sitten vielä ne istuinosien nappilipareet kiinni istuinosaan.

Ompele istuinosan nappilärpäkkeet suorakulmion muotoisiksi. Niitä tulee siis kaksi, kummallekin puolelle yksi. Oikeastihan tuohon etulärpäkkeeseen tulisi sellainen painettava farkkunappi. Niitä ei ollut omaan tarpeeseeni sopivan värisiä saatavilla, joten puuhastelin taas oman version: ompelin etulärpäkkeen avoimen reunan väliin yhden tuollaisen napitetun nyörin. Myös lärpäkkeen voi tehdä jo etukäteen.

Kuvasta näkee osviittaa, miten tuo nappilipare on ommeltu: suorakulmio neulataan ensin oikeat puolet vastakkain, suoraompeleella yhteen (jätetään toinen pää auki kääntämistä varten), käännetään ympäri, taitetaan avoimen sivun saumanvara sisäänpäin ja silitetään muotoon. Sujautetaan nappinyöri avoimesta sivusta sisään. Ommellaan melko läheltä reunaa suoralla ompeleella siistimiseksi ja ompeleen tukemiseksi, samalla nappinyöri jää väliin (itse ompelin pari kertaa edestakaisin nappinyörin kohdalta, vahvistukseksi).

Valmiit nappilipareet kiinnitetään siis kumpiinkin istuinosiin. Neulaa kankaan oikealle puolelle, niin että nappi osoittaa istuinosan keskikohtaa päin ja aputikkaa suoralla ompeleella . Tarkista että nappilipare tulee varmasti istumaosan keskelle.

Sujauta sitten alakappale ympyränä nurinkäännetyn istuinosan sisään oikeat puolet vastakkain ja neulaa se kiinni. Tarkista että alakappale on kohdistettu oikein (eli jos teet kahdesta kappaleesta, saumat linjassa istuimen sauman kanssa, jos yhdestä kappaleesta, niin sauma jomman kumman puolen keskellä).

Ompele jälleen joko suoraan saumurilla tai sitten huolittelevalla ompeleella tai suoralla + siksakilla.

Käännä työ oikeinpäin.

Viimeiseksi huolitellaan alareuna. Jos haluat oikein siistiä jälkeä, saumuroi tässä vaiheessa ensin alareuna, jotta se näyttää nätiltä, eikä varmasti purkaudu. Itse en saumuroinut vaan tyydyin pelkkään kaksoisneulaan seuraavassa vaiheessa.

Kiinnitä kumpaankin reunaan kuminauhat nuppineuloilla ja aputikkaa kiinni ompelemalla suoraompeleella pari kertaa edestakaisin. Huomioi, että koska aiot kääntää alareunan nurjalle, kuminauhojen tulee osoittaa ylöspäin, siis istuinosaan päin. Alareunan kääntämisen jälkeen kuminauhat tulevat silloin alaspäin. Suosittelen mittaamaan sopivan pituuden mallaamalla istuinta runkoon. Huomioi, että kuminauha venyy ja siten mitoitus saa olla nafti. 

Käännä sitten koko alakappaleen reuna nurjalle (joko saumuroitu tai meille älä-katso-nurjalle-ompelijoille ihan vaan sellaisenaan) ja neulaa kiinni.  Ompele kaksoisneulalla tai esimerkiksi jollakin taso-ompeleella (esim. hunajakenno-ommel tai siksak). Jos olet saumuroinut alareunan, pelkkä suoraommel riittänee.

Laita T-kappale omalle paikalleen.

Valmis!!

 

Kysy ihmeessä, jos on kysyttävää. Tai kerro, jos olen kovin epäselvä. Saa kommentoida! :)

Paluu ruotuun

Joululomalla puuhastelin itselleni oman pienen ompsun tuonne pikkuruisen varaston yhdelle seinustalle. Se on pieni, mutta se on omani. <3 Ei enää levittäytymistä keittiön pöydälle (eikä kiukuttelua siitä että lapset syö iltapalaa ompelupöydälläni).

Jotenkin on ollut vaikea saada kunnon otetta ompeluun nyt tauon jälkeen. Tämän jumpsuitin kankaat oli leikattuna jo hyvissä ajoin ennen joulua. Se on Best Pals (Ottobre 4/14), ilman vuoria. Muistaakseni koko 68 ilman sivusaumojen saumanvaroja, muistaakseni selkää jatkoin hieman pidemmäksi. Muistaakseni, muistaakseni. 

Tiedättehän sen tunteen, kun mikään ei onnistu. Kuten että kaksi kertaa peräkanaa ompelin lahjeresorin renkaaksi nurja puoli ylöspäin. Sen jälkeen saumuroin lahjeresorin sauma oikealle puolelle. Sen jälkeen katkesi saumurin neula. Jne jne.

Onneksi on oma ompsu niin työn voi jättää sillä silmänräpäyksellä siihen levälleen ja jatkaa kun hermoja riittää ;)

Kauluksen saumaan ei löytynyt sopivaa nauhaa. Sitten löysin EK:sta ostetun Itse tehty -puuvillanauharullan. No mikäettei. Tällä kertaa sen ompelu jopa sujui, jos niin voi tällaisella vasta-alkajalla sanoa. En purkanut kuin 2 kertaa ;)

Tyttö sanoi että hölmön näköinen. Olkoon, eipähän näy sauma. :D

Taskun sisällä ja hupussa EK:n moniväristä tähtitrikoota. Resorin alkuperästä ei pienintäkään vainua.

Kankaana on iiihanan pehmoista Noshin joustocollegea, jota olen marinoinut alkusyksystä asti, mutta jolle en ole osannut tehdä mitään (ja tuolla sitä vielä on pitkälti toista metriä). Rakastuin. Ainoastaan kohdistukset on tosi kenkkuja tehdä, kangas oli niin joustavaa että neulauksestakin huolimatta aina toinen raitapareista tahtoi karata (sivuhuom: minähän en neulaa kuin pakon edestä ja väkisin).

Yritin väsätä jotain kuvausrekvisiittaa eteiseen, joka on valoisin paikka näin pimeällä (lue: ainoa paikka, missä on oikeasti hyvät lamput). Pikkukaverista on tosi vaikea saada kaikkinensa tarkkoja kuvia. Katsoin että olin pitkälti toistasataa valokuvaa ottanut ja niistä murto-osa jollain tapaa kelpaavia :D

Vihreän värin oikeaa sävyä on vaikea saada kuvaan, varsinkin sisällä kuvattuna, oli salama tai ei. Ylläoleva on liian sinertävä. Oikeastaan en itsekään ole tarkkaan selvillä tuosta sävystä, se on ihan erilainen jokaisessa vähänkään erilaisessa valossa. Yleensä en välitä vihreästä, mutta tämä on jokseenkin kiva. Ei laisinkaan kovan vihreä.

^ Tämä väri ehkä lähinnä totuutta.

Nyt on niin monta projektia päässä, josko seuraavaa tuotosta pukkaisi vähän nopeammin ulos.