Karibian risteily osa 4/4: Cozumel, Meksiko

Viimeinen matkapäiväkirjan osa. Meksiko. Cozumel.

Katsokaa, haukka!

Koralliriutalla.

Huilitauko rantakaistaleella. Kovin koralliset ja kivikkoiset rannat, kuten kuvasta huomaa.

Tarkoituksella emme varanneet juurikaan ohjattua toimintaa Cozumel-päivälle. Halusimme nähdä mahdollisimman paljon ihan sitä tavallista, paikallista menoa. Senverran turisteiltiin, että lähdimme puolisukellusveneajelulle koralleille. Aavistuksen pitkäveteinen reissu ehkä, mutta ihan hintansa väärti. Lapset eivät ihan malttaneet olla aloillaan. Korallit olivat rusahtavan harmaita, mikä poikkesi aika paljon siitä, mitä aiemmin olimme odottaneet - googlatkaapa Cozumel coral reef.  Antaa kyllä aika erilaisen kuvan riutoista. Näimme kylläkin ison rauskun sekä kaukana häämöttävän barrakudan!

Semisubin jälkeen lähdimme kävelemään rantaraittia pitkin, joka muuten oli kerrassaan kovin turisteille tehty katu. Söimme nachoja ravintolassa meren äärellä, minkä rannasta pulahteli sukelluskurssilaisia mereen. (Tiesittekö, että meksikolaiset nachot ovat ihan erilaisia kuin kaupassa myytävät? Enemmänkin maissileipälastuja, eivät niin kovin suolaisia ja maustettuja.) 

Kovasti lapset halusivat uimaan tuohon turkoosinsiniseen veteen. Rannat olivat kovin kiviset ja koralliset. Ilmeisesti yksityisrantoja oli matkan varrella aina ajoittain, ja jossain pidemmällä myös taksimatkan päässä. Lauttarannan vierestä bongasimme kivan kohdan, jota paikalliset käyttivät uimarantanaan. Täydellinen paikka, joskin hieman roskainen ja paikoin oli vanhoja lasinsiruja. Rokotukset kunnossa, uimaan vaan! Varokaa askeleitanne! (Tiedoksenne, pikkuinen tuli sylissä, ettei satuta).  Metrin mittainen, ohut kala uiskenteli lähellä, samaten pikkufisuja. Ei onneksi haita. :)

Paikallinen ranta. Muut uivat vaatteet päällä, meillä oli uikkarit alla. :)

Iguaaneja bongattiin muutama matkalla.

Turisteille tuunattua rantakatua jatkui yhteensä melkein 2km ilman pääsyä sisäosiin! Kävelimme siis niin pitkään, kunnes ylläolevan rannan jälkeen löysimme yhden isomman poikkitien, mitä pitkin lähdimme kävelemään saaren sisäosia kohti. Tien varsilla oli runsaasti roskia. Metsikköön oli heitetty kaikkea vanhoista tietokoneista vessanpönttöihin. Oikein harmitti. Kaunis luonto jäteastiana.

Harmiksemme olimme liikkeellä juuri siestan aikaan, eikä juurikaan mikään ns. parempi putiikki ollut auki. Marketista ostimme ostimme vaippoja ja kioskilta virvokkeita ja pikkunaposteltavaa. Kyllä, äiti ja isikin maistoi yhdet Coronat ja vähän Soliakin, Meksikossa kun oltiin. Ihanan halpaa. Paikalliset eivät juuri englantia osanneet. Ihan harmittaa, että muistin ottaa vain yhden kuvan tuolla aidomman oloisessa Cozumelissa.

Takaisintulomatkalla pysähdyimme ison autotien varrella paikalliseen "baariin". Ostimme virvokkeita ja saimme ihan ilmaiseksi kaupan päälle hedelmiä ja nachoja, jotka olivat herkullisia - saimme lisukkeiksi kanaa, jauhelihaa sekä porsasta niiden kanssa. Ilmaiseksi! NAM. 

Paikkaa piti pariskunta, jolla oli kaksi lasta ja kolmas vatsassa kasvamassa. Huoneen laitamilla oli babyshower-koristeita valmiina odottamassa. Jostain syystä aina kätilön sydän hypähtää hieman, kun isovatsaisen naisen näkee. pohdiskelin, että millaistakohan täällä on synnyttää. Mietiskelin, onko synnytyskulttuuri täällä lääkäri- vai kätilöjohtoista, sairaala- vai kotipainotteista. Vaiko kenties sektiot suosittuja? Pohdin espanjankielistä sanaa kätilölle, olisin halunnut kysellä (on muuten partera, mitä en silloin muistanut). En osaa espanjaa, ja äitikin osasi englantia vain ihan vähän, isä ei ollenkaan. Kyselyt jäivät siis väliin.

Ja taas sivupoluille... Yritän palata ruotuun. Krrröhhöm.

Eipä siinä sen kummempia sitten enää. Kävelimme takaisin turistialueelle, missä tuhlasimme loput matkamuistoihin varatut rahat käsin tehtyihin koriste-esineisiin ja lasten musiikkivempeleisiin. Takaisin laivalle ihan naattina, mutta onnellisina. :) Ja sitten huomasin pohkeen olevan kipeä... Mutta siitä lisää täällä.

Sitä aavistuksen oikeampaa Cozumelia. Ainoa kuva sieltä. :D

Takaisin laivaan! Oasis näkyy taas taustalla. :)

Koko perhe rakastui Cozumeliin. Ilmapiiri oli jotensakin rento, ja kaikilla oli mukavaa, kun päivää ei oltu tuupattu liian täyteen ohjelmaa, mutta silti näkemistä ja puuhaa riitti. Ihme ja kumma, kaikki lapsetkin jaksoivat ihan vinkumatta kävellä tuon melkein 10km lenkin. 

Meksiko on ehdottomasti paikka, minne haluaisimme uudelleen. Ehkä ihan mantereelle, sillä emme ole sukeltajatyyppiä (Cozumelhan houkuttelee nimenomaan sukeltajia ympäri maailman, ja se näkyykin lukuisissa sukelluskaupoissa, -välinevuokraamoissa sekä -kurssipaikoissa). Mannertenvälisten lentojen hintaromahdusta odotellessa.. ;)


Kurkkaahan myös muut matkakertomuksen osat:
1/4 Oasis of the Seas
2/4 Labadee, Haiti
3/4 Falmouth, Jamaika

---------------------------
Muista myös arvonta verkkokaupassani, se päättyy 7.5., joten hopihop! :)

Matkakertomus osa 3/4: Jamaika

Toinen risteilypysäkki oli Fallmouth, Jamaika. Minä, esikoinen sekä miehen 2 siskoa olimme varanneet yhteisen retken Green Grotton luolastoon sekä Dunn's River Fallsiin. Siispä, heti kun pienen jännitysnäytelmän jälkeen astuimme maihin, kiiruhdimme suoraan retken lähtöpisteelle turistioppaamme luokse.

Jännitysnäytelmä? Noh, laivalla jokaisella matkustajalla - siis ihan vauvoillakin - on oma Seapass. Sillä tehdään kaikki ostokset (luottokortti yhdistetty siihen), plus se toimii hyttiavaimena sekä maihinnousukorttina. Ulos tai takaisin laivalle ei ole tulemista ilman sitä. Miehen siskon passi oli hukassa juuri tuona aamuna, vaikka sitä etsittiin ihan joka paikasta. Paniikissa aamulla jonotettiin asiakaspalvelupisteessä, jossa oli oikein kunnon jonoletka. No siis, uusi kortti hoitui hyvin ja alkuperäinen passikin löytyi vahingossa erään matkaseurueeseen kuuluvan taskusta sitten illalla. :'D

Olen kyllä kova pujottelemaan tekstin (ja puheenkin) kanssa, yritän kovasti pysyä asiassa!

Bussimatka oli kohtalaisen mukava. Meillä oli tehokas ilmastointi sekä mukava matkaopas + kuski. Jamaikalainen ya mon -fiilis upposi jokaiseen turistiin. "No problems, only situations. No problem, mon!"

Kasvillisuutta.

Ensimmäinen pysäkki Green Grotto, luolasto. Green Grotton oma opas (hulvaton kaveri, muuten) kertoi luolaston historiasta sekä Jamaikan luonnosta ja kulttuurihistoriaakin. Jännittävät luonnon muovaamat luolat, valoaukot, kirkas maanalainen järvi sekä runsas kasvillisuus oli kuitenkin suurin anti. 

Lepakoita vilisi ihan hirvittävästi, onneksi niihinkin tottui aikanaan. Nuo mustat pallerot alemmissa kuvissa on siis lepakoiden pesäkoloja ja mustat viirut niiden ympärillä kakkaa. Nämä lepakot eivät juuri ihmisiä pelänneet, vaan kovinkin läheltä lentelivät. Hyyyhyhyy. Jouduimme pitämään kypäriä päässä lähinnä pään kolhimisriskin vuoksi matalissa kohdissa, mutta taisi jollain kypärässä kakkalänttikin olla. Ihan hyvä siis.

Sydämentykytyksiä toi myös käärmeet sekä hämähäkit, joista opas kovasti kertoili. Onneksi näimme vain yhden käärmeen ja senkin ulkona aurinkoa ottamassa...

Pimeitä kuvia, kun valo vähän tiukilla tuolla maan alla.. Lepakoiden kotja. Tuo maanalainen järvi on oikeasti todella syvä.

Heti opastetun kierroksen jälkeen hyppäsimme taas bussiin oppaamme hoputellessa (mokomat kävimme pissatauolla). Suuntana Dunn's River Falls, paikallinen luonnonpuisto, joka on saanut nimensä mereen laskevasta vesiputouksesta. Omia kuvia tältä reissulta ei ole, sillä jätin kännykän suojaan miehen siskoille, sillä lähdimme esikoisen kanssa kiipeämään vesiputousta ylös.

Koska oli jonkin sortin kansallinen vapaapäivä, paikalla oli myös paljon paikallisia perheitä ja kaveriporukoita retkellä, vesiputouksessa istuskellen sekä rannalla aikaa viettäen.

Jonotellaan omaa vuoroa vesiputoukseen. Piti muodostaa jono käsistä kiinni pitäen. Tuli ala-aste mieleen.

Touhussa. Minä siellä pinkissä paidassa, esikoinen edellä.

 Vesiputous ei ollut kovinkaan jyrkkä, vaikkakin loppumetreillä oli melkoisen pystyä nousua. Tosin virtauskohtia oli paljon. Vähän pelkäsin, miten esikoinen pärjää, kun välillä tuntui, että itsekin on vaikea tasapainoilla kovan virtauksen kohdissa. Ei mitään ongelmaa. Tuo ketterä apina kiipeili varmaan paremmin kuin minä.

Välissä oli sitten pieniä lampikohtia, joissa sai pulikoida ihanan virkistävässä, kirkkaassa ja makeassa vedessä. Vähän mielessä kävi mahdolliset loiset, mutta tuskinpa virtaava vesi on kovin riskaabeli niiden hankkimiseen. Välissä oli kohtia, joissa pystyi laskemaan pientä vesiliukumäkeä tai hyppäämään syvempään kohtaan. 

Itsessään tämä kiipeäminen, vaikka välillä jonotettiinkin kovin suuren turistiletkan keskellä, oli yksi koko reissun parhaita anteja. Ei sitä joka päivä pääse trooppiseen vesiputoukseen pulikoimaan ja kiipeilemään.

Se on kaunis. <3

Kiipeilyn jälkeen turistikojujen ohi bussiin ja märkänä matka takaisin Falmouthin satamaa ja laivaa. Matkamuistot ehdimme onneksi ostaa satama-alueen kojuista, mutta juuri muuta emme kerenneet tekemään. Olimme viimeksi syöneet laivalla aamiaisen ja nyt sitten oli hirveä nälkä. Ihan totta, saimme tasan tarkkaan yhden juomat Green Grottossa, eikä mitään muuta koko päivänä. Dunn's River Fallsissa olisimme saaneet ostaa syötävää, mutta aika oli niin kortilla, ettemme ehtineet. Laivasta olin ottanut mukaan pari appelsiinia, jotka matkalla söimme, onneksi olin varautunut usealla vesipullolla. Tämä siis negatiivista - kyllä maksettu retki pitäisi aikatauluttaa niin, että on mahdollisuus ruokailuun.

Jamaikapäivä oli siis kiireinen, täynnä ohjelmaa ja melkoisen paljon bussissa istumista. Koen kuitenkin, että bussireissukin oli antoisa, sillä näimme sitten sitä oikeaa Jamaikaa myös - bussin ikkunan läpi, mutta kuitenkin jokin käsitys tuli infrastruktuurista ym. 

Puolisoni jäi siis keskimmäisen ja pienimmäisen kanssa Falmouthiin köpöttelemään. Heti, kun olivat aidatulta satama-alueelta astuneet ulos, oli yritetty kaupata huumeita. Siis kahden pienen lapsen kanssa kulkevalle miehelle! Kovin pitkään eivät satama-alueen ulkopuolella sitten olleet, vaikkakin kävivät matkamuisto-ostoksilla ostamassa kaikille kakslahkeisille Jamaika-paidat. :)

Seuraavassa ja viimeisessä osassa Cozumel, Meksiko!!
Katso myös osa 1/4: Oasis of the Seas ja 2/4: Labadee, Haiti!

---------------------------------------

Muistathan osallistua arvontaan verkkokaupassani :)

Karibia osa 2/4: Labadee, Haiti

Labadee, Haiti. Lomaparatiisi. Voi apua, hinku takaisin!!

Labadee, Haiti. Suosittelen avaamaan kuvan nähdäksesi hieman isompana.

Risteily kesti 7 päivää, joista siis 3 vietettiin maissa. Ensimmäisenä vuorossa oli Haitin Labadee,  mikä on niemennyppylä, jonka Royal Caribbean on Haitin valtiolta vuokrannut. Rantalomaparatiisi. 

Kaikki ovat tietoisia Haitin huonosta taloustilanteesta. Työttömyysaste on äärimmäisen korkea ja köyhyys vaivaa korruption ja tuhoisten luonnonkatastrofien runtelemaa maata. Koin alkuun suurta maailmantuskaa siitä, että menemme oikein länsimaalaisturisteina löhöämään ja grillaamaan valkoisia ihrojamme kun tarkkaan aidatun alueen toisella puolen on ihmisjoukkio kerjäämässä. 

Kuitenkin, ilmeisesti juuri nimenomaan tämä Labadee ja risteilyalusten vierailu on erittäin tärkeää tulonlähde paikallisille: 6 päivänä viikossa niemelle pysähtyy jokin Royal Caribbeanin alus, jonka turistit tuovat tullessaan rahaa sekä työpaikkoja oppaille ym.  Tuossa panoramakuvassa näkyy Labadeen oikeaa kylää. Sieltä aamuin illoin ihmiset kulkevat työmatkaansa turistikylään veneillä.

Laivasta ulos, lastautukaa. Oasis. <3

Ideahan näissä kussakin risteilykohteessa on se, että sinne tullaan aamulla ja lähdetään illansuussa. Haitilta lähdimme hyvissä ajoin ennen auringon laskua - liittyneeköhän siihen, että Haiti on suuri malariariskialue. Rokoteneuvonnassa minulle kuitenkin sanottiin, ettei estolääkitystä tarvitse, sillä olimme tosiaan ranta-alueella ja vain päiväsaikaan. Seisovia vesilammikoita ei tuolla ollut. Toki nyt joka kerta kun lapset on olleet kuumeessa, panikoin heti malarian mahdollisuutta. Heh.

Koko niemi oli tehty aivan täysin turistikäyttöön. Myyntikojuja löytyi kyllä vaikka kuinka paljon: tarjontaa löytyi käsinkaiverretuista puutuotteista ja käsitöistä rihkamaan. Grilliruokaa kokattiin sitä varten olevassa ns. rantakeittiöstä. Tietääkseni ruoka tuli laivalta, sillä samaa kamaa tuntui olevan kuin laivan buffetissakin. Ongelmallisinta oli pitää ruuat paikoillaan pahvilautasten ja kertakäyttömukien kera, tuolla nimittäin tuuli ja paljon.

Rantaselfie :D Oasis kohoaa puiden yli taustalla. 

Toinen ranta. Paikallisten  työntekijöiden veneitä näkyy tuossa vasemmalla. Vielä vähän vasemmalle oli rautalanka-aita, minkä takana parveili paikallisia kerjäämässä. Maailmantuska.

Rantoja löytyi monen monta. Kai siellä olisi ollut kaikenlaista aktiviteettiakin, kuten kuuluisa Zip line sekä jonkinsortin vuoristorata. Me päätimme käyttääpäivän rantalöhöilyyn ihan täysin: sen lisäksi, ettei ko. toiminnot juuri kiinnostaneet, olivat ne myös hintavia. Ajatus oli isompien lasten kanssa mennä ns. vesihuvipuistoon, mutta se oli ulkoapäin aika pettymys ja olisi maksanut aikas paljon. Vedessä siis kellui kaikennäköisiä ilmatäytteisiä vekottimia, kuten liukumäkeä ja kiipeily"seinää" plus trampoliinia. Kivempaa oli olla vain. :)

Labadee oli monen reissukaverin mielestä se paras kohde. Ei paineita retkistä, ihan vaan täyttä löhöämistä ja rentoutumista. Sanoisin, että aika paratiisi, vaikka etukäteen ajattelin, että tylsä ja liian turisteille tehty kohde. Joskus sekin on ihan täydellinen. <3

Matkakertomuksen osan 1 pääset lukemaan tästä. Sain sinne pari kuvaa lisää matkakaveri Sannalta. :)

Sisarukset. <3 Shortsihaalari allekirjoittaneen käsialaa.

Mini ja isosisko lepäilemässä vesipeuhun lomassa.

---------------------------------------------------
Psst! Muistathan edelleenkin arvonnan TÄÄLLÄ.