maanantai 28. joulukuuta 2015

Jäätelömekko ja -paita




Scroll down for English.

Tässä taannoin blogin facebook-sivuilla meni rikki 100 tykkääjän raja. Siellä facesivuilla arvoinkin merkkipaalun kunniaksi tämän herkullisen poolomekon hieman yli viikko sitten.

Lähdin kuosittelemaan mekkoa Noshin lasten paitakaavasta lisäten poolokauluksen, pitkät hiharesorit ja pidemmän helman, jota kaarsin hieman tulppaanimalliseksi. Tästä tuli melko pitkä, totesin, kun poikaparkani päälle testasin ja raukka kompuroi helmaresori nilkoissa. Niinpä lopulliseen versioon lyhensin helmaa. Kooksi tuli n. 86cm, mutta mikäli pää mahtuu poolokauluksesta sisään vielä isompanakin, mahtuu mekko varmasti pidempään pitkien resoreiden ja reilun helman ansiosta.
Tämän t-paidan tein meidän pienen vauvaryhmän joululahjavaihtoon pienelle tytöntyllerölle. Nosh-paita koossa 80, aavistuksen leikkelin reilumman. Kaava on tosi reilu, 86cm oli vaatepyyntö ja tuo meni siihen muottiin mainiosti. Kokolapunkin laitoin 86cm.

Ihana Mussukoiden jätskitrikoo on niitä kankaita, mistä en sitten osannutkaan tehdä meille kellekään mitään. Siis, tytölle on yksi lyhythihainen tästä tehtynä, mutta siinä se. Kolmasluokkalainen ei ehkä innostunut jätskikuosista enää niin täysillä ja itselle kuosi tuntuu liian lapselliselta. Juuri Ideoi-blogissa oli juttua kankaista ja siitä, että olisi järkevää laittaa eteenpäin niitä, mitkä ei istu siihen omaan muottiin tai tuntuu hutiostoksilta. 

Olen tosi huono myymään kankaita ja koen eroamisen tuskaa rakkaista aarteistani. Joskus olen jotain vaihtanut, ja se tuntuu kangashamsterilla toimivan hieman paremmin. Kuitenkin ihanien kankaiden ompelusta saa sen saman ilon, kun ompelee jollekin toiselle - pääsee hypistelemään ja kuosittelemaan ja mallailemaan, herättämään sen kankaan henkiin. Ja aina jollekin toiselle se tietty kuosi, joka itselle ei istunut, sopiikin kuin nenä päähän. Nimittäin jos meillä olisi pikkuruinen tyttönen, nämä olisi niin herkut oman kaapin täytteenä. Mutta kun ei ole, saan riemun toiselle antamisesta. <3

Miten sinä käytät ne hutiostoskankaat, mistä et keksi omalle porukalle mitään? Myytkö, vaihdatko, ompeletko lahjaksi, jemmaatko?

---

The lovely ice cream fabric is from Mussukat. Only thing is, I didn't have anyone to use it for. My 9 yo is a bit too old for it and so am I... So, I sewed these cute outfits as gifts: I raffled off the first dress on the blog's facebook page a week ago and the t-shirt went to a little girl as a Christmas present. 

If some fabric doesn't fit for my family, it most likely does to someone else. If I had a smaller girl of my own, I would love this fabric. But I don't, so I get to enjoy sewing from it to someone else. I get to feel and shape the fabric and make it live as a clothe - that's one of my favourite things in this hobby. Everybody wins. <3 

What do you do with the fabrics that you feel doesn't suite for your family? Do you sell them, store them or sew as gifts?

9 kommenttia:

  1. Ihana mekko! Voisin ottaa ton itselleni :'D Vaikka onkin ilmeisesti lasten :D

    VastaaPoista
  2. Ei kai kankaitaan saa myydä?! ;) Tämä hamsteri ei siis kankaistaan luovu. Kyllä ne joskus käyttöön tulevat (toivottavasti) :D

    VastaaPoista
  3. Somat:) Tässä itse juuri "kauhistelin" kangaskaapin sisältöä, miten paljon siellä voikaan olla kankaita..Harrastuksen alkuvaiheessa tuli vähän osteltua kankaita, ja ovat nyt sitten olleet marinoitumassa kaapissa:D. Osa digiprinttikuoseista ei millään enään innosta, mutta miten kankaista luopuminen voi olla niin vaikeaa..Mutta seuraavan kerran kun täällä paikkakunnalla järjestetään kässäkirppis, niin LUPAAN viedä sinne ainakin osan myyntiin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kankaista luopuminen ON vaikeaa!! Nyt lähdin mukaan kankaattomaan tammikuuhun. Laskeskelin, että mulla on 61m täysleveää. En laskenut resoreita, tilkkuja enkä puuvilloja. :D Apuva.

      Poista
  4. On taas niin kivoja vaatteita! Kankaista ei henno luopua... ei millään. Jos kuitenkin johonkin joskus tarvitsee ;). Minä ompelen yleensä muille tai käytän johonkin hyväntekeväisyys juttuun. En ole jaksanut myydä mitään, kun matkaa kirppiksille on aika paljon. Ja kuvaaminen nettiin on työlästä. (ai, miten niin selittelyn makua :D). Lahjoitin pojan eskariin muutamia kankaita, jotka ovat vaan pyörineet vuosia kaapissa. En enää edes muista koko kankaita, mutta osa niistä on kyllä palautunut eri muodossa takaisin kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos HannaMi :) eli sama periaate kuin mulla! Mulla on pinossa muutama kangas, jotka ois nettimyyntiin lähdössä mut tuo mittaaminen ja kuvaaminen on niin rasittavaa! Ja posittaminen! Kangasvaihtareita odotellessa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3