Kukkamekko

 

Pikaista, mukavaa surautettavaa. Tuttu luottokaava, Ruskamekko. Hyllyltä käteen tarttunut iki-ihana Pehemiän Ruusutarha-trikoo. Flown virtaa. Pääntien kavennus ja syvennys. kanttaus samalla trikoolla. Kuminauharypytys vyötärölle. Lyhyttä ja ytimekästä. Joskus se vain menee niin - klik ja klik, kaikki loksahtelee kohdilleen.

Ainoa, mikä harmittaa, on se, ettei tämä ompelusta tullut tehtyä alkukesästä. Onneksi on sukkahousut ja neuleet, voin ympäri vuoden käyttää. Helma jos olisi aavistuksen pidempi ollut, vielä parempi. Nyt kun kavensin helmaa ja suoristin myös kaarevaa reunaa, niin lyheni aavistuksen turhan paljon.

Mitä tykkäätte? :)

Pikkutuhm... eikun musta!

Please scroll down for English. <3

Noniin. Astun oman mukavuusalueeni ulkopuolelle jälleen näiden kuvien kanssa. Pikkumustassani, täydessä tällingissä, korkkareissa ja sukkahousuissa vastaan Kototeko-blogin Renew Mama -haasteeseen. (Ja ei sitten välitetä siitä todellisuudesta, miten naapurin pyörät ja meidän oma liian huonosti hoidettu pihamaa vilkkuu alakulmassa.)

Tällä kertaa teemana on korostaa omia parhaita puolia, nauttia itsestään "sellaisena kuin on". Tähän haasteeseen lähdin pohtimalla, mikä O:hon taipuvainen HX-vartalotyyppi olenkaan (mm. Kototeon blogissa lisää vartalotyypeistä pohdintaa). Oikeastihan olen melko tasapaksu pökkelö, jolla on leveät harteet. Lasten myötä myös lantio on saanut muotoja, ennen se oli kapea. No, nyt piti kuitenkin korostaa niitä omia parhaita puoliaan (toki se on aina suotavaa :D ). 

Lähdin siis mielenkiinnolla ja innolla haasteeseen mukaan, suunnitellen kivaa kaulusta ja simppeliä mustaa mekkoa/tunikaa pikkujujuilla. Ainoa vaan, että tämä mekko meni alkujaan ihan plörinäksi ja lojui viikon UFO-kasassa. Kunnes tuli eräs perjantai. Juhlaperjantai. Kaverin juhlat, joihin kesken päivän tajusin, ettei ole mitään päällepantavaa. "No tee ittelles jotain", totesi juhlakalu, kun hädissäni pukeutumisvinkkejä vinguin. Koko vaatekaapin läpi käytyäni totesin, että ihan totta, kyllä se on itse ompastava ja kaivoin tämän epämuodostuneena kangasmöykkynä siitä kasasta.

Muutamaa tuntia ennen lähtöä kävin viime hetken ompelupuuhiin. Ja kyllä te kaikki tiedätte, ketkä kiireessä olette tehneet ylipäänsä yhtään mitään. Kappaleita ompelin väärinpäin, saumurisauma sutussa ja rutussa, mikään ei toimi jne. Muutaman puretun sauman, asiattoman kielenkäytön ja tuskanhien vuodattamisen jälkeen sain valmista reilu puoli tuntia ennen lähtöä. Sovitaan, ettei tuijoteta sitä nurjaa puolta liikaa!

Ja jos nyt analyseerataan sitä vartalomallia, niin aloittaisin tosiaan vartalotyypistä. Leveitä hartioita ja kaulan seutua sirontaa V-aukko. Ritamus on istuva, sivurypytykset antavat anteeksi kolmen lapsen äidin vartalon muhkuroille. Lanteilla leveämpi, pussittava helma luo myös vaikutelmaa pyöreästä lantiosta. Helmakaitale kiristää reisistä juuri siihen kohtaan, mihin reiden kapea kohta jää, jättäen leveimmät kohdat piiloon. Tein tarkoituksella ylipitkät hihat, ne tuovat siroutta ja pitkää vaikutelmaa käsille, jotka ovat keskimääräistä lyhyemmät (tappikäsi, kyllä). 

Ja eikös jokaisella naisella kuulu olla pikkumusta? Tämä on tosiaankin pikkuinen (pituudeltaan), mutta legginsien kanssa mennee ihan siistimpänä arkivaatteenakin. Tai farkkujen, tai tregginsien. Jos nyt vähän innostuin roolistani ja poseeraamaan, niin se on kyllä ihan vaan sen ansiota, että itsetunto kohoaa huimasti juuri oikeanlaisia vaatteita käyttäessä. Niitä, joilla piilotetaan ne ei-niin-mukavat kohdat ja korostetaan niitä parhaita.

Kaava oli joskus alkujaan Ruskamekko, joustocollege Noshilta.

PS. Muistathan, että perusvaatehaasteeseeni on vielä reilu viikko osallistumisaikaa! :)

----

Kototeko blog has this Renew Mama challenge, which inspirated sewists to higlight the best parts of their body and appreciate themselves as they are.

This black dress was made in hurry to be worn at friend's party. Last Friday I noticed (after noon) that I don't have anything to wear. After a full dive to my wardrobe, I could firm that it was definitely the case. That said, I dug a misformed lump of fabric from my UFO pile and started sewing. At this point it was less than 3 hours to make it work. All of you know, how things go when you need to hurry. Or that they don't go at all. After "a few" unstitched seams, some nasty words and blood sweat and tears, it was ready. 

It's short and a bit naughty but brings my best sides to front. What do you like? :)

Fabric: Nosh

PS. Remember my challenge, still time to take part!

Pehmoiset yöpuvut

Scroll down for English, please.

Jjjjaa tattadadaa, se on tasaraitaa!! Tällä kertaa ei sentäs lakanoita, vaan yökkäreitä. Koska tämä Marimekon 100% puuvillatrikoo on niin pehmoista, se sopii aivan täydellisesti yövaatteisiin. Joululahjoiksi nämä oli sopivan simppeli ja äärimmäisen nopea surauttaa. Resoriksi löysin sinistä Marimekon resoria, jonka sävy on just eikä melkein sama kuin paidassa (lähikuva vähän valehtelee varjoineen). Punainen resori Eurokankaasta, sekin sopi aivan melkein täydellisesti tuohon yömekkoon (koska olen sävytiukkis, huomasin hyvässä valossa katsoessa, että resori on aavistuksen vaaleanpunertavampi kuin mekon raidat taas taittavat enemmän oranssiin :D ).

Pojan paita on Ottobren Tiger Spotting ilman leikkauksia, housut Mock denim ihan vaan simppelisti hurautettuna ja ilman taskuja. Tytön yömekkoon käytin muistaakseni lasten Ruskamekon kaavaa pohjana (Pikkupiltiltä). Jatkon helmaa vain suoraan A:n mallisena alaspäin.

Pitkästä aikaa kokeilin kantata ilman kantinkääntäjää. En millään olisi jaksanut viritellä sitä koneeseen kiinni. Ja mitä ihmettä, ihan perinteisesti kanttaaminen olikin helppoa ja jälki siistiä!! Nyt kyllä käy niin, että kantinkääntäjä lentää hetkeksi jorpakkoon. Siinä ajassa olen jo kantannut perinteisesti, kun kantinkääntäjän kanssa tappelen vielä säätöjen kanssa. Ja kuitenkin joudun jotain purkamaan, harvassa on ne kerrat kun kantinkääntäjällä saan surutta surruttaa menemään. Aina jossain kohtaa on voinut joko kantti luiskahtaa alta esim. mutkasta, kiristää liikaa tai muuta vastaavaa. Asia on tällä selvä. Mun mielestä jäljessä ei edes huomaa eroa.

Pahoittelen huonoja kuvia. Nuo ikiliikkujat liikkui niin kamalasti, että oli lyhennettävä kameran valotusaikaa - pimeitähän niistä sitten tuli. Aloitin valoisalla, ja viimoiset kuvat tuli otettua pimeällä. Kyllä te tiedätte. Välissä vähän ruuanlaittoa, pikkusen nukutusta jne jne jne. Tasokuvassa taitaa parhaiten huomata, kumpi on otettu valoisalla ja kumpi pimeällä. Ero on ihan massiivinen! Kuitenkin mieluummin ehkä pimeät ja rakeiset kuvat kuin ihan täysin tärähtäneet (mistä löytyy pieni esimerkki ekasta kuvasta :D )

 Surpise, surprise: stripes again!! This Marimekko's 100% cotton tricot is soft and perfect for nightwear. I made it simple and used siplified Tiger Spotting and Mock Denim from Ottobre Design as patterns. No tricks, just plain and simple. Nightgown is based on Pikkupiltti's Ruskamekko. I made it A-shape and removed the collar. 

You can see the difference in lighting. The photo of boy's outfit is taken in bright hours, girl's dress I managed to shoot when it was already dark. You can really see the difference in quality of the pics! Same goes to the pictures higher above: kids were so energetic I needed to shorten the exposure time and so the quality isn't as good as I hoped. A bit grainy pic is better than totally blurry, though ;) (I have a dozen of those, too.)

Paratiisin puutarha (niin ja se mekko siitä)

Saanko esitellä yhden kangasrakkauteni, Verson Puodin graffitinharmaa Paratiisin puutarha, joustofroteena. Ennen en joustofroteesta materiaalina välittänyt, mutta nyttemmin olen sopeutunut. Joissakin kuoseissa, kuten juurikin tässä paratiisissa, froteen elävä pinta antaa kuviolle lisää ulottuvuutta ja tekee siitä jollakin tapaa eläväisemmän. Tämä Verson frotee vielä kaiken kukkuraksi laskeutuu todella kauniisti ja on erittäin kestävää. Lisäksi sitä on helppo ja mukava ommella.

Kaavana Ruskamekko, josta kädensuut ja pääntien leikkelin reilulla kädellä ja huolittelin framilonin avulla. Framilonhuolittelukin on mukavan helppoa joustofroteen kanssa, ei vedä ryttyyn herkästi, kuten trikoon tai ohuen joustocollegen kanssa.

Tämä on oikein mukava mekko. Ainoa, mitä mietin, on istuvuus. Olen tottunut kireämpiin ja paremmin istuviin mekkoihin. Imetysvaatteita käyttäessäni olen myös tottunut rinnan alla menevään imetysluukun kuminauhaan/framiloniin, mutta tässä sitä ei ole. Kohtalaisen rintavana ihmisenä mekko jää siten "roikkumaan" noista rinnoista, eikä se ehkä vartalotyypille ole sopivin. Vai, mitä mieltä te olette? Framilonia rintojen alle, pieni kavennus rinnan alta/vyötäröltä, helman kavennus? Rehellistä kommenttia, kiitos! Olen nimittäin pyöritellyt tätä mielessäni pitkään. Mekko kun on valmistunut jo pari viikkoa sitten, mutta vasta nyt sain blogattua.

Vihdoin!

Siis vihdoin se on valmis! Hupparini, jota olen tehnyt jo varmaan kaksi kuukautta. Aina pari saumaa sinne, sitten taas pari tuonne. Välillä tarpeeseen vaihdettiin eriväriset langat koneessa ja huppari-parka sai kärsivällisesti odottaa lastenvaatepinkan takaa, että sain taas harmaat langat saumuriin. Tuhat syytä ompelun keskeyttämiselle sen tuhat kertaa.

Pitkään olen tarvinnut hupparia, mutta kun sopivaa kaavaa ei ole tuntunut löytyvän. Sitten löysin Pikku Hoon blogista ruskamekosta muokatun hupparitunikan, pari ruskamekosta muokattua hupparia löytyi myös facebookin ompeluryhmästä. En tiedä, mikä näistä iski ensin silmään, mutta ihastuin. Avot! Uskalsin jopa lähteä saksimaan ihanaa Verson Puodin meleerattua harmaata Paratiisin puutarha-joustocollegea. Ahh, kankaiden kangas, tuo paratiisi. <3 (Muutamassa eri värissä odottaa saksimista, sitten kun uskallan...)

Mutta kuulkaa, kyllä kannatti odottaa. Minä ainakin tykkään ihan hirmuisesti. On ollut joka ikinen päivä käytössä valmistumisensa jälkeen. On melko virtaviivainen, muttei kuitenkaan ihan makkarankuori. Olettaisin, että tämä on parhaimmillaan kun saan vielä vähän näitä viimeisiä sitkeitä raskauskiloja sulatettua.

Kaava tosiaan ruskamekosta sommiteltu, lainasin Sussu-tunikasta huppua, mutta siitä ei ihan hirmuisesti jäänyt alkuperäistä jäljelle. Sain jälleen kerran paljon apua facebookin ompeluryhmästä, ja sieltä sain hyvän vinkin laittaa kaksinkertaisen resorin hupun puoliskojen väliin. Tykkään!

Kivastipa sattui Eurokankaan palalaarista löytyneen neuloksen ja Käpyseltä ostattu resori mätsäävän. Harvoin löytää eri paikoista ihan näin sävy sävyyn tuotteita! Ompelumerkkiin hoksasin laittaa grosgrain-nauhaa koristeeksi.

 PS. Nyt voit tykkäillä sivustani myös facebookissa! Woopee!!

Lahjaompelua.

Miehen siskolle on jo hyvä tovi pitänyt tehdä ruskamekko, sen verran oli minun omaani ja tyttöni mekkoon ihastunut. Oli oikeastaan tosi kivaa suunnitella mekkoa yhdessä.


Kankaaksi hän valitsi tämän ihanan Talvipuutarhan, jonka tilasin Käpyseltä. Hetki meni kangasta hyllyssä pyöriteltyä ennen kuin uskalsin hommiin (mitenniin ensimmäinen ompelus jollekin muulle kuin meidän ydinperheen jäsenelle).

Pohdimme kotvasen myös erilaisia vaihtoehtoja niin kaulukseen, helmaan kuin hihoihinkin. Toisaalta toiveena oli perinteinen ruskamekko, mutta vaihtelun vuoksi olisi kiva että helmaa voisi käyttää myös liehuna. Sama päti kaulukseen.

Nomutta. Karnaluksista olin tilannut 15mm foe:ta. Taitoin sen kaksinkerroin ja hunajakennolla ompelin nyöriksi ja sujautin sekä savupiippukauluksen että hameenhelman kuminauhakujaan. Jätin helman sivusaumaan ja kauluksen takasaumaan aukot, joista nauhaa saisi joko kiristettyä tai löysättyä - siis pussille tai vapaaksi. Nyöri jää ulos näkyville, mutta toisaalta toimii ihan kivana yksityiskohtana.

Hihat 3/4 mittaiset, kuten kuvasta näkyy.

Ei, seuraavassa kuvassa en yritä esitellä miehen siskon rintavarustusta, vaan tuota kaulusta ja miehustan kaunista kuviointia. Yksi lintu kivasti kurkkaa kun kaulus on tuollain taitettuna (tässä kuvassa vaan ei hyvin näy).

Ja viimeisessä kuvassa vielä helma vapaana. Jos Helmasta haluaa aivan hulmuavan ja nätimmin laskeutuvan, pitää nyöri ottaa pois. 

Täytyy nyt vielä mainita, että mekko on oikeasti paljon kivemman näköinen luonnossa kuin kotona otetuissa salamakuvissa. Oikein harmittaa kun kuvia ei saanut valoisaan aikaan, niin ei pääse oikeuksiinsa. Onnekseni on kuitenkin saanut kehuja niin omistajaltaan kuin muiltakin. :)

Huomatkaa statisti!

Imetysmekkonen (taas!)

Verson puodin Yhdessä-joustofrotee on sellainen aarre, johon ihastuin ensinäkemältä. Tai no ainakin heti, kun olin nähnyt siitä tehdyn vaatteen jossakin blogissa. Onnistuin hamstraamaan sitä viimeisiä metrejä itselleni. Leikatessa kädet tärisi ja hikeä pukkasi. Ja leikkasinhan vahingossa yhden kappaleen "vastakarvaan". Onneksi olen hamsteri ja kangasta riitti aivan mainiosti ja jäi vaikka olkaimettomaan tunikaan vielä. Hetki kyllä menee, ennen kuin uskallan jälleen koskea.

 Puuhakas pieni vaippapöksy asettaa omat haasteensa bloggaushommille.

Kaavapohjana tuttu ja turvallinen imetysruskamekko. Tällä kertaa liehuhelmalla, framilonhuolitellulla pääntiellä ja 3/4 hihoilla. Helma tulee hieman polvien yläpuolelle.

Omaan makuun pääntiestä olisi voinut tulla isompikin. En hoksannut lisätä väljyyttä joustofroteesta tehdessäni. Noshin jc, josta tein edellisen tunikani/mekkoni, oli kovin joustavaa. Tämä nyt sitten kinnaa rinnuksesta ja varsinkin kainaloista. Käytössä onneksi antaa periksi hieman, joten ihan käyttökelpoinen tästä silti tuli. 

Älkää välittäkö urposta ilmeestä. 

Renew mama!

Kototeko-blogi starttasi Renew-mama -kampanjan. Äidit kerrankin ensin. Miten paljon olenkaan neulonut, ommellut, puuhannut muita varten. Lahjoja tai ihan muuten vaan iloksi. Mekkoa, tunikaa, housua, myssyä, tumppua, tossua, sukkaa, huivia, kauluria... You name it.

Ennen tätä kampanjaa tuotoksena itselleni koko käsityönäpertelyaikanani on ollut yksi tuubihuivi, yhdet huovutetut töppöset (jotka meni piloille, en kehdannut lahjaksi antaa niin pidin itse) ja kaksi pipoa (joista toisen piti kylläkin olla pojalle, mutta olikin liian iso sen päähän). Niin ja vastikään tekemäni treenipökät. Tämä kampanja siis osui ja upposi ihan täysillä.

Aikuisten vaatteiden tekeminen on paljon vaikeampaa kuin lapsille. Jo naisen muodokkuus aiheuttaa päänvaivaa vaatteiden istuvuudelle. Ja sitten vielä, jos haluaa peittää joitain tiettyjä ei-niin-pidettyjä osa-alueita itsessään, homma muuttuu entistä vaikeammaksi.

Syteen tai saveen, lähdin kokeilemaan, miten ompelu itselle sujuu.

Noh, tämä oli se ensimmäinen räpellys. Kotimekkona menettelee. Tein Sussu-tunikan kaavalla,  muokkasin siitä itse imetysversion ja alahelmaan lisäsin resorin. Rinnanympäryksen mukaan mittasin oikean koon ja sovittaessa huomasin, että tuli aivan liian iso. Summassa vedin jokaisesta saumasta jonninverran sisään, joistain enemmän ja joistain vähemmän. Sillä sain jokseenkin istuvan aikaiseksi. Kangas Kangasunelman joustofroteeta, resori Eurokankaasta. Luulen, että esim. paremman resorin kanssa tunikasta olisi tullut kivempi.

Legginsit päräytin myöskin, Ottobre 5/2014 Sammalikko-kaavalla. Sama moka kävi ja summan mutikassa saumoja sieltä täältä sisään. Pöksyistä sain hyvin istuvat, onneksi. Kangas muistaakseni Hilcon viskoositrikoota, Inkurista. Tämän tunikan kanssa kyllä sopii farkut paremmin, mutta tulipa nyt kuvattua samalla kertaa.

(Ja tästäkin kuvasta näemme, miksi renew mamaa tarvitaan, terveisin silmäpussukkaharmaavarpusmamma.)

...

Mutta sitten!!

Kauan odotettu Ruskamekon kaava imetysluukulla. Se ilmestyi! 

Heti piti päästä kokeilemaan. Pitkään olen halunnut tehdä tuon hehkutetun ja hypetetyn ruskamekon ja olinkin tehnyt tavallisen ruskamekon kaavoihin kaavamuokkausta imetysluukkua varten, mutta tämän ilmestyttyä päätin ottaa varman päälle.

Lyhensin kaavaa vähän alkuperäisestä ja lisäsin kietaisuhupun, Karkelokukan ohjeita mukaillen. Sinänsä helppo homma muokata savupiippukaulukseen huppu toisen hupun kaavasta, länttäsin vain hupun kaavan savupiippukauluksen kaavan päälle ja piirsin hupun kaavan alaosaksi savupiippukauluksen alaosan aina olkasaumaan asti. Hieman olisin voinut hupun alareunan kaarta vielä tehdä isommaksi, nyt hupun etureuna nousee kaulaa vasten kovin ylös. Osansa tekee myös tukikangas, jota silitin hupun etuosaan ajatuksena laittaa koristenappi. Nappia mallatessani totesin, että kivempi kuitenkin ilman, ei ainakaan vielä löytynyt omasta nappivarastosta justiinsa sopivaa.

Hyppäsin suoraan summassa M-kokoon ja se tuntuu olevan ihan ok. Hieman käsivarsissa tiukkaa, mutta suunta näiden raskauskilojen kanssa on alaspäin. Tykkään yläosasta, siis rinnuksesta napakoista vaatteista.

Framilonhuolittelu imetysluukkuun on kivempi kuin resori, omasta mielestäni. Ja huomaamattomampi. Ei, en nielaissut seivästä, vaan luulen olevani ryhdikäs.

Älyttömän pehmoinen ja mukavan tuntuinen joustocollege Noshilta. Tiedetään, raidat leventää ja niin edelleen, mutta tätä olen marinoinut sen verran hyvän tovin, että se huusi päästä jo tositoimiin. Hupun vuori Myllymuksujen joustocollegea. 

Kattokaa nyt, eiks oo ihan remade mama! :D
Ja mitä tulee ruskamekkoon... Olen rakastunut. Pohdiskelin, voiko tosiaan yksi kaava olla niin hyvä niin monelle ihmiselle. Ilmeisesti. Ja helppo muokata, helppo tehdä. Ehdottomasti hintansa väärti.


...



PS. Dobermamin blogissa on arvonta meneillään.

Ensimmäinen ruskamekko

Pikkupiltin ruskamekkokaava on ollut kova sana viime syksynä facebookin ompeluryhmissä. Tilasinpa siis minäkin sekä lasten että aikuisten kaavan. Ensimmäisen version tein tytölle koossa 122/128, pikkuruisin muokkauksin. 

Tytön pyynnöstä tein tunikamittaisen. Voi mielestäni hyvin käyttää farkkujen tai paksumpien leggareidenkin kanssa. Alkuun tarkoitukseni oli tehdä ylipitkät resorit, mutta sovittaessa ja resoreiden pituutta mallatessa katsoinkin, että 3/4-hihat näyttivät kivoilta, enkä sitten päässyt enää ajatuksesta yli. Voihan niihin resorit vielä lisätä jos siltä tuntuu. Tai tehdä toisen ruskamekon pitkähihaisena. ;)

                             

Kangashan on aivan ihanaa, Pikkupiltiltä sekin. Sweet candy -jerseytä, joka on ihanan jämäkkää ommeltavaa. Typsykkä itse sen valitsi kangashyllystä ja halusi siitä nimenomaan tunikan. Kuulemma herätti koulussakin ihastelua (tunikahan piti heti laittaa kouluun päälle, kuvissa vaatetta ei siis ole silitelty tai muutakaan, vaan suoraan koulun jälkeen kuvattu.)

   

Tämä on kivan väljä. Siinä on helppo riehua (ei mitenkään tavatonta meidän katraassa, riehuminen siis).

                     

Kukkuu!!

Ehkä uskaltaudun itsellenikin ruskamekkoa kokeilemaan, vaikka kiloja onkin vielä raskauden jäljiltä pudotettavana useampi kappale.