Renew mama!

Kototeko-blogi starttasi Renew-mama -kampanjan. Äidit kerrankin ensin. Miten paljon olenkaan neulonut, ommellut, puuhannut muita varten. Lahjoja tai ihan muuten vaan iloksi. Mekkoa, tunikaa, housua, myssyä, tumppua, tossua, sukkaa, huivia, kauluria... You name it.

Ennen tätä kampanjaa tuotoksena itselleni koko käsityönäpertelyaikanani on ollut yksi tuubihuivi, yhdet huovutetut töppöset (jotka meni piloille, en kehdannut lahjaksi antaa niin pidin itse) ja kaksi pipoa (joista toisen piti kylläkin olla pojalle, mutta olikin liian iso sen päähän). Niin ja vastikään tekemäni treenipökät. Tämä kampanja siis osui ja upposi ihan täysillä.

Aikuisten vaatteiden tekeminen on paljon vaikeampaa kuin lapsille. Jo naisen muodokkuus aiheuttaa päänvaivaa vaatteiden istuvuudelle. Ja sitten vielä, jos haluaa peittää joitain tiettyjä ei-niin-pidettyjä osa-alueita itsessään, homma muuttuu entistä vaikeammaksi.

Syteen tai saveen, lähdin kokeilemaan, miten ompelu itselle sujuu.

Noh, tämä oli se ensimmäinen räpellys. Kotimekkona menettelee. Tein Sussu-tunikan kaavalla,  muokkasin siitä itse imetysversion ja alahelmaan lisäsin resorin. Rinnanympäryksen mukaan mittasin oikean koon ja sovittaessa huomasin, että tuli aivan liian iso. Summassa vedin jokaisesta saumasta jonninverran sisään, joistain enemmän ja joistain vähemmän. Sillä sain jokseenkin istuvan aikaiseksi. Kangas Kangasunelman joustofroteeta, resori Eurokankaasta. Luulen, että esim. paremman resorin kanssa tunikasta olisi tullut kivempi.

Legginsit päräytin myöskin, Ottobre 5/2014 Sammalikko-kaavalla. Sama moka kävi ja summan mutikassa saumoja sieltä täältä sisään. Pöksyistä sain hyvin istuvat, onneksi. Kangas muistaakseni Hilcon viskoositrikoota, Inkurista. Tämän tunikan kanssa kyllä sopii farkut paremmin, mutta tulipa nyt kuvattua samalla kertaa.

(Ja tästäkin kuvasta näemme, miksi renew mamaa tarvitaan, terveisin silmäpussukkaharmaavarpusmamma.)

...

Mutta sitten!!

Kauan odotettu Ruskamekon kaava imetysluukulla. Se ilmestyi! 

Heti piti päästä kokeilemaan. Pitkään olen halunnut tehdä tuon hehkutetun ja hypetetyn ruskamekon ja olinkin tehnyt tavallisen ruskamekon kaavoihin kaavamuokkausta imetysluukkua varten, mutta tämän ilmestyttyä päätin ottaa varman päälle.

Lyhensin kaavaa vähän alkuperäisestä ja lisäsin kietaisuhupun, Karkelokukan ohjeita mukaillen. Sinänsä helppo homma muokata savupiippukaulukseen huppu toisen hupun kaavasta, länttäsin vain hupun kaavan savupiippukauluksen kaavan päälle ja piirsin hupun kaavan alaosaksi savupiippukauluksen alaosan aina olkasaumaan asti. Hieman olisin voinut hupun alareunan kaarta vielä tehdä isommaksi, nyt hupun etureuna nousee kaulaa vasten kovin ylös. Osansa tekee myös tukikangas, jota silitin hupun etuosaan ajatuksena laittaa koristenappi. Nappia mallatessani totesin, että kivempi kuitenkin ilman, ei ainakaan vielä löytynyt omasta nappivarastosta justiinsa sopivaa.

Hyppäsin suoraan summassa M-kokoon ja se tuntuu olevan ihan ok. Hieman käsivarsissa tiukkaa, mutta suunta näiden raskauskilojen kanssa on alaspäin. Tykkään yläosasta, siis rinnuksesta napakoista vaatteista.

Framilonhuolittelu imetysluukkuun on kivempi kuin resori, omasta mielestäni. Ja huomaamattomampi. Ei, en nielaissut seivästä, vaan luulen olevani ryhdikäs.

Älyttömän pehmoinen ja mukavan tuntuinen joustocollege Noshilta. Tiedetään, raidat leventää ja niin edelleen, mutta tätä olen marinoinut sen verran hyvän tovin, että se huusi päästä jo tositoimiin. Hupun vuori Myllymuksujen joustocollegea. 

Kattokaa nyt, eiks oo ihan remade mama! :D
Ja mitä tulee ruskamekkoon... Olen rakastunut. Pohdiskelin, voiko tosiaan yksi kaava olla niin hyvä niin monelle ihmiselle. Ilmeisesti. Ja helppo muokata, helppo tehdä. Ehdottomasti hintansa väärti.


...



PS. Dobermamin blogissa on arvonta meneillään.