Keuhkoembolia.

Diippiä settiä, suuren suuri W A R N I N G !!!

Voi Karibian-loma sentäs. Aurinkoa, lämpöä, Karibianmerta, loistoristeilijä. Täydellinen loma. <3

Paitsi että toin pienen tuliaisen.. Naureskelin, jotta heti se alamäki alkaa kun 30v tuli täyteen.

Samalla nyt esittelen teille tämän 2kk sitten tehdyn liehukeneuleen. Viimeisenä yönä ennen aamuista lähtöä tämän surautin. Tämä on ihan mun lempparini.  Vaikeuksien kautta voittoon, oli nimittäin hihat liian kapoiset, niin hihan alapuolella on patenttiratkaisulla yksi "palkki" leventämässä hihaa. Toimii, eikä niinkään huomaa/muista käytössä. Kankaana ihana Käpysen Pitsi-merinoneulos. <3 (100% mulesing-vapaata of course.) Tutoriaali neuleeseen täällä.

Neuleella on ollut paljon käyttöä niin reissun viileissä illoissa kuin kalman kylmässä Suomessakin. Musta huumori pitää naisen pinnalla. Ompelin mä lapsille suuren läjän kesävaatteita reissuun. En ole vaan saanut kuvattua niitä, sattuneista syistä ja omaa laiskuuttani myös.

Mutta niin, aiheeseen. Reissu oli ihana ja antoisa ja kaikkea sensellaista. Vaan rupesin ihmettelemään loman loppupuoliskolla pohjekipua, Meksikossa oltiin silloin. Olimme kävelleet varmaan 10km ja juoneet liian vähän, luulin että kramppaa vaan. Välillä herätti yöllä, mutta sitten kuitenkaan ei niin paljoa häirinnyt, että olisin huolestunut. Aavistuksen verran kävi mielessä, josko voisi olla veritulppaa, kun pitkät lennotkin kerta takana. Silmissä kuitenkin vilisi dollarit, kun mietin "sairasosaston" maksuja - matkavakuutus kun kattaa vain akuutit vaivat. Päätin siis venytellä ja hieroa.

Kipu jatkui kotosalla. Heti seuraavana päivänä loman jälkeen palasin töihin. Töissä valitin kramppipohjetta ja vitsailin, että kohta on keuhkoembolia kun kuitenkin on veritulppa ja tässä sitä hieron. Heh heh...

Töissähän meillä oli ihan jäätävää kiirettä. 12000-15000 askelta kertyi päivässä askelmittariin. Ylitöitä, ei aikaa kunnon tauoille. Kramppi katosi ja olin tyytyväinen. Paitsi sitten iski väsymys. Öisin näin painajaisia, kuinka ihmiset kuristavat minua. Painajaisia toisen perään. Rappusten nousu sai hengästymään. Töissä pilkin tauoilla tai välillä jopa tietokoneen edessä. Jalat olivat niin raskaat, valitin väsymystä. Pomo tuli kyselemään, kuinka menee. "Kuolema korjaa", sanoin. Pomo tsemppasi ja sanoi, ettei täällä kukaan saa kuolla ilman hänen lupaansa. 

Ihminen, jolla on aina monta rautaa tulessa, on vilkas liikkeissään, energinen ja aktiivinen liikkuja. Sitten tulee suunnaton väsymys ja siitä seuraava ahdistus. Mikä minussa on vikana? Nyt oli käden nostaminenkin työlästä. Makasin sohvalla. En jaksanut katsoa kännykkää, en telkkaria. Makasin vain. Itkin.

Työkaverin kannustamana soitin työterveyshuoltoon. Olin niin loppu ja puhki, että itkin puhelimessa niin, etten saanut ajanvaraussihteerille melkein omaa nimeäni sanottua. Sen lisäksi, että olin huolissani voinnistani, koin suurta syyllisyyden tunnetta myös siitä, että jätän työkaverit pulaan kaiken kiireen keskelle. Että miksi nuori uupuisi - minun juuri pitäisi jaksaa. Sain työterveydestä maksusitoumuksen Mehiläiseen, jonne suuntasin samana iltapäivänä.

En osannut yhdistää pohjekipua ja väsymystä. Ei tietenkään osannut lääkärikään. Mainitsin vain, että juuri olin lomallakin ja tunsin oloni niin virkeäksi, kun yhtäkkiä tuntui, ettei jalat enää kantaneet. Burnout oli diagnoosi, kuulemma ihan selkeä. Niin se tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ensin menee lujaa ja sitten kroppa sanoo stopin, vaikka mieli haluaisikin olla ahkera. Kyselin vielä, josko voisi olla mitenkään somaattista nämä vaivat. Kilpparilabrat ja jotain muuta perushöttöä otettiin, kaikki ok. Oli vaikea hyväksyä ja uskoa, että olisin näin voimaton ja huonovointinen pelkästä uupumuksesta.

8 päivää olin sairaslomalla. 2 päivää makasin, kun en muutakaan jaksanut. Kolmantena päivänä yritin käydä kävelyllä. Tein reilu 1km lenkin ja vähän yli puolenvälin luulin, etten selviä kotiin. Näin kotitalon pönöttävän lyhyen matkan päässä, mutten vain löytänyt voimia. Hitaasti raahauduin kotiin miettien, miten huonoksi ihmisen kunto voi mennä. Kunto meni ylös alas. Vajaa viikon sairausloman jälkeen kävin työkaverin kanssa kävelyllä, taisi olla vähän alle 5km. Siinä kohtaa, kun sanoin työkaverille heipat, mietin kuumeisesti, miten pääsen kotiin. Kulissi pitää aina kun on pakko - sen jälkeen tulee romahdus. Oksetti, hengästytti, pulssi hakkasi. Raahauduin taas kotiin, rojahdin sohvalle ja mietin, miten saan pienimmän haettua päiväkodista tai edes tehtyä ruokaa. Muistelisin, että sinä iltapäivänä lapset söivät voileipiä päivälliseksi.

Sairausloma loppui. Yritin mennä töihin yövuoroon. Jo ennen kotoa lähtöä olin todella väsynyt, ahdistelin, että miten jaksan koko yön töissä valvoa ja touhuta. 2h töissäolon jälkeen aloin oksentamaan. Kerran. Kotona toisen. Menin nukkumaan, sitten se taas lakkasi. Kummallinen vatsatauti, ajattelin. 

Parin päivän päästä menin uudestaan töihin. Koulutuspäivä. Koko ajan kyllä huimasi ja mietin, miten kehtaisin sanoa, että voisinko päästä istumaan. En kehdannut. Virvotteluhuoneessa seistä pönötettiin tuntikausia, välillä itse tehden, välillä toisia katsellen. Ajattelin, että millainen hulabaloo siitä tulisi, jos siihen paikkaan pyörtyisin. En pyörtynyt. Mietin myös, voisiko fyysisesti olla mahdollista nukahtaa pystyyn. Ei ollut. Kulissi kestää aina. Tietenkin kaikki huomasivat, ettei ole nyt asiat mulla hyvin, ei vieläkään. Mutta syytä ei kukaan osannut aavistaa.

Seuraavana yönä heräsin hirveään pohjekramppiin, kovempaan kuin aiemmin, mutta tunnistin kivun samaksi. Kova kramppi, mutta lihas ei lainkaan kireä. Päässä välähti kunnolla laskimotukoksen mahdollisuus. Päätin, että aamulla soitan lääkäriin.

Sain päivystysajan. Mietin jo sen perumista, kun pohje kuitenkin oli taas ok. Menin sitten kuitenkin vastaanotolle lähinnä oman mielenrauhan vuoksi. Sairaanhoitaja otti vastaan ja haastatteli. Oli heti vakavissaan: 12h lentomatka, ehkäisyrengas ja satunnainen stressitupakointi. Ohjasi lääkärin vastaanotolle. Sieltä lähdinkin lähes naurun saattelemana pihalle. Lihaskramppi vain. Ei turvotusta, ei punoitusta, ei kunnon riskitekijöitä edes. Huokaisin helpotuksesta. Lääkäri laittoin lähetteen hyytymisnäytteeseen (FiDD), ihan varmuuden vuoksi. Menin tyytyväisenä iltavuoroon.

Tuli soitto. "Tää arvo on pikkasen koholla. Ei siellä varmaan mikään oo kun toi on niin vähän koholla, mut mee kuitenkin laskimoiden ultraan. Missä oot? Ai töissä? No hyvä, mee heti sinne röntgeniin, mä laitan lähetteen."

Syvä laskimotukos oikeassa sääressä. Mulla oli työpuhelin taskussa, lääkekaapin avaimet ja kaikki. Siinä paniikissa olin unohtanut ne taskuun ja kaulaan. Sopertaen soitin osastolle, nyt tarttis tulla nää hakemaan. Työkaverin nähdessäni purskahdin itkuun. Sain ison lämpöisen halin.

Menin terveyskeskuspäivystykseen. Ulkomaalaistaustainen lääkäri haastatteli minut huonolla suomella. Ei meinannut päästä yli siitä, että olen väärässä päivystyksessä. 

-Miksi et ole kotikunnassasi?

-No kun kävin tässä äsken ultrassa ja ne lähetti tähän.

-Mutta miksi et mennyt sinne omaan terveyskeskukseesi?

-Kun olen täällä töissä ja kävin tässä ultrassa ja ne lähetti mut heti tänne.

Tätä keskustelua käytiin muutamaan otteeseen. Lääkäri oli lähettämässä minut kotiin Klexaneiden kanssa. Juttelin aiemmasta kivusta, siitä että luultavasti tukos on jo vanhempi. Että tässä välissä yleiskuntoni on ollut erittäin huono. Ei se kuulemma ollut ollenkaan tyypillistä. Lupasi kuitenkin konsultoida sisätautilääkäriä, kun mainitsin, että olin tukoksenkin suhteen oikeassa. Osansa saattoi tehdä myös se, ettei työpukuiselle hoitajalle hirveästi kehtaa sanoa vastaan. Lääkäri soitti, minä huutelin taustalta kaikkia tietoja - ei sisätautilääkärikään saanut selvää lääkärin puheesta.

Keuhkoröntgenien kautta sisätautipäivystykseen. Labroja, vitaalit. Pyysin päästä lepäämään, sain makuupaikan käytävältä. Juttelin sisätautilääkärin kanssa. Hän oli myös sitä mieltä, että keuhkoembolian riski on melko pieni, labrat kuitenkin kaikki kunnossa ja yleisvointini hyvä. Sanoi kuitenkin, että kun taudinkuvani on muutenkin ollut niin kummallinen, niin otetaan nyt kuitenkin keuhkojen TT. Kiittelin vuolaasti.

Koko päivän olin kävellyt ja istunut ja edellisenä päivänä käynyt kokeilemassa joogaakin (tosin ihmettelin, onko ihan normaalia hengästyä joogasta niin kovin). Nyt en saanut yhtäkkiä kävellä mihinkään. Vessaan pääsin hoitajan saattamana. TT:n tulokset tulivat, lääkäri kurkkasi sermin takaa varovaisesti virnistäen. Tiesin heti.

Oikealla puolella kolmessa lohkossa segmenttitasoiset emboliat, vasemmalla yksi. Paha aavistukseni oli oikeassa. Nyt oli väsymyksellä nimi. Keuhkoembolia. Tunnetila vaihtui helpotuksesta epäuskoon, pelkoon ja "mä tiesin!" -riemuun ja takaisin ahdistukseen. Käsittämätöntä.

Lääkäri rauhoitteli, ettei mulla hengenvaaraa ole. Tukokset olivat niin pieniä, että olivat menneet pienempiin suoniin ja olin niihin hiljalleen tottunut. Yön yli sairaalaan. Näpsäkkä hoitaja totesi, että et sä täältä ainakaan kolmeen päivään pääse. Säikähdin. Lääkäri oli eri mieltä, pääsin (tai jouduin) seuraavana päivänä kotiin. Nipsnaps, kotiutumispaperit kädessä ja Marevan-ohje toisessa kourassa. Olin ihan pöllämistynyt.

Tukisukat tilauksessa, Marevan-hoitajan numero lippulapuissa, apteekkireissu. Pelotti, josko vielä isompi knölli keuhkoihin irtoaisi. Järkytys, kiitollisuus, ahdistus, ilo, suru, kiitollisuus. Tuhat eri tunnetta ylös ja alas. Taas, ja koko ajan.

Nyt tuli tosi monta kuvaa. Pakko oli katkottaa tekstiä jotenkin. Liian raskaslukuiseksi tulisi muuten.

Tämä on ehkä tähänastisen elämäni henkilökohtaisin postaus. Tällä hetkellä elämäni pyörii kuitenkin niin paljon keuhkoembolian ympärillä, etten oikein muutakaan osaa. Hymykuvat Karibialta tuntuvat jotenkin tyhjänpäiväisiltä, kaavatekniset asiat myös. Tämä piti saada ulos, synnytettyä teksti tästä kaikesta. Se ehkä helpottaa vähän.

Vaikeinta on olla tavallisesti. Sillain kuin kaikki muutkin. Että kun joku kysyy, mitä kuuluu, en hölötä tulpasta ja Marevaneista, vaan ihan tavallisista asioista. Kun niiden muidenkin elämät vaan menee rataansa.

Olen niin hitsin kiitollinen, että olen hengissä. Monta pientä köntsää olisi voineet olla yksi iso. Sitten olisin taistellut hengestäni. Sitten mielessä pyörii Marevan-hoito, INR-arvot. Mummo-olo. Vedän joka aamu hoitosukan jalkaan. Joka päivä pesen toisen, kun toista käytän. Voin ottaa korkeintaan lasin-kaksi viiniä hissukseen, ehkä silloin tällöin. Pääsiäisenä kieltäydyin aika monesta viinilasista. Pieniä juttuja, mutta sitten kuitenkin niin isoja. Huonomminkin voisi olla, voisin olla nimittäin haudassa. Tätä kirjoittaessa valkenee, miten helpolla pääsinkään. Vaan silti, kun terveestä ihmisestä tulee sairas ihan pienessä hetkessä, se järkyttää pientä mieltä. Koko lopun iän pistän lennoilla Klexanea, pitkillä automatkoilla myös.

Tänään kävin ensimmäistä kertaa sairaalasta pääsyn jälkeen kävelylenkillä. Se oli ihanaa. Hengästynyttä ja vähän väsähtänyttä, mutta ihanaa. Kaksi viikkoa olen nyt toipunut diagnoosin jälkeen. Väsymys alkaa väistymään, en olekaan enää sumussa koko aikaa. En nuku melkein kellon ympäri. En nukahda heti kun laitan pään tyynyyn.

Vielä vinkki kaikille: Älkää luottako marketin lentosukkiin. Niistä ei ole hyötyä. Käyttäkää laadukkaita sukkia, nouskaa välillä ylös jaloittelemaan. Juokaa vettä vähintään 1dl/tunti. Hormonaalisissa ehkäisyissä on aina riskinsä. Se 6/1000 mahdollisuus tukokseen voi tulla just sulle. Ja niin, sain herätyksen myös sen turhan tupakanpolton lopettamiseen. Se on myrkky, ihan oikeasti.

PS. Ajattelin muuntaa blogia enemmän myös lifestyle-puoleen. Ei pelkkää ompelua ehkä enää. Myös  hajatelmia, kotijuttuja, kosmetiikkaa, terveyttä. Miltä kuulostaa?

Jättimäinen perusvaatepläjäys

Hei te ystäväiset! 

Toivottavasti teillä on ollut mukava joulu. <3 Itsehän olen ollut töissä aamuvuoroissa, joulutunnelma aavistuksen hakusessa siis. Onneksi lapsia se ei ole haitannut. :) Äiti on sitten hypännyt joulunviettoon suoraan töistä.

Vuosi on ollut huisin työntäyteinen. Nyt viimeisimpänä juttuna muutto uuteen ikiomaan kotiin juuri ennen vuodenvaihdetta. Tästä on pitkään unelmoitu. Ompsu on pakattu, uusi ja uljaampi tulee ajan kanssa autotalliin meidän oman pikku punttisalin viereen. Yhden yhtä joululahjaakaan en ole ehtinyt tekemään tässä hässäkässä. Yhtä yritin, vaan jäi kesken.

Ennen ompsun pakkaamista ehdin kyllä ompelemaan. Perusvaatetta, hissukseen. Nämä ovat marras-joulukuussa valmistuneita. Kuvien siirto blogiin on vaan vähän junnannut. Siispä, nyt seuraa kuulkaas niin iso lastenvaatepläjäys, että olalle taputan jokaista, joka loppuun asti jaksaa lukea!

Lähden ensiksi liikkeelle näistä tytön paidoista. Ensimmäisenä vuorossa Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin -kirjasta Hyppy-topista muokattu paita. Paremmin sopii yksivärisen topin kanssa, mutta kuvan ottohetkellä ei ollut puhtaana ;)

Kaveriksi sitten hyvä joustofroteinen peruspaita, lämpöinen talvella (jos näitä kelejä voi talviseksi sanoa). Noshin paitakaavalla tehty, vähän liian isoa kokoa vielä, kun siirryin yhtä isompaan. Nuo koot loikkivat näemmä aika paljon toistensa välillä kyseisessä kaavassa. Kauluksen muokkasin perinteiseksi V-malliseksi ekaa kertaa. 

Siskolle ja pienimmälle veljelle samisteluraitapaidat. <3 Tarkoitus oli olla veljeksille, mutta isoveikka ei suostunut pitämään punaista raitapaitaa, vaikka punainen yksi lempiväri onkin. Pyhpah, onneksi tyttö tykkäsi. Noshin kaavalla nämäkin.

Sitten pikkuveikan vaatteet: Noshin (SK 5-6/2015) kaavoilla paitoja ja housuja. Löysin Tigerista kivan leimasimen, jolla tein pikamerkit tuonne taakse. Aika näyttää, miten pesussa kestävät. Erityistä iloa toi tuohon Noshin kamera-kuosiseen paitaan löytynyt sävy sävyyn napisti sopiva resori!

Keskimmäisen paidat on myös Noshin kaavalla tehty. Tässäkin hyppäsin kokoa isompaan, aika hyvin istuu. Käpysen Betoniromu-kuosi on niin ihana. Poika ensin oli nyrppynokkainen sitä kohtaan, mutta tykästyi paitaan kuitenkin. Käpysen Kosmos oli pojan mielestä liian tyttömäinen (!?), ja esikoistyttöseni adoptoi paidan mieluusti. 

Lyhyestä tekstistä virsi kaunis, eiköhän kuvat kerro enemmäin kuin tuhat sanaa!





Kankaat:
1. Kenno-jersey, Ikasyr
2. Yhdessä-joustofrotee, Verson puoti
3. Tasaraita-trikoo, Marimekko
4. Ahman taika -jersey, Verson puoti; Kamerat-jersey, Nosh
5. Fox rust, Pipoiksi; Hippu-jersey, Paapii
6. Virta-jersey, Verson puoti; Colorblocks -velour, Käpynen
7. Betoniromua-jersey, Käpynen
8. Confetti-jersey, Käpynen

Uusia kokeiluja

Syksy se on tullut, ahh. Ruska. Kuulaat päivät. Olen sellainen ihminen, että nautin (ainakin aluksi) jokaisesta vuodenajasta - niin pitkään, kun ei sada jatkuvalla syötöllä tai ole kamalat loskakelit. :D

Kamalan pitkä tauko ollut nyt postauksissa, ihan kuin ompelussakin. Aikaa vain ei meinaa löytyä ja ompelujumikin on vaivannut. Nyt ollaan vielä asuntoasioita puuhaamassa, mikä vie ihan älyttömän paljon aikaa ja voimavaroja. Enpä olisi voinutkaan kuvitella, että talon etsintä on näin vaikeaa! Väkisinkin tiirailee toisten talojen sokkeleita yms aina ohi mennessään - ihan hirveää!

No, josko päästäisiin aiheeseen, ompeluun.

Mekkotehdas koulutyttöjen tyyliin on kyllä ihana kaavakirja. Löytäisin sieltä vaikka ja mitä ommeltavaa, jos vain olisi enempi aikaa. Tämä Kahden-huppari tuubikauluksella on sieltä kans. Omat kolmiot alikeompelin tuohon etumukseen ja lisäsin taskun kännykälle ynnä muulle pikkupoikien jemmatavaroille. Poika kyllä kyseli, että miksi ihmeessä mun piti kolmioita tehdä - mä nyt yritin saada jotain katu-uskottavuutta ja abstraktia tuohon - simppelin kuvion, joka ei ole liian lapsellinen koulupojalle.

Joustocollege on väriltään jäänsinistä (tai ihan vauvasinistä) Käpyseltä. Ihanan pehmeää ja joustavaa. Kauluksen vuori ja alikeompelukangas on EK:n farkkucollegea, siitä tein myös nuo nyörin sirkkojen taustat. Nyörit on pojan vanhoista shortseista varastettu :D

Vähän olisin voinut isomman tehdä, jotta ois leveyssuunnassa enempi varaa, saisi paksumpaa alle. Nämä mallit taitaa olla aika kapoisia noin ylipäätään.

Ainiin!! Ja vinkvink! Huomenna 14.10. käydään Facebookissa ommeltujen vaatteiden ym käsityöhommeleiden huutokauppaa Roosanauhan hyväksi. Itse en tällä kertaa ehtinyt ompelemaan, mutta hophop, sinne huomenna klo 10-22 huutamaan. :) Klikkaa itsesi siis Saumanvaran sydämestä -ryhmään!

Hiljaista terapiaa ommellen - tähtijumpsuit

Oma rakas harrastus on tullut entistäkin tärkeämmäksi töiden aloituksen jälkeen. Vaikkakin ompeluaikaa löytyy niukalti, ne hetket, kun istahtaa ompeluksen ääreen, on sitäkin arvokkaampia. Miten mieli vaeltaa, kädet näpertää ja sielu lepää. Täydellistä vastapainoa usein niin hektiselle työlle.

 

Niin ne ensimmäiset työviikot kuulemma ovat rankimmat. Allekirjoitan sinänsä, hetki menee tasapainoitellessa lasten, kotihommien ja töiden välillä. Niin ja harrastusten. Tätä on tehty yli viikko tätä jumppista - ennen olisin sutaissut tämän parissa päivässä (sekin keskeytysten kanssa). Illalla rojahdan sänkyyn ja simahdan alta aikayksikön, ollen tyytyväinen siihen, ettei tarvitse kärsiä äitiyslomalla niin tavallisista unensaantivaikeuksista. Kuntosalia en ole edes miettinyt. Uuden oppiminen vie energiaa, mutta samalla on kovin antoisaa. Uusi työpaikka on tosi jees! <3

Lapset hakevat huomiota vuorotellen ja yhdessä, pitää koittaa muistaa antaa itsestään jokaiselle jotakin, niin ettei päivittäiset yhteiset hetket jää vain aamuiseen "heippaan" ja iltaiseen "kauniita unia" -lausahdukseen. Vuorotyössä vielä haastavampaa, lasten koulu kun vie ison lohkon päivästä, ja iltavuoron jälkeen lapset ovat jo nukkumassa.

Tämä jumpsuitti on malliltaan Reggae, Ottobresta 1/2016. Tein sen Noshin tähtineuloksesta (100% luomupuuvillaista jacquardia <3) ja raitatrikoosta, jotka syksyllä ostin Roosanauha-huutokaupasta. Ihan melkein mätsäävää harmaata resoria löytyi kangashyllystäni, alunperin Käpyseltä ostettua. Paitana ikivanhaa (ostovaate-)

Marimekkoa, isoimmalta mukelolta asti muistaakseni peritty vaaleampi, keskimmäiseltä vihreäpohjainen. Kangas vielä priimaa, joskin resoreista huomaa ajan patinan.

Taskut tikkasin koristetikillä, tulee myös kivan siistiksi nurjalta puolelta. Näemmä olen jomman kumman etukappaleen leikannut aavistuksen vinoon kuviosta katsottuna (ja ainahan nuo neulostenkin kuviot elää, riippuen siitä, miten ne on kuivatettu). Kappaleet ovat samanmittaiset, mutta silti toinen puoli näyttää kuvissa olevan vinossa/eri mittaiseksi leikattu. Tykkään tämän kaavan alavarasta, siitä tuli tosi nätti. Aina mukava, kun työ näyttää kohtalaisen siistiltä myös nurjalta (kuva otettu kännyllä kun järkkäristä loppui akku kesken leikin).

Koko 80 alkaa olemaan nafti jo haaruksesta, just menee. Mallailin kaavaa olemassa oleviin vaatteisiin ja ostovaatteista näytti olevan lähinnä kokoa 86. Taitaa olla poika hujahtanut pituutta salaa. :) <3

Näillä on hyvä kiipeillä pitkin kämppää. Ottaa mallia isosisarusten parkourharrastuksesta ilmeisesti, kiipeilee ja tulee vapaalla tyylillä alas kaikennäköisistä kiipeleistä. Sopiipa tämä nyt kevään kynnyksellä ohkaisemman toppahaalarin alle. Ihan ei viitsi enää villapaitaa plussakeleillä laittaa, mutta tavallinen paita ja housut tuntuu jotenkin ohkaiselle. Tämä tai jc-jumppis siis aika bueno välikerrokseksi, kun maa hohkaa kylmää kuitenkin. :)

-----

This jumpsuit is "Reggae" from Ottobre 1/2016. I used Nosh Organic's star Jacquard and stripy jersey together. Ribbing is from Käpynen and matches the jacquard quite well.

I made size 80, seems like we'll have to go for a bigger size next time. The little fella seems to be growing quickly!

I like this pattern a lot! What do you think? :)

Peruspaitaa osa 2 + haaste!

Scroll down for English. <3

Ompeluvimma vei mukanaan ja samalla tuli leikeltyä ja ommeltua tyttärelekin paitoja. Hän ei halua mitään spesiaalia, vaan on toivonut pitkään ihan peruspaitaa. Tunikoistakin pitää, mutta harvemmin niitä kuitenkaan tulee käytettyä. Tein sitten 3 paitaa, ihan melkein samanlaisia. Tällä kertaa en lähtenyt sen kummempiin jujuihin: ihan hiuksenhienot yksityiskohdat ja kuosit erottavat nämä toisistaan. 

Käpysen Confetti-luomutrikoosta tehty paita muodostui tytön lemppariksi. "Äiti tää on ihan kuin kaupan paita", hihkui hän, kun uutta paitaansa käsissään piteli. Se oli kehu. Kolmasluokkalainen ei välttämättä halua erottua massasta, vaikka erilaiset vaatteet kivoja olisikin. Pääntie ja helma kantattu, hihoissa hieman Nosh-kaavaa lyhyemmät käänteet. Kyllä, olen pihi ja halusin metrin pätkään hihan ja etu- ja takakappaleet päällekäin turhien soirojen välttämiseksi. Mutta leikitään, ettei meinannut tulla liian lyhyttä! :D

Käpysen luomutrikoota on niinikään nämä sadepilvetkin. Helma käännetty, pääntie kantattu. Hihoissa pitkät käänteet. Suloinen ja keväinen persikan sävy tämä, keväisen pastellinen!

Sitten viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, tämä Verson Puodin Paratiisi-Maijoista tehty paita. Kangas, jota olen himoinnut pitkään, mutten ole ostanut. Olen pelännyt, että kuosi ei kelpaa tytölle (pöhkö minä olen tuotekuvaa näyttänyt ja kysynyt, hänen mielestääni oli outo). Joulukalenterista ostaapäräytin alennuksesta, kun ei enää pystynyt pitämään hiirisormea kurissa. Vähän tyttö pohti, onko paita kuosin vuoksi liian lapsellinen, mutta pienen pähkäilyn jälkeen päätti, että ei sentään. Omasta mielestäni ihana ainakin. <3 Pääntien tein lempparityylilläni - tulee aina niin siisti ja hieman erilainen.

Sellaiset paitulit!! Nyt haastan sinua, lukija hyvä, ompelemaan perusvaatetta. Sellaista, jota aina tarvitsee, mutta koskaan ei saa aikaiseksi!! Sovitaan, että se on tämän helmikuun haaste. Laitahan linkkiä tänne alle, koontipostauksessa esittelen perusvaatteenne. :)

PS. Yle Areenassa on nähtävissä LAATU-niminen sarja (klik). Etenkin 8. osa oli kovin puhutteleva - sain entistä enemmän syytä panostaa luomulaatuun ja erilaisiin Öko-Tex ja GOTS-sertifikaatteihin. Suosittelen katsomaan! Lisätietoja vihreistä vaatteista ja tekstiileistä & sertifikaateista täällä. Itselleni oli järkytys, että 11-16% maailman hyönteistorjunta-aineista käytetään puuvillan viljelyssä, myös geenimanipulointi on yleistä (WWF ja Rodale Institute).

-----

As I made t-shirts to my son, I made some for my daughter, too - with the same steam, you know. The same Nosh-pattern (free pdf here), only very delicate modifications per piece. My daughter has wished for plain, norman t-shirts for a long time. Tunics and dresses are cute, but she's soon 10 years old and doesn't want to bring too much attention to her clothes. She's also a little tomboy, playing soccer with the boys and doing parkour and all. Let's face it: t-shirt's are much more handy in everyday life.

Confetti and rainclouds organic jersey from Käpynen, Paratiisi-Maija jersey from Verson Puoti.

PS. I started a challenge! This February, sew somethin normal, everyday wear, that comes handy and you need. I don't care if it's leggins, t-shirt or a beanie - the main thing is that it's basic and you need it. You can put your bloglink on the comment field below, I'll make a post afterwards and show your links to my readers.

PPS. I'm more interested in organic textiles. Have you heard of GOTS, OEKO-TEX or other certifications? It's worth thinkig about, because 11-16% of world's pesticides are used in cotton manufacturing. GMO is also widely used. 

More here and here.

Nosh-paitoja koululaiselle

Scroll down for English

Tarveompelu. Sanahirviö. Jotain, mitä monesti karttaa viimeiseen asti, koska booooring. :D Olemme ajautuneet siihen tilanteeseen, missä pojalla on tasan kaksi sopivan kokoista pitkähihaista t-paitaa. Siis KAKSI. Muissa on helma vähän lyhyenlännäksi pesuissa kutistunut (ei minun ompelemiani, mainittakoon se!) tai hihat liian lyhyet. Äiti ei meinaa pysyä kasvun perässä! Siis pitkähihaisia peruspaitoja, kiitos. Monta, koska päivän ruokalista löytyy yleensä rinnukselta.

Toinen sanahirviö: ompelujumi. Se vaivasi kovasti tässä joulun ja uudenvuoden jälkeen. Välillä oli intoa, mutta sitten taas plääh. Lasten sairastelut ja omat työhommelit vaan painoivat päälle. Ideoi-blogissa oli hyviä vinkkejä ompelujumin selätykseen ja niistä lähdinkin liikkeelle. Valitsin Noshin peruspaitakaavan koossa 128cm, sillä aiemmin olin tehnyt pikkaraiselle samalla kaavalla pienempänä, ja pidin kovasti (klik!). 

Kangaspinoista valitsin summamutikassa sellaisia, mistä ajattelin pojan voivan pitää. En lähtenyt kyselemään, ettei hetkelliset luovuuden puuskani vain laantuisi nenän nyrpistelyihin. Kaavat piirtelin ja leikkelin yhtenä iltana, kankaita saksin parina. En ottanut mitään stressiä (tai ainakin yritin olla ottamatta). Ajattelin, että minä ensin - ompelu ei pidä minua tossun alla, eikä pidä bloggaaminenkaan. Jos ei tee mieli ommella, niin sitten ei tee. Siitä se sitten lähti, tarveompelu liikkeelle ja ompelujumi pois.

Ja kyllä te ompelevat äidit tiedätte, miten se menee. Pari saumaa silloin, toiset muutama tällöin. Päiväuniaikaan pieni flow päälle, illalla lasten nukkuessa kone surahtelee tovin ennenkuin pitää itse mennä nukkumaan. Ja sitten lennossa pieniä ideoita: mitäs jos tuon hihan pätkäisisin tuosta, entäpä olkapalat mustasta. Sellaista pientä hupisaksimista.

Ja kas! Ompelujumi on selätetty ja pojalla taas 4 uutta paitaa!! Ja arvatkaa, mitä poika sanoi kun huhuilin sovitukseen? "Äiti taasko sä oot ommellut? Oisit nyt kysynyt lupaa ensin." :'D (Tykkää se oikeasti noista paidoista, sovittaminen ei ehkä ole se lempipuuha ;) )

Popcorn-paita oli helmasta rutussa kuvauksen ajan (näemmä). Sateisella "talvi"säällä oli valittava ylivaloittuneet ikkunan vieressä tai pimeät hehkulamppukuvat. Valitsin ne puhkipalaneet!

Kankaat:

Popcorn ja musta jersey: Pipoiksi

Riivalit ja musta resori: Käpynen

Paratiisin kummitus: Verson puoti

Korpit: Paapii

Kaava:

Nosh (pdf: klik) / Suuri Käsityölehti 5-6/2015

---

Long sleeved t-shirts. You know how boring it can be to sew something so simple. As my 7yo has grown so fast, he had only 2 long sleeved shirts that fit him. I'm always behind his growth!

I tried Nosh Organics' t-shirt pattern in size 128cm. I have sewn with the same pattern to my toddler (only smaller, lol) and liked it very much. As I cut the fabrics and started sewing, I improvised some modifications on the go: the sleeves of Riivalit-shirt and shoulder patches on the ravens. That's sewing at it's best. Just go with the flow. <3

Which do you like the most? :)

Fabrics: 

Popcorn and black jersey: Pipoiksi / Happy Fabrics
Riivalit (turqoise one) and black ribbing: Käpynen
Paratiisin kummitus (ghosts): Verson puoti

Korpit (ravens): Paapii Design.

Pattern:

Nosh (pdf) / Suuri Käsityölehti 5-6/2015

SynttäriARVONTA! (Päättynyt.)

Blogini 1-vuotissynttärit tulivat ja menivät. Ensimmäinen postaukseni on päivätty 17.11.2014. Tuosta on blogi (ja ompelijantaitoni) tullut paljon, paljon eteenpäin. Virstanpylvästä täytyy juhlia (vaikkakin vähän myöhässä), ja mikäs sen oivempi tapa kuin järjestää arvonta. 

Monella ompelijalla on tietyt luottoputiikit, joista tulee tilattua usein. Käpynen on minulle ehdottomasti tällainen puoti, ja he lähtivätkin heti arpajaisiin mieluusti mukaan oikealla ompelijan herkkujoululahjalla. Arpajaisvoittona Käpynen siis tarjoaa 1m Megakisua ja 1m Miau & Mourria. Kaveriksi näille lähtee 50cm pala mustaa extraleveää luomuresoria. Kankaat ovat Käpysen omaa tuotantoa ja ovat digipainettua puuvilla-elastaanijerseytä. Ihanan pehmoista ja sileää. <3

Voit osallistua 1-3 arvalla näin:
-Sinun tulee kommentoida tähän alle hieman palautetta blogistani. Esimerkiksi mikä on lempipostauksesi, mitä kaipaisit lisää tai mikä on hyvää, missä parantamisen varaa?
-Lisäarvan saat jakamalla jomman kumman arvontakuvan (tai tähän liittyvän fb-päivityksen tai Ig-kuvani) joko somessa tai blogissasi.
-Lisäarvan saat myös olemalla lukijapaneelini jäsen Bloggerissa tai tykkää sivustani facebookissa.

Käyhän tykkäämässä myös Käpysen fb-sivusta!! :)

Jätäthän kommenttikenttään merkinnän, monella arvalla ja millä kombolla osallistut (voit siis esim antaa palautetta ja olla lukijapaneelini jäsen = 2 arpaa), sekä sähköpostiosoitteesi. Jos sinulla on nimimerkki bloggerissa, riittää kun profiilissasi/blogissasi on sähköpostiosoite näkyvissä.

Arvonta alkaa Än, Yy, Tee, NYT! Osallistuminen päättyy 14.12.2015 klo 22.00, jotta paketti ehtii jouluksi perille. Ilmoitan voittajan tähän postaukseen, kommentin alle sekä otan myös henkilökohtaisesti yhteyttä häneen. Jos en saa voittajaa 48h kuluttua arvonnan suorittamisesta kiinni, arvon uuden voittajan.

ARPAONNEA!!

Edit. Voittajaksi random numerogeneraattori arpoi Hanna Fagerholmin. Onnea! :) 

Nosh-kaavat testissä

(Scroll down for English version.)

Havahduin tuossa juuri siihen, ettei meidän pikkuisemmalla pojalla ole enää juurikaan sopivia perusvaatteita. Samoja muutamaa bodya ja jumpsuitia pyöritetään koneessa uudestaan ja uudestaan, samoin muutamia lempparihousuja. Ei ole suutarin lapsella kenkiä, ei (vaikka ompelijatar en ammatiltani olekaan).

Ostin kesällä Suuren Käsityölehden ihan vain noita Nosh-kaavoja varten. Nyt vihdoin pääsin testaamaan. Mikä ihme siinäkin on, että kaikkea pitää hamstrata mullejustnytheti, mutta sitten kuitenkin ne jäävät pyörimään ja odottamaan vuoroaan pitkiksi ajoiksi. Vuoroaan on joutunut myös odottamaan ihan vaan pari kangasta (köhkrröh). Ensinnäkin, Verson puodin iki-ihanat Onnit, joista pienen palasen sain hamstrattua itselleni Kangashamstereista joskus viime keväänä. Viime keväänä on ostettu myös vasemmassa alakulmassa näkyvä Käpysen Karelia-trikoo. Verson puodin Virta on kesällä kerätty hillottavaksi, Roiske (Käpyseltä) on sentään uutta varastoa ja legginseistäni ylijäämää.

Tästä hurmaavasta kuvasta pääsemmekin lapsen kanssa kuvaamisen hankaluuksiin, osaan 1: Photobomb! Vaikka miten yrittäisin, aina muksu juoksee kuvattavien vaatteiden päältä, vetäisee hihasta tai kuten nyt, tuuppaa jonkun osan itsestään kuvaan. Tällä kertaa pikku tehotuho oli saanut kaivettua pankkikorttini kännykän suojakuorestani. Ja kännykkäähän pidän kädessäni. Melkoinen David Copperfield, poikani siis.

Ja mitä tulee osaan nro 2: no, näette tästä. Oikeasti. Ehkä 500 kuvaa, joista vain muutama ei-tärähtänyt tai sellainen, missä näkyy muutakin kuin lapsen selkä kaukaa. Kaveri nimittäin sai hyvän idean: juostaan äitiä aina karkuun. Kun äiti kirmasi eteen, hirveä itkuraivari. Kyllä, olemme löytäneet oman tahdon. Ja se on vahva, tahto siis. Ja jos äiti sanoo jotain, sitä ei voi totella, koska eihän se ole kivaa, se.

Mistä pääsemmekin jatkamaan osaan 3: katsokaa nyt tätä vauhtiveikkoa. Kännykkä oli vahingossa videokuvauksella. Jaa, ehkä jatkossa en ota valokuvia vaan näppärästi videoin tuon pomppivan, juoksevan, iloisesti leikkivän lapsen? Tämä kirmaaminen ja puuhastelu on vallan ihanaa ja oikein, mutta hyviä kuvia siinä ei saa.

Mutta. Kyllä jokunen kohtalaisestikin onnistui. Meillä ei ole (varsinkaan tällaisena pilvisenä syyspäivänä) juurikaan valoa sisällä, joten ainoa jokseenkin valoisa paikka on meidän makkari (kuten videosta ja ensimmäisestä kuvasta huomaa). Onneksi ulkona oli leuto ja lämmin sää, käytiin räpsäisemässä muutama kuva, pikaisesti toki, ettei tule vilustusta. Onnistumisen avain oli ihmettelyssä: ensimmäisessä kuvassa ihmetellään kaivon kantta, toisessa portaita, kolmannessa kiviä ja kantoja ja ihmeellistä maastoa.

Huijaaminen, maissinaksuilla lahjominen, leikiksi pistäminen, hassujen ilmeiden ja äänien päästely. Niistä on meidän kuvaukset tehty.

Mitä tulee siis tähän Noshin paitakaavaan ja baggy-housuihin (SK 5-6/2015): jees, tulen käyttämään jatkossakin. Tiedän, että Noshin koot ovat reiluja ja vaatteiden käyttöikää pyritään pitää pitkänä. Ja kuten kuvista huomaa, paita on todella pitkänmallinen. Pisimpänä menisi melkein mekkona meidän poitsulle (virta-kuvassa paidan helma on taitettu sisäänpäin). Näissä kuvissa jokainen hiha on lisäksi kääritty.  Tein koossa 80, ja muissa vaatteissa se normaalisti onkin ihan passeli, mutta näissä on reilusti vielä kasvunvaraa. Helmaa ja hihaa ainakin voin seuraaviin setteihin lyhentää.  Baggy-housut on iiihanat! Rennon letkeät, suloiset. Näitä tulee vielä lisää. Tämän alkutestauksen housumalliin tein omista ylijäämistä, harjatusta collegesta, jonka olen ostanut joskus Kangasunelmasta. Raitaresori Noshilta.

Ja jotta kuvasaaste ei loppuisi vielä(kään), vielä yksi kollaasikuva.

Just realized my son doesn't have many every day clothes. I mean, he has jumpsuits, and all these cute little outfits and stuff but he's grown so much that we were short on these normal stuff. Regular t-shirts, some baggy college trousers.

It is so hard to have a photoshoot with a little 1-year-old fella. He is everywhere and too quick for me to keep behind. I take hundreds of photos and most of them are like the ones in the collage up there. A small clip of my desperate attempt is caught on tape... Yes, I tapped the video-mode by accident.

I quess he's buying these afterall. ;)

Fabrics as in order of the lowest collage: Roiske and Karelia (upper row): Käpynen. Onni and Virta (lower row): Verson puoti. Baggy pants' brushed college from Kangasunelma. Black ribbing from Käpynen, stripy ribbing from Nosh. Pattern from Suuri Käsityö 5-6/2015.

Katu-uskottava huppari

Meidän ekaluokkalaisemme on kasvanut ihan hirveää vauhtia. Jouluna ommeltu huppari on käsistä jo aivan liian lyhyt. Työlistalla on koko syksyn ollut uusi huppari hänelle. Ja heti kun näin tämän Käpysen Colorblocksin, homma oli sillä selvä. Poika ihastui siihe täpöillä myös, nappivalinta siis!

 Ja siis tämä vaan on aika pähee, eiks vaan? Niin katu-uskottava. Ei yhtään liian lapsellinen "isolle" koululaiselle, mutta kuitenkin värikäs. Velour on niin ihanan pehmoista ja kylmiä ilmoja kohti ihana, kun on vähän paksumpi kuin esim. college.

Kaava tässä on Ottobre 4/2015 Block stripes. Taskujen paikkaa muutin alemmas ja tein niihin kirjekuoritaskut, pojan pyynnöstä vetskarilliset. Juuri sopivat, että kännykkä mahtuu. Kirjekuoritaskuista meinasin tehdä tutoriaalin, oli nimittäin kiven ja kannon alla löytää ymmärrettävä ohje niihin. Lopulta löysin kuin löysinkin kohtalaisen selkokielisen suomenkielisen ohjeen. Josko tutoriaali toisi jollekin toiselle pähkäilijälle avun. :) 

Ylläolevasta kuvasta näkee uuden tavan ommella vetksari (ompeluryhmästä löydetty): vetskari ja huppari kantinkääntäjästä läpi. Eli vetskarin nurjalle puolelle tulee kantti, se tikataan oikealta puolelta suoralla vielä. Hieman ongelmaa aiheutti kantinkääntäjälle ominainen (ja tärkeä) tapa venyttää resoria. Yritin syöttää resoria kovasti kääntäjästä, mutta herkästi meinasi vetää vetskaria kiemuralle.

Resori on myös Käpyseltä (vähän harmittaa, ettei ole ihan samaa sävyä velourin mariininsinisen kanssa), hupun ja taskujen trikoo Koot.fi, vetskarit Menita Outletistä.

Loppuun piti kuulemma saada tämä irvistyskuva.

My son has grown so much since I last sewed him a hoodie. The last one has been too short from sleeves for a while.

When I saw this Colorblocks-fabric at Käpynen, I fell in love and knew exactly what to do with it. Even my son fell in love with it: the velour is so smooth and soft. And can you deny it? The blocks are darn beautiful.

Pattern is Block Stripes from Ottobre 1/15. I did some changes with the pockets: I made zippered welt pockets, which are lower than in the pattern.

I think this it's cool, huh?