Olipa kerran kesä ja äidin leikkaamat tiikerikankaat. Olipa kerran keskeneräisten töiden pussi, jonka pohjalle työt unohtuivat. Sattuipa sitten eräänä päivänä fb:n ompeluryhmässä olemaan keltainen haaste. Ja toinen haaste, jossa piti tehdä jotain, mitä on pitänyt tehdä jo pitkään, muttei ole saanut aikaiseksi.
Niin tarttui äiti tuumasta toimeen ja surautteli lasten kesävaatteet loppuun. Onhan se kesäkin kohta lopussa, vaan ei esimerkiksi shortsihaalarilla olisikaan paljoa käyttöä näillä säillä ollut. Onneksi aurinko pilkahti ulkona, sännättiin heti kuvien ottoon!
Isonveljen paita on tuttu Rascal (OB 4/13). Pääntien kanttasin mustalla resorilla, tästä kanttaamistavasta on tullut lemppari kyllä! Paita on kuvissa rutussa ja rytyssä, mutta tämän enempää en herrasta saanut kun ilmoitti että "kiitos, nyt riitti kuvat".
Pikkuherra sensijaan viihtyy kameran edessä. Puuhastelee ja tutkii. Kaveri kävelee jo, ulkona ei vielä kuitenkaan oikein uskalla ja matkat taittuu pihalla kontaten. Ensitöikseen kaveri pärskäytti mojovat aivastukset uudelle puvulle, siitä todistusaineistoa etumuksessa :D
Note to self: tee vauvan vaatteet suorilta käsin, älä jätä 1,5kk:ksi odottaman keskeneräisten kasaan. Nimittäin puku (Soma, OB 1/13) on just eikä melkein, vähän jopa kinnaa pituudesta. Onneksi trikoo venyy. Eikä niitä hellekelejä varmaan enää juurikaan tulekaan (vaikkakin jonkun veikkauksen mukaan elokuulle saataisiin yksi helleviikko - ken tietää). Muistan myös, miksi vihaan trikoolla kanttaamista. Ohut trikoo menee ihan rullalle kokoajan, lisäksi jää helposti lörpöttämään. Tällä kertaa onnistuin kantinkääntäjän kanssa hiellä ja tuskalla.
Siinä ne on, veljekset. <3Tiikeritrikoo Nosh, musta trikoo Käpynen.