Vihdoin!

Siis vihdoin se on valmis! Hupparini, jota olen tehnyt jo varmaan kaksi kuukautta. Aina pari saumaa sinne, sitten taas pari tuonne. Välillä tarpeeseen vaihdettiin eriväriset langat koneessa ja huppari-parka sai kärsivällisesti odottaa lastenvaatepinkan takaa, että sain taas harmaat langat saumuriin. Tuhat syytä ompelun keskeyttämiselle sen tuhat kertaa.

Pitkään olen tarvinnut hupparia, mutta kun sopivaa kaavaa ei ole tuntunut löytyvän. Sitten löysin Pikku Hoon blogista ruskamekosta muokatun hupparitunikan, pari ruskamekosta muokattua hupparia löytyi myös facebookin ompeluryhmästä. En tiedä, mikä näistä iski ensin silmään, mutta ihastuin. Avot! Uskalsin jopa lähteä saksimaan ihanaa Verson Puodin meleerattua harmaata Paratiisin puutarha-joustocollegea. Ahh, kankaiden kangas, tuo paratiisi. <3 (Muutamassa eri värissä odottaa saksimista, sitten kun uskallan...)

Mutta kuulkaa, kyllä kannatti odottaa. Minä ainakin tykkään ihan hirmuisesti. On ollut joka ikinen päivä käytössä valmistumisensa jälkeen. On melko virtaviivainen, muttei kuitenkaan ihan makkarankuori. Olettaisin, että tämä on parhaimmillaan kun saan vielä vähän näitä viimeisiä sitkeitä raskauskiloja sulatettua.

Kaava tosiaan ruskamekosta sommiteltu, lainasin Sussu-tunikasta huppua, mutta siitä ei ihan hirmuisesti jäänyt alkuperäistä jäljelle. Sain jälleen kerran paljon apua facebookin ompeluryhmästä, ja sieltä sain hyvän vinkin laittaa kaksinkertaisen resorin hupun puoliskojen väliin. Tykkään!

Kivastipa sattui Eurokankaan palalaarista löytyneen neuloksen ja Käpyseltä ostattu resori mätsäävän. Harvoin löytää eri paikoista ihan näin sävy sävyyn tuotteita! Ompelumerkkiin hoksasin laittaa grosgrain-nauhaa koristeeksi.

 PS. Nyt voit tykkäillä sivustani myös facebookissa! Woopee!!