Huppistakeikkaa!

 Keskimmäisen tiikeripaidasta jäi sopivasti yli tätä Noshin ihanaa trikoota. Vauvanvaatteiden tekeminen on siitäkin palkitsevaa, että voi käyttää isompien lasten (ja miksei aikuistenkin) vaatteista ylijääneet kangaspalaset. Resori on Noshilta myös. Kaavana käytin tuttua OB 6/12 kisuliinia.

Harvoinpa sitä valmista työtä katsellessa hoksaa, mitä vaikeuksia sen tekemisessä on ollut. Olen niin vasta-alkaja, että joka ikistä työtä puran edes vähäsen jossain vaiheessa. Osa menee perfektionismin piikkiin (oi, ulottuisipa perfektionismi myös kodinhoitoon) ja suurin osa ihan vaan kämmäilyn piikkiin.

Viimeaikoina olen kämmäillyt normaaliakin enemmän. Liekö syynä nousseet laatuvaatimukset, jatkuvasti keskeytyvät, pätkittäiset ompeluhetket vai perheenäidin univelat, mutta melkoista suossa tarpomista on väkerrys ollut. Tällä kertaa ylitin (vai alitin?) itseni ja ompelin bodyn takakappaleen väärinpäin muuhun bodyyn. Purskahdin naurunremakkaan kun tarkastelin kerrankin onnistunutta kanttausta (jess, pääsin yhteiseen säveleen kantinkääntäjäni kanssa!). Pääntietä tehdessä ihmettelin vain, miten kummasti olinkaan unohtanut leikata takakappaleen pääntien ja ihmeellistä, miten huonosti hihat istuivat takakappaleen ranglansaumoihin... Onneksi olin leikellyt kaavan kasvunvaralla, ja pienellä saksimisella saatiin takakappaleen alalärpäke normaalin malliseksi, joskin ehkä normaalia lyhyemmäksi. Trikoo joustaa ja pelastaa.

Tätä ennen olin vieläpä purkanut etu-ja takakappaleen ranglansaumat (siis olkasaumat) irti toisistaan, olin unohtanut ommella hihan väliin... 

Virheet jotenkuten paikattuna sitten tyytyväisenä ompelin ompelumerkin. Niin, tuonne alakappaleen saumaan. Ja olin vielä niin tyytyväinen, kuinka siisti tuli. Purkuhommia taas! Ja pääntiehän on avara, koska ensimmäinen resorisuikale Marimekon resorista oli liian paksu kantinkääntäjälleni ja jouduin leikkaamaan sen pois.

Pahoittelen huonoa kännykuvien laatua, sen kameran linssi on rikki.

Aina välillä facebookin ompeluryhmissä ihmiset jakavat näitä kömmähdyskuvia, niille on kiva tirskua yhdessä. Ehkäpä tämä kämmi piristää jonkun päivää hieman? Tai tuo lohtua siihen ärsyttävään tunteeseen, kun mikään ei suju, ompelukone takkuaa ja saumat eivät pysy paikoillaan, neula katkeaa...

Tästä tuli mielestäni ihan kalu vauvanvaatteeksi, eikä takakappaleen lyhyyttäkään huomaa, ellei siihen erikseen kiinnitä huomiota. Kuten jo aiemmin mainitsin, oikeastaan jokaisen tekemäni vaatteen taustalla on jonkinsorttinen tarinansa, lähes aina jossain kohtaa takkuaa ja huolella. Harvassa on ne kerrat, kun saa ommella flow-tilassa ilman sen suurempia virheitä.

Mikä on oma mieleenpainuvin tai hauskin käsityömokasi?

Kömmähdysvapaita ompeluhetkiä kaikille! :)

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/13683553/?claim=q3qy4c5df7b">Follow my blog with Bloglovin</a>