torstai 15. tammikuuta 2015

Seepra ja sen raidat


 Tämän villikon (OB1/13) tein joululahjaksi pikkuiselle. Se oli kovin iso, mutta nyt vajaassa kuukaudessa poika on täyttänyt pukunsa. Mikä kasvutahti! Koko 68cm, selän pituus vähän reilumpi, noin 74cm. Poika-parka on perinyt tappikäteni, joten hihoissa on tässäkin väljyyttä aivan liikaa verrattuna muuhun. Pitänee lyhentää entisestään. Resori on kaksinkerroin taitettuna ja siltikin kovasti ylimääräistä. Lelut Marimekon palikoita, jotka joululahjaksi saatu.

Niin ja voitteko kuvitella, se ryömii ihan kohta. Eteenpäin päässyt jo pari senttiä, taaksepäin senkin edestä. Kova on tahto liikkeelle vaikka ikää vain 4,5kk. Mahtaa haluta isosisarusten perään. :)




Tuossa kasvua pohtiessani tuli pohdittua myös kaikennäköistä muuta. Siis oikeasti, vanhempainvapaa päättyy toukokuun lopussa. Väkisinkin sitä ajattelee, että suunnitelmia pitäisi olla valmiina. Ammattinihan on kertakaikkisesti maailman mahtavin. Saattaa lapsia maailmaan.

Kuulostanee kovin siirappiselta, mutta niin se on! Olen vielä keskellä kuherruskuukautta työni kanssa. 


Ajatukset pyörii päässä. Keikkaillako, alkaa yrittäjäksi? Sekä että? Suunnitelmia on jo hieman, ajatuksia ja harkintoja. Pientä haparointia. Yksityinen sektori liittyy niihin vahvasti, vaikkakin pienimuotoisena. Mitä palveluja sinä toivoisit? Perhevalmennusta, doulausta, henkistä tukea, omaa kätilöä raskauden seurantaan ja vaikka synnytykseenkin tukihenkilöksi? Kerrohan! 

Jos tässä sivussa - vaikka välillä töitä puuhaten - saisi olla vielä tovin kotona. Kyllä tämä aika vaan menee niin valtavan nopeasti. 

Voi herttinen, miten syvällistä. 

Mutta on se elämä. Sellaista. 

Vauvankasvukriisi!



4 kommenttia:

  1. Jo oot taitava ompelija! Ihania tuotoksia kertakaikkiaan ja kuvat on niiiiiin söpöjä :) Tuohon ammattipohdiskeluun vastaan. Minä toivoisin itse tänne pohjoiseenkin enemmän yksityisiä kätilöpalveluja, joissa voitaisiin korostaa juurikin sitä henkistä puolta. Itse uskon vahvasti fyysisen ja henkisen puolen yhteistyöhön ja olen sen omassa elämässä todennutkin, että jos pää ei halua/pysty/kykene niin ei silloin tee kroppakaan. Muissakin asioissa kuin synnyttämisessä :) Vaikka neuvolajärjestelmä on Suomessa huippu, samoin palvelu synnäreillä ym. niin silti väitän, että kiire ja tiukalle vedetyt resurssit nimenomaan syö sellaista henkisen valmistautumisen merkitystä. Valmennuksia ajatellen niissäkin voisi keskittyä kivunlievityskeinojen esittelyn sijasta siihen, että aina ei tarvitse lyödä piikkiä persuuksiin että selviää vaan kivun kanssa voi yrittää selvitä myös asennoitumalla ja hyväksymällä se. Phuuuuh, mulla ois niin paljon ajatuksia tähän! :D Miksei se doulauskin voisi olla hyvä juttu. Ulkomailta toivoisin otettavan mallia kotisynnytyksissä ja siinä, että koko raskauden ajan ja synnytyksessä olisi se yksi ja sama tuttu kätilö. Se, jos mikä, toisi tilanteeseen rentoutta, tuttuutta ja varmasti vähentäisi toimenpiteiden määrää ja synnytyksiin puuttumista. Minä synnyttäisin ehdottomasti kotona, jos se olisi kohtuudella mahdollista ja tietäisin avun (ambulanssikyydin sairaalaan) olevan lähellä. Nyt on vaan niitä ambulanssejakin vähennetty ainaki täältä lakeuksilta niin, että sen saamiseen voi kulua kuulemma yllättävänkin kauan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, kiitos kehuista :) <3

      Nimenomaan, näen synnytyksen erittäin kokonaisvaltaisena, maata vavisuttana elämäntapahtumana. Jo pelkkä syntymän voima on niin valtaisa, että se vetää mykäksi. Mä näen naisissa valtavan määrän voimaa, herkkyyttä, taistelutahtoa. Tottakai synnyttäminen sattuu, siitä ei pääse mihinkään. Mutta mun mielestä on hämmentävää, että lähes kaikki ottavat puudutuksen. Se tekee synnytyksestä kyllä lähes kivuttoman, mutta tuo mukanaan niin paljon muuta. Piuhoihin kytkemisen, tippakanyylin, lisälääkkeitä.. Tottakai työssäni pyrin olemaan sellainen kätilö, millaisen juuri se synnyttäjä haluaisi. Halutessaan "annan" kaikki kivunlievitykset, mitä käytössäni on, mutta oikein herkuimmat synnyttäjät on niitä, joiden kanssa saa tehdä sitä kätilötyön ydintä. Sitä äidin vierelläolemista, lievittämistä, auttamista. Ja sitä se kätilön työ parhaimmillaan on: vierestä seuraamista, käsien päällä istumista, auttamista siinä missä voi.

      Kurjaa kuulla juttuja perhevalmennuksista, joissa tunnin anti on "pyytäkää vaan kaikki kivunlievitykset, kyllä ne siellä tietää mitä ne tekee, ei kannata turhaan etukäteen varautua". Naiselta otetaan oman kehon haltijuus pois tuollaisilla lausahduksilla. Olisi hienoa, kun synnyttäjät ymmärtäisivät sen, mitä kehossaan tapahtuu, mitä ne supistukset ovat, mitä tekevät kropalle.

      Juttelin parin kaverin kanssa, eivätkä tienneet, mikä on kohdunsuu, tai mitä sille tapahtuu synnytyksessä. Tällaisia kätilölle ihan perustavanlaatuisia perusolettamuksia, jotka luulee kaikkien tietävän. Voin kuvitella, miten pelottavalta synnyttäminen voi tuntua, jos ei edes tiedä, mitä siinä tapahtuu ja jenkkileffat on se kuva synnytyksestä.

      Mähän olen vähän sellainen luomukätilöhörhö. Vesisynnytykset, gua-sha -kampailu, akupainanta... :) Harmi etten ehtinyt saada akupunktiokoulutusta työpaikkakoulutuksena ennenkuin tulin raskaaksi, se olisi ollut ihana.

      Olisi kyllä upeeta, jos kätilöt pitäisivät synnytysvalmennuksia ympäriinsä. Siis salityössä olevat/olleet kätilöt. Tai sellaiset, jotka synnytykseen ovat muutoin perehtyneet. Terveydenhoitajien koulutukseen kun se ei valitettavasti kuulu. Omalta osaltani ainakin kokisin erittäin vaikeana valmentaa johonkin, mikä itsellekin on vieras osa-alue.

      Ja phuuh, omakätilömalli!! Voi, tästä voisin puhua maat ja taivaat!! Parin tuttavan synnytykset olen hoitanut ja ai että kuinka ihanaa, kun voi olla rennosti, kätilönkin puolelta. Ei tarvitse olla samalla tavalla tuntosarvet pystyssä ja pohtia, millainen tämä ihminen on, minkälaiset "vibat" hänestä lähtee, miten hän toivoisi minun olevan. Tutun kanssa asioista on voitu keskustella aiemmin, tuntee millainen tyyppi on (haluaako lellittelyä, normaalia olemista, mitä ajattelee synnytyksestä, minkälainen huumorintaju jne).

      Tiedän pohjoisessa kotikätilöintejä tekevän kätilön. Kotikätilöinti on kovasti lähtenyt nousuun viimeaikoina. :)

      Poista
    2. Ja siis, lisäyksenä: ilman muuta kaikki puudutukset saa ottaa, jos ne haluaa. Mutta moni ottaa ne, koska "ne kuuluu ottaa". Kukaan ei voi toiselle sanoa, miten synnyttää. Siksi onkin kurjaa, että juuri lääkkeellisistä keinoista puhutaan paljon, mutta nämä luonnonmukaiset lievitykset jäävät jalkoihin. Ne on juuri niitä, mistä mun mielestä pitäisi lähteä liikkeelle ja sitten edetä tujumpiin, jos tuntuu ettei pärjää :) Mutta kukin tyylillään! Kaikki tavat on yhtä hyviä synnyttää, kunhan äiti on tyytyväinen ja lapsi turvassa. :)

      Poista
    3. (Niin ja vielä lisäyksenä, en huomannut että kommenttisi oli jäänyt hyväksyttäväksi tuonne, nyt onneksi löysin!)

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3