torstai 1. lokakuuta 2015

Onni.


Tiedättekö sen tunteen kun arki tuntuu tasapaksulta. Kun ommellaan hiki hatussa tilkuista alushousuja (kuinka tylsää tarveompelua). Kun oikein ei nappaa. Tai kun kaipaisi jotain uutta ja jännittävää. Tai ihan vaan pään tuuletusta? Kun yksi kiukkuaa ja äiti on maailman tyhmin. Varmaan jokainen äiti osaa samaistua tunteeseen aina välillä. Mutta miten onnellinen olenkaan, että mulla on tämä ihana tasapaksu arki ja nämä ihanat lapset, nämä melukylän rämäpäät! Ne ah-niin-riehakkaat, rapaisilla kengillä olohuoneeseen lampsivat ja kaikki sotkut levälleen jättävät. Mutta kuitenkin ne maailman rakkaimmat, ihanimmat, suloisimmat. Empaattiset, fiksut, hyväsydämiset.

Onni on lapset.

Onni on perhe.

Se on sitä, kun heräät ja vieressäsi tuhisee pieni unimöykkynen. Tai kun illalla käperryt sänkyyn ja nuuhkaiset pientä päätä, annat pusun pyöreälle poskelle. Tai kun iso koululainen näkee kun tulet töistä ja kirmaa vastaan halaamaan. Pitäisi kai ajatella, että se on myös sitä, kun lapsi uskaltaa huutaa ja kiukuta, koska meillä se on turvallista. Tunteet saa näyttää.

Me emme ole mikään hiljainen, aina diskreetti, täydellinen perhe. Meillä riidellään, meillä pidetään meteliä, äiti ja isikin on joskus väsyneitä. Meillä saa myös aina tulla halaamaan. Aina on sylissä tilaa. Aina saa tulla kertomaan huolistaan.

Kuka olisi uskonut silloin, kun lukiossa silmät sädehtien ilmoitin että olin tavannut elämäni miehen? Olisinko silloin osannut ajatella, että nyt, hieman yli 10 vuotta myöhemmin, meillä on tällainen porukka kasassa?

Onni on rakkaat. <3
Mutta miten alushousut liittyy tähän? Tämä on se perheenäidin arki. Tarveompelua. Kaikki ei ole ihquja tunikoita ja cooleja huppareita, vaan välillä väännetään kalsareita jämätilkuista. 

Onni on arki.

Miehelle bokserit, tytölle ja mulle hipsterit, pojalle alkkarit (ei ole koskaan suostunut käyttämään boksereita, mutta nyt kuulemma ei haluakaan näitä alkkareita vaan pitäis just olla bokserit :D ). Samalla testailin hieman taso-ompeleita ja foe:n käyttöä. Ei niin vimpan päälle huoliteltua, siksakit menee vähän niin ja näin ja foe mutkittelee siellä täällä. Rakkaudella tehty kuitenniin!



Idea tähän postaus syntyi yhteistyössä muutaman muun Onniblogin kirjoittajan kanssa ja tänään myös nämä bloggarit julkaisevat oman postauksensa siitä, mikä tekee heidät onnelliseksi:


22 kommenttia:

  1. niin juuri! Onni on jokaisen käsillä..Pitää vain osata ajatella niin , onnen kannalta.. ;) Muksaa loppuviikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä!! Se on asenteesta kiinni. Aina kaikki ei tunnu onnelta, ja tottakai uhmaava mukau laittaa pinnan kireälle. Mutta voi sitä rakkautta kun vihdoin pääsee halimaan. Äidin iso pieni. ❤
      Kiitos samoin!!

      Poista
  2. Hieno nippu kalsonkeja :) Ja onni on juurikin nuo asiat, ei pääse yli ei ympäri. Mie nautin erityisesti iltaimetyksistä, kun saan nyssyttää vauvaa rauhassa ja siinä hetkessä on miusta suurin onni ikinä ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitos! Mä nautin kans iltanukutuksista/-imetyksistä. Tai siitä kun aamulla pikkuisin herää ja se on heti maailman onnellisin ihminen. ❤

      Poista
  3. Olen niin samaa mieltä! En muuten minäkään olisi uskonut, että me olisimme tässä 15 vuotta sitten kun mieheni tapasin. ;) Tapasimme kesätyössä ja sen piti olla vaan kesäheila... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me tavattiin irc-galleriassa :'D aika pian kyllä toitotin kavereille että "tää se on". Siis tyyliin ensitreffien jälkeen :D

      Poista
    2. Mä myönsin vasta 5 vuoden jälkeen.. :D

      Poista
  4. Osuit asian ytimeen :) näin se menee. Ja mitä mahtavia pöksyjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Aika pienistä mutta suurista asioista se onni koostuu. :)

      Poista
  5. Mullakin on lukioheila, pysynyt matkassa jo vuodesta 2002 :D Kyllä se oikea on. Meillä on kans hyvä tiimi :)
    Onni on pitkät ihmissuhteet ja lapset <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä ehtii kasvaa yhteen! Me tavattiin v 2005, mun abivuonna. Ihanaa että toinen on tässä vierellä ja kanssakulkijana, ihan varmasti. ♡

      Poista
  6. Ihana postaus <3 Ja kivoja nuo kalsarit :D

    VastaaPoista
  7. Tämän lukemisen jälkeen hymyilyttää silleen hassusti. Noi alkkarit on hauska lisä postaukseen. Mun pitäis kans ommella tytsylle (ja ehkä itsellekin) mut mistä näihin löytää kaavoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) mä otin kaavat ihan lasten olemassaolevista alkkareista ja miehen boksereista. Pojalle saksin munakupin ihan vaan lonkalta. Muistaakseni lasten alkkareihin ja boksereihin on Ottobreissa ainaski ollu kaavoja. Eikun kirjastoon selailemaan lehtilaaria, en muista nimittäin tarkkoja lehden numeroita :)

      Poista
  8. Ihana kirjoitus, samaistun! Lapsia minulla ei ole, mutta perhe on onni. Minun perheeni on täysin erilainen kuin "tavallinen" ydinperhe, se on kuitenkin minun perheeni ja onneni. Jokaisen onni taitaa olla omalla tavallaan erilainen vaikka se olisi periaatteessa samoja asioista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitos :)
      Niinpä, onni on niin erilainen, mutta silti niin samanlainen. Varmaan tietyt peuspilarit useimmilla. Sitten miettii että nyt onneeni kuuluu myös terveys. Jos olisin vakavasti sairas, siihen kuuluisi ehkä kivuttomuus tai hyvä päivä. Että se voi muuttua, jos osaa vaan sen oman onnensa etsiä ja kaivaa.

      Poista
  9. Hieno kirjoitus onnesta! Sitähän se elämä on, niiden ylä- ja alamäkien kulkemista, ja mikäs sen parempaa kun sen kaiken voi jakaa rakkaiden kanssa. Hienot on alushousutkin, en ole vieläkään saanut niitä itse tehtyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Hanna Mi :)
      Ei sellaista täyttä euforiaa olekaan, mulle onni on arjessa sitten kuitenkin, vaikka välillä se on puuduttavaa. Pakko vähän oli tehdä. Kova pula alkkareista ja mun tilkkukasa (nimenomaan kasa) on kasvanut valtavaksi. Juuri tilkkuja on niin puuduttavaa ommella pois :D

      Poista

Kiitos kommentistasi. <3