Kätilöys. Toimenpiteitä vai kanssakulkijuutta? Kiirettä vai aikaa?

Olen äitiyden ja kotiompelijattaruuden lisäksi myös kätilö, suuren suurella sydämellä. Kätilöys ei ole vain työ, se on osa minuuttani. Se on yksi niistä asioista, mitä kautta määrittelen itseni. Me kätilöt olemme napakkaa ja näpsäkkää porukkaa. Melko suuria suustamme välillä. Nyt puhun minä, taas.

Raskaus ja synnytys on muutakin kuin vain kliininen, lääketieteellinen tapahtuma (kuten tuntuu virallinen käsitys välillä olevan, palveluiden supistamisen perusteella). Se on jokaiselle perheelle ainutlaatuinen kokemus ja mullistava elämäntapahtuma. Jokaisella lapsella on oikeus hyvään syntymään (mitä se pitääkään sisällään, tästäkin voisin puhua loputtomiin) ja jokaisella äidillä oikeus tulla kuulluksi ja päättää omasta kehostaan. Kätilöys ei ole lähtökohtaisesti toimenpiteitä ja lääketiedettä, se on omassa maailmassani äidin tukemista ja auttamista, turvallisen syntymän avustamista. Äiti on lapsen kantaja ja synnyttäjä, kätilö kanssakulkija, joka huolehtii äidistä, vauvasta ja turvallisuudesta.

Kyllä, joskus lääketiede tulee mukaan. Mutta miksi se sanelisi kaiken? Miksi meillä on kiire? Miksi raha ratkaisee? 

Turvallisuus on tietenkin tärkeää ja kaikille halukkaille tulee olla kivunlievitysmahdollisuudet. Mutta olemmeko siinä pisteessä, että lääketiede on pistänyt itseään omaan nilkkaan? Että interventiosta interventioon vähennämmekin äidin ja lapsen turvallisuutta? Tiesittekö, että oksitosiinin rutiininomainen käyttö tai kalvojen puhkominen synnytyksen edistämiseksi tai pysähtymisen ennaltaehkäisemiseksi ei ole WHO:n mukaan suositeltavaa? Tiesittekö erilaisten lääkkeiden ja puudutusten sivuvaikutuksista, vai kiinnostaako ketään? Onko niin, että oletetaan että kyllä ne kätilöt ja lääkärit tietävät? Onko sinulla oikeasti päätäntävalta kehostasi, vai teetkö niin kuin käsketään, koska "kyllä  ne tietää paremmin"? Mutta tiedämmekö me? Miksi me puhkomme rutiininomaisesti lapsivesikalvot, jos synnytys ei ota käynnistyäkseen? Mitäpä, jos lapsi etsiikin optimaalista asentoa ja kalvojen puhkomisella altistamme lapsen tarjontavirheelle ja infektiolle. Ja niinhän siinä voi käydä, että jos väärässä tarjonnassa olevan sikiön lapsivesikalvot puhkotaan, sikiön pää junttaantuu lantioon jumiin. Kun sillä lapsivesipussilla on tarkoituksensa. 

Ja näin pääsemme ihanaan toimenpiteiden sarjaan, kaikki toki äidin ja lapsen hyväksi. Synnytystä tulisi edistää vain perustelluista lääketieteellisistä syistä, suosittaa WHO vuonna 2014 julkaisemassa suosituksessaan. Itseasiassa samassa suosituksessa todetaan, miten ns. jatkuva tuki on erittäin hyödyllistä sekä äidin että lapsen kannalta, ja suositeltavampaa kuin ns. ennaltaehkäisevä lääketieteellinen edistäminen.

Älkää suuttuko tai käsittäkö väärin, kyllä minäkin kalvoja puhkon, jos on tarve. Mutta olemmeko unohtaneet ne alkuperäiset kätilön keinot? Asentohoidot? Läsnäolon? Odottamisen jalon taidon? "Sen niittää minkä kylvää." Onko meillä kiire? Kenen ehdoilla? Suomessahan meillä on siitä hyvä tilanne, että meillä kyllä kätilötyössä on paljon osaamista ja kätilöt saavat tehdä hyvin itsenäisesti työtään. Uskon rehellisesti, että jokainen kätilö tekee parhaansa perheen eteen. Tietenkään aina ei olla optimaalisessa tilanteessa. Aina ei kaikki mene kuin Strömsössä. Interventioita on tehtävä KUN ne ovat perusteltuja. Peruste ei ole kiire, vaikka paine siihen onkin kova. Olen itsekin siihen sortunut monesti.

Olen nuori kätilö, ja ehkä minulla on vielä vähän sellaista uutuuden ja nuoruuden intoa ja tarmoa tässä hommassa. Utopistisia ajatuksia kätilöydestä ja kanssakulkijuudesta. Muttakun niin on maailmallakin kerta. Muualla maailmalla on kätilöjohtoisia synnytyskeskuksia, birth centereitä, matalan riskin äideille. Niissä on jokaiselle äidille oma kätilö. Ei toimenpiteitä. Tarvittaessa siirrytään sairaalaan. Tiesittekö, että Jenkkilässä jopa pienituloisten Medicaid-vakuutus korvaa birth center -synnytyksen? Toki olemme Suomessa vähän eri luokassa esim. Yhdysvaltojen kanssa, jossa lähes puolet naisista synnyttävät keisarileikkauksella. Meillä sektiolukema taitaa olla 16%, lähellä WHO:n suositusta (10-15%).

Miltä tuntuisi synnyttää rauhassa, ilman interventioita, oma kätilö jatkuvasti läsnä? Miltä tuntuisi kätilönä tehdä töitä niin, että saisi keskittyä yhteen asiakkaaseen kerrallaan, juoksematta monen synnytyshuoneen väliä, pystymättä antamaan aikaa yhdellekään synnyttäjälle tai synnyttäneelle perheelle kunnolla? Tuolla jossain valtio tarjoaa sairaala-asetelman lisäksi myös birth centerit sekä kotisynnytysmahdollisuudet. Näistä hyvänä esimerkkinä Iso-Britannia, Hollanti, Australia ja Uusi-Seelanti. Näin äkkiseltään. Isoissa tutkimuksissa sekä kätilöjohtoiset synnytysyksiköt että kotisynnytykset on todettu turvallisiksi terveille synnyttäjille, etenkin uudelleensynnyttäjille. (Englannin valtion viralliseen suositukseen pääset tästä, suosittelen lukemaan. Monipuolinen ja isosti tutkimukseen pohjautuva lausuma.) WHO on julkaissut jo vuonna 1996 oppaan normaalin synnytyksen hoidosta. Mielenkiintoinen ja täynnä asiaa. 

WHO:n mukaan naisella on oltava vapaus valita, missä synnyttää. Meillä on vain lääkärijohtoiset sairaalat, joissa kylläkin usein kätilö saa toimia melko itsenäisesti.  Okei, meillä voi siis valita lähimmän synnytyssairaalan tai kuntarajan yli lääkärin lähetteellä. Jos haluat synnyttää kotona, varaudu yhteiskunnan vihaan. Toki, kun palveluita ei julkiselta puolelta tarjota, varaudu myös kustantamaan kätilöiden palkkiot, sillä tottakai myös kotikätilöt ansaitsevat palkan arvokkaasta työstään. Kela ei korvaa kuin joissain tapauksissa jonkin aikaa ennen ja jälkeen syntymän, jos lähetteet on kohdillaan ja taivaankappaleet oikeassa asennossa. Välimuotoja meillä ei ole. Julkisella puolella skaala on aluesairaalasta yliopistosairaalaan. Lähitulevaisuudessa lähinnä yliopistosairaalat.

Ja siitä pääsemmekin tähän, mistä tämä pohdinta lähti liikkeelle. Tiesittekö myös sen, että terveydenhuollossa säästetään isolla kädellä? Pieniä yksiköitä lakkautettiin juuri kauhalla ottaen. Tiesittekö, että synnytysyksiköissä on usein kova kiire? Tiesittekö, että lyhytaikaisia sijaisia esim. sairauslomiin ei saa palkata? Se on ihan yleisessä tiedossa, tästä on esim. YLE uutisoinut viime kesänä ja jälleen tilanne on kärjistymässä vuoden loppua kohti, kun kaikessa ja kaikkialla pitää säästää, budjetit paukkuneet yli ja sitä rataa. Mutta tiesittekö, mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että kätilöt ja hoitajat juoksevat pää kolmantena jalkana. Se tarkoittaa sitä, ettei ole aikaa perheille. Se tarkoittaa lisää puudutuksia, lisää toimenpiteitä, jotta saadaan salit tyhjäksi seuraavia varten. Milloin jotain tapahtuu, kuka osaa osoittaa syyttävän sormen kätilön sijaan säästöihin? Näettekö tämän oravanpyörän? Voi säästöt, säästöt.

Eipä mulla muuta. Ugh.




Muokkaus: Loppuun vielä lähdetiedot uudestaan, jotta ovat selkeämmin esillä.

WHO 2014: WHO recommendations for augmentation of labour. http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/112825/1/9789241507363_eng.pdf?ua=1

WHO 2015: Caesarean sections should only be performed when medically necessary. News release. http://www.who.int/mediacentre/news/releases/2015/caesarean-sections/en/

NICE 2014: Intrapartum care for healthy women and babies. Guidance. https://www.nice.org.uk/guidance/cg190

WHO 1996: Safe motherhood. Care in normal birth. A practical quide. http://apps.who.int/iris/bitstream/10665/63167/1/WHO_FRH_MSM_96.24.pdf

YLE 2014: Kainuun soten rahat vähissä – lyhytaikaisia sijaisia ei saa palkata. Verkkouutinen. http://yle.fi/uutiset/kainuun_soten_rahat_vahissa__lyhytaikaisia_sijaisia_ei_saa_palkata/8083031