Printtihuppari kietaisuhupulla + vinyylileikkuritestausta!

 Tiesittekö, että pääkaupunkiseudun kirjastojen pajoissa muhii oikea kotiompelijoiden aarreaitta? Siis ihan totta, nyt en valehtele yhtään. Esimerkiksi Ison Omenan kirjastossa on VINYYLILEIKKURI! (Jos ei soita kelloja, niin lue pidemmälle, ymmärrät kyllä.)

Siitähän se lähti, kun Mumintalon Milmajohanna asiasta vinkkasi. Helsingin puolelta ainakin Vuosaaresta ja Kirjasto 10:stä löytyy. Mutta kirjasto Omenan on oma henkilökohtainen suosikkini. Varasin ajan varausjärjestelmästä (joka muuten on äärimmäisen vaikea löytää, joten linkki KLIK) ja pölähdin paikalle. Pyysin neuvoja ja vuoroani nätisti odottamalla sain todella hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Kukaan ei katsonut keiroon, vaikka printtasin kokomerkkejä ja omia "niskamerkkejä" (painotin, ettei ole myyntiin) muiden printtien ohella niin, että vinyylipötköstäni tuli aikas iso. Ehei. Toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi uudestaan!

Tämähän menee ihan oodiksi kirjastolle. Mutta ihan mahtijuttu, vinyylileikkuri siis! Eli minä annan kuvan, asettelen sen vinyylileikkurin tietokoneohjelmaan sopivasti (ja vähän muuta sälää, tässä henkilökunta auttaa kyllä), sitten leikkuri leikkaa minulle silityskuvat.

By the way, Omenan kirjasto on muuttamassa isompiin tiloihin, ja pajat saavat 200m2 omia tilojaan. Kuulemma tarvikehankinnoiksi sai antaa toiveita - minä toivoin peitetikkikonetta. ;)

Tämä Unique-teksti on esiteinin kanssa pitkään pohdittu. Hän olisi alunperin halunnut jotain girlpower-juttua, mutta mulla tuli niin kovasti Spice Girls mieleen, että kieltäydyin tekemästä sellaista paitaa. :D Paha äiti! Pyöriteltiin lauseita ja sanoja, ja lopulta Unique kuulosti hyvältä. Tein tytölle erilaisilla fonteilla malleja, ja hän valitsi tuon. Sopii mitä mainioimmin tämän hupparin rinnukseen.

Ihan tavallista huppariahan tyttö on toivonut jo syksystä asti, mutta pöhkö äiti se vaan ompelee mekkosia! Kaavana True Friends (Ottobre4/14) koossa 134cm, ja on muuten ihan täydellinen meidän tytölle. Kun oli valmis, rutisti sitä ja sanoi, että "on IHAN kuin KAUPASTA!!" Esiteinin suuri kehu! :) Valmis huppari oli jatkuvasti päällä, kunnes neiti istahti pikkuveljen mustikkajugurtin päälle.

Toki ensi kerralla muistan 

a) laittaa printin etukappaleelle ennen kappaleiden ompelua yhteen 

b) ommella taskupussin ennen muuta ompelua. 

Nyt nimittäin kävi niin, että mulla oli huppari valmiina, ja tyttö siihen kertoi haluavansa taskun. Tämä taskusuikare oli ainoa, joka jäi jäljelle tämän hupparin ja legginsien jäljiltä. Sitten vasta hoksasin, että tarvitseehan se printinkin.

Ihanan pehmoinen joustocollari Noshilta. Ja koska pinkin ja harmaan liitto on niin kaunista katsottavaa, päätyi harmaa Paratiisin puutarha hupun vuoriin (Verson Puodista).

Vielä on talven viimeinen päivä! Puuuh, lumihiutaleille kyytiä. <3

-----

We have a cameo cutter in our library - and people can use it for free! <3

We planned this print together with my daughter. At first she wanted some girpower stuff, but it was too spicegirly for my taste and didn't fit to this hoodie. After a moment of thinking, she was at the same page with me. This was a text that she approved and a font she chose herself (I had her look at many versions).

Hoodie is very pre-teen. As she saw it finished, she hugged it and declared that it was JUST like FROM A SHOP! (And she meant good by that. :D )

Let's say goodbye to the winter and welcome the spring. <3 Last day of winter!

Pattern: Ottobre Design 4/2014

Fabrics: Pink stretch college: Nosh Organics, 

grey flower stretch college (Paratiisin puutarha): Verson Puoti

Pastellinen helmikuu (eli silityslaudan päällinen ja leggareita)

Scroll down for English.

Tässäkin kuussa otin tehtäväkseni osallistua Hommahuoneen värihaasteeseen ja ommella pastellia. Ompelut jäi nyt ihan kertakaikkisen viimetinkaan, kun kurja kuumetauti on kiertänyt hiihtoloman aikana koko perheen ja kirjoitan tätäkin nyt kuumeisena ja aivot ihan jumissa. Jotain sain kuitenkin ommeltua, joskin ihan perushuttua (mikä sopiikin omaan tämän kuun haasteeseeni - vielä pari päivää aikaa osallistua, joten hopi hopi! Ihania olette jo ommelleetkin! <3).

Tämän Terhi Pitkäsen suunnitteleman Matilda-kankaan sain ompeluryhmän joululahjavaihdossa. Mielessä pyöri ajatuksia tytölle koristetyynyistä, laukusta tai pienestä meikkipussukasta, mutta päädyinkin silityslaudan päälliseen. Ai miksikö tuhlata näin söpöä kangasta sellaiseen? No koska nykyään päällisen virkaa toimittaa lapsen lakanasta solmittu viritelmä. Ja koska satuin silittelemään kangasta siinä laudan päällä, hoksasin pätkän olevan juuri oikean korkuinen. Se sopi kuin nyrkki silmään, niinsanotusti. Ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä: mulla on ehkä maailman söpöin silityslauta nyt! :) (Sitäpaitsi lopputilkusta saa ihan helposti nesessäärin esiteinille.)

Arkista peruspullaa, vaikkakin tämä oli ensimmäinen omatekemäni päällinen. Simppeliä! Ja sitä ovat myös nämä strösselipökät ja pinkit joustocollegeleggarit (joista strösselit lasken mukaan pastellihaasteeseen, jc-leggarit nyt tein samalla puhdilla). Kuumeista tyttöä en saa sovituspuuhiin, mutta tasokuvat saavat nyt kelvata. Ropina-kaava löytyy OB 6/12:sta. Tein muistaakseni koon 128, mutta isonsin sitä (en jaksanut piirtää uusia) ja tein vähän liian isot. Onpahan sitä kuuluisaa kasvunvaraa... ;) Vyötärö on tarkoituksella korkealla, pikkuapina kun kiipeilee ja riehuu ja puuhaa niin paljon, kivempi jos ei rekkamiehen hymy vilku. :D

Happy Fabricsin strösselit Pipoiksi:sta, pinkki (pumpulinpehmeä) joustocollege varmaan yli vuosi sitten Noshilta ostettu.

Sellaista settiä! Nyt toivon kädet ristissä, että paranen ensi viikkoon mennessä, kun otan harppauksen takaisin täyspäiväiseen työelämään. Joitain juttuja olen jo tehnyt puolivalmiiksi ja jotain valmiiksi ja kuvatuksikin asti - yritän siis pitää blogin eloisana vastedeskin. :) 

Ja vielä kysäisen: haluatteko helpon tutoriaalin tuosta silityslaudan päällisestä? Ihan aloittelijallekin sopivan. Napsin kuvia tehdessäni. :) 

---

This Finnish blog Hommahuone has a colour challenge that last's the entire year. February was the month of pastels so here you go. :) 

This Matilda cotton fabric was so cute and a perfect match to my ironing table - which is possibly the cutest ironing table in the world now! I will possibly make a simple tutorial for the ironing table cover. It's really easy to make, even for beginners! :)

Happy Fabrics' Sprinkles-jersey was also a bulls eye for this pastel challenge. As I have my own challenge for easy and usable sewing this month, leggins for my daughter were a good add to that. The pink leggins I made with the same steam from Nosh Organics' super soft stretch college. Both are a bit too large for her, but better that way. I can't have fitting pics now, she's feverish as I am, too. Let's hope we get well soon. 

PS. Stil a few days time to take part to my challenge!

Pikkutuhm... eikun musta!

Please scroll down for English. <3

Noniin. Astun oman mukavuusalueeni ulkopuolelle jälleen näiden kuvien kanssa. Pikkumustassani, täydessä tällingissä, korkkareissa ja sukkahousuissa vastaan Kototeko-blogin Renew Mama -haasteeseen. (Ja ei sitten välitetä siitä todellisuudesta, miten naapurin pyörät ja meidän oma liian huonosti hoidettu pihamaa vilkkuu alakulmassa.)

Tällä kertaa teemana on korostaa omia parhaita puolia, nauttia itsestään "sellaisena kuin on". Tähän haasteeseen lähdin pohtimalla, mikä O:hon taipuvainen HX-vartalotyyppi olenkaan (mm. Kototeon blogissa lisää vartalotyypeistä pohdintaa). Oikeastihan olen melko tasapaksu pökkelö, jolla on leveät harteet. Lasten myötä myös lantio on saanut muotoja, ennen se oli kapea. No, nyt piti kuitenkin korostaa niitä omia parhaita puoliaan (toki se on aina suotavaa :D ). 

Lähdin siis mielenkiinnolla ja innolla haasteeseen mukaan, suunnitellen kivaa kaulusta ja simppeliä mustaa mekkoa/tunikaa pikkujujuilla. Ainoa vaan, että tämä mekko meni alkujaan ihan plörinäksi ja lojui viikon UFO-kasassa. Kunnes tuli eräs perjantai. Juhlaperjantai. Kaverin juhlat, joihin kesken päivän tajusin, ettei ole mitään päällepantavaa. "No tee ittelles jotain", totesi juhlakalu, kun hädissäni pukeutumisvinkkejä vinguin. Koko vaatekaapin läpi käytyäni totesin, että ihan totta, kyllä se on itse ompastava ja kaivoin tämän epämuodostuneena kangasmöykkynä siitä kasasta.

Muutamaa tuntia ennen lähtöä kävin viime hetken ompelupuuhiin. Ja kyllä te kaikki tiedätte, ketkä kiireessä olette tehneet ylipäänsä yhtään mitään. Kappaleita ompelin väärinpäin, saumurisauma sutussa ja rutussa, mikään ei toimi jne. Muutaman puretun sauman, asiattoman kielenkäytön ja tuskanhien vuodattamisen jälkeen sain valmista reilu puoli tuntia ennen lähtöä. Sovitaan, ettei tuijoteta sitä nurjaa puolta liikaa!

Ja jos nyt analyseerataan sitä vartalomallia, niin aloittaisin tosiaan vartalotyypistä. Leveitä hartioita ja kaulan seutua sirontaa V-aukko. Ritamus on istuva, sivurypytykset antavat anteeksi kolmen lapsen äidin vartalon muhkuroille. Lanteilla leveämpi, pussittava helma luo myös vaikutelmaa pyöreästä lantiosta. Helmakaitale kiristää reisistä juuri siihen kohtaan, mihin reiden kapea kohta jää, jättäen leveimmät kohdat piiloon. Tein tarkoituksella ylipitkät hihat, ne tuovat siroutta ja pitkää vaikutelmaa käsille, jotka ovat keskimääräistä lyhyemmät (tappikäsi, kyllä). 

Ja eikös jokaisella naisella kuulu olla pikkumusta? Tämä on tosiaankin pikkuinen (pituudeltaan), mutta legginsien kanssa mennee ihan siistimpänä arkivaatteenakin. Tai farkkujen, tai tregginsien. Jos nyt vähän innostuin roolistani ja poseeraamaan, niin se on kyllä ihan vaan sen ansiota, että itsetunto kohoaa huimasti juuri oikeanlaisia vaatteita käyttäessä. Niitä, joilla piilotetaan ne ei-niin-mukavat kohdat ja korostetaan niitä parhaita.

Kaava oli joskus alkujaan Ruskamekko, joustocollege Noshilta.

PS. Muistathan, että perusvaatehaasteeseeni on vielä reilu viikko osallistumisaikaa! :)

----

Kototeko blog has this Renew Mama challenge, which inspirated sewists to higlight the best parts of their body and appreciate themselves as they are.

This black dress was made in hurry to be worn at friend's party. Last Friday I noticed (after noon) that I don't have anything to wear. After a full dive to my wardrobe, I could firm that it was definitely the case. That said, I dug a misformed lump of fabric from my UFO pile and started sewing. At this point it was less than 3 hours to make it work. All of you know, how things go when you need to hurry. Or that they don't go at all. After "a few" unstitched seams, some nasty words and blood sweat and tears, it was ready. 

It's short and a bit naughty but brings my best sides to front. What do you like? :)

Fabric: Nosh

PS. Remember my challenge, still time to take part!