Lisää synttäriompelua

Tyttärellä siis oli synttärit tässä menneellä viikolla. Kyselin, mitä äidin ompelemaa haluaisi synttärilahjaksi. Pyjaman.

Marimekon ystävämyynneistä olin jo viime syksynä ostanut tasaraitatrikoota. Se on iiiihanan pehmoista. Resori Käpyseltä.

Kaavoiksi muokattu Maxi dot -tunika (Ottobre 1/2014). Kavensin sitä reilulla kädellä helmasta ja lyhensin laitoja. Lähinnä siis hartialinja ja hihat on siitä. Hihoja lyhensin. Pääntien avaruudesta tykkään, eipähän ahdista.

Housujen lähtökohta on Mock Denim (Ottobre 4/2014). Tein niistä pyynnöstä caprimittaiset.

Sovituskuvissa pyjama otettu suoraan lahjapaketista, joten viikkausjäljet tuleva ttuohon rumasti, kuten kuvasta näkyy. :)

Yksi kovan onnen perhosmekko

Olipa kerran tytön synttärijuhlat. Ja äiti, joka halusi tehdä tytölle mekon juhliinsa. Tykästyin uusimman Ottobren (siis 3/2015) Lionella-frillamekkoon. Jo aiemmin olin ajatellut tehdä frillamekon Noshin mintunvärisestä perhoskankaasta. Nyt sitten osui vielä niin nätti kaava kohdille, että tämä oli pakko toteuttaa. Ja kaikki ideathan saadaan viime tingassa. Eli torstaina, kun lauantaina oli juhlat! Ja kun jotain tekee deadlinen kanssa tarpeeseen, niin kaikkihan menee tietenkin pieleen.

Kertakaikkiaan, tässä meni tekovaiheessa pieleen käytännössä kaikki mahdollinen. Ainoa, mikä jotenkuten oikein onnistui, oli leikkaaminen. Siinäkin pieni lipsahdus helmakaitaletta leikatessa.

Jokainen sauma on tehty noin suunnilleen kahteen tai useampaan kertaan. Frillamekko ei oo just nyt mun juttu. Kun ei niin ei. Moneenkohan kertaan Rypytin uudestaan tai parantelin lisää. Ihana kantinkääntäjäni ei ollut yhteistyökykyinen. Mutta ei myöskään normaalisti ah-niin-ihana saumurini, jossa katkesi lanka ja neula ja vaikka sun mitä. Uudella ompelukoneellani en ole saanut kaksoisneulalla hyppytikkiä tätä ennen, ja nyt se teki sitä ihan huolella. Pääntien kumpikin puoli on tehty useampaan kertaan uusiksi. Erikseen, koska etupuolen kanttauksen purkaantumisen huomasin vasta langanpätkiä päätellessäni. 

 Vielä jäi muutama pikkujuttu häiritsemään, mutta niitä ei valmiista vaatteesta onneksi juuri huomaa. Kyllä tätä korjattiin väännettiinkin tuntitolkulla.

Helmojen pyörimistä oli testattava. Tässä näkyy hieman tuota takana olevaa tamppia. Se ei asetu oikeasti noin ylös, hame liitelee pyörimisen voimasta. 

Hieman muokkasin tuota hihaa, tykkäsin enemmän että tuon puhvihihan ylä-ja alakappaleen välissä on sauma, alkuperäisessä mallissa kappaleet ovat yhtenäisiä ja siinä välissä on framilon rypyttämässä hihansuuta ihan vaan suoraompeleella. Sen ompeleen näkyminen jotenkin häiritsi, joten siis ompelin framilonin hihaan oikeat puolet vastakkain, niin että frasmilon jäi sinne hihansuun saumanvaraan sitten. Kokeilin myös resoria hihansuuksi, mutta purkuhommiksi meni, framilonrypytys oli juhlavampi. Eli toinen hiha tehty kolmeen kertaan, sopii niin tähän ompelemisen ja purkamisen teemaan :D

Loppuviimeksi mekosta tuli tosi kiva. Henkarikuvan mukaista mutkaa tuossa miehustassa ei oikeasti ole, se on jotenkin hassusti tuossa.

Harmaata, niin harmaata.

Aurinko kävi tässä välissä jo hieman näyttäytymässä. Tuntuu kuitenkin, että aikapäiviin ei ole ollut esillä. Harmaata kokoajan.

Jjjjaaa, tästähän päästään sitten samoissa sävyissä... Harmaisiin kankaisiin! (Huomaatteko tarinankerronan sulavuuden.)

Ai että rakastuin tähän Pehemiältä ostamaani sulkaneulokseen. Kankaiden yöstä napsuttelin itselleni pätkän. Sopii neuleeseen niin hyvin. 

Harmi vaan, että tämä Ottobren kevään naistenlehdestä (2/2015) otettu Mélange Knit -kaava oli isoa mitoitusta. Toki jokaisen itseään kunnioittavan kotiompelijan tulisi mittailla kaava ja itsensä ennenkuin alkaa ompelemaan. No, nyt kävi kuitenkin niin, että koon 40 neule oli päälläni teltta, eikä yhtään sopiva. Onneksi äitini adoptoi tämän, se istui kuin nakutettu, onneksi! Luulen että ominpäin kaventamalla olisin saanut vain tuhoa aikaan, joten parempi näin. Pahoittelen kuvassa olevia päättelemättömiä langanpätkiä. Neule vaihtoi omistajaa niin vikkelään, etten ehtinyt ottaa kuvaa täysin valmiista, tämä on "myyntikuva" äidille. :D

Ja lisäyksenä: ihan oikeasti, mulla ei taidot riitä arvioimaan sopivia väljyyksiä eri materiaaleille ja eri malleille, kun joissain vaatteissa sitten ne väljyydet on tarkoituksella suunniteltu erilaisiksi. Vielä on itselleni hyvä neule-/hupparikaava hakusessa, joten jos joku tietää seillaisen, saa huutaa HEP!

Sitten tämä poikasen teeppari. Sama kaava kuin aiemmassakin pertsapostauksessa, eli Rascal (OB 4/2013). Jostain syystä oikea hiha näyttää kuvassa lyhyemmältä. Ovat kuitenkin oikeasti samanmittaisia. Ilmettä piristämään vihreä resori. Nämä sopivat tosi kivasti yhteen pojan vihreiden farkkujen kanssa, harmi kun en ehtinyt tänään räpsäistä kuvaa niiden kanssa. Resori ja tiikeritrikoo Noshilta, musta trikoo Käpyseltä.