Leg leg legginseistä ja kankaista

Leggarit. Helppo ommella (kun löytää sopivan kaavan), nopeat tehdä, niitä tarvitsee aina. Jostain syystä olen käyttänyt huonoja (tai siis mulle sopimattomia) leggarikaavoja. Nyt purin puhkikulutetut H&M:n leggarini ja tein niiden pohjalta kolmet legsut. Istuvat täydellisesti. Miksen tätä aiemmin hoksannut?

Huvikseni testasin eripaksuisia kumppareita vyötärölle, se täydellinen 2-3cm vyötärökumppari kun oli loppu. Ja arvatkaas mitä? Paksu 4-5cm kumppari on MAHTAVAA. Käytän jatkossakin. Sillä saa lemmenkahvat ja löysää maharöllykkääkin kivasti kuriin. ;)

Vasemmalla ihanan napakkaa, mutta jooooustavaa Koot.fi:n mariininväristä trikoota. Elastaania 8% (vs yleinen 5%), mikä tekee tästä aivan loistavaa leggarimateriaalia. Tykkään näistä Koot:n yksivärisistä kovasti, on ihanan sileä pinta ja jämäkkää ommeltavaa. Ei kuitenkaan tule muovinen tuntu.

Keskellä mitäs muutakaan kuin Koot.fi:n Pottupeltoa. Ohut, venyvä, silkkisen sileä ihoa vasten. <3 Tuoteseloste ei kerro elastaanin määrää, mutta tuntuu olevan kohtalaisen paljon. Kelta-mustaa versiota on odottamassa sitä täydellistä ideaa. Rakastan.

Oikealla Käpysen Roiske-jerseytä. Tämän uusimman erän harmaa on melko lämmintä ja mielestäni enemmän vaalean beige kuin harmaa (kuva aavistuksen sinertää väriä). Roiskeessakin on 6% elastaania, mutta silti kankaassa on kovin puuvillainen tuntu, olisin luullut elastaania olevan vähemmänkin. Pienet polvipussit näkyvissä päivän käytön jälkeen, muttei niin, että siihen juuri huomiota kiinnittäisi. Nämä on ihanat mustan hamosen ja harmaan nahkarotsin kanssa. <3 Rouheutta.

Postausta ei ole mitenkään tuettu kangasputiikkien toimesta. Olen kangasholisti (hei vaan), ja saan kiksejä niiden hypistelystä, siitä kunkin kankaan yksilöllisestä tunnusta ja erilaisista kuoseista (tätä on muuten huomattavissa 1-vuotiaallakin: aina kun levittelen uudet kankaat lattialle, toinen hyökkää riemuiten niissä piehtaroimaan). 

Ennenkuin aloin ompelemaan, ajattelin suunnilleen niin, että trikoo on trikoota ja se joustaa ja siinä se. Mutta kuulkaas. Kun kankaiden maailmaan pääsee, huomaa, että eri valmistajien kankaissa on erilainen tuntu. Tai jonkun valmistajan eri vuosikerroissa, myös painotyyli vaikuttaa. Toiset ovat sileitä, toiset kovin pehmoisia ja nukkaisia. Toiset veeeenyvät ja toiset ovat paljon napakampia. Toiset ohkaisia, toiset tuhdimpia. Siinä on vissi ero, kun vaatteita ompelee. Enkä edes päässyt vielä collareihin, velouriin, joustofroteeseen ja moneen muuhun! Loputon suo. Ja ne kuosit. Oih. <3

Parantumaton? Ehkä! 

Se onkin Kätilön Käsistä

Huomasitte varmaankin, että bannerini on muuttunut. Aivan. Kätsän käsistä on nykyään Kätilön käsistä. 

Kaikki alkoi siitä, kun tilasin ompelumerkkejä Ikastetiketistä. Aloin pohtimaan koko blogin nimeämistä merkkieni mukaan. Kätilön käsistä. Kuulostaa pehmeältä. Kauniilta. Kätilön ompelemia lastenvaatteita. Kätilön käsistä. Vaikka Kätsä viittaa käsistään kätevään kätilöön, on nimi ollut ontuva. Ensinnäkin se on aina töksähtänyt suussani. Toisekseen, monelle Kätsän sanaleikin alkuperä ei välttämättä avaudu. Kolmanneksi, avauduin kätilöydestäni jo pari postausta sitten. Tämä ei ole enää ihan pelkästään ompelublogi. Toin ammattini jo mukaan. 

Mitä mieltä olet?

Mitä tulee ompelumerkkeihin: niitä on pitänyt ostaa jo pitkään, mutten ole saanut aikaiseksi/uskaltanut/raaskinut. Aiemmin olen painetulla handmade-tekstisellä satiininauhalla merkannut vaatteet, mutta se on vaivalloista, eikä kovin nätin näköistä. Monia sivuja olen katsellut ja ollut päättämätön. Sattuipa niin, että fb:n ompeluryhmässä joku tuon Ikastetiketin mainitsi ja päädyin selailemaan sivujaan (tunnetaan myös nimellä Laberyourself). Suomenkieliset sivut ja laaja tuotevalikoima sykähdytti ja sai hiirisormen napsumaan.

Firmalla on myynnissä erilaisia tuotteita silitysteksteistä nauhoihin ja ompelumerkkeihin. Sieltä olisi saanut myös ihan vimpan päälle suunniteltuja tuotemerkkejä, mutta pelkkä teksti riitti minulle hyvin. Siksipä tilasin 25mm levyistä kudottua nauhaa omalla tekstilläni (klik).

Kaveriksi tilaukseen laitoin kudottuja kokolappuja, jotka tulivat isossa erässä melkoisen edulliseksi. Itse tilasin muistaakseni lähes kaikkia tuon 50kpl, mutta aikuisten harvemmin käytettävää kokoa piheyksissäni vain 10kpl.

Muutaman Käsintehty-saumamerkin tilasin myös. Lappusia hypistellessäni huomasin tosin isompien lappujen olevan todella isoja. Ikastetikillä on 30 päivän palautusoikeus perustuotteille (ei personoiduille), joten voisin nuo isot vielä palauttaa. Pohditaan. Tosin uskon niiden tulevan kyllä johonkin käytettyä joskus.

Tuolla myydään paljolti vaatteiden nimikointituotteita. Tilasin samalla vaivalla myös pienimmäiselle päiväkotiuraa varten silitettäviä nimilappuja, joihin sai myös puhelinnumeroni (jälkimmäisistä ei valitettavasti kuvia yksityisyyden suojan vuoksi, mutta linkistä näet suunnilleen, mitä tarkoitan). Lappuset olivat yllättävän pieniä ja huomaamattomia. Erinomaisia lapsen vaatteisiin siis.

Tämä ei ole mikään yhteistyö-/sponsoripostaus, vaikka siltä saattaisi vaikuttaa. Teille muille, jotka pohditte omien tuotemerkkien, nimikoitujen nauhojen tai nimikointitarrojen tilaamista, toivon tämän helpottavan päätöstänne.

Tilaaminen oli vaivatonta ja sen saattoi tehdä suomeksi. Sähköpostitse asiakaspalvelu oli englanninkielistä, sillä Ikastetiketti on tanskalainen yritys. Tuotteet saapuivat noin viikon kuluttua tilauksesta. Design-tuotemerkkien toimitusajasta en osaa tosin sanoa. Toimituskulut muistaakseni kiinteät 4€. Itse olen erittäin tyytyväinen.


PS. käytättekö kaikkiin ompeluksiinne ompelumerkkejä? Pihiliini tässä taas hei, pohdin, mihin raaskin noita tuhlata. Vaikka luulisi 200 kappaleen riittävän ihan hetken ;)

Hukka meets Nosh

Kas kummaa! Saumuri ja ompelukone ovat jälleen laulaneet. Viime viikot ovat olleet kiireisiä, ja mämäkin vaatteet ovat valmistuneet pikkuhiljaa, aina vähäsen kerrallaan. Vihdoin sain valmiiksi ja kuvattuakin!

Hukkaa ja Noshin miniraitaa, hupun vuorissa ihanaa Verson puodin Keroa, mikä jäi yli tästä. Tykkään kovasti yhdistelmästä, vaikka vierekkäin katsottuna huomaakin, ettei miniraidan valkoinen ole ihan vitivalkoinen.

Kaavoina Ottobre 1/2015 Crocodile (huppari) ja Streaky Legs (pökät), kummatkin koossa 80. Minä ja pikkuisin ollaan tappikäsiä. En ole oppinut lyhentämään OB:n kaavoista meille hihoja, joten taas piti jälkeenpäin purkaa ja ottaa hihaa lyhkäisemmäksi.

Kokeilin hupun reunaan kanttausta taso-ompeleella kantinkääntäjän kanssa, ja se meni ainakin paksusta kohtaa ihan pyllylleen ja leikkelin koko kantin pois. Ompelin hupun päällisen ja vuorin väliin kaksinkertaisen resorin. Ja kun tyhmä ei kerrasta opi, kokeilin suoraa jousto-ommelta kantin siistimiseen. Luojalle kiitos silitysraudasta ja höyrytoiminnosta, sain sen siedettävään kuntoon, vaikken täysin tyytyväinen olekaan.

Pöksyissä sen sijaan hunajakenno oli mitä mahtavin. En ole aiemmin ommellut saumoja taso-ompeleella litteäksi. Tykkään kovasti! Taskunsuut ompelin kantin sijaan ihan vaan hunajakennolla nekin. Kasvunvaraa on, mutta housujen lahkeet on niin kivan kapoiset, ettei ylimääräinen lökäpökä haittaa. :)

Kengät on kirpparilöytö: bränikät Antylopat, nahkaa. Tykkään! :)

On muuten ihan älyttömän vaikea kuvata 1-vuotiasta riekkujaa. Tuo edestä otettu kuva oli ainoa "poseerauskuva", ja sekin tärähtänyt kun poika oli paikoillaan noin kaksi sekuntia. :D'

Pääsin muuten mukaan uuten blogiyhteisöön, Onni blogeihin, ja alan jakamaan postauslinkkejäni sen kautta. Ilmoitattehan, jos mobiili- tai täysversio näyttää kummalliselta!

Olen kätilö - ja ylpeä siitä

Tänään on suuri ammattiliittojen järjestämä mielenilmaus Rautatientorilla. En pääse osallistumaan, sillä pelkään liikenteen kaaoksen vuoksi myöhästyväni iltavuorosta. Sen sijaan teen, mitä pystyn näillä keinoilla, millä pystyn. Olkoonkin, että blogini on ompelublogi, mutta tämän kautta saan ääntäni kuuluviin enemmän kuin mitään muuta kautta - kiitos teidän, lukijat ja vierailijat.

Me kätilötkin ymmärrämme, että säästöjä pitää tehdä. Yleisen ilmapiirin tunnelmissa voisin sanoa, että olemme kyllä mukana säästötalkoissa. Se, mitä me kritisoimme, on epäoikeudenmukaisuus. Epäoikeudenmukaisuus siitä, että säästöt kohdistuvat tiettyyn ryhmään, meihin vuorotyöläisiin eniten. Porvoolainen kätilö ja osastonhoitaja Millariikka Rytkönen sanoi eilisessä A-Studion keskustelussa, että vanhoja tilinauhoja mittailen hänen palkkansa olisi vuodessa kaventunut 3000 eurolla, siis silloin kun oli vielä rivikätilönä kolmivuorotyössä. Lapsiperheiltä on juuri supistettu. Meidän perheessä on kaksi kolmivuorotyöläistä ja kolme lasta - ymmärtänette siis huoleni.

Saanko kertoa hieman ammatistani? Sehän on siis maailman paras. En voisi kuvitella tekeväni muutakaan, kutsumukseksi sitä taidetaan sanoa, siis. Joka vuoro ennen synnytyssaliin menoa jännitän niin, että ramppaan vessassa. Se on ihan normaalia jännitystä näin nuorelle kätilölle: koskaan ei tiedä, millaiseen tilanteeseen pölähtää kun työpaikan ovesta astuu sisään. Vanhempien kollegoiden kanssa keskustellessa kävi ilmi, että ilmiö helpottaa ajan myötä.

Kätilön työ on pääosin ihmisten elämän onnellisimpaan päivään osallistumista. Me teemme parhaamme, jotta näin kävisi. Haluamme turvata jokaiselle vauvalle hyvän syntymän ja jokaiselle äidille synnytyksen, johon voi olla tyytyväinen sillä ammattitaidolla, mikä meillä on. Olemme ammattikorkeakoulussa 4,5 vuotta, mutta oppiminen jatkuu koko uran. Koulussa sanottiinkin, että tutkintopaperi on vasta ajokortti, jolla pääsemme opettelemaan oikeasti tätä työtä. Kätilö ei ole koskaan valmis. Itsekin olen viimeisen 2,5 vuoden aikana kouluttautunut omakustanteisesti 4 koulutuksessa: vesisynnytyskoulutukssa, 2 Spinning Babies -työpajassa sekä rebozo-työpajassa.

Tässä kuvassa olen synnyttämässä nuorimmaistani. Hän syntyi veteen, rakkaan kollegani turvallisessa seurannassa.
Sain itse ottaa lapseni vastaan altaassa.

                                            

No, mitä me sitten teemme? Itse työskentelen ajoittain lähinnä synnytyssalissa, keikkalaisena vanhempainvapaan jälkeen (olen siis työtön). Työpaikallani hoidan sekä raskaana olevien päivystyskäyntejä että synnytyksiä. Eräs tärkeä asia, minkä kokeneet kollegani ovat minulle opettaneet, on tarkkailu. Aina kyse ei ole siitä, mitä teemme, vaan siitä, milloin teemme. Kauniisti sujuvassa synnytyksessä saamme olla äidin tukena, tsemppareina, apuna. Synnytyshuoneesta tullessa kätilöllä on yleensä pieni puna poskella; mekin saamme osan ihanista synnytyshormoneista.

Synnytyksen aikana on monta kohtaa, jolloin arvioimme synnytyksen edistystä sekä vauvan hyvinvointia - vaikkei sitä ulospäin huomaisikaan. Yhden sisätutkimuksen aikana emme tutki pelkästään kohdunsuun aukioloa, vaan tunnustelemme vauvan korkeutta ja asemaa synnytyskanavassa, päälaen aukileita, lantion tilavuutta, mahdollista kalvorakkoa, miten supistus vaikuttaa tuntumaan - ylipäänsä synnytyksen edistymistä. Sama pätee ulkotutkimukseen. Sama pätee siihen, miten katsomme äitiä, miten hän käyttäytyy - tietyt merkit on havaittavissa kussakin synnytyksen vaiheessa.

Sairaalassa vauvoista otetaan sydänäänikäyrää eli KTG:tä. KTG-käyrän tulkinta on monivivahteista, sitä tehdään yhdessä kollegoiden kanssa, sen tulkintaa harjoittelemme käytännössä jatkuvasti. Hienon käyrän ja huonon erottaa melko helposti - välissä on monta välimuotoa, ja sydänäänilaskujen lisäksi pitää tarkkailla mikro- ja makrovaihteluita sekä akseleraatioita. Yhdessä näitä pohdimme ja tuumimme ja pyydämme lääkäreiltä mielipidettä meitä askarruttavista käyristä.

Siinä faktoina aavistus työtämme. Vaan se menee syvemmälle. Se menee sydämeen. Rakastan tätä työtä, ja teen sitä sydämellä, vaikkakin se välillä on raastavaa. Moni on sanonut, että sitten on aika vaihtaa alaa, kun ei enää välitä. Kollegat ovat ehdoton voimavara: kokeneemmat ohjaavat meitä nuoria - mikä valtava tietotaito heillä onkaan! 

Jokainen kätilö muistaa varmasti ensimmäisen synnytyksensä. Jokainen kätilö muistaa sen ensimmäisen kerran, kun kaikki ei menekään hyvin. Jokainen kätilö muistaa, kun sydän jättää lyönnin välistä KTG-käyrään tulleen suuren sydänäänilaskun vuoksi, tai kun juostaan hätäsectioon. Varmasti jokainen muistaa myös sen helpotuksen tunteen, kun siitä huolimatta syntyy terve lapsi. Jokainen kätilö muistaa ensimmäisen velttona syntyneen lapsen, joka kiidätetään virvoiteltavaksi. Jokainen kätilö muistaa sen hetken, kun etsii sikiön sydänääniä, eikä niitä löydä - sen piinaavan, tuskaisan tunteen, kun joutuu sanomaan äidille "en löydä sykettä, pyydän lääkärin". Jokainen kätilö muistaa äidin ja isän pohjattoman surun ja sen, miten omat kyyneleet tulevat väkisin esiin kahvihuoneessa. Sen, miten pieni ja eloton lapsi kääritään kapaloon äidin pideltäväksi.

Näin yhtenä yönä painajaisen. Sikiön sydänäänet romahtivat, me kiisimme hätäsektioon. Syntyi eloton vauva, jota yritimme elvyttää - tuloksetta. Heräsin kylmästä hiestä märkänä, hengästyneenä. Onneksi en ole kertaakaan joutunut tähän tilanteeseen, onneksi se oli vain uni. Tähän mennessä olemme saaneet kaikki lapset pidettyä hengissä, joskus vaikeimman kautta, joskus helpommin. Senkin muistaa, kun isä tai äiti tulee katsomaan intuboitua, nukutettua lastaan, keskoskaapissa menossa lasten teho-osastolle. 

Ei ole kerta eikä yksikään, kuin tällaisessa tilanteessa vuoro on jo vaihtunut, tai yövuoron viimeisimpinä tunteina lastensairaanhoitaja lähtee pediatrin kanssa kuljettamaan vauvaa tehohoitoyksikköön. Sillä reissulla voi mennä useampi tunti - ylitöiksi meni sekin. Timo Soinin mukaan kaikki työ tulisi pyrkiä tekemään työajan puitteissa. En tiedä yhtäkään hoitajaa, lääkäriä tai ketään muutakaan, joka jättäisi ihmisen heitteille, koska vuoro päättyi. Me teemme töitä ihmisille, ihmisten kanssa, emme kellokorteille.

Olemme töissä jouluna, juhannuksena, sunnuntaisin ja aina. Aina on turvallista tulla synnyttämään, me pidämme siitä huolen omalta osaltamme. Pelkään, että lomaoikeuksien, yli- ja sunnuntaityölisien leikkausten vuoksi tästä joudutaan joustamaan.  15 työvuoden jälkeen saamme 38 lomapäivää (ottakaa huomioon, ettei meille kuulu pekkasia, joiden ansiosta monella alalla on oikeasti enemmän lomapäiviä kuin meillä edes 15 vuoden uran jälkeen). Suuri osa työntekijöistämme on määräaikaisia, vuosilomasijaisia ja niin edelleen. 1 + 1 on helppo laskea. Olemme joustaneet, olemme joustaneet ihan hirveästi. Olemme joustaneet kiireen keskellä, olemme joustaneet kun on tehty supistuksia, kun sairaaloita on suljettu. Kun olemme tehneet töitä vajaalla miehityksellä. Kun olemme joutuneet jäämään ylitöihin seuraavaan vuoroon, kun seuraavasta vuorosta joku on sairastunut ja jonkun on pakko jäädä. Me emme enää halua joustaa. Voimme osallistua talkoisiin - reilusti. Emme kaiken maksajana.

Olen kiitollinen kommenteista. :)

Toinen Liebster Award -kysymyshaaste

Sain Koti kuusen alla sekä Rapatessa roiskuu -blogeista Liebster award -haasteet/tunnustukset, on nyt toinen kierros näitä meneillään. Kiitos! Näihin on kyllä kiva vastailla. :) Edelliseen vastaukseni voitte nähdä täällä.

Säännöt menevät näin:

1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.

4. Keksi 11 uutta kysymystä blogisteille.

Ja tässä vastaukseni:

1. Miten kuvailisit blogiasi uusille lukijoille? Mistä kirjoitat, mistä sinun piti kirjoittaa?

Ompeluaiheinen blogi, joka sisältää lähinnä lastenvaateompelua sekä myös ompelua itselle (ja satunnaisesti joillekin muillekin). Aika hyvin on blogin aihe pysynyt urassaan.

2. Tänään ja juuri tällä hetkellä, mikä on mielestäsi paras ottamasi valokuva?

Hmmmm. Onhan niitä vaikka kuinka. Jotkut senverran yksityisiä, etten halua niitä jakaa. Selasin muutamia kuvia läpi, tässä joitakin mieluisimpia:

 3. Mitä leivoit viimeksi? Menikö niin kuin Strömsössä?

Leivoin miehen mummilassa pullaa neljä pellillistä. Voisilmäpullia kanelivoisilmillä + tavallisilla voisilmillä. Ai nam. Osa kohosi mahtaviis sfääreihin. Kauniimpiakin voisivat olla, mutta maku vei kaikilta kielen mennessään!

4. Kerro tyypillisestä päivästäsi.

Tyypillisesti arkipäivänä herätyskello soi klo 8. Siinä laitan sitten isot lapset koulutielle. Pikkuisen kanssa aamiaista ja ulos, lounasta, pikkuisen päikkärit (ja toivottavasti äidin ompeluaikaa). Alan yleensä tekemään kotitöitä vasta pienen päikkäreiden jälkeen. Loppupäivä riippuu siitä, onko isiukko aamu- vai iltavuorossa, vaiko vapaalla. Kotona oleilua, salilla tai lenkillä käyntiä, kauppareissua jne. Työkeikkapäivinä homma menee erilailla, mutta vielä tämä kotipäivä on enemmän vallalla.

5. Oletko käsityöihmisiä? Mitä teit viimeksi?

Olen (ylläripylläri)! Tämän pyjaman. Nyt on kovasti muutakin työn alla, sukulaisreissu kurjasti katkaisi flown ja takkuavasti koitan jatkaa siitä, mihin jäin.

6. Kerro kodistasi, onko se oma, rakas, iso vai pieni, mörskä vai linna?

Asumme 4h+k vuokra-asunnossa. Neliöitä on noin 90, joten 5 hengen perheenä alkaa olemaan pikkuhiljaa ahdasta, varsinkin kun koti on kahdessa tasossa. Haaveilemme omakotitalosta kun pesämunaa on tarpeeksi ja elämäntilanne sopiva. <3

7. Mikä on parasta bloggaajana olemisessa, minkä voimalla jaksat jatkaa ja nähdä vaivaa? Suosittelisitko tätä muille?

Parasta on lukijat. Kommentit, joista tulee hyvä mieli. :) Ja se, miten blogi toimii ns. päiväkirjana ja huomaa sen oman kehittymisen (niin ompelijana, kuvaajana kuin bloggarinakin). Suosittelen, jos pääsee sen yli, että varsinkaan alkuun lukijoita ei juurikaan ole ja suurin osa aktiviteetista on yksinpuhelua. :D

8. Jos saisit 100 000€, mitä tekisit niillä?

Laittaisin käsirahaksi omakotitaloon. ;)

9. Joulu tulee, ahdistaako vai onko olo kuin pienellä lapsella?

Rakastan joulua!! Olen alkanut jo itsekseni lauleskelemaan joululauluja, ihan vahingossa.. Nämä syyssateet ja pimenevät illat sen tekevät. 

10. Paras tv-ohjelma ikinä?

Nyt pistit todella pahan. Monta tosi hyvää on. Juuri aloitettiin katsomaan Game of Thronesia, ja kolmatta kautta mennään jo (kiitos Elisa Viihteen ilmaisen kokeilujakson HBO:n ohjelmakirjastoa, mikä saatiin kaupanpäälliseksi). Myös True Blood ja Silta ovat erinomaisia, Sillankin uusi kausi alkaa pian ja jaksot tietääkseni Yle Areenassa katsottavissa, jess! En ikinä nimittäin ehdi/pysty katsomaan sarjoja silloin kun ne telkkarista tulevat.

11.  Lempivärisi ja mitä se mielestäsi kertoo sinusta?

Mulla ei ole lempiväriä. Se on niin fiilisriippuvaista. Se taas kertoo minusta, että olen nainen, joka elää tunteella. Jossain vaiheessa tykkään kirkkaista ja raikkaista punaisen sävyistä, joskus taas musta-valko-harmaasta ja välillä rauhoittavasta, mutta niin kauniista sinisestä. Tällä hetkellä sanoisin sininen. :)

-----
Ja sitten:

1. Miten päädyit pitämään käsityöblogia?
Noin vuosi sitten innostuin ompelemisesta. Selailin käsityöblogeja ja innostuin itsekin aloittamaan.

2. Mikä blogissasi on parasta?
Hmmmm... Lasten kuvat? :D

3. Mainitse kolme kaikkien aikojen suosikkiblogiasi.
Apua, nyt en osaa kyllä ihan oikeasti nimetä! Monta niin hyvää.

4. Mikä saa sinut liittymään blogin lukijaksi?
Olen visuaalinen ihminen. Kivat, kauniit kuvat ovat tärkeitä. Ja mielenkiintoiset ompelukset. Hauska/mielenkiintoinen kirjoitustyyli.

5. Mitä käsityöt merkitsevät sinulle?
Henkireikä. Rentoutumista. Vähänniinkuin aikuisten värityskirja. Heti näkee oman kädenjäljen.

6. Mikä oli ensimmäinen käsityö, jonka teit?
Ensimmäinen käsityö, apuva... Jotain lapsena :D Sitten aikuisena aloitin käsityöt neulomalla. Joku ruttunen kaulaliina taisi olla.

7. Miten valitset aloitettavan käsityön? Mitkä asiat silloin painavat eniten?
Tarve, kankaat, visio. Joskus tulee sellainen olo, että haluaa tehdä jotain tiettyä. Joskus tarttee tehdä jotakin lahjaksi tai tarpeeseen. Joskus joku kangas puhuttelee niin, että haluan ottaa sen käyttöön (tai tuhota sen jo hillostumasta :D ). Ja joskus kattelen saumurissa olevien lankojen värin ja tuumin, mitä kangasta niillä voisi työstää, koska laiskuus.

8. Käsityösi, joka ei mennyt niin kuin Strömsössä?
Niitä on monta! Viimeisin tämä hukkahuppari, jonka hupun kanssa puuhastelin, kun yritin jotain uutta.

9. Mikä on isoin projekti, jonka olet tehnyt?
Taitaa tähän mennessä olla tämä ulkohaalari.

10. Mikä on sellainen käsityö, jonka aloittamisesta olet haaveillut pitkään?
Pojalle farkut ja itselleni farkkulegginsit.

11. Minkä taidon käsitöissä haluaisit vielä oppia ja miksi?
Haluaisin oppia tekemään erittäin siistiä jälkeä. Aina jostain kohtaa huomaa, että työ on kotikutoinen, ja tulevaisuuden haave/tavoite on tehdä niin siistiä jälkeä, ettei välttämättä eroa kaupan vaatteisiin huomaisi.

---

Juuri laitoin samanlaisen haasteen eteenpäin, joten tällä kertaa en haasta ketään erikseen. Toki joku saa tämän tästä napata, jos haluaa, kunhan kertoo mulle ja toimii muutoin ohjeiden mukaan. Siispä teen varmuuden varalta omat kysymykseni:

1. Kuvaile itseäsi 3 sanalla.

2. Onko lasi puolitäysi vai puolityhjä? Miksi?

3. Lempiruokasi?

4. Kerro jokin lapsuusmuistosi.

5. Mikä oli lapsena unelma-ammattisi?

6. Minkälaisella autolla ajelet?

7. Millaisessa asunnossa/talossa asuisit, jos saisit itse päättää?

8. Mikä vuodenaika on paras?

9. Kuinka montaa kieltä osaat ja kuinka hyvin?

10. Minne matkustaisit, jos saisit valita minkä tahansa paikan?

11. Kenet haluaisit tavata (elävistä tai jo kuolleista), jos se olisi mahdollista?

Hukkayöppärit

Leena Rengon suunnittelema Hukan Perintö on kyllä suloinen kangas. Ostin ompeluryhmän kirppisryhmästä pätkän kakkoslaatuisena. Vaan kävi ilmi, että laatu oli hieman huonompaa kuin olin kuvitellut: vaikka sain vielä kaupanpäällisiksi toisen pätkän samaa kangasta, oli omassa palassani niin paljon haalistunutta printtiä, ettei siitä kunnolla riittänyt mihinkään vaatteeseen: aina jokin epäonninen nalle tai hukka oli hailakka jossain kohtaa. Pähkäilin, että missä vaatteessa se ei niin haittaisi: yökkärit. Keskimmäisellä on kaikenkukkuraksi yökkäreihin kova tarve, enkä ole saanut puolen vuoden pyytelystä huolimatta ommeltua niitä.

En tiedä, mistä johtuu, että kivoja kankaita ei millään raaskisi "tuhlata" yökkäriompeluun. Yökkärit ovat kuitenkin vaatekappaleista ehkä kaikkein eniten päällä, kun eivät niin mene likaiseksi samaa tahtia tavallisten käyttövaatteiden kanssa. Valkoinen pohjaväri on muutoinkin niin kovin arka tämän ikäisellä pojalla. 

Tuhlaatko itse vain ne ei-niin-kivat kankaat yökkäreihin? Jämätilkut? Ostatko kangasta ihan yökkäreitä ajatellen?

Pieni töyhtöpää tuuppasi kuviin mukaan.

Alkuun pohdin, mitä poika tästä kuosista tykkäisi. Nyt kun on jo "iso koululainen", on vaate- ja kangaskriittisyys kasvanut uudelle levelille. Pelkäsin, ettei ole tarpeeksi cool kangas. Turhaan, sillä poika ihastui näihin ihan heti.  Sanoi, että haluaa käyttää paitaa tavallisena paitana heti koulussa. Alla kuvassa poika lähdössä kouluun, mustissa housuissa. Ei mielestäni liian yökkärimäinen lainkaan. Niin, ja yllättäen myös ehdotukseni keltaisesta resorista meni heti läpi!

Tykkään tehdä isot helma-/hiha- ja lahkeensuukäänteet. Varmaan turhan leveät moneen makuun. Itse olen kuitenkin niihin tykästynyt sen vuoksi, etteivät vahingossakaan käänny nurinpäin riehuessa. Tarvittaessa kaksoisneulaompeleen purkamalla vaatteisiin saa lisää elinikää, kun käännettä sitten joskus halutessaan lyhentää. Täytyy nyt vielä mainita, että oikeasti lahkeet ovat samanmittaiset, vaikka kuvassa muulta näyttää. Tällä kertaa ei ollut kovin aikaa asetella vaatteita nätisti päälle. :)

Kangas tosiaan Leena Rengon suunnittelema Hukan perintö, kirppisryhmästä ostettu. Kaavoina Ottobre 1/2015 Be Cool (ensimmäistä kertaa kokeilin, ompa kiva ja rento kaava laskettuine olkapäineen!) sekä 4/2014 Mock Denim pätkäistynä ja aivan yksinkertaistettuna. On muuten ehdottomasti paras housukaava tähän mennessä tuo. 

Ehta-kaavan testailua

Koot.fi:stä on kyllä tullut yksi luottokauppani. Sieltä tilasin jo keväällä Ehta-kaavan. Raglanhihaisen paidan/mekon/tunikan kaava on ollut jo kotvasen hakusessa, sopivaa vaan ei ole millään löytynyt. Kaavan ostin innoissani, toteutus vaan on jäänyt huononlaiseksi, kun aina jotain on ängennyt edelle. 

Nyt ompelujumin jälkirytinöissä ajattelin uuden, kehutun kaavan testauksen olevan sopivaa lääkettä jumahtuneisuuteen ja ompelutukkoisuuteen. Oikeassa olin: ompelu vei taas mukanaan ja liekki on jälleen syttynyt! 

Kankaan löysin Facebookin Kangashamstereista, tehtiin kangasvaihtarit. Kankaan nimi on Ulpukka, Leena Rengon suunnittelema. Iloinen kettuliini taitaapi tätä myydä. Napakkaa, mutta erittäin joustavaa joustocollegea. Muutoin tykkään hirmuisesti, mutta tämä ei kyllä yhtään laskeudu. Ei sitten yhtään. Mekko-ompeluun ei siis ehkä parhaimmillaan, mutta jumpsuitiin/huppariin tms varmaan erinomaista.

Mitä kaavaan tulee: tykkään. Muokkausta kyllä mun jättiharteille vaati. Ja taisin tehdä koon liian pienen. Solakalle pikkusiskolleni (joka kuvatkin on ottanut, kiitos S!) istui paljon nätimmin. Kohtalaisen kookas rintavarustus veti kainalot ryppyyn, ja koska palat oli jo leikattu valmiiksi, lähdin ratkaisemaan problematiikkaa jyrkentämällä raglanhihan sekä etukappaleen kaarretta. Nyt tämä on oikea "katsokaa mulla on tissit" -mekkonen, sillä lisäsin myös kumpparin rintojen alle, sekin vähän helpotti tuota ongelmaa. Seuraava versio siis kokoa isompana, katson sitten, tarvitseeko raglania enää muokata, kun liian pieni kangasmäärä rinnan kohdalta ei vedä kainaloita kurttuun kun ei pääse laskeutumaan.

Mutta sitten kuulkaas, tartten teidän neuvojanne. Surautin pitkät resorit alkuperäisen Ehdan ohjeen mukaan (no, hiharesoria ei meinannut riittää tarpeeksi, joten tuli lyhyemmät, mutta onneksi olen pätkäkäsi ja on just passeli). Sitten rupesin pohtimaan, josko pitäisikin tehdä nuo hihat sittenkin samalla tyylillä kuin pääntie, taskut ja helma. Siis tuollain resorilla huolitellen. Toisaalta talvea vasten pitkät hihat on ihan kivat, mutta sittan taas tuo sopii mekon tyyliin paremmin tuo lyhyempi hiha. Tässä pimeää ja huonoa kuvaa (ja ilman meikkiä), mutta kertokaa ihmeessä mielipiteenne!

Pien loppukevennys vielä teille, ystäväiseni, tässä pilkahdus oikeaa luonettani. Ei voi olla pelleilemättä. Pyllistyskuvaa sentään en näytä, vaikka sukkahousukuutamoakin siskolle vilautin. :D (Ehkä kadun tämän kirjoittamista mutta menköön nyt :D )