Se pienempi tutkimusmatkailija

Kovin kätevää, kun voi helposti hyödyntää isoveljen paidoista ylijääneitä palasia pikkuiselle. Tämä tuli vähän samalla idealla kuin samasta kankaasta isoveljelleen, aavistuksen kietaisumallisella hupulla. 

Kangas ja resorit siis Käpyseltä. Kaavana Soma (Ottobre 1/2013), hupun tähän tosiaan lisäsin, Best Palsista (Ottobre 4/2014) hieman mallia ottaen. Todella kiva kaava tämä Soma, tulee kesävaatteisiin käyttöön jatkossakin! Aina unohdan, etten oikein pidä Best palsin hupun muodosta. Silti tuuppaan sen joka paikkaan. Tähän tosin pussittava huppu sopii vallan mainiosti, jotenkin tutkimusmatkailijahenkinen. Piensin huppua reilulla kädellä alkuperäisestä ja nyt se on juuri sopivan kokoinen.

Tästä pikkaraisesta on aina vaan vaikeampi saada kuvia, jatkuvasti hirveä meno päällä. Nyt houkuttimena toimi siskon kännykkä. Kaveri osaa seistä jo hienosti tukea vasten, osannut jo useamman kuukauden. Silti kuvatessa laskeutui aina heti tyylikkääseen slaavikyykkyyn.

Tänään on viimeinen virallinen vanhempainlomapäivä. En voi uskoa, että aika on mennyt näin nopeasti. Hurjaa, haikeaa. Milloin pienestä vauvastani kasvoi jokelteleva, konttaileva, tukea pitkin kävelevä ja jo ilman tukea seisomista harjoitteleva pojanalku? 

En oikein tiedä, mihin tämä kaikki aika on kadonnut. Onneksi on kesä. Onneksi laskeudun työelämään pikkuhiljaa, keikkaillen. Onneksi ei ole vielä kiire mihinkään. Silti tämä on jonkinmoinen rajapyykki. Onko tämä viimeinen kerta kun olen vauvan kanssa kotona, äitiyslomalla? Tässäkö se oli?

Ja hei, vink vink! Kätsän löytää nykyään myös Facebookista. Käyhän tykkäilemässä! :)

Tutkimusmatkailijan teepaidat

Keskimmäinen on oikea pieni luonnontutkija. Ötökät ynnä muut mönkiäiset kiinnostaa ihan hirvittävästi. Lähimetsässä on kiva leikkiä, tutkia kallioita ja kiipeillä puihin. Niinpä Käpysen tutkimusmatka-trilogia on oikein osuva valinta paitakankaaksi tälle kaverille.

Halusin tehdä nämä kolme paitaa kunkin pienellä jujulla. Kaavoina kahdessa Ottobre 4/2013 Rascal ja yhdessä 6/2012 Raide. Resorit Käpyseltä niinikään.

Tässä ensimmäisessä jippo on käännetyissä päärmeissä. Eli normaalisti käännän trikoon ihan vain kertaalleen nurjalle ja ompelen kaksoisneulalla kiinni. Nyt tein sen kertaalleen (ommel näkyy lähempänä hihansuuta) ja käänsin hihan & helman sitten vielä kertaalleen nurjalle ja ompelin uudestaan (ompeleen nurja puoli näkyy pidemmällä hihassa siksakkina). Näin kun muksu kasvaa, saa hihat ja helman kasvamaan lapsen mukana. Ei tarvitse kuin purkaa yksi kaksoisneulaommel ja avot.

Seuraavan jippo on ihan vaan kanttauksissa. Harvoin teen tällä tyylillä, joten omaan makuuni tässä on vähäsen jujua. Ohje löytyy Mutturalla-blogista.

 

 Kolmannessa juju onkin huppu, jota lainasin Ottobre 4/2013 Beagle boysta. Tähän versioon poika tykästyi niin kovasti, että oli pakko heti saada päälle. 

Sellainen trio. Mikä näistä on sinun lempparisi?

Kesätunika

Olen pitkään hillonnut Verson puodista ostamaani Pulmua. Ajatuksena on jo tovin ollut tehdä siitä jonkinsorttinen kesätoppi/tunika. Kaava oma, saksin vain menemään. Painijaselän mallia otin lempitopistani.

Kokeilin selkään Tehtaamosta aikoinaan löytämääni selkärypyn poisto-ohjetta. Tosin tein sen ihan muistista ja lähinnä saksin vain menemään. Kaavoja kun tässä ei muutenkaan käytetty. Tälle notkoselälle voisi olla isompikin poisto-operaatio kohdillaan, vielä jää vähän ryppyä.

Pätkäisin yläosan ja alaosan omiksi osikseen, mikä myös paransi osaltaan istuvuutta. Kuvioihin se aiheutti kohdistusongelmaa. 

Kanttaukset tein kantinkääntäjän avulla samasta kankaasta. Koska tämä jc on jämäkkää, se toimi ihan hyvin. Ohuella trikoolla en ole onnistunut tekemään kantinkääntäjällä siistiä jälkeä kanttaukseen.

'

Pahoittelen vähän höhliä kuvia. Lapsen pestasin ottamaan tuon selkäkuvan (helma näemmä kääntynyt takaa pystyyn, höh). Muut olivat lapsen ottamina niin tärähtäneitä, että joudutte tyytymään nyt peilikuviin.

Tyttärelle on tulossa ihan samistelumekko, se on vielä toteutusasteella. Jatkoa siis seuraa!

Pientä keväistä ompelua

Olen muutamaan otteeseen kokeillut tehdä lapsille Noshin lippapipokaavasta pipoja. Joku on mennyt aina pieleen, ja lakeista on tullut ihan hävettävän rumia viritelmiä. Harjoittelu tekee mestarin, tai ainakin siedettävämpää jälkeä, ja vihdoin sain valmistettua käyttökelpoisen lippapipon. Luulen että osansa tekee pipojen väljä koko: lippa lurpattaa hassusti, jos myssy on muutoin liian iso. Kokeilenpa siis tehdä isosisaruksillekin koon pienemmät. Ulkoiluuvassa näkyvä tuubihuivi on alunperin keskimmäiselle tehty, mutta koska hän ei sitä käytä, otin vauvan kaulanlämmittimeksi ja kas - ihan passeli on. Kangas Eurokankaasta. 

Laitanpa tähän vielä kuvan äidistäni, jolle tein äitienpäivälahjaksi Verson puodin Paratiisin puutarha-jc:stä kietaisuhuivin. Äiti näki kankaan hyllyssäni jokin aika sitten ja rakastui siihen. Huivin saa kaksinkerroin kaulan ympäri, jolloin lämmittää enempi. Pitkänä toimii asusteena. 

Kuva äitini lähettämä kännykkäkuva.

Huppistakeikkaa!

 Keskimmäisen tiikeripaidasta jäi sopivasti yli tätä Noshin ihanaa trikoota. Vauvanvaatteiden tekeminen on siitäkin palkitsevaa, että voi käyttää isompien lasten (ja miksei aikuistenkin) vaatteista ylijääneet kangaspalaset. Resori on Noshilta myös. Kaavana käytin tuttua OB 6/12 kisuliinia.

Harvoinpa sitä valmista työtä katsellessa hoksaa, mitä vaikeuksia sen tekemisessä on ollut. Olen niin vasta-alkaja, että joka ikistä työtä puran edes vähäsen jossain vaiheessa. Osa menee perfektionismin piikkiin (oi, ulottuisipa perfektionismi myös kodinhoitoon) ja suurin osa ihan vaan kämmäilyn piikkiin.

Viimeaikoina olen kämmäillyt normaaliakin enemmän. Liekö syynä nousseet laatuvaatimukset, jatkuvasti keskeytyvät, pätkittäiset ompeluhetket vai perheenäidin univelat, mutta melkoista suossa tarpomista on väkerrys ollut. Tällä kertaa ylitin (vai alitin?) itseni ja ompelin bodyn takakappaleen väärinpäin muuhun bodyyn. Purskahdin naurunremakkaan kun tarkastelin kerrankin onnistunutta kanttausta (jess, pääsin yhteiseen säveleen kantinkääntäjäni kanssa!). Pääntietä tehdessä ihmettelin vain, miten kummasti olinkaan unohtanut leikata takakappaleen pääntien ja ihmeellistä, miten huonosti hihat istuivat takakappaleen ranglansaumoihin... Onneksi olin leikellyt kaavan kasvunvaralla, ja pienellä saksimisella saatiin takakappaleen alalärpäke normaalin malliseksi, joskin ehkä normaalia lyhyemmäksi. Trikoo joustaa ja pelastaa.

Tätä ennen olin vieläpä purkanut etu-ja takakappaleen ranglansaumat (siis olkasaumat) irti toisistaan, olin unohtanut ommella hihan väliin... 

Virheet jotenkuten paikattuna sitten tyytyväisenä ompelin ompelumerkin. Niin, tuonne alakappaleen saumaan. Ja olin vielä niin tyytyväinen, kuinka siisti tuli. Purkuhommia taas! Ja pääntiehän on avara, koska ensimmäinen resorisuikale Marimekon resorista oli liian paksu kantinkääntäjälleni ja jouduin leikkaamaan sen pois.

Pahoittelen huonoa kännykuvien laatua, sen kameran linssi on rikki.

Aina välillä facebookin ompeluryhmissä ihmiset jakavat näitä kömmähdyskuvia, niille on kiva tirskua yhdessä. Ehkäpä tämä kämmi piristää jonkun päivää hieman? Tai tuo lohtua siihen ärsyttävään tunteeseen, kun mikään ei suju, ompelukone takkuaa ja saumat eivät pysy paikoillaan, neula katkeaa...

Tästä tuli mielestäni ihan kalu vauvanvaatteeksi, eikä takakappaleen lyhyyttäkään huomaa, ellei siihen erikseen kiinnitä huomiota. Kuten jo aiemmin mainitsin, oikeastaan jokaisen tekemäni vaatteen taustalla on jonkinsorttinen tarinansa, lähes aina jossain kohtaa takkuaa ja huolella. Harvassa on ne kerrat, kun saa ommella flow-tilassa ilman sen suurempia virheitä.

Mikä on oma mieleenpainuvin tai hauskin käsityömokasi?

Kömmähdysvapaita ompeluhetkiä kaikille! :)

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/13683553/?claim=q3qy4c5df7b">Follow my blog with Bloglovin</a>

Piuhapuku

Verson puodin pitkät piuhat on veikeä kangas. Omasta pätkästäni syntyi keskimmäiselle paita jo aiemmin. Ompelin samaisesta kankaasta paidan myös miehelle, mutta sitä en ole muistanut kuvata. Jämäpaloista leikkelin vielä jumpsuitin vauvalle. Resori Noshilta ja musta trikoo Käpyseltä.

Mutta hupsista! Lipsahti turhan iso!! On kyllä kasvunvaraa, lähempänä kokoa 80-86, tällä hetkellä vaatekoko kun on 74cm. Lahjeresorit on kuvissa rullattu puoleen lahkeeseen. 

Toisaalta, alle mahtuu muu vaatetus ihan helposti, voi siis hyvin olla vähän vilposemman kesäpäivän tai kesäillan haalari.

Kaavana tuttu ja turvallinen Best Pals Ottobre 4/2014, koossa 74cm. Ensi kerralla kyllä kokeilen ilman tuota eturesoria, meinasi käpy palaa sen kanssa. Ihan ei tuo kantinkääntäjän sielunelämä ole täysin tiedossa, joten lopulta helpoimmalla pääsin vanhalla kunnon käsipelillä kantaten.

Vetoketjun taustan ja pääntien peitin samettinauhalla, joka on ostettu Tigerista, olisiko ollut 1-2€/rulla. Tigerista tarttui mukaan myös kudottua, kuviollista polyesternauhaa ja satiininauhoja. Näitä samettinauhoja ostin kolmea väriä. Tämä ratkaisu on omaa patenttia, kun aivot nyrjähti pahemman kerran pohdiskellessa. Hieman rumaltahan tuo vetskarin vieressä oleva taitekohta näyttää, mutta näyttäköön. Sen verran pitkään sahasin edes takasin eri päin että saa kelvata. :D

 No nyt on ainakin sitä kasvunvaraa!!
Hetkellinen ompelujumi selätetty, siitä taputtelen itseäni olalle.